Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä hyvän tunnelman loi lapset - olimme vartavasten pyytäneet lapset mukaan. Heille oli oma leikkipiha ja omat tarjoilut (Keittoa, kolmioleipiä, hedelmiä, karkkibaari ja sipsejä ja keksejä) Lisäksi meillä oli paperia ja viirejä joita sai väritellä ja piirrellä, saippuakuplia ja en enää edes muista mitä kaikkea pientä. Toki aiukuisten asioita sai ottaa, mutta kaikki aikuisten ruoat eivät ehkä olleet ihan lasten makuun. Moi vanhempi oli todella iloinen, kun lapset pääsivät mukaan ja juhlista tuli koko perheen juttu. Aikuiset seurustelivat leikkipihan vierellä olevassa tilassa keskenään - lapset viuhtoivat omaa menoaan. Lasten läsnäolo teki juhlista itselleni ainakin, varsin rennon, mukavan ja spontaanin. Heille juhla oli erityinen, koska lapset oli otettu huomioon. Vanhemmille myös juuri siksi - oli helppo rentoutua kaikkien. Meillä puheita ei ollut kuin yksi ja muutama lauluesitys, jotka ilmaantuivat spontaanisti. Mitään suunniteltua ei ollut, koska väkeä oli niin paljon, että leikit, tms. olisivat hukkuneet massaan. Noista häistä saimme positiivista palautetta vielä vuosia niiden jälkeen, kun ystävät suunnittelivat omiaan. 

Oletteko lestadiolaisia? Tuosta väenpaljoudesta tuli mieleen.

Vaiko mun anoppi? Tästä lapsifanaattisuudesta tuli mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän ystävän harras toive oli, että tulisin hänen häihinsä. Menin ihan vain hänen takiaan ja hyvä, että menin. (Olen todella introvertti.)

Mutta sitten muutaman vuoden päästä heille tuli avioero.

Tuntuu vieläkin tosi surulliselta. Siksi kannatan nopeita häitä vain kahden todistajan läsnäollessa. On tosi iloista, jos ihmisten avioliitot kestävät.

En ymmärrä, mikä ihmeen ajatus tämä on että häitä ei kannata järjestää koska voikin tulla ero. Tai että häät olisivat menneet hukkaan, jos tulee ero. Miten niin? Jos oli kauniit ja kivat juhlat joista jäi hyvä muisto, niin mikä siinä juhlimisessa meni "hukkaan"? Totta kai parisuhteen epäonnistuminen itsessään voi olla surullista.

Minä taas olen kuin muumi, rakastan juhlia ja aina on mielestäni hauska juhlia. Tai mistä vaan voi keksiä syyn juhlaan. Ja mikä nyt olisi sen parempi syy kuin rakkaus! Vaikkei se sitten kestäisikään ikuisesti, niin ainakin sillä hetkellä sillä parilla on ollut tarkoitus pysyä yhdessä ja vahvistaa suhdettaan.

Siis tarkoitan, että kannatan tietenkin sitä että ihmiset menevät naimisiin, mutta on kätevintä mennä naimisiin nopeasti. Itsellekin (ja vieraille) jää tulevaisuudessa parempi fiilis, jos koko juttu sattuu menemään pilalle. Ja hyvin usein se menee pilalle.

Meitä on niin moneksi. Monille ihmisille nykyään avioliitto on pelkkä vitsi. Tyhjänpäivästä järjestää kauhea spektaakkeli, jos hääpari ei ota asiaa kauhean vakavasti. Harva ihminen on selvännäkijä joka näkisi tulevaisuuteen. Koskaan ei voi tietää mitä kenenkin päässä liikkuu, joten kannatan järjen käyttöä ja varautumista.

(Tuurillahan ne laivatkin seilaa.)

Kannattaisi hääpaikka/vierasmäärä valita keskenään sopivaksi, ettei käy niin, että osa vieraista omaa istumapaikat kylki kyljessä jossain omituisessa sivuhuoneessa, josta ei myöskään näe eikä kuule mahdollista ohjelmaa.

