Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se aika kirkosta hääpaikalle. Ja siellä hääpaikalla odottelu, koska usein tässä välissä otetaan ne hääkuvat. Ja odotutetaan vieraita. Kuumana kesäpäivänä pitäisi järjestää vettä juotavaksi ja vessamahdollisuuden. Ja ehkä jotain ohjelmaa, kun on niin tylsää. 

Tähänkin on ratkaisu. Voi käväistä matkan varrella vaikka jossain kahvilla ja istuskella rauhassa. Menee juhlapaikalle sitten vähän myöhemmin ja kas, odotteluaika on lyhentynyt mukavasti.

Näin voi tehdä, mikäli on informoitu koska se hääjuhla alkaa ja aikooko hääpari käydä välillä kuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä viestejä lukee tuntuu kieltämättä vähän omituiselta. Itse olen ollut vain ja ainoastaan kivoissa häissä, on ollut erilaisia, hyvin pienimuotoisempia ja suureellisia, isolla budjetilla tehtyjä. Olen aina mennyt häihin onnellisena hääparin juhlasta ja en ole arvostelevalla silmällä syynäillyt karkkibaareja tai puuttuvia tai liian pitkäveteisiä hääleikkejä. Joissain häissä on ruokaa ollut niin että pöydät notkuu ja toisissa sitten nuukemmin - kukin juhla on ollut morsiusparin malliin tehty ja sellaisenaan hyvä. Kutsusta voi aina kohteliaasti kieltäytyä, ei kenenkään ole pakko mennä häihin mieltänsä pahoittamaan tai nälkää näkemään :)

Enää puuttuu kristallipallo josta näkee onko ruokaa ja minkälainen tunnelma on, joutuuko nälkäisenä odottamaan kun kuusi vuotta yhdessä asunut pari ei t ottaa kuvia ennen papin aamenta.

Etukäteen on vaikea tietää, ainakaan huonoin ennustajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää nämä nälän ja janon valittelijat. Onko tosiaankin niin, että ihmiset eivät osaa varautua? Ottaa mukaan vähän syötävää (pähkinät ovat erinomaisia) ja vesipulloa?

Ei ole ikinä tullut mieleen, että häihin olisi tarkoitus ottaa omat eväät mukaan! Eikä kyllä ole ollut tarvettakaan kuin yksissä häissä tähän mennessä (siellä ei olisi mitkään pähkinät riittäneet, olisi saanut olla big mac -ateria, jotta sen lisäksi hääruoka olisi riittänyt). Tietenkään mielestäni ei saa/kannata olettaa, että ruokaa ei saa heti vihkimisen jälkeen, eli kannattaa syödä etukäteen riittävästi, jotta jonkin aikaa pärjää. Mutta kun häät usein ovat usean tunnin mittaiset, niin kyllä mielestäni juhlan järjestäjän kuuluu huolehtia siitä, ettei vieraiden tarvitse olla nälkäisenä koko päivää ja iltaa.

Häät taitavat olla sitten niin jännä tilaisuus, että energiaa palaa huikealla liekillä. Niin moni tuntuu olleen nälkäkuoleman partaalla. Kukaan ei ajattele, että söisi matkalla esim. ennen kirkkoon menoa? Ei ihme, että ruoka loppuu kesken, kun tyhjällä vatsalla mennään juhliin.

Mun kotikasvatukseen kuului, että juhlat ja kyläpaikka eivät ole niitä, joissa syödään mielin määrin. Ja nälkäisenä ei paikalle edes ilmaannuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraiden ripottelu tuntemattomien sekaan. Hääparilla saattaa olla kiva ajatus, että suvut tutustuvat toisiinsa, mutta todellisuudessa pariskunnan vanhempia ja sisaruksia lukuunottamatta suvut eivät tule koskaan olemaan tekemisissä toistensa kanssa.

- - - - - - - 

"Vieraiden ripottelu tuntemattomien sekaan."

Vuosia... vuosia sitten olin edustamassa sukuhaaraa varsin kaukaisten sukulaisten häissä.  Muuten ihan ehdottoman asialliset normihäät ilman mitään rasittavia leikkejä tms ja muita hörhöilyitä.

Kuinkas ollakaan, istumajärjestykseksi oli muodostunut (ainakin epäilen) hiukan vitsillä seuraavanlainen: Pitkä pöytä, joka oli istutettu lapsia ja nuoria täyteen, paitsi aivan pöydän pää. Siellä sitten istuin ventovieraiden pentujen ja vihkipapin kanssa sitten...  Veikkaan, että koiraleuka serkunserkulla tms olisi ollut sormet pelissä, kieli poskella. Ehkä haluttiin katsoa, miten selviän seurustelusta hengenmiehen kanssa.  Hiukan ehdin jo mielessä manata tilannetta...

