Lue keskustelun säännöt.
Lapset ei saa näkyä tai kuulua missään!
12.05.2016 |
Miksi lapset ei saa olla enää lapsia?
Lasten tulee olla hiljaa (äidin pitäisi jäädä pois bussista jos lapsi itkee, kaupasta pitää poistua jos lapsi kiukuttelee, yleisellä paikalla ei ole suotavaa lasten iloita ja olla vilkkaita...)
Lapsen pitää olla nätisti ja hillitysti aina ja joka paikassa, paitsi leikkipaikalla, joskaan siellä ei saa kiivetä liukumäkeä väärään suuntaan, eikä saa kantaa hiekkalaatikosta hiekkaa muualle. Kiviä ei saa vierittää liukumäkeä pitkin, koska seuraavan reimatecit menee rikki. Ja puihin ei saa kiivetä! Katuliiduilla ei saa piirtää, ei ainakaan katuun. Eikä sisällä saa juosta, eikä pihassakaan, koska lumipeite rumenee tai nurmi menee pilalle. Eikä palloa saa potkia, koska se mäjähtää ikävästi seinään ja naapurin Pirkon kahvi voi kaatua säikähdyksestä.
Ravintolaan ei ainakaan saa mennä ennenkuin lapsi on apaattinen ja varmasti kasvanut suomalaiseksi ilottomaksi tuppisuuksi.
Ja se pyöräily! Lapset ajavat pyörätiellä siksakkia hengenvaarallisesti, ei ainakaan siellä saisi ajella. Mutta ei myöskään kävelytiellä.
Nyky-Suomessa lapsi ei saa olla missään. Se ei saa tehdä mitään, ei varsinkaan käyttäytyä lapsellisesti. Jos se niin tekee, on vanhemmat epäonnistuneita luusereita, joiden tulisi käyttää ehkäisyä jatkossa.
Vai olisiko kuitenkin niin, että suomalaiset ovat itsekkäitä ja narsistisia lapsiaikuisia, jotka eivät kestä edes junassa ääniä, joita lastenohjelmasta saattaa kuulua?
Jos vika ei olekaan lapsissa, vaan elämästä vieraantuneissa ikiteiniaikuisissa?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?
Kyllä Ap oli lapsi 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?
Miten tää tähän liittyi?
Se on se, kun lapsia on syntyy sen verran vähän, ettei lasten olemiseen oikein olla totuttu. Ja toistaalta se, että lapset ei ole monella luonteva osa elämää vaikkapa teini-iässä. Perheet on sen verran pieniä, että sisaruksista ei opita pitämään huolta, eikä olla niin läheisissä väleissä vaikkapa sukuun, että sukulaisten lapsiin olisi luonteva yhteys. Sitten jää päälle se teini-iän mentaliteetti, että kaikki, mikä ei ole mun elämänpiirissä, on perseestä. En väitä, etteikö mussakin olisi ollut vähän tätä nuorempana. Onneksi tein päiväkotisijaisuuksia ja sain nuorena kummipojan, jonka kanssa olin tosi paljon, etten ihan vieraantunut lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?
Miten tää tähän liittyi?
Liittyy siten, että seuraavaksi olisin kysynyt, missäpäin Suomea lapsuudessasi lapset saivat juoksennella ja mölytä kirkossa, hölistä koulussa oppitunnilla, haistatella opettajalle, olla antamatta bussissa istumapaikkaa aikuiselle, ottaa ensimmäisenä kahvipöydästä jne jne jne. Nimittäin minä olin lapsi 1960-luvulla ja mielestäni lapset nykyisin saavat olla paljon enemmän näkyvissä ja kuuluvissa kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tismalleen noin. Onneksi muutimme pois Suomesta lapsen ollessa 1,5v. Elämäni paras päätös.
