Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Koronatartunta.

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

Lapsille ei todellakaan tarvitse olla mitään palkattua viihdyttäjää ja pomppulinnaa, vaan lapset istuvat vanhempiensa vieressä ruokailun ja kahvien ajan ja lapsiperheet lähtevät aiemmin tai lapset lähtevät mummon kanssa nukkumaan. Vieraalla paikkakunnalla lapsenvahtia ei mihinkään hotelliin uskalla ottaa, kun ei yhtään tiedä, kuka sieltä tulee ja lapset on ahdistuneita vieraassa paikassa vieraan tyypin kanssa.

Kerran olin läheisen sukulaisen häissä yksin itku kurkussa, kun en voinut oikein poiskaan jäädä. Olisin halunnut olla mies rinnallani rakkaan sukulaiseni avioliittoa juhlistamassa. Olen myös kohteliaasti kieltäytynyt kutsusta, kun ei kerta perhe saa tulla mukaan, joten toisen pitää olla lasten kanssa ja vain toinen pääsisi juhliin. 

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Voi mikä itkuvirsi. "Minä, minä ja minun lapseni"

Ei niitä häitä pidetä sinun ja sinun lapsiesi takia. Jos hääpari on näin päättänyt, sitä pitää kunnioittaa, jos otat kutsun vastaan. Ei sinun ole pakko mennä, jos ottaa niin koville.

Tuolla asenteella tosiaan kannattaa hääparin viettää häitään kahden kesken. Tulevat vielä huomaamaan, että niin makaa kuin petaa, siinä vaiheessa kun itse olisi huomion/avun tarpeessa. Nämä muistetaan, mutta kukin kantaa toimistaan itse seuraukset.

Jos toivoa saa niin järjestäkää kaikki häänne lapsettomana, on niin helppoa heti sanoa, että kiitos ei., emme pääse kun ei ole lapsenvahtia, vaikka olisi pilvin pimein. Jos häihin on kutsuttu koko perhe silloin pitää vähän vaivata päätään, että säästyy lahjan ostolta ja typeriltä ”juhlilta”.

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Hääparilla voi olla myös hyvä syy siihen miksi ei kutsu lapsia. Itsekin kerran lapsettomissa häissä käyneenä ymmärrän hyvin, ettei lapsettomuudesta kärsinyt hääpari halunnut lapsia häihin. Varsinkin kun monella kaveriporukasta oli pieni vauvoja/lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Ehkä sen hääparinkin kannattaisi muutama sekunti miettiä järjestelyjään niiden kutsumiensa vieraiden kannalta. Jos häät on hääparin juhla niin turha sinne sitten on ketään muita pyytää. senkun juhlii kahdestaan niin ei vieraat häiritse.  Itse en tosiaan vaivaudu paikalle, mikäli kutsu ei ole koko perheelle.

Miten nämä ihmiset, jotka kertovat olevansa yksikköjä lastensa kanssa toimivat töiden, harrastusten, polttareiden, kolmekymppisten (ja muiden aikuisten syntymäpäivien), lääkärikäyntien jne suhteen? Entä kun ystävä haluaa keskustella luottamuksellisesti jostain: siinäkö se perhe napottaa vieressä?

Perheellinen ihminen tekee kaiken tuon perheensä ehdoilla. Kyllä, olen joutunut ottamaan lapsen mukaan lääkärille, koska miehen ollessa työmatkalla ei lyhyellä varoitusajalla muuta hoitajaa löytynyt. Taidat olla kovin nuori, mikäli sinulle jonkun polttarit tai kolmekymppiset näyttäytyy kovin tärkeinä tapauksina. Normaalit aikuiset perheelluiset ihmiset eivät vietä syntymäpäiviäkään niin ettei lapset voi osallistua eli kakkua, kahvia ja perheen ja ystävien kanssa vietetään ilman kännäystä ja riekkumista. Tämän huomaat itsekin jos joskus aikuistut. Itsellä tuohon riekkumiseen maku meni jo parikymppisenä ja tilalle tuli muita arvoja ja ilon aiheita.

Ääppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Hääparilla voi olla myös hyvä syy siihen miksi ei kutsu lapsia. Itsekin kerran lapsettomissa häissä käyneenä ymmärrän hyvin, ettei lapsettomuudesta kärsinyt hääpari halunnut lapsia häihin. Varsinkin kun monella kaveriporukasta oli pieni vauvoja/lapsia.

Lapsettomuus on ongelma jonka kanssa pitää vaan oppia elämään. Asiaa ei korjaa se, että kieltäytyy kaikista kontakteista lapsiin.

Ääppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Hääparilla voi olla myös hyvä syy siihen miksi ei kutsu lapsia. Itsekin kerran lapsettomissa häissä käyneenä ymmärrän hyvin, ettei lapsettomuudesta kärsinyt hääpari halunnut lapsia häihin. Varsinkin kun monella kaveriporukasta oli pieni vauvoja/lapsia.

Nyt en oikein tajua tällaista ajattelutapaa. Jos on kateellinen muille tai ei millään pääse yli traumoistaan, niin silloinhan pitäisi eristäytyä kokonaan muista ihmisistä ja elämästä:

”Nyyh, olen köyhä - en halua olla rikkaiden työkavereiden kanssa samassa paikassa töissä!”

”Nyyh, olen ruma - en halua kauniita kavereita, ettei tule paha mieli!”

”Nyyh, olen sairas - en kestä katsella terveiden kulkua”

”Nyyh, olen lihava - en halua tavata laihempia tuttaviamme ollenkaan”

”Nyyh, olen työtön - en halua seurustella töissäkäyvien kanssa, koska tulee paha mieli”

”Nyyh, olen tyhmä - en halua keskustella viisaampien kanssa”

Ihmisen pitää osata olla muiden kanssa, ei muita voi rajoittaa omien ongelmiensa vuoksi. Toki häihinsä voi kutsua, kenet haluaa.

Kyllä me vietimme miehen kanssa paljon kahdenkeskistä aikaa kun lapset olivat pieniä. Matkustimme, kävimme kulttuurimenoissa, syömässä, kylissä juhlissa, häissä. Lapsille järjestettiin hoito. Ja otimme toisaalta lapsemme mukaan usein ja sekin oli kivaa. Mutta häät riippuvat pitopaikasta, budjetista, häiden luonteesta- joskus on kaikille osapuolille hyvä , kun häät ovat lapsettomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Ehkä sen hääparinkin kannattaisi muutama sekunti miettiä järjestelyjään niiden kutsumiensa vieraiden kannalta. Jos häät on hääparin juhla niin turha sinne sitten on ketään muita pyytää. senkun juhlii kahdestaan niin ei vieraat häiritse.  Itse en tosiaan vaivaudu paikalle, mikäli kutsu ei ole koko perheelle.

Miten nämä ihmiset, jotka kertovat olevansa yksikköjä lastensa kanssa toimivat töiden, harrastusten, polttareiden, kolmekymppisten (ja muiden aikuisten syntymäpäivien), lääkärikäyntien jne suhteen? Entä kun ystävä haluaa keskustella luottamuksellisesti jostain: siinäkö se perhe napottaa vieressä?

Perheellinen ihminen tekee kaiken tuon perheensä ehdoilla. Kyllä, olen joutunut ottamaan lapsen mukaan lääkärille, koska miehen ollessa työmatkalla ei lyhyellä varoitusajalla muuta hoitajaa löytynyt. Taidat olla kovin nuori, mikäli sinulle jonkun polttarit tai kolmekymppiset näyttäytyy kovin tärkeinä tapauksina. Normaalit aikuiset perheelluiset ihmiset eivät vietä syntymäpäiviäkään niin ettei lapset voi osallistua eli kakkua, kahvia ja perheen ja ystävien kanssa vietetään ilman kännäystä ja riekkumista. Tämän