Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

No ne leikit ovat noloja. Kerran olin onnistuneissa häissä ja siellä oli elävä bändi soittamassa, hyvä olikin. Ei mitään muuta turhaa sälää ja sähläämistä. 

Näitä lukiessa alkaa tuntua siltä, että seuraavan kerran kun saan kutsun häihin, pakkaan mukaan toppavaatteet (myös kesällä), kunnon ponchon (joka on vakiovarusteeni jo nyt), vesipullon, omat limsat (en käytä alkoholia sairauden takia), särkylääkkeitä (jos helteeseen ei varauduta tai pidetään nälässä tai vesi on huonoa), omat eväät (ei tarvitse nähdä nälkää), sadevarusteet, hatun, hyönteismyrkkyä, laastareita ja varmaan myös oman, taitettavan tuolin. =D 

Kaikki leikit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa olen ollut häissä, joissa minut vieraana on pakotettu leikkimään. Olen todella introvertti ja kauhuissani noissa tilanteissa. Oli perus tuolileikki ja toisissa häissä Kotkassa vielä kamalampi leikki eli piti vuorotellen tanssia piirin keskellä. En tanssi ikinä missään muutenkaan. Ahdisti.

Mikset kerro, missä ne toiset häät oli, miksi juuri Kotka piti mainita, oliko se Kotkan syy, että leikki oli kamala?

Hei narsu, nyt ne lääkkeet!!

Kaikki sellainen turhanpäiväinen hömpötys, joka on kopsattu jenkkihäistä. Esim. tullaan tanssien sisään juhlatilaan ja joku kuuluttaa uuden avioparin sisään. Häätanssina on joku muu kuin häävalssi. Naurettavaa ja pinnallista touhua, millä ei ole mitään tekemistä rakkauden ja toisen kunnioituksen kanssa. Morsian haluaa vaan olla itsekkäästi juhlan keskipisteenä, muista viis. Tekisi mieli sanoa kaikille tällaisten häiden sulhasille, että jalat alle ja mitätöintihakemus vetämään, jos haluaa välttyä loppuelämän aviohelv...ltä

Vierailija kirjoitti:

Perhe, jossa monta pikkulasta laitetaan viimeisiin pöytiin ja näin ollen pitää odottaa kauiten vuoroaan ruuan hakemiseen. Siinä nälkäisten kiukkuisten pikkuisten kanssa odottelu ei ollut kivaa. Melkein teki mieli antaa niille eväspatukat, mutta kun kerran hyvä ruoka tulossa niin pinnistelin jaksamaan nälkäisten lasten kiukkuamisen.

Ja sit siinä autoin lapsia syömään niin meni aika kauan, että pääsin ite hakemaan itselleni ruokaa. Kun vihdoin pääsi hakemaan niin muut vieraat haki jo toista tai kolmatta santsi annosta :D ja mä hain ekaa ja osa ruokalajeista oli jo loppunut.

Ymmärrän, että jos ei oo itellä lapsia niin tollasta ei ehkä tuu ajatelleeksi tai vaikka oliskin niin ei sitä kaikkea voi tajuta. Mut ainakin ite osaan tän kokemuksen myötä huomioda pikkulapsiperheet paremmin sit jos jotain isompia juhlia järjestän.

Ja sen opin, että vaikka häihin olis lapset tervetulleita niin noin pienien kanssa en enää lähde, oli kamala kokemus kaiken kaikkiaan :D yks pieni menisi mut kun on monta niin se vaan on sitä omien lasten kaitsemista eikä mihinkään seurusteluun tai ohjelmanumeroiden seuraamiseen oo aikaa.

No pitääkö sitä enää ihmetellä, miksei kukaan halua lapsia häihinsä. Ei se ole lasten juhla muutenkaan.

On selvästi aika tavallista, että kaikkia ei kutsuta seuralaisen kanssa. Budjetti ei veny kaikkeen. Kun järjestimme häät, olimme tästä hyvin tarkkoja: kutsuimme kaikkien kumppanit. Meillä oli pienet häät, kutsuimme läheiset, joten kyllä, ystäväni tuore poikaystävä oli mukana, vaikka kaikki eivät sitä suvussa ymmärtäneet. Kas, pari on yhä yhdessä, 12 vuotta myöhemmin. Sitä ei voi koskaan tietää, mutta ujo ystäväni arvosti elettä, vaikka tapasimme tämän miehen ensimmäistä kertaa noin kuukautta ennen häitä. Halusimme varmistaa, että vierailla on mukava olo ja siinä taisimme onnistuakin. Pienissä häissä (60 vierasta) ehdimme toki myös keskustella useaan otteeseen kaikkien kanssa. Jäi mukavat muistot. 