Vierailija kirjoitti:
Se on se, kun lapsia on syntyy sen verran vähän, ettei lasten olemiseen oikein olla totuttu. Ja toistaalta se, että lapset ei ole monella luonteva osa elämää vaikkapa teini-iässä. Perheet on sen verran pieniä, että sisaruksista ei opita pitämään huolta, eikä olla niin läheisissä väleissä vaikkapa sukuun, että sukulaisten lapsiin olisi luonteva yhteys. Sitten jää päälle se teini-iän mentaliteetti, että kaikki, mikä ei ole mun elämänpiirissä, on perseestä. En väitä, etteikö mussakin olisi ollut vähän tätä nuorempana. Onneksi tein päiväkotisijaisuuksia ja sain nuorena kummipojan, jonka kanssa olin tosi paljon, etten ihan vieraantunut lapsista.
Luulen, että olet oikeassa! Itse olen nelilapsisesta perheestä ja ikäeroa sisaruksiini on paljon. Joten murrosiässä ympärilläni olikon paljon sisarusten lapsia ja olen niihin tottunut. Ja kun lapsia on paljon, ymmärtää, että jokainen heistä on yksilö, eikä lapset ole yksi ja sama ärsyttävä massa, vaan oikea osa yhteiskuntaa.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika ei tosiaan ole niissä lapsissa, harvemmin noissa apn mainitsemissa tapauksissa vanhemmissakaan. Vaan nimenomaan niissä "lapsivihaajissa". Oon aina miettiny mistä tollanen lapsiviha oikein kumpuaa? Onko oma lapsuus ollut traumaattinen? Sama juttu kaikki koiravihaajat tai vanhusvihaajat. Miksei anneta ihmisten elää enää? Ei tää Suomi ole vielä mitään, harvaan asuttu pläntti.
T: ysärin lapsi, ei vielä omia
Ehkä siksi, että niin suuri osa lapsista kasvaa vailla minkaalaista tapakasvatusta. Surullista, että monet vanhemmat eivät sellaisesta välitä. Niissä maissa, joissa lapset saavat näkyä, myöskin tiettyä kunnioitusta ja tapoja vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?
Miten tää tähän liittyi?
Liittyy siten, että seuraavaksi olisin kysynyt, missäpäin Suomea lapsuudessasi lapset saivat juoksennella ja mölytä kirkossa, hölistä koulussa oppitunnilla, haistatella opettajalle, olla antamatta bussissa istumapaikkaa aikuiselle, ottaa ensimmäisenä kahvipöydästä jne jne jne. Nimittäin minä olin lapsi 1960-luvulla ja mielestäni lapset nykyisin saavat olla paljon enemmän näkyvissä ja kuuluvissa kuin aikaisemmin.
Tässä on kaksi eri asiaa: 60-luvulla yhteiskunta oli vielä hierarkisempi, aikuistenkin suhteet olivat hierarkisempia. Pomo oli pomo ja herroille nöyristely oli vielä tavallista. Silloin myös aikuisten ja lasten suhteet olivat hierarkisempia. Nykyään yhteiskunta on monilla tavoilla tasa-arvoisempi, joten myös lasten ja aikuisten suhteet ovat tasa-arvoisempia. Mutta 60-luvulla ei ihmetelty, jos lapsi piti tavallista lapsen ääntä ja käyttäytyi niin kuin lapsi.
Ihmiset valittavat ja niuhottavat, aina ja kaikesta.
Ratkaisu on se, ettei kuuntele mitä ihmiset sanovat. Toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?
Miten tää tähän liittyi?
Liittyy siten, että seuraavaksi olisin kysynyt, missäpäin Suomea lapsuudessasi lapset saivat juoksennella ja mölytä kirkossa, hölistä koulussa oppitunnilla, haistatella opettajalle, olla antamatta bussissa istumapaikkaa aikuiselle, ottaa ensimmäisenä kahvipöydästä jne jne jne. Nimittäin minä olin lapsi 1960-luvulla ja mielestäni lapset nykyisin saavat olla paljon enemmän näkyvissä ja kuuluvissa kuin aikaisemmin.