Meitä istui yläkerrassa, täpötäyteen ahdatussa huoneessa Monta, ja aina kun perällä istunut halusi lähteä pöydästä, piti koko sen puolen pöytääkin nousta, ja takana istui jo seuraava pöydällinen, joten selän takana istuvienkin piti huomioida tämä liikkeelle lähtö, aivan älytöntä. Alakertakin oli täynnä ihmisiä, ja kaikki se lämpö nousi tietysti yläkertaan... Ulkona ei ollut mitään istumapaikkoja, eikä sillä hyttysmäärällä siellä olisikaan voinut vilvoitella kauempaa.

Ruoka loppui kesken, vaikka kyseessä semikuuluisan ruokabloggarin häät. Vähäarvoisemmat vieraat eivät nähneet mitään, koska istuivat ladon perällä. Häissä oli teema, mutta kukaan muu ei ollut pukeutunut teeman mukaisesti.

Ainoat hyvät häät missä olen ollut, olivat omani; maistraatissa naimisiin ja siitä festareille juhlimaan. Ei stressiä, ei prinsessapukua, ei niitä typeriä hääleikkejä, ei ahtautta eikä ahdistusta. Kaikissa muissa häissä on ollut yksinkertaisesti tylsää. Ehkä en vain ole hääihminen.

Ikävintä oli se että sairastuin ennen häitä vakavasti ja en päässyt kivuiltani paikalle Laitoin lahjan (rahaa) silti tietenkin ja ystäväni (morsian) ei edes kiittänyt vaan on lähes katkaissut välit tämän jäljiltä. En olisi koskaan uskonut tätä hänestä. Hän ei ole myöskään pahoitellut tai reagoinut sairastumiseeni mitenkään.

Minut oli kutsuttu eräisiin lähisuvun häihin. Meillä oli tuntien matka hääkaupunkiin ja juttelimme niitä näitä. Menomatkalla alkoi morsiamen äiti ivata minua, kun oli ollut puhetta työpaikan vaihtamisista. En kuulemma voi olla muuta kuin kädettömien kusettajana torilla, vaikka minulla on hyvä ammatti ja työpaikka. Silloin tuntui että lähden seuraavalla pysäkillä takaisin kotiin. 

Sitten itse asiassa tylsää on kaikki. Koko häät.

En usko rakkauteen, joten koko vouhotus on tylsää.

Sitä mietiskelee, että kai nuo ovat jossain tunnehuumassa, mutta kun se ei kestä loputtomiin.

Että toivottavasti tajuavat ottaa realiteetit kehiin. Eli ymmärtävät sitten kohdella toisiaan hyvin ja kunnioittaa toisiaan. Haluttaisi varalta antaa tällainen ohjeistus, mutta sitä voitaisiin pitää loukkaavana. Minusta tuo olisi paras ohje niin sen avulla avioliitot voisivat kestää.

Fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei saa tuoda, vaikka hoitajaa olisi mahdoton saada.

No eihän tuo ole ollut häissä ikävintä, kun et ole sellaisiin häihin edes mennyt kun et kerran ole saanut sitä lapsenvahtia.

Katsoin juuri uusintana neljät häät ohjelmaa jossa huutorääkyvä pikkulapsi pilasi vihkimisen. Ihan oikeasti, se lapsi on olemassa koko ajan, hääjuhlat on monella vain kerran elämässä! Tuon parin vihkiminen on nyt ikusiesti pilalla siksi että jonkun vieraan oli ihan pakko tuoda se rääkyvä kersa pilaamaan se vihkiminen. Sietäisi hävetä oikein pohjanmaan kautta.

Jatkuva odottaminen! Tylsää! Monta tuntia tylsyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutunut olemaan yksin vieraiden joukossa. Ei tunne kuin oman kumppanin.

Yksinjääminen on toki ikävää, mutta onko se juttukavereiden hankkiminen hääparin vastuulla? Itse jättäisin varmaankin osallistumatta sellaisiin häihin, joista en tuntisi ketään.

