Vihaan sitä, kun täytyy rajoittaa omaa elämäänsä miesten takia
Tänään oli todella hyvä päivä töissä ja olen muutenkin hyvällä tuulella, joten hymyilin lähtiessäni töistä. Joku mies kävi vastaan ja katsoin häntä päin vieläkin hymyillen. Sitten tämä sankari lähtee seuraamaan minua, ehdottelee että lähdettäisiin kaljalle tai kahville jos olen "sellainen" ihminen (? :D), kieltäydyin ja tyyppi jäi kyselemään että miksi, sanoin että minulla on jo mies enkä nyt tarvitse seuraa. Tyyppi sai jonkun ihme kohtauksen ja melkein huusi että mitä sitten hymyilen hänelle. Sanoin että en hymyillyt hänelle vaan muuten vaan, lähti tuhisten painelemaan. Kiva juttu ettei saa edes hymyillä rauhassa vaan ihan kaikki mitä teen on aina jotenkin miehiä varten. Mä en jaksa.
Kommentit (103)
ps *Heitin tuossa kommentissani vähän absurdia ironiaa,kun alkoi jo ottaa ihan pannuun tällaiset, kaikkien suomalaisten miesten seksuaalirikollisina ja raiskaajina näkemisketjut, jonkun vainoharhaisen seksiongelmaisen naisen toimesta. Minua ottaa tällä palstalla muukin kupoliin, esim. se että palstan kaikki ihan asialliset ja maltilliset kirjoitustenpoistopolitiikkaa ruotivat keskustelut poistetaan täältä aina.
Minusta sä ap olet itserakas tyhmä idiootti, jos et ymmärrä, että hymysi antaa viestin, että se toinen merkitsi sinulle jotain, jopa niin paljon, että teit sen toisen mielestä aloitteen. Ja sitten se toinen ihminen ei oikeasti merkinnytkään sulle yhtään mitään, sä vain hymyilit koska joku vitun hyvä olo. Oikeasti, vähemmästäkin tulee niille paha moeli, joilla ei ole niin hyvä olla. Painuisit helvettiin hymyinesi. Ja nainen se täällä on tätä mieltä, myös vastaavalla tavalla miehen satuttama. Luulin merkinneeni hänelle jotain kun niin kontaktia otti (okei, aika paljon enemmän kuin kerran hymyili) mutta silti, tiedän tasan, mitä sä olet sille toiselle aiheuttanut. Hän ei edes merkinnyt sinulle mitään. Olet oksettava.
Varmuuden ja tuon varman tiedon vuoksi kaikki poikalapset Suomessa olisikin jo syntymän jälkeen pian syytä salvoa,niin päästäisiin tuostakin tragediasta eroon...