Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Yksissä häissä oli kahdenlaista kutsuvierasta, parempaa ja huonompaa. Siis "huonommalla" väellä oli istumapaikat perällä ja laidoissa, tarjoilu oli vain se minimaalinen, kun toinen puolisko eli yltäkylläisyydessä. Se tuntui tylsältä, vaikka olinkin "paremman" väen puolella.

Liian paljon ohjelmaa eikä tarpeeksi aikaa vapaaseen seurusteluun. Leikit ovat älyttömiä 100 hengen juhlissa. On myös ikävää, jos kaikki puheet pidetään peräkkäin, silloin niitä ei jaksa kuunnella vaikka puheista pidänkin. Tarvitaan vessa- ja tupakkataukoja vähintäänkin.

"Hauskat" hääleikit ei oikein nappaa.

Vierailija kirjoitti:

"Hauskat" hääleikit ei oikein nappaa.

Ja jos yleisön seasta joudutkin yhtä'äkkiä "estradille" osallistumaan johonkin hääleikkiin. Mä mielummin istun vain sivustakatsojana.

Pari ensimmäisenä mieleen tulevaa asiaa

- Vihkipaikan ja juhlapaikan sijainti kaukana toisistaan ja mielellään jossain syrjäseudulla. Ainut kulkuneuvo päästä perille ja pois on oma auto.

- Vihkimisen jälkeen tuore aviopari lähtee kuvattavaksi ja viipyy reissullaan pari tuntia. Vieraille tästä ei tietenkään kerrota etukäteen, vaan vieraat kokoontuvat juhlapaikan pihamaalle odottamaan ja ihmettelemään. Kuivin suin tottakai, koska mehukannu olisi liian vaikea laittaa tarjolle.

Odottelu on ehdottomasti tylsintä ikinä... Eli pliis, ottakaa ne hääkuvat etukäteen, ei vasta kirkon jälkeen. 

Olen usein häissä miettinyt, että mikäli ne hääkuvat ehdottomasti haluaa otettavan vasta kirkon jälkeen, miksi häävieraat eivät voisi jo aloitella ruokailua odotellessa hääparia? Tottakai hääkakun pitää aloittaa hääpari, mutta mikä ihmeen pakko siellä ruokapöydässä on hääparin pakko olla ensimmäisenä? Olen ollut joskus häissä, joissa hääparia on odotettu tuntikausia paikalle ja se on TYLSÄÄ!

Kaikki on olleet tylsiä. Riittäisi, että ensin kirkkoon ja siitä juhlapaikalle, onnittelut, napa täyteen ruokaa ja sitten pistetään tanssiks ja ryypätään.

Omasta mielestä on ollut pahinta, kun ei ole ollut etukäteen määrättyä istumajärjestystä. Silloin väkisinkin joku joutuu istumaan ns. ylijäämäpöytään josta ei tunne yhtään ketään.

Vieraiden kahtiajako ärsyttää eli kaverit on ne VIP-vieraat ja sukulaiset ne pakolliset, joilla häät maksatetaan. Siksi kutsutaan serkkuja, joiden kanssa ei olla koskaan tekemisissä, koska tiedetään, että ne ei kehtaa olla antamatta häälahjarahaa. Tietty pitää alusta alkaen tehdä selväksi, että kaverit tietää koko ajan, mitä on tulossa ja on yhteisiä sisäpiirijuttuja morsiamen kanssa. Sukulaisille kerrotaan, että kakun jälkeen voi lähteä kotiin.

Juhlatilana vanha kartano tms. jossa on vain monta pientä huonetta. Sivuhuoneissa istuvat eivät kuule tai näe mitään mitä "päähuoneessa" tapahtuu. Oli harvinaisen tylsät häät.

Liian monta leikkiä, musiikissa ei ole otettu huomioon joko vanhuksia tai nuorisoa, juoma loppuu kesken, ruokaa on hintsusti ja esim. yöpala on unohdettu.

