Lue keskustelun säännöt.
Lapset ei saa näkyä tai kuulua missään!
12.05.2016 |
Miksi lapset ei saa olla enää lapsia?
Lasten tulee olla hiljaa (äidin pitäisi jäädä pois bussista jos lapsi itkee, kaupasta pitää poistua jos lapsi kiukuttelee, yleisellä paikalla ei ole suotavaa lasten iloita ja olla vilkkaita...)
Lapsen pitää olla nätisti ja hillitysti aina ja joka paikassa, paitsi leikkipaikalla, joskaan siellä ei saa kiivetä liukumäkeä väärään suuntaan, eikä saa kantaa hiekkalaatikosta hiekkaa muualle. Kiviä ei saa vierittää liukumäkeä pitkin, koska seuraavan reimatecit menee rikki. Ja puihin ei saa kiivetä! Katuliiduilla ei saa piirtää, ei ainakaan katuun. Eikä sisällä saa juosta, eikä pihassakaan, koska lumipeite rumenee tai nurmi menee pilalle. Eikä palloa saa potkia, koska se mäjähtää ikävästi seinään ja naapurin Pirkon kahvi voi kaatua säikähdyksestä.
Ravintolaan ei ainakaan saa mennä ennenkuin lapsi on apaattinen ja varmasti kasvanut suomalaiseksi ilottomaksi tuppisuuksi.
Ja se pyöräily! Lapset ajavat pyörätiellä siksakkia hengenvaarallisesti, ei ainakaan siellä saisi ajella. Mutta ei myöskään kävelytiellä.
Nyky-Suomessa lapsi ei saa olla missään. Se ei saa tehdä mitään, ei varsinkaan käyttäytyä lapsellisesti. Jos se niin tekee, on vanhemmat epäonnistuneita luusereita, joiden tulisi käyttää ehkäisyä jatkossa.
Vai olisiko kuitenkin niin, että suomalaiset ovat itsekkäitä ja narsistisia lapsiaikuisia, jotka eivät kestä edes junassa ääniä, joita lastenohjelmasta saattaa kuulua?
Jos vika ei olekaan lapsissa, vaan elämästä vieraantuneissa ikiteiniaikuisissa?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä olit lapsi 1960-luvulla?
Miten tää tähän liittyi?
Liittyy siten, että seuraavaksi olisin kysynyt, missäpäin Suomea lapsuudessasi lapset saivat juoksennella ja mölytä kirkossa, hölistä koulussa oppitunnilla, haistatella opettajalle, olla antamatta bussissa istumapaikkaa aikuiselle, ottaa ensimmäisenä kahvipöydästä jne jne jne. Nimittäin minä olin lapsi 1960-luvulla ja mielestäni lapset nykyisin saavat olla paljon enemmän näkyvissä ja kuuluvissa kuin aikaisemmin.
Eipä saaneet missään. Mutta 60-luvun lapsista kasvoi kohtuullisen masentunut sukupolvi ja heidän lapsilla vasta ongelmia onkin! Seuraava sukupolvi onkin sitten kyllästetty rakkaudella jota vaille 80-luvun lapset jäivät vanhempien traumoja vuoksi.
Ap
Höpsis. Tämän päivän viiskymppiset eli me 60-luvun lapset emme kyllä ole millään tasolla mitattuna erityisen masentunut sukupolvi. Päinvastoin. Olemme päässeet koko aikuisikämme nauttimaan monista hyvistä asioista, joita suuret ikäluokat ajoivat ja joiden eteen meidän itse ei tarvinnut tehdä mitään. Me saimme jäädä hoitamaan lapsiamme kotihoidontuelle, lapsilisiä alettiin maksaa joka kuukausi ja ne porrastettiin siten, että perhekoon kasvaessa lapsilisän määrä kasvoi. Olemme saaneet käydä koulumme, saimme työpaikat, ostimme asunnot silloin, kun hinnat eivät olleet vielä näin järkyttävät... sanoisin, että juuri me olemme olleet se sukupolvi, joka on päässyt elämässä aika helpolla ja joka osaa - ja on aina osannut - myös nauttia elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ymmärrä sitäkään, että lapset pitäisi opettaa nöyristelemään aikuisiae
Millälailla tämä mielestäsi siis tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Ai ne on sun lapset, jotka viikonloppuaamuna pelaavat seinäfutista tuossa makuuhuoneeni toisella puolen. Ja kantavat hiekkalaatikosta hiekat pitkin huoltomiehen lakaisemia pihoja. Ja repivät istutukset kukkapenkistä. Ja piirtävät liiduilla talon seinään. Ja kiipeilevät hennoissa pihapuissa niin että kaikki alimmat oksat ovat katki.