Monesti tuollaisissa häissä on se parempi porukka, eli esim. parin kaverit. Näille kavereilel on turha yrittää itse puhua mitään koska katsovat vain ohitsesi ja ovat kuin et olisi paikalla ollenkaan vaikka kuinka yrittäisit jutustella, koska sinä olet vain joku taustakangas jonka tarkoitus on toimia yleisönä kun tämä tietty kaveriporukka pitää hauskaa keskenään. Sama tekevät myös hääpari. Jututat tuoretta vaimoa, hän katsoo sinua kuin puhuisit kiinaa, siihen tulee morisamen kaveri, ja hän kääntää sinulle selkänsä ja alkaa juttelemaan ja nauramaan sen kaverin kanssa. 

Ei tuollaisissa juhlissa ole tarkoituskaan että löytäisi juttuseuraa, vaan että toisit lahjan ja näkyisitä kuvissa että on paljon porukkaa häissä, ja toive on että lähtisit mahdollisimman aikaisin pois että sulhaspari saisi juhlia rauhassa kavereidensa kanssa ilman että sinä pilaat koko iltaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää häissä on se, kun hääpari häipyy vihkimisen jälkeen tunniksi ottamaan hääkuvia ja häävieraat odottelevat juhlapaikalla. Antaa myös tylsän viestin siitä, mikä hääparille on juhlassa tärkeintä. Kuvat voisi ottaa joko ennen vihkimistä tai kokonaan toisena päivänä. Jos kuvat on pakko ottaa juuri vihkimisen jälkeen, häävieraiden viihtyvyydestä ja hyvinvoinnista sinä aikana on pidettävä huolta. Eli juhlapaikan ovet auki, vähintään vettä tarjolle jne.

Me tehtiin niin että hääkuvat otettiin hääpaikalla, ja hääväki sai olla yleisönä jos halusi. Todella kätevää, kunhan valitsee hääpaikan jonka välittömässä läheisyydessä kuvat on hyvä ottaa. Jää myös kiva muisto siitä hääpäivään, eikä niin että matkustettiin vihkipaikasta 100km johonkin huitsinkuuseen räpsimään, ja sitten juhlapaikalle. Meillä hääpaikka oli meren rannalla ja olimme ottaneet jo etukäteen selvää mistä aurinko paistaa siihen aikaan kun kuvat on tarkoitus ottaa meri taustana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ktllä se on se että häihin on kutsuttu jostain käsittämättömästä syystä, koska se syy ei ainakaan ole se että minut olisi haluttu häihin vieraaksi :D Eli koko juhlan aikana kumpikaan hääparista ei edes katso päin. Ei silloinkaan kun oli onnittelu"kierros". Saati että kuulisit yhtään sinulle osoitettua sanaa esim. nyt vaikka kiitos, hääparin suusta. Eli kutsuvieraan täysi ignooraaminen.

En olisi jäänyt sinne, vaan livahtanut pois vaivihkaa. Oikein helpottaa kun eläytyy tuohon tilanteeseen :D

Ei olisi tarvinnut jäädä ikävystymään ikävien ihmisten seuraan.

Kyseessä oli sukulaiseni häät, joten minulla ja puolisollani oli kyllä paljon tuttuja noissa häissä. Silti ikävä maku jäi, että miksi kutsua sellaisia jotka ovat hääparille ilmaa? Ikävystyttävää ei ollut ollenkaan, vaan todella hauskaa! Harmi vain että kivaa oli hääparista huolimatta :D

Häihin ei pitäisi kutsua kuin muita jo parisuhteellisia. Sinkkuja aina nöyryytetään häissä, en tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään hyvin tehdystä istumajärjestyksestä. En niin, että lätkitään miten sattuu.

Vapaassa jää vanhemmat helposti jalkoihin

Vapaa istumajärjestyy onnistuu vain, jos istumapaikkoja on reilusti. Muuten käy helposti niin, että perheet tai ystäväporukat joutuvat jakautumaan kahteen osaan, kun sopivaa määrää istumapaikkoja ei löydy. 