-Elettiin aivan digikuvauksen alkuaikoja johon olin itse aika tukevasti hurahtanut, samoin kuin kuvankäsittelyyn ja samalla pikku kuvajulkaisujen koostamisen; taittamisen alkeita siis.  Kuinka ollakaan, kohta kävi ilmi, että pastori oli saman harrastuksen innokas touhuaja ja eipä aikaakaan, kun digikuvaus jutuille ei meinannut loppua tulla. Kun aihe oli uusi ja vielä  yhdistettynä molempien amatööri "taittamiseen" niin saman aihepiirin harrastajia ei ollut koskaan ennen tullut vastaan sen ajan maailmassa. Ja sen tiimoilta juttua siis todella riitti!

Epäilin källiä ja silmäkulmasta naurua pidätellen yritin seurata källi-masinistin hämmästystä siitä, miten tunnetulla semi-skeptikolla ja semi-ateistilla (meikulla) ja kirkonmiehellä juttua riitti ja riitti katkeamatta koko illan...

 Sorry, off-topic stoorista mutta kyseessä olisi saattanut olla myös patamusta kertomus typerästä istumajärjestyksestä. Opetus on samalla se, ettei ennalta voi suunnitella enempää onnistunutta kuin kiusallistakaan istumajärjestystä sata-varmasti...

Heh, sama ihme tapahtui serkkuni häissä. Serkku oli istuttanut meidät meille vieraan työkaveripariskuntansa viereen. Illan mittaan meillä juttu kulki niin hyvin, että loppuillasta työkaverin mies kulki halikaulaa mieheni kanssa ja kertoi, miten on tavannut hengenheimolaisen. Nyt ne on meidänkin tuttavapiiriin kuuluvia ihmisiä ja kivaa on aina kun tavataan, serkku tietenkin miehineen mukana.

Alkoholilla ei varmaan ollut mitään vaikutusta tuohon kaulakkain kävelyyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häärahatili: tuntuu sisäänpääsymaksulta häihin, pahimmassa tapauksessa vertaillaan kuka vieraista antaa eniten rahaa. 

Minusta kaameampi on pitkä häälahjatoivelista, josta kukin ostaa tavaraa varojensa mukaan... jos pystyy ostamaan, välillä ne ovat niin kalliita.

Tai sitten kasa sellaista kamaa häälahjapöydällä, ettei hääpari keksi niille oikein muuta käyttöä kuin jatkokierrättämisen lahjana edelleen. Usein pariskunta on asunut yhdessä jo tovin ja hankkinut tarvittavat tavarat asuntoonsa.

P.S. Mauttomin taitaa kuitenkin olla se, että kerätään hattuun rahaa juhlapaikalla jonkun leikin varjolla. Ihan kuin ei häälahja ja polttarit jo riittäisi.

Ne kauhuhäät...sulhasen vanhemmat olivat sikarikkaita ja lahjatoivelista oli Stockalla (ja tavaratkin kalleimmasta päästä!) ja silti oli tällainen rahankeruutapahtuma. Voi yökötys.

Sikarikas taisi tässä viitata sikareiden pössyttelyyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan kartanohäät hienot, mutta monesti vieraat joutuvat jakautumaan, moniin eri huoneisiin.

Tuossa kohtaa auttaa, jos on hyvä äänentoistojärjestelmä. Silloin muihinkin huoneisiin kuuluu hyvin.

Millä tavalla hyvä äänentoistojärjestelmä auttaa näkemään kulman taakse?

Ehdottomasti tylsin oli tämmöinen tunteja kestävä kuvaussessio, missä jokainen vieras kuvattiin erikseen hääparin kanssa. Siellä sitten jokainen odotti vuoroaan. Omissa häissä ei tehty näin, vaan tärkeimmät kuvat perheen kanssa ja loput tilannekuvia vieraista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää nämä nälän ja janon valittelijat. Onko tosiaankin niin, että ihmiset eivät osaa varautua? Ottaa mukaan vähän syötävää (pähkinät ovat erinomaisia) ja vesipulloa?

Ei ole ikinä tullut mieleen, että häihin olisi tarkoitus ottaa omat eväät mukaan! Eikä kyllä ole ollut tarvettakaan kuin yksissä häissä tähän mennessä (siellä ei olisi mitkään pähkinät riittäneet, olisi saanut olla big mac -ateria, jotta sen lisäksi hääruoka olisi riittänyt). Tietenkään mielestäni ei saa/kannata olettaa, että ruokaa ei saa heti vihkimisen jälkeen, eli kannattaa syödä etukäteen riittävästi, jotta jonkin aikaa pärjää. Mutta kun häät usein ovat usean tunnin mittaiset, niin kyllä mielestäni juhlan järjestäjän kuuluu huolehtia siitä, ettei vieraiden tarvitse olla nälkäisenä koko päivää ja iltaa.

Häät taitavat olla sitten niin jännä tilaisuus, että energiaa palaa huikealla liekillä. Niin moni tuntuu olleen nälkäkuoleman partaalla. Kukaan ei ajattele, että söisi matkalla esim. ennen kirkkoon menoa? Ei ihme, että ruoka loppuu kesken, kun tyhjällä vatsalla mennään juhliin.

Mun kotikasvatukseen kuului, että juhlat ja kyläpaikka eivät ole niitä, joissa syödään mielin määrin. Ja nälkäisenä ei paikalle edes ilmaannuta.

Toki näin pyritään etukäteen varautumaan, mutta kyllä silti helposti ennättää nälkä tulla ennenkuin ollaan siinä vaiheessa, että ruokaa seuraavan kerran tarjotaan. Kirkkoon tunti, matka juhlapaikkalle hyvässä lykyssä tunti ,pari tuntia odotellaan hääparia kuvasta, sitten onnittelujono, onnittelumalja, mahdollinen ohjelma ja sitten ruokaa juomaa. Helposti voi mennä 4-5 tuntia. Jos tiedetään että juhla jatkuu paikassa x KL reikä reikä voi toki kirkon jälkeen mennä syömään. Mikäli paikkakunnalla on mikään ruokapaikka tuolloin auki.

Häät ovat minulle perhejuhla. Siksi vaikea ymmärtää, että kutsuttujen koko perhe ei ole tervetullut. Mieluummin jätän menemättä kuin ilmoitan lapsille, että ette muuten tule mukaan, etenkin, jos morsiusparin toisen puoliskon sukulaislapsilla on eri privilegio.

Ei lapsille tarvitse järjestää mitään erityiskivaa. Sama ruoka kuin muillekin, alkoholiton onnittelumalja pitää varata aikuisillekin vaihtoehdoksi, ruokajuomaksi vesi, kahvin oheen mehua tarjolle. Ja jos on joku leikkihuone, piirustusvälineitä, se riittää. Periaatteessa vanhemmat huolehtivat lapstensa viihtymisestä, jos/kun heidät juhlaan mukaan haluavat.

Jos haluaa järjestää kaveribileet erikseen, tekisin niin, että kutsun koko jengin tiettyyn paikkaan tiettynä aikana. Kavereille sitten jatkot vaikka muualla tai eri bileet.

Aikuisena sukulaistätinä en tunne olevani kovin toivottu vieras, jos kavereille kannetaan skumppaa pöytään oikein urakalla, muut saavat käydä kyökin puolelta kyselemässä, saisko vaikka lasin vettä, kun on jo kahvitarjoilutkin kannettu pois. No tietysti pitäisikin ymmärtää, että olet lahjat tuonut ja ruuat syönyt, joudat menemään. :(

Hääleikit ovat useimmiten aika tylsiä, ehkä niiden suunnittelijoilla on kivaa.

Eräissä häissä kävi niin, että morsiusparin vanhemmat järjestivät isohkot häät, ja morsiamen isoäiti tuli kuitenkin siihen johtopäätökseen, että häät ovat vielä liian pienimuotoiset. Hänpä näppäränä naisena painatti ja lähetti lisää kutsukortteja. Väkeä oli kuin pipoa, ja kummastuneita ja tyrmistyneitä katseita riitti, kun juhlien varsinaisille järjestäjille paljastui vieraiden paljous. Ylimääräisille vieraille asia selvisi vasta jälkikäteen juorujen kautta. Kaamea tilanne.

Se kun vihkiparin toisen osapuolen suku paljastui alkoholisteiksi. Hirveässä kännissä jo parin tunnin päästä vihkimisestä ja kunnon ryyppäjäiset päällä ja muutamat limaiset keski-ikäiset miehet koitti siinä täydessä tuiterissa iskeä kaikkia toisen suvun nuoria naisia. Tää toisen puolen suku sitten ei jaksanut katella ja katosi pikkuhiljaa kotiin. 

Joskus on ollut liian pitkät ryypynvälit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se aika kirkosta hääpaikalle. Ja siellä hääpaikalla odottelu, koska usein tässä välissä otetaan ne hääkuvat. Ja odotutetaan vieraita. Kuumana kesäpäivänä pitäisi järjestää vettä juotavaksi ja vessamahdollisuuden. Ja ehkä jotain ohjelmaa, kun on niin tylsää. 

Tähänkin on ratkaisu. Voi käväistä matkan varrella vaikka jossain kahvilla ja istuskella rauhassa. Menee juhlapaikalle sitten vähän myöhemmin ja kas, odotteluaika on lyhentynyt mukavasti.

Näin voi tehdä, mikäli on informoitu koska se hääjuhla alkaa ja aikooko hääpari käydä välillä kuvassa.

Niinpä, en ole vielä saanut kutsua missä se olisi kerrottu ja on tullut jokunen kerta odotettua 1,5-2 tuntia joka kerralla. Ilman mitään cocktailhoureja.

Liikaa vieraita. Hääparilla hädin tuskin aikaa edes smaltalkkiin. Väkinäiset hääleikit ja morsiamen kaappaus

Vierailija kirjoitti:

Eräissä häissä kävi niin, että morsiusparin vanhemmat järjestivät isohkot häät, ja morsiamen isoäiti tuli kuitenkin siihen johtopäätökseen, että häät ovat vielä liian pienimuotoiset. Hänpä näppäränä naisena painatti ja lähetti lisää kutsukortteja. Väkeä oli kuin pipoa, ja kummastuneita ja tyrmistyneitä katseita riitti, kun juhlien varsinaisille järjestäjille paljastui vieraiden paljous. Ylimääräisille vieraille asia selvisi vasta jälkikäteen juorujen kautta. Kaamea tilanne.

Todella uskottavaa varsinkin kun yleensä vieraita pyydetään ilmoittamaan ovatko tulossa, että kukaan näistä ylimääräisistä ei olisi edes vahingossa etukäteen ilmoittanut tulevansa?

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ollut liian pitkät ryypynvälit.

Amatööri. Ei se ryyppyjen väli ratkaise, vaan niiden koko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan kartanohäät hienot, mutta monesti vieraat joutuvat jakautumaan, moniin eri huoneisiin.

Tuossa kohtaa auttaa, jos on hyvä äänentoistojärjestelmä. Silloin muihinkin huoneisiin kuuluu hyvin.

Millä tavalla hyvä äänentoistojärjestelmä auttaa näkemään kulman taakse?

No sitten pitää hommata kamera ja screenit joka huoneeseen.

Huonoimmissa häissä, joissa olen ollut ei ole oikein minkäänlaista käsikirjoitusta tapahtumien kulusta. Kirkossa pappi veti kyllä protokollan mukaan, mutta juhlissa minkäänlaista ohjelmaa ei ollut. Vieraat valuivat paikalle ja hakivat paikkoja  kuka mistäkin. Kaikki olivat vähän hölmistyneinä ja odottivat koko ajan, että jotakin tapahtuisi eivätkä osanneet oikein tehdä mitään, kun kukaan ei toiminut millään tavalla seremoniamestarina. 

Epävarmasti toisiaan katsellen vieraat vihdoin rohkenivat hakea ruokaa. Siinä sitten istuttiin ja syötiin ja juotiin. Jossain vaiheessa musiikkia soitettiin nauhalta. Kun morsiuspari meni vihdoin pyynnöstä tanssimaan, änkesivät sulhasen umpihumalaiset idioottikaverit tanssilattialle ja repivät sulhasen irti riepoteltavakseen, jolloin morsian jäi hämmentyneenä yksin seisomaan lattialle. 

Morsiamen sisko ja sulhasen veli alkoivat riidellä niin äänekkäästi, että kaikki lähtivät lopulta pois.

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

Lapsille ei todellakaan tarvitse olla mitään palkattua viihdyttäjää ja pomppulinnaa, vaan lapset istuvat vanhempiensa vieressä ruokailun ja kahvien ajan ja lapsiperheet lähtevät aiemmin tai lapset lähtevät mummon kanssa nukkumaan. Vieraalla paikkakunnalla lapsenvahtia ei mihinkään hotelliin uskalla ottaa, kun ei yhtään tiedä, kuka sieltä tulee ja lapset on ahdistuneita vieraassa paikassa vieraan tyypin kanssa.

Kerran olin läheisen sukulaisen häissä yksin itku kurkussa, kun en voinut oikein poiskaan jäädä. Olisin halunnut olla mies rinnallani rakkaan sukulaiseni avioliittoa juhlistamassa. Olen myös kohteliaasti kieltäytynyt kutsusta, kun ei kerta perhe saa tulla mukaan, joten toisen pitää olla lasten kanssa ja vain toinen pääsisi juhliin. 

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ylipäänsä häät konseptina on ankea ja jotenkin mennyttä aikaa. Varsinainen vihkimisseremonia on kaikkein kiusallisin seurattava, kun pari kulttuurisen perinteen vuoksi tekee toisilleen inhimillisesti mahdottomia lupauksia. 

Ihmiskunta voisi jo kasvaa eroon noista vanhoista parisuhdeinstituutioista.