Vierailija kirjoitti:

Weetee-väen häät on ihan parhaita. Sikarealityä livenä.

Unelmahäistä voi jokainen katsoa, millaisista häistä on kyse, kun puhutaan whitetrash-häistä.

Vierailija kirjoitti:

On epäkohteliasta kutsua lapsia häihin, jos osalle vieraista kuitenkin sanotaan, että häät ovat lapsettomat. Tuli tosi inhottava olo lastemme puolesta, siis ettei heitä kutsuttu, kun kyseisissä häissä oli kuitenkin muita lapsia, sulhasen ja morsiamen kanssa toki läheisempiä kuin meidän lapset. Hääpari tietysti päättää ketä kutsuu, mutta käytännössä valehtelivat. Arvostus meni näitä ihmisiä kohtaan.

Näissä on mielestäni ok, jos itse hääparin tai hääparin sisarusten omat lapset tulee tai sitten vieraitten alle 1 vuotiaat lapset. En halua häissä katsoa juoksevien ja huutavien lasten sirkusta, kun nykyään osa vanhemmista ei osaa, eikä pysty sanomaan lapselle "ei, älä huuda".

Pöytä kerrallaan haetaan ruokaa. Kun on oman pöydän vuoro, salaatissa on vain rippeet jäljellä ja muitakin niukasti. Oli pitopalvelu, mutta eivät siis pysyneet kärryillä, että ruokaa olisi kaikille tarjolla.

Naimisiinmenoa en voi suositella kenellekään. Hukkaan menee nekin rahat, niin moni eroaa kymmenen vuoden kuluessa.

Meillä häät eivät olleet kauhean kalliit, mutta meni niihin kuitenkin useampi tuhat euroa.

7 vuotta oltiin yhdessä, sitten paljastui puolison useita kuukausia kestänyt salasuhde. Siihen loppui avioliitto. Kipeää teki ja tekee edelleen, vaikka erosta on jo vuosia.

Kaduttaa koko homma, ei ois alunperinkään pitänyt naimisiin mennä. Monella tutulla vastaavia pettämisjuttuja, sekä tietysti eroja muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Pöytä kerrallaan haetaan ruokaa. Kun on oman pöydän vuoro, salaatissa on vain rippeet jäljellä ja muitakin niukasti. Oli pitopalvelu, mutta eivät siis pysyneet kärryillä, että ruokaa olisi kaikille tarjolla.

Tämä on minulle kertakaikkinen punainen vaate. Vaikka ruokaa olisi tarpeeksi, se ei auta, jos catering ei täytä niitä tarjoiluastioita samaan tahtiin, kun tyhjentyvät. Erityinen ärsytyksen aihe tämä on suurten työkokousten illallisilla. ihmiset ovat istuneet koko päivän kokouksissa ja haluavat ruokaa. Catering on päättänyt laittaa bufettiin tai cocktail-pöytiin pieniä kauniisti väkerrettyjä pikku paloja, jotka syödään pois ihan heti. Tarjoilijoita on kaksi, eivätkä he ehdi kantaa uusia tarjottimia esille samaa tahtia kuin sadat nälkäiset kokoustajat tyhjentävät niitä. Etenkin häissä on todella masentavaa tulla hakemaan ruokaa, jos noutopöydässä on vain puolityhjiä, räävittyjä, sotkuisia tarjottimia jäljellä.

Loin mielikuvan mukavista häistä. Kaunis tila, jossa ei liikaa ihmisiä, max 40-50. Sisääntullessa kaunista musiikkia, ja hääpari ei odotuta itseään. Lyhyitä puheita, n. 2 min., on ripoteltu pitkin iltaa. Ruokailun jälkeen jaloittelu/keskusteluaikaa ja ehkä hääparille yksi yllätysjuttu, ei ryöstöä. Kakunleikkaus, häävalssi ja tanssit pystyyn. Yöpalaa ja hääpari saatetaan matkaan puolen yön jälkeen.

Kamalinta on, kun hääpari käy hääkuvissa kirkon jälkeen ja juhlavieraat odottavat tunnista puoleentoista juhlapaikalla. Hääkuvat voi ottaa ennen vihkimistä, jotta vältytään katastrofimaisen huonoilta häiltä.

Kaikkein huonointa on, jos ruoka loppuu kesken.

Serkun häissä oli kaikki ihan viimeisen päälle, melkein. Ruokalista hakee vertaistaan. Oli kivaa ohjelmaa ja livebändi.

