Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki häät on tylsiä. Menkää maistraatissa naimisiin, älkää kiusatko sukulaisia.

Asiahan on ratkaistu kun sinua ei kutsuta häihin. Kaikilla on sitten kivempaa.

Vastaanpa minäkin, vaikka en ole kovin monissa häissä ollut. Odottelu juuri kirkon jälkeen juhlapaikassa. Istutaan ja möllötetään ja kukaan ei kerro mitä tapahtuu seuraavaksi. Mitään juotavaa tai naposteltavaa ei ole tarjolla.

Kahvi ja kakkuhetkeen oli varattu liian vähän aikaa noin puoli tuntia, kun ohjelma taas jatkui, eikä kahvia kerennyt hakea lisää. Itse tykkään juoda kahvin rauhassa, joten mielestäni siihen olisi kyllä voinut tunnin varata. Olisi saanut hakea lisää kahvia ja kakkua, keksejä. Ilmeisesti kaikille oli varattu sitten yksi pala kakkua ja pieni kuppi kahvia.

Olin kerran Bulgariassa häissä ja ne oli hyvät häät, mutta mun seuralainen joi liikaa ja jostain syystä halusi koko ajan ottaa kuvia yhdestä naispuolisesta kaveristaan.

Täytyy kyllä sanoa, että en ole huonoissa häissä ollut kuitenkaan.

Pönötysjuhlia. En tykkää häistä ollenkaan. Vähän sellaista vaivaannuttavaa huonosti harjoiteltua kesäteatterinäytelmää, jossa yleensä väärät näyttelijät huonoissa rooleissa ja käsikirjoitus ankea.

Sisäpiirihäät on kauheita. Sulhasen kaverit ja sukulaiset on kutsuttu pakosta / statisteiksi / rahoittamaan häät / joku muu syy jota en ymmärrä ja morsian juhlii kavereineen jotain outoa ystävyysnäytelmää. Vieraat seuraa ihmeissään ja vaivautuneina. Ne pahimmat häät oli sellaiset että sulhanenkin näytti olevan pakollinen statisti. Morsian postasi viikkoja kuvia häistä - 99%:ssa kuvissa oli yksin tai niiden kavereidensa kanssa 😅 Sori vaan M jos tunnistat itsesi tästä.

Yöpalaa täytyy olla jos bileet jatkuu myöhään.

120 vieraan häissä 1 Kuusinen bajamaja. Juhlat jossain konehallissa, onneton valaistus ja akustiikka ja jotain tylsiä puheita aivan älyttömästi eikä kukaan kuullut mitään.

Ei niin kivoja muistoja jäi niistä häistä, joissa ei tunne ketään. Muutamat exn koulukaverien häät tuli kahlattua avecina ja se oli tylsää, kun ei tuntenut edes hääparia. Mukavampaa kun paikalla on sukulaisia/ kavereita, joiden kanssa jutella.

Mutta komppaan sitä odottelua, se on todella tunnelman latistaja, jos joutuu odottamaan valokuvauksen ajan

Häät, ainakin isot, ovat kyllä useimmiten aika tylsät juhlat. Toki hääparille itselleen ne ovat uniikit ja merkitykselliset (ainakin toivottavasti), mutta siinä on vähän samaa sokeutta kuin omaa lastakin kohtaan. Omasta mielestä ihanat ja paremmat kuin muilla, mutta muiden mielestä ihan tavallista.

Parhaita ovat pienet ja intiimit häät ilman jäykistelyä; maistraatti ja jokin hyvin epämuodollinen rento juhla. Ja ei, rennolla en tarkoita hassunhauskoja leikkejä ja dokaamista, vaan jotain ihan muuta.

Itse en varmaan enää vieraana osallistuisi, ellei hääpari olisi todella läheinen. Onneksi omassa suvussa ja tuttavapiirissä häitä ei ole ollut enää aikoihin.