Kahden tunnin odottelu vihkimisen ja hääjuhlan alkamisen välissä. Jos tästä olisi informoitu missä tahansa vaiheessa, niin ei olisi tarvinnut seisoskella kuivin suin hääpaikan PIHALLA pääsemättä sisälle. Aikataulusta ei kukaan tiedottanut siellä odotellessa niin ei ilennyt lähteä poiskaan.

Häätila oli vanha kartano, vieraat oli jaettu pieniin huoneisiin ruokailun ajaksi. En nähnyt hääparia ennenkuin tanssien alkaessa.

En myöskään näissä häissä pitänyt nimetyistä istuinpaikoista. Istun ja juttelen mieluummin tuttujen kanssa, kuin menen tutustumaan kaverin setään pakotettuna.

Meillä on isot perheet ja isot suvut ja tästä syystä on tullut istuttua todella monissa häissä. Yleisesti ottaen kaikki hääjuhlat ovat olleet aivan samanlaisia. En muista yksiäkään häitä, jotka eivät olisi menneet perinteisellä kaavalla vihkiminen (aina samalla kaavalla)  - siirtyminen hääpaikalle - odottelua - tervetuloa - ruokailu ja taas odottelua, kun kaikki syövät eri aikaan - jotain höpöhöpöohjelmaa tai lauluesityksiä - puheita ja esityksiä ja höpöhöpöohjelmaa - kahvi - pikkulapsiperheet ja vanhukset lähtevät kotiin (ja me..) - joskus hääkimpun heitto, joskus ei - hääparin lähipiiri jää juhlimaan.

Häät ovat siis aina ihan samanlaisia, mikä on hyvä ja huono juttu. Tietää, mitä odottaa, mutta välillä toivoisi jonkinlaista persoonallisuutta kaavamaisiin hääjuhliin. En todellakaan vieraana jälkikäteen muista kenenkään häistä kenenkään pukua, serviettien värejä, mitä ruokaa oli tarjolla, mitä pappi puhui kirkossa, mitä joku lauloi missäkin tai mitä leikittiin. Ne ovat yhtä mössöä. Jos sen sijaan olisi jotain poikkeavaa, sen muistaisi. 

Bottom 3 hääjuhlat:

1) Vieraita oli vain kourallinen (n.30 hlö), hääjuhlapaikka oli vieraiden vähyyteen nähden aivan liian iso. Pienempi tila olisi antanut intiimimmän tunnelman. Näissä häissä ruokailtiin pöydissä, jotka olivat metrien päässä seuraavista pöydistä. Ohjelmaa ei juurikaan ollut. Syötiin hiljaa, joku lauloi jonkun laulun, syötiin kakku hiljaa ja kaikki lähtivät pois.

2) Vieraat istutettiin keskenään tuntemattomien ihmisten viereen. Siis avioparit ja kokonaiset perheet siroteltiin pitkin hääpaikkaa. Oli tosi kiusallista istua pöydässä, jossa ei ollut kenelläkään mitään yhteistä puheenaihetta. Osa tunsi morsiamen, osa sulhasen ja kun ikähaarukka pöydässä oli 15-75v, istuminen oli suorastaan piinallisen tylsää ja pitkäveteistä.

3) Häät, joihin oli laitettu aivan tolkuttomasti rahaa, mutta mitään ei oltu varsinaisesti mietitty. Ruoka oli todella outoa ja kallista, mutta sitä ei edes kunnolla kulunut, kun se ei maistunut kenellekään (oli morsiamen oman ruokavalion mukaista erikoisruokaa), bändi oli kuuluisa ja kallis, muttei sopinut yleisölle (tyyliesimerkkinä tilattu Suomen kallein heavymetalbändi lestadiolaishäihin), ohjelmaa ei ollut, koska hääpari kuvitteli ajan lentävän kuin siivillä ihmisten keskustellessa (tosiasiassa kaikki vaan odotti, että tulee niitä hassunhauskoja höpöhöpöohjelmanumeroita tai edes jotain ohjelmaa).