Ruokaa vaan oli aivan liian vähän. Tiedä sitten, miten pitopalvelu oli laskenut, mutta ei ollut enää juuri mitään, kun menin vuorollani hakemaan ruokaa. Perunatkin oli loppu.

Ruoka ja astiat loppui ennen kuin viimeiset sai ensimmäistäkään annosta. Itse sain kaapia pahvilautaselle loput ylikypsennetystä kasvisgratiinista. Muuta sellaista, mitä olisin voinut syödä, ei ollut jäljellä.

Näissä juhlissa suku oli varmaan kutsuttu pakosta, kavereille kyllä riitti ruokaa ja heidät ohjattiin ensin ruokapöytään.

Ikävintä on ollut se, kun häävieraita ei esitellä toisilleen. Olisi niin ihanaa tutustua uusiin sukulaisiin. Jos vieraita on paljon, niin se vaan ei onnistu kaikkien osalta. Pienissä häissä tilanne on unelma. Mutta tärkeintä on hääparin tunnelma.

Huonot ja ankeat tarjoilut, typerät hääleikit ja liika odottelu on häissä huonoa. Se, että morsiamella on jumalattoman kallis hääpuku ja sormus ym. ja tarjottavat ovat ihan onnettomat saa ajattelemaan, että olisivat kutsuneet vaan ihan lähipiirin kemuihinsa. Jotenkin tulee hassu fiilis siitä, että muita ei arvosteta ollenkaan, ihan kuin me muut vain jaksaisimme ihailla jotain prinsessameininkiä nälkäisenä ja tylsistyneenä. Vieraisiinkin pitää panostaa, jos juhlat pitää.

Vierailija kirjoitti:

Huonot ja ankeat tarjoilut, typerät hääleikit ja liika odottelu on häissä huonoa. Se, että morsiamella on jumalattoman kallis hääpuku ja sormus ym. ja tarjottavat ovat ihan onnettomat saa ajattelemaan, että olisivat kutsuneet vaan ihan lähipiirin kemuihinsa. Jotenkin tulee hassu fiilis siitä, että muita ei arvosteta ollenkaan, ihan kuin me muut vain jaksaisimme ihailla jotain prinsessameininkiä nälkäisenä ja tylsistyneenä. Vieraisiinkin pitää panostaa, jos juhlat pitää.

Kyllä, asioiden pitäisi olla tasapainossa.

Morsiankeskeiset häät eivät jätä häävieraille mukavaa muistoa.

Jo vuosia sitten jäi kummallinen tunnelma eräistä häistä, joihin olin jostain syystä tullut kutsutuksi. En tuntenut sulhasta ja morsiamenkin vain pintapuolisesti yliopiston kurssilta. Silti sain kutsun. En kehdannut olla menemättä, koska mietin, että yhteisellä koulutusalallamme on joka tapauksessa tehtävä yhteistyötä tulevaisuudessa. 

Hääjuhlassa tunsin olevani jonkinlainen täytehenkilö ja yllätys oli suuri, kun koko pöytäseurueemme oli samoissa tuntemuksissa. Häät olivat "suureelliset". Tunnelma oli kovin vaivautunut ja jäykkä läpi koko juhlan. Leikkejä oli paljon, mutta niihin sai ottaa osaa vain tietty ryhmä vieraista. Näytti siltä, että ulkopuolelle jäi aina sama ryhmä vieraista. Taakseni oli sijoitettu "vanhusten" pöytä. Ilmeisesti siellä oli parin isovanhemmat ja joitakin muita. Läpi juhlan eräs tuon pöydän rouva haukkui toista pöydässä istujaa hu oran äidiksi. Muutoin siinä pöydässä olikin hiljaista. Koska osalleni ei ollut muuta ohjelmaa, kuuntelin korvat hörössä sitä kielenkäyttöä ja mietin, millaista kanssakäymistä morsiusparin vanhemmat tuon perusteella pystyvät pitämään yllä. Haukuttu rouva pysyi stoalaisesti vaiti koko juhlan. Kun tanssi alkoi, tanssilattia oli pieni ja tanssimaan pääsi vain sama ryhmä, joka oli osallistunut myös leikkeihin.

Poistuin niin pian kuin pystyin tuosta tilaisuudesta, mutta omien häiden järjestelyihin tuo tuntien istuminen toi kullanarvoisia oppeja pöytäseurueista ja kutsuvieraista. Toisaalta omiin häihini ei myöskään kutsuttu täytevieraita, vaan kaikki vieraat olivat haluttuja ja tärkeitä. En vieläkään ymmärrä noita järjestelyjä ja aina välillä se tapahtuma putkahtaa mieleen.