Odottelu, kiva kesähäissä seisoa kesämekko päällä yli tunti ulkona odottamassa että hääpari tulee kuvista, lämpötila oli noin +15 ja kylmä tuuli. Sitten kun päästiin sisälle vihdoin ja viimein, ruokaa odoteltiin pari tuntia, kahveja eikä kakkua saatu koskaan, kun kuusi tuntia oli jo mennyt. Kyllä ruoan päälle oli jotain typeriä leikkejä ja sitten vasta olisi ollut kahvit. Näin siis viimeisimmät häät missä olin. Ei siellä vieraitakaan ollut kuin noin 50, mutta tuo jatkuva odottelu.

Odottelu on pahinta. Juhla-asut päällä ja täydessä tällingissä... Ei.

Eräissä häissä morsiamen isä, joka on radiojuontaja, piti noin puolen tunnin puheen, joka oli suunnattu lähinnä morsiamen sukulaisille. Tämän jälkeen morsiamen mummo piti noin vartin puheen, joka kertoi lähinnä siitä, kuinka jännä mummo hän on. Meinasin kuolla tylsyyteen. Muutenkin itseriittoisten sukulaisten tai kavereiden puheet ovat olleet tylsimpiä asioita häissä, mutta onneksi puheet ovat enimmäkseen olleet hyviä!

Muuten häät ovat mielestäni kivoja juhlia, enkä ole ollut ikävissä häissä, vaikka joissain olisikin ollut parannettavaa vieraan näkökulmasta.

Tylsintä oli kun jouduimme oman perheen kanssa yksin kaikista kaukaisimpaan nurkkapöytään.

Ruoka loppui osaksi kesken ennen meitä ja ohjelmaa ei sinne nurkkaan juuri kuullut.

Jos olisin tiennyt mitä tulossa, niin olisimme jääneet kotiin. Morsiuspari ei käynyt edes tervehtimässä. Ei olla enää tekemisissä.

Kaikki alkoholiin liittyvä erilaisissa juhlissa, erityisesti häissä. Ei kiinnosta katsella tuntemattomien ihmisten vetävän perskännejä ja riitelevän.

Olin kerran tuusniemellä häissä. Heti kun pappi oli lopettanut, otettiin presdu pois veneen päältä. Soutuvene oli täynnä jäitä ja viinaa. Suosittelen

T. Unelmahäiden kuvaaja

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa olen ollut häissä, joissa minut vieraana on pakotettu leikkimään. Olen todella introvertti ja kauhuissani noissa tilanteissa. Oli perus tuolileikki ja toisissa häissä Kotkassa vielä kamalampi leikki eli piti vuorotellen tanssia piirin keskellä. En tanssi ikinä missään muutenkaan. Ahdisti.

Mikset kerro, missä ne toiset häät oli, miksi juuri Kotka piti mainita, oliko se Kotkan syy, että leikki oli kamala?

Muu meidän perhe oli laitettu samaan pöytään, mutta meidät miehen kanssa oli laitettu hääparin kavereiden kanssa istumaan, ei tunnettu sieltä ketään. Sitten kun ruokailu oli ohi, niin loppuilta seistiin siellä perheen pöydän vieressä, että sai edes vähän jutella.

Itse olin sulhasen sisko.

Huonoja hääkokemuksia:

Serkkuni häissä oli todella kylmä. Oli talvihäät, joissa kirkko oli parista ihana, mutta jäätävä ja hääpaikka oli saatu edullisesti, koska oli normaalisti vain kesäkäytössä eli siellä ei ollut lämmitystä, pari patteria oli saatu päälle, joten vieraat olivat jäässä, suurimmalla osalla toppatakin osaksi päällä. Hääparilla oli lämmin, olihan heillä oma lämmitin vieressä. 