Hirveät, nolot ja seksistiset hääleikit joihin yleisö joutui osallistumaan. Parin leikin jälkeen rupesin tekemään lähtöä ulos siinä pelossa että tulee kolmas ja joudun itsekin tekemään jotain suunnattoman noloa jonkun tuttavani tai setämiehen kanssa. Jos annatte miespuolisen kolliporukan suunnitella hääleikit, niin laittakaa joku nainen varmistamaan mitä jätkät on keksineet. Se mikä on epäilemättä kännisen poikaporukan mielestä hirveän hauskaa suunnitteluvaiheessa, on varsinaisessa tilanteessa äärimmäisen kiusaannuttavaa.

Odottelu ilman mitään järkevää tekemistä on tosi puuduttavaa. Odotellessa pitäisi ainakin olla mahdollisuus päästä sisälle (jos on kylmä) ja istumaan. Itse tykkäisin, jos odotellessa soisi taustamusiikki ja olisi jotain mielenkiintoista katseltavaa (paikasta vähän riippuuu, mitä se voisi olla).

Myös hääleikit on todella puuduttavia.

Typerimmissä häissä oli istumajärjestys, jota kesken kaiken ryhdyttiin muokkaamaan. Siellä morsiusparin kaverit ryhtyi siirtämään itseään "parempiin pöytiin" ja niin päätyi sulhasen isoäiti (92v) rollaattoreineen sivupöytään. Tosin hauskaa oli se, miten morsian puuttui peliin ja komensi "väärät vieraat" muualle ja palautti mummon ja vanhoja tätejä/setiä oikealle paikalle.

Jep - valitse siis vieraat oikein! Ja pidä huolta, että vieraat eivät ryhdy uudelleenorganisoimaan häitä.

Hääpari hävisi heti ohjelmanumeroiden loputtua ja bändin aloitettua pihalle tupakoimaan ja juomaan. Muutama vieraskin siellä toki oli, mutta suuri osa tanssahteli sitten sisällä. Vaikutti toki tunnelmaan ja suurin osa lähtikin jo aikaisin pois.

Sellainen juhlatila on kurja, missä on monta pientä huonetta ja niistä ei näe tai kuule mitä tapahtuu siellä "päähuoneessa" missä hääpari istuu. Olen ollut myös häissä, missä ei ollut MITÄÄN ohjelmaa. Morsian ei tykännyt tanssia, joten ei ollut edes musiikkia. Ihan pirun pitkästyttävää istua tuntitolkulla kun ei tapahdu mitään.

Yksi on ainakin se, että morsian ja sulhanen seurustelevat vain tutuista tutuimpien kanssa ja kuppikuntautuvat vaikkapa bestmanien ja kaasojen kanssa, ja muut vieraat jäävät paitsioon. Ja toinen: en itse vastusta hääleikkejä, mutta huonoimmat hääleikit ovat sellaisia, jossa velvoitetaan vieraalta hirveästi esiintymistä tai poukkoilua paikasta toiseen. Joillekin se voi olla virkistävää, mutta hiemankin esiintymiskammoisille ja rauhankaipuisille ikävää.

Odottelu on pahinta. Mennään ensin kuvaan ja sitten tullaan paikalle jollain mahdollisimman hitaalla välineellä. Olen odotellut janoissani, nälissäni, kylmissäni tai kuumissani, kun hääpari on halunnut tulla paikalla veneellä tai hevoskärreillä. Miksi? Sitten odotetaan ruokaa ja sitten, että kehtaa lähteä. Jos ei ole hyvää ruokaa ja alkoholitarjoilua, niin mitä siinä sitten teet. Eräissäkään häissä ei ollut mitään ohjelmaa. Karsein ruokatarjoilu oli kerran karjalanpiirakat, salaatinlehdet ja vettynyt täytekakku, eikä tietenkään juomaksi kuin kahvia.

Vinkkejä: 1. Kutsu vähemmän porukkaa, jotta on varaa tarjota ruokaa ja juomaa!

               2.  Älä odotuta!

               3.  Musiikkia!