Itse tykkään eniten hyvin tehdystä istumajärjestyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Nimilapuilla osoitetut paikat häissä. Yhden (kaukaisemman) serkkuni häissä oli tällaiset, ja meidän perhe oli sijoitettu ihan pimeimpään ja syrjäisimpään nurkkaan, mistä näki huonosti huoneen keskelle eikä pystynyt keskustelemaan kenenkään muun kanssa. Tämä tuntui kurjalta, koska muut sukulaiset ovat kyllä meille läheisiä ja lämpimissä väleissä, ja rakastamme sukujuhlia joissa saa tavata näitä ihmisiä ja jutella mukavia. Nyt kun häiden ohjelma oli vielä sellaista pönötystä, että pitkään piti istua pöydässä ja kuunnella puheita yms, niin suurin osa meni vain siellä nurkassa muista erillään istuen. Tylsää ja tympeää oli, eikä tuntunut yhtään seuralliselta juhlanvietolta.

Toisen, läheisen serkkuni häissä taas oli paljon kivempi meno. Häät pidettiin sellaisessa isossa, juhlatilaksi muutetussa vanhassa riihessä, jossa oli pitkät pirtinpöydät ja -penkit, eikä kellekään ollut osoitettu omia paikkoja. Vieraat saivat siis istua ihan minne mielivät ja itse valita paikkansa, ja tämä oli PALJON PAREMPI tyyli, koska vieraat pystyivät siis myös vaihtamaan paikkaa ja liikkumaan illan aikana vapaasti, ja juttelemaan kaikkien kanssa jos itse halusivat. Näiden häiden tunnelma oli muutenkin paljon iloisempi, vapautuneempi ja hauskempi, ei ollut tylsää tönöttämistä. Ohjattua ohjelmaa oli muutenkin vähän, vain pari puhetta (bestmanien puhe ja kaasojen puhe) ja illan päätteeksi (ruoan, vapaan seurustelun, saunomisen ja paljuilun jälkeen) tanssia. 

Tässäpä se tulikin.

En halua paljuiluhäihin.

Vierailija kirjoitti:

Epäonnistuneinta on tälle palstalle oksentavat ja ripuloivat tyytymättömät häävieras-akat (miehet eivät koskaan sitä tee).

Hääjuhla on morsiamen ja sulhasen suuri päivä. Tehkööt siitä haluamansa. Vieraat vaietkoot, jos ei kelpaa. Tehkööt itse paremmin omissa häissään.

Onko sun pakko käyttää noin ällöttäviä sanoja kuin "oksentavat ja ripuloivat"? Etkö keksi mitään parempaa tapaa ilmaista asia? 

Häät joissa odotellaan koko ajan jotain: hääparia, onnittelumaljaa, ruokaa, kahvittelua tai sitten on sellaisia pitkäpiimäisiä leikkejä, jotka avautuvat vain osalle kutsutuista - ja osa väestä on sijoitettu johonkin toiseen tilaan, josta ei sitten edes näe/kuule mitään että tietäisi, mitä nyt edes tapahtuu. Morsiuspari ei kierrä juttelemassa vierailleen, joten jää vähän sellainen ulkopuolinen olo.

Kurjimmat häät, joihin olen itse osallistunut olivat serkkuni häät, koska niissä yhdistyi monta edellä jo mainittua asiaa: Hääpaikka oli liian pieni vierasmäärään nähden eli osa vieraista oli suurimman osan ajasta eri huoneissa kuin morsiuspari ja missasi sekä puheet että osan ohjelmasta. Hääkuvaus kesti todella kauan vihkimisen jälkeen ja vieraat joutuivat odottelemaan ulkona ja sää oli todella viileä. Ruoka loppui osittain kesken, mutta alkoholi valitettavasti ei. Esimerkiksi sulhasen äiti humaltui konttauskuntoon ja alkoi haukkua morsiamen vanhempia ja sisarta ja omaa miestään. Liitto päättyi eroon pari vuotta häiden jälkeen, kun kävi ilmi, että sulhasella oli ollut pitkä salasuhde morsiamen kaverin (kaaso) kanssa . Kaikesta huolimatta serkkuni äiti muistelee edelleen, miten ihanat juhlat heidän tyttärellään oli ja miten hyvä vävy oli ja tytär ihan typerä kun päästi hyvän miehen menemään.

Ja ei. Tämä ei tapahtunut Porvoossa vaan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

Snobien pönötyshäät olivat kyllä karmein kokemus, ei enää ikinä.