Ystävän häät, keskellä kesää. Pari vihittiin juhlapaikassa, joka sinänsä oli hyvä idea, mutta vihkiminen oli ulkona, ei varjoa, megahelteen keskellä, ei tuullut, vaikka olimme lähellä vettä. Ihan kamalaa, sillä oli kuuma, paarmoja ja ampiaisia pyöri ympärillä ja vihkimisen jälkeen pari katosi kuvattavaksi 1.5h ajaksi, jonka ajan vieraat pyörimme helteessä ilman vettä, väistelimme vihaisia hyönteisiä ja koitimme olla kaatumatta kallioisella, epätasaisessa maastossa. 

Perhetutun häät kesämökillä. Ihana paikka, hääparille erityinen, mutta vieraiden kannalta haasteellinen, sillä maasto oli vaikeaa ja siellä oli valtavasti hevosmuurahaisia, jotka kiipeilivät pitkin jalkoja koko 1h vihkimisen ajan... Vihkimisen lopuksi saatiin ukkosta ja sadetta, joten tuli kiirus sisälle ja mökkimaastossa ei voinut olla, vain sisällä, jossa toki oli liian vähän tilaa väelle. Jouduimme eri tilaan kuin päävieraat, joten ei nähnyt ja kuullut kaikkea. Kaikki kesti. klo 16 alkaneissa juhlissa ei päästy häätanssiin vielä klo 23, joten lähdimme.

Ystävän häät, joissa oli paljon väkeä ja todella, todella ahdasta. He olivat halunneet tietyn paikan, mutta eivät sitten karsineet juhlaväkeä, ainakaan tarpeeksi. Paljon puheita, joista morsiamen isä ja sulhasen veli puhuivat koskettavasti, mutta morsiamen setä piti yllätyspuheen, koska "sitä odotetaan" (ei todellakaan) ja onnistui pilaamaan tunnelman, sillä puhe oli todella pitkä, outo ja paatoksellinen, eikä siinä ollut päätä eikä häntää. Onneksi bestman sai lopetettua latistajan, kun herra veti henkeä ja ohjattua muualle. Sen jälkeen ei kyllä häätunnelmaa enää tavoitettu, muuta ohjelmaa ei ollut.

Hyvä hääkokemuksia:

Ystäväni piti rohkeasti omanlaisensa häät. Hän ja miehensä ovat molemmat ujoja, eivätkä tykkää pönöttää huomion kohteena. Isojen häiden sijaan he pitivät häävastaanoton uudessa kodissaan, jossa oli rento tunnelma, ihanaa musiikkia ja paljon herkullista ruokaa ja kakkubuffet. Siitä on kohta 15 vuotta, mutta puhumme yhä niistä häistä, sillä siellä oli ihana mahtavaa! Parasta oli se, että siellä pääsi juttelemaan hyvin hääparin, heidän sukulaistensa kanssa ja vaihtaa rauhassa kuulumisia muiden ystävien kanssa. 

Perhetuttu vihitiin lapsuudenkodissaan, joka on valtava maalaistalo, jossa on iso tupa. Kaikki vieraat mahtuivat pöytiin tupaan. Istuimme paikoillamme vihkimisen ajan, juotavaa oli pöydässä tarjolla ja leipäkorit ja levitteitä. Heti vihkimisen jälkeen pari meni kuvattavaksi ja vieraat saivat alkukeittoa pöytiin tarjoiltuna ja syödä leipää levitteen kanssa. Emme siis oikeastaan huomanneet hääparin puuttumista. Sen perään buffetateria ja viihdykkeenä kotimainen artisti, joka lauloi kauniisti rakkaudesta parille. Siellä pidettiin koko ajan vieraista huolta, oli hyvin ruokaa ja viihdykettä, lämmin ja sopivasti vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiole harvinaista,että ihmiset karsastaa häitä. Sukkanauhan ottaminen suulla on ällöä samoin kuin morsiamen ryöstöleikki. Ei lainkaan hauskaa vaan vaivaannuttavaa katsottavaa.