Tässä on kaksi eri asiaa: 60-luvulla yhteiskunta oli vielä hierarkisempi, aikuistenkin suhteet olivat hierarkisempia. Pomo oli pomo ja herroille nöyristely oli vielä tavallista. Silloin myös aikuisten ja lasten suhteet olivat hierarkisempia. Nykyään yhteiskunta on monilla tavoilla tasa-arvoisempi, joten myös lasten ja aikuisten suhteet ovat tasa-arvoisempia. Mutta 60-luvulla ei ihmetelty, jos lapsi piti tavallista lapsen ääntä ja käyttäytyi niin kuin lapsi.
Totta, yhteiskunta oli erilainen ja lapsilta vaadittiin enemmän kuin nykyisin vaaditaan lapsilta. Ja koska vaatimukset lasten käytöstä kohtaan ovat madaltuneet, valitettavan monet vanhemmat kuvittelevat, että lasten ei tarvitse osata käyttäytyä ollenkaan vaan lapset saavat tehdä mitä mieleen juolahtaa. Tämä on toki harmillista niiden kannalta, joiden lapset on kasvatettu hyvin ja joiden lapset osaavat käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi, että niin suuri osa lapsista kasvaa vailla minkaalaista tapakasvatusta. Surullista, että monet vanhemmat eivät sellaisesta välitä. Niissä maissa, joissa lapset saavat näkyä, myöskin tiettyä kunnioitusta ja tapoja vaaditaan.
Näitä on harvemmin. Nytkään meidän pihapiirissä tai lapsen tarhassa ei ole ketään lasta, josta ajattelisin noin. Ihan perus tenavia, jotka tekee lasten juttuja ja omaa sen ikäsiltä odotettavat käytöstavat. Ja me asutaan kuitenkin itä-Helsingissä, josta voisi odottaa jotain muuta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?
Miten tää tähän liittyi?
Liittyy siten, että seuraavaksi olisin kysynyt, missäpäin Suomea lapsuudessasi lapset saivat juoksennella ja mölytä kirkossa, hölistä koulussa oppitunnilla, haistatella opettajalle, olla antamatta bussissa istumapaikkaa aikuiselle, ottaa ensimmäisenä kahvipöydästä jne jne jne. Nimittäin minä olin lapsi 1960-luvulla ja mielestäni lapset nykyisin saavat olla paljon enemmän näkyvissä ja kuuluvissa kuin aikaisemmin.
Eipä saaneet missään. Mutta 60-luvun lapsista kasvoi kohtuullisen masentunut sukupolvi ja heidän lapsilla vasta ongelmia onkin! Seuraava sukupolvi onkin sitten kyllästetty rakkaudella jota vaille 80-luvun lapset jäivät vanhempien traumoja vuoksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?
Miten tää tähän liittyi?
Liittyy siten, että seuraavaksi olisin kysynyt, missäpäin Suomea lapsuudessasi lapset saivat juoksennella ja mölytä kirkossa, hölistä koulussa oppitunnilla, haistatella opettajalle, olla antamatta bussissa istumapaikkaa aikuiselle, ottaa ensimmäisenä kahvipöydästä jne jne jne. Nimittäin minä olin lapsi 1960-luvulla ja mielestäni lapset nykyisin saavat olla paljon enemmän näkyvissä ja kuuluvissa kuin aikaisemmin.
Tässä on kaksi eri asiaa: 60-luvulla yhteiskunta oli vielä hierarkisempi, aikuistenkin suhteet olivat hierarkisempia. Pomo oli pomo ja herroille nöyristely oli vielä tavallista. Silloin myös aikuisten ja lasten suhteet olivat hierarkisempia. Nykyään yhteiskunta on monilla tavoilla tasa-arvoisempi, joten myös lasten ja aikuisten suhteet ovat tasa-arvoisempia. Mutta 60-luvulla ei ihmetelty, jos lapsi piti tavallista lapsen ääntä ja käyttäytyi niin kuin lapsi.
Totta, yhteiskunta oli erilainen ja lapsilta vaadittiin enemmän kuin nykyisin vaaditaan lapsilta. Ja koska vaatimukset lasten käytöstä kohtaan ovat madaltuneet, valitettavan monet vanhemmat kuvittelevat, että lasten ei tarvitse osata käyttäytyä ollenkaan vaan lapset saavat tehdä mitä mieleen juolahtaa. Tämä on toki harmillista niiden kannalta, joiden lapset on kasvatettu hyvin ja joiden lapset osaavat käyttäytyä.
Mutta myös vaatimukset aikuisten käytöstä kohtaan ovat madaltuneet! Tämä on se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?
Miten tää tähän liittyi?
Liittyy siten, että seuraavaksi olisin kysynyt, missäpäin Suomea lapsuudessasi lapset saivat juoksennella ja mölytä kirkossa, hölistä koulussa oppitunnilla, haistatella opettajalle, olla antamatta bussissa istumapaikkaa aikuiselle, ottaa ensimmäisenä kahvipöydästä jne jne jne. Nimittäin minä olin lapsi 1960-luvulla ja mielestäni lapset nykyisin saavat olla paljon enemmän näkyvissä ja kuuluvissa kuin aikaisemmin.
Sinä taisit mölistä oppitunnilla vähän liikaa, kun et oppinut lukemaan. Jos osaisit lukea, ymmärtäisit että tässä ketjussa ei puhuta lasten huono käytöksen sallimisesta. Yhtäkään mainitsemistasi asioista ei ole tässä ketjussa mainittu ennen sinua.
Ap, olen samoilla linjoilla. Asun tällä hetkellä eräässä Etelä-Euroopan maassa, täällä lapset saavat näkyä ihan eri tavalla ja heihin suhtaudutaan suopeasti ja heitä arvostetaan omina itsenään: lapsina, eikä minään mauttomina ja hajuttomina siivoina pikkuaikuisina. Suomen lapsiviha on ihan omaa luokkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi, että niin suuri osa lapsista kasvaa vailla minkaalaista tapakasvatusta. Surullista, että monet vanhemmat eivät sellaisesta välitä. Niissä maissa, joissa lapset saavat näkyä, myöskin tiettyä kunnioitusta ja tapoja vaaditaan.
Missä ne lapset saa sitten näkyä ja kunnioittaa samaan aikaan vanhempia? Paljon esim euroopassa reissanneena olen huomannut, että lapset näkyy ja kuuluu, mutta kyllä suomalaiset lapset ovat hillitympiä. Eikä tarkoita sitä, että pitäisi olla apaattinen.
Mun naapurissa asui joskus joku irakilaisperhe, joiden lapsilla luulis olevan joku kunnioitus aikuisia kohtaan, mutta ei! Mitenkään eri rotuja loukkaamatta, ne oli yksiä sikoja...
Ai ne on sun lapset, jotka viikonloppuaamuna pelaavat seinäfutista tuossa makuuhuoneeni toisella puolen. Ja kantavat hiekkalaatikosta hiekat pitkin huoltomiehen lakaisemia pihoja. Ja repivät istutukset kukkapenkistä. Ja piirtävät liiduilla talon seinään. Ja kiipeilevät hennoissa pihapuissa niin että kaikki alimmat oksat ovat katki.
Ei, minä en häiriinny normaaleista elämisen äänistä. Sinä sen sijaan voisit muuttaa kauhukakaroinesi jonnekin Tuupovaaran perämetikköön.
Ap ei ymmärrä sitäkään, että lapset pitäisi opettaa nöyristelemään aikuisia joka tilanteessa, ja sitten kuitenkin pitäisi kasvattaa itsevarmoja ja rohkeita aikuisia, jotka pärjäävät elämässä.
Aikamoinen ristiriita?
A) Lapsen ei pidä totella aina aikuista
B) lapsille on luontaista käyttäytyä eri ikäkausina "hankalasti"
C) ikäkaudelle ominaisen käytöksen kitkeminen täysin on haitallista lapsen kehitykselle
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?