Ei, minä en häiriinny normaaleista elämisen äänistä. Sinä sen sijaan voisit muuttaa kauhukakaroinesi jonnekin Tuupovaaran perämetikköön.
Ehkä ;) mun lapset aloittaa futispelit n. Klo 10, ja kerran piirsivät katuliiduilla seinäänkin. Osasivat kyllä ohjattua pestä seinän. Talkkaria meillä ei ole, mutta hiekkalaatikosta hiekka on kyllä levinnyt leikkialueelle. Joskus pienenä poika toi mulle kimpun taloyhtiön istutuksista kerättynä, mutta opetin että leskenlehtiä voi kerätä jatkossa, että pihan kukat säilyy kaikkien ilona. Ja on varmaan joku oksa joskus katkennutkin, mutta Suomen metsät ei lapsien vuoksi kuole, kyllä siitä huolehtii teollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi, että niin suuri osa lapsista kasvaa vailla minkaalaista tapakasvatusta. Surullista, että monet vanhemmat eivät sellaisesta välitä. Niissä maissa, joissa lapset saavat näkyä, myöskin tiettyä kunnioitusta ja tapoja vaaditaan.
No hah hah. Asuin Espanjassa vuoden ja kyll sikälaiset lapset ovat paljon meluisampia ja vilkkaampia. Eikä vaadita yhtään sen enempää vaan lapset saavat todellakin tehdä mitä haluaa. Juuri tää lapsivihaisuus on se mikä erottaa. Vieras lapsikin voi olla vaari ja taaperoa voi tulla puhuttamaan ja taputtamaan niin vanha mummo kuin teini-ikäinen poikakin. Tämä on harvassa asuvaa metsäkansaa joka haluaa hiljaisuutensa ja reviirinsä. Kaikki muu ärsyttää.
Olen osin samaa mieltä. Mielestäni Suomessa valitetaan liikaa lasten pihaleikeistä yms. Mutta toisaalta vanhemmat eivät tajua poistaa kiukuttelevaa lasta julkisesta tilasta. Lasten kiukuttelua ei tarvitse muiden kuin vanhempien sietää. Kiljunta ja raivoaminen ei kuulu kaupoihin, busseihin tai mihinkään tilaisuuksiin.
Muuten lapsia voisi tervehtia samaan tapaan kuin muitakin naapureita ja huomioda muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti toimi jo 70-luvulla noin. Siis että hermostui mun "lapseudesta" ja otti nokkiinsa ja itseensä. Se oli ihan kamalaa... Aina sanoi, että" ennenvanhaan sanottiin, että lapset saivat näkyä mutta ei kuulua" ja vaikutti kaipaavan samaa asetelmaa 70-80-luvuillekin. Minusta tuntui, että hän vihasi minua, omaa lastaan ja että olin vihattava. Vaikka olin vain lapsi. Minulle ei käytännössä ole olemassa huonokäytöksisiä lapsia, siellä missä näin olisi on huonoja vanhempia. Ja hekin omien vanhempiensa uhreja jne jne jne. Joten parasta olisi suvaita kaikkia, ja miettiä edes vaikka kaksi minuuttia missä se lapsi kasvaa, että se on sllainen. Ja että onko minun elämäni hyvin, jolloin voin elää sitä hyvää elämää riippumatta siitä, miten joku muu (lapsi!) käyttäytyy, (ja halutessani ojentaa kauniisti), vai onko minun elämäni niin surkeaa ja kurjaa, että se menee pilalle jos lapsi tekee jotain mikä ei sovi minulle. (Näen tässä jälkimmäisessä ajattelussa pienisieluisuutta ja itsekeskeisyyttä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi, että niin suuri osa lapsista kasvaa vailla minkaalaista tapakasvatusta. Surullista, että monet vanhemmat eivät sellaisesta välitä. Niissä maissa, joissa lapset saavat näkyä, myöskin tiettyä kunnioitusta ja tapoja vaaditaan.
Missä ne lapset saa sitten näkyä ja kunnioittaa samaan aikaan vanhempia? Paljon esim euroopassa reissanneena olen huomannut, että lapset näkyy ja kuuluu, mutta kyllä suomalaiset lapset ovat hillitympiä. Eikä tarkoita sitä, että pitäisi olla apaattinen.
Mun naapurissa asui joskus joku irakilaisperhe, joiden lapsilla luulis olevan joku kunnioitus aikuisia kohtaan, mutta ei! Mitenkään eri rotuja loukkaamatta, ne oli yksiä sikoja...Esim. ravintoloissa. Ja kunnioitus täytyy ulottua myös ympäristöön. Ei vain omaan perheeseen, se on itsekkyyttä.
Meillä on taas tuttavissa myöskin yksi irakilaisperhe, jotka ovat äärimmäisen vieraanvaraisia, lapset hyvin kasvatettuja ja mikä parasta, myöskin isä osallistuu aktiivisesti myöskin tyttöjen elämään, esim. käy päiväkodissa vasukeskusteluissa. Hän on kyllä halunnut tulla osaksi myös meidän kulttuuria, vaikka se aluksi olikin hänelle vierasta.
Ja kyllä, Lapset näkyvät ja kuuluvat siellä euroopassa, mutta vaikka esim. linja-autossa on itsestään selvyys, että lapset (eivät tietenkään ihan pienet) antavat penkkinsä vanhemmalle. Ravintoloissa osallistutaan illastamiseen, ei odoteta mitään leikkipaikkoja, joita Suomessa ravintoloissa on.
Myöskin kännyköihin kiinni kasvaminen ei vielä näy lapsilla esim. Välimeren maissa, kuten kouluissa. Mm. Ranskassa on Wlanin käyttö kielletty kouluissa (paitsi opetustarkoitukseen).
Niin mä ymmärrän kyllä, missä paikoissa (bussi, ravintola) lapsilla tulee olla jonkinlaiset käytöstavat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa työskentelevänä (ja meillä on oikeasti tehty desibelimittauksia) on ihan huomattava ero, kuinka paljon meluisempia lapset ovat nykyään, kuin esim. 12 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
[ Vieras lapsikin voi olla vaari .
En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen osin samaa mieltä. Mielestäni Suomessa valitetaan liikaa lasten pihaleikeistä yms. Mutta toisaalta vanhemmat eivät tajua poistaa kiukuttelevaa lasta julkisesta tilasta. Lasten kiukuttelua ei tarvitse muiden kuin vanhempien sietää. Kiljunta ja raivoaminen ei kuulu kaupoihin, busseihin tai mihinkään tilaisuuksiin.
Muuten lapsia voisi tervehtia samaan tapaan kuin muitakin naapureita ja huomioda muutenkin.
Totaaaa kerrohan mulle miten asioit koskaan missään, kun vauvan itkukohtausta tai uhmiksen raivaria ei voi ennustaa etukäteen :D joku lapsi voi marketissa saada päähän, että haluaa pussin puutarha multaa, mutta kun äiti ei osta, niin sit kieritään lattialla ja huudetaan. Eikä aina auta, vaikka vanhempi komentaisi. Ja valitettavasti harva töihin ja tarhaan busseilla liikkuva vanhempi ei voi hypätä bussista pois ja soittaa töihin tulevansa myöhässä, koska lapsi itki bussissa. Mitä itse ajattelisit, jos kolleegasi tai alaisesi tulisi tuon takia myöhässä töihin? Niitä huutavia lapsia vaan on ja tulee aina olemaan. Ei ne katoa vihaamalla tai palstalla päivittelemällä. Mäkin poistaisin suomesta kaikki juopot ja narkkarit jos voisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi, että niin suuri osa lapsista kasvaa vailla minkaalaista tapakasvatusta. Surullista, että monet vanhemmat eivät sellaisesta välitä. Niissä maissa, joissa lapset saavat näkyä, myöskin tiettyä kunnioitusta ja tapoja vaaditaan.
Missä ne lapset saa sitten näkyä ja kunnioittaa samaan aikaan vanhempia? Paljon esim euroopassa reissanneena olen huomannut, että lapset näkyy ja kuuluu, mutta kyllä suomalaiset lapset ovat hillitympiä. Eikä tarkoita sitä, että pitäisi olla apaattinen.
Mun naapurissa asui joskus joku irakilaisperhe, joiden lapsilla luulis olevan joku kunnioitus aikuisia kohtaan, mutta ei! Mitenkään eri rotuja loukkaamatta, ne oli yksiä sikoja...Esim. ravintoloissa. Ja kunnioitus täytyy ulottua myös ympäristöön. Ei vain omaan perheeseen, se on itsekkyyttä.
Meillä on taas tuttavissa myöskin yksi irakilaisperhe, jotka ovat äärimmäisen vieraanvaraisia, lapset hyvin kasvatettuja ja mikä parasta, myöskin isä osallistuu aktiivisesti myöskin tyttöjen elämään, esim. käy päiväkodissa vasukeskusteluissa. Hän on kyllä halunnut tulla osaksi myös meidän kulttuuria, vaikka se aluksi olikin hänelle vierasta.
Ja kyllä, Lapset näkyvät ja kuuluvat siellä euroopassa, mutta vaikka esim. linja-autossa on itsestään selvyys, että lapset (eivät tietenkään ihan pienet) antavat penkkinsä vanhemmalle. Ravintoloissa osallistutaan illastamiseen, ei odoteta mitään leikkipaikkoja, joita Suomessa ravintoloissa on.
Myöskin kännyköihin kiinni kasvaminen ei vielä näy lapsilla esim. Välimeren maissa, kuten kouluissa. Mm. Ranskassa on Wlanin käyttö kielletty kouluissa (paitsi opetustarkoitukseen).
Niin mä ymmärrän kyllä, missä paikoissa (bussi, ravintola) lapsilla tulee olla jonkinlaiset käytöstavat :D
Käytöstavat pitääkin olla, mutta ikärajoista! Ei 3-vuotiaan tarvitse olla paikallaan 2h tekemättä mitään (esim junassa) vaan voi katsella niitä filmejä, jotta jaksaa matkan.
5-v saa juosta edellä matkalla kauppaan, poiketa ojan pohjalle ja kiivetä puuhun.
2v saa raivota kaupassa, eikä sieltä tarvitse paeta häpeissään.
Mutta aikuinen ei saa kiukutella lapsille yleisellä paikalla lapsellisen käytöksen vuoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan aikaisemmin Suomen historiassa lapsella ei ole ollut oikeuksia ja oikeutta pitää ääntä itsestään kuin tänä päivänä, oli kysymys lapsen kotona, päiväkodissa, koulussa tai muussa julkisessa paikassa.
Kerropa ap. milloin lapsen elämä oli vapaampaa kuin tänä päivänä ja vielä yleisesti hyväksyttyjä tai missä muussa maassa tai kulttuurissa.
Esim. ravintoloissa. Ja kunnioitus täytyy ulottua myös ympäristöön. Ei vain omaan perheeseen, se on itsekkyyttä.
Meillä on taas tuttavissa myöskin yksi irakilaisperhe, jotka ovat äärimmäisen vieraanvaraisia, lapset hyvin kasvatettuja ja mikä parasta, myöskin isä osallistuu aktiivisesti myöskin tyttöjen elämään, esim. käy päiväkodissa vasukeskusteluissa. Hän on kyllä halunnut tulla osaksi myös meidän kulttuuria, vaikka se aluksi olikin hänelle vierasta.
Ja kyllä, Lapset näkyvät ja kuuluvat siellä euroopassa, mutta vaikka esim. linja-autossa on itsestään selvyys, että lapset (eivät tietenkään ihan pienet) antavat penkkinsä vanhemmalle. Ravintoloissa osallistutaan illastamiseen, ei odoteta mitään leikkipaikkoja, joita Suomessa ravintoloissa on.
Myöskin kännyköihin kiinni kasvaminen ei vielä näy lapsilla esim. Välimeren maissa, kuten kouluissa. Mm. Ranskassa on Wlanin käyttö kielletty kouluissa (paitsi opetustarkoitukseen).