Korostetaan, että pidetään omannäköiset häät, ja sitten niissä on nämä kaikki samat ikiaikaiset jutut.

Sama kuin joku jalan polkaiseminen kakun leikkauksen jälkeen, ratkiriemukasta.

Mun kaveri korosti koko ajan, miten oman näköiset häät heille tulee. Meidän näköiset = kaikki järjestetään miten morsian haluaa. Näitä oman näköisiä ratkaisuja etsittiin häälehdistä. Kauhea kriisi oli esim lautasliinoista, kun niitä ei löytynyt samassa sävyssä kuin hääkimpun ruusut.

Yhtäkään oikeasti omaperäistä ratkaisua ei ollut.

Aiemmin joku pohdiskeli, että miksi lapsettomat häät on lapsellisille loukkaus. Vastaan omasta puolestani, että ei ole. Loukkaus sen sijaan on:

- Asiaa ei selvästi kommunikoida. Lapsettomat häät haluavat lähettävät kutsun "Perhe X". Silloin viestitään, että KOKO perhe on kutsuttu, ei vain vanhemmat. Jos haluaa kutsua vain vanhemmat, niin silloin kutsuun nimet, kiitos.

- Asiaa pitää erikseen kysyä. Se ärsyttää. Laita selvästi, että "juhlimme aikuisten kesken" tai vastaavaa.

- Lapsettomina markkinoiduissa häissä on joitakin lapsia paikalla. Se loukkaa, kun olet itse nähnyt sen vaivan, että olet hankkinut lapsenvahdin ja suunnitellut lapsille kivaa ohjelmaa siksi aikaa. (Ymmärrän toki, että on heitäkin, joille mikään kielto, teksti tai ohje ei mene läpi, vaan lapsi/lapset tuodaan mukaan, vaikka mikä olisi). 

Tässä kohtaa en tarkoita hääparin omia lapsia, jotka voivat olla paikalla muuten lapsettomissa häissä.

"Hauskinta" oli kysyä lapsettomalta hääparilta, että onko lapsettomat vai lapselliset häät, kun kutsusta ei voinut mitään päätellä, mutta kaikissa puheissa oli vain aikuisten ohjelmaa. Hanki lapsenvahti, oli ohje. Hienoa, tulemme kahdestaan, ilmoitimme ja soitimme isovanhemmille ja veimme taaperon hoitoon ja lähdimme kaksistaan häihin. Häissä olimme sitten sijoitettu pöydän päähän, vieressä syöttötuoli, vieressä pari muuta, joilla on lapsia ja osalla on lapset mukana, osalla ei ja kaikki ovat ihan yhtä pihalla. Ei näin, kiitos.

Outoa oli se, että mieheni sai kutsun hyvän ystävänsä polttareihin, muttei häihin. Polttareistakin sai kuulla, kun toisen ystäväporukan mies otti yhteyttä, kun oli vaikeaa saada porukkaa kasaan, sillä sen verran moni ystävä oli jo pariutunut ja perheellinen. Häihin ei koskaan kutsua tullut, eikä mies kokenut rymykännäilypolttariviikonloppua omakseen, joten ei mennyt,  kun oli vielä työmatka samana viikonloppuna, mutta vihjaisi parista muusta ystävästä soittajalle. Sama mies viettää edelleen joka viikko aikaa mieheni kanssa, mutta hänen vaimoaan ei koskaan kiinnostanut tavata miehen koko kaveripiiriä, en ymmärrä miksi, sillä ne kännääjärymyäjät on kyllä tavattu, mutta tämä sivistynyt, akateeminen siipi, ei ole kiinnostanut. Olemme kai sitten liian tylsiä, vaikka hänen miehensä on aivan samasta mallista leikattu. Outoa, sanon minä. Tämä mies oli meidän häissämme, silloin ei ollut vielä tavannut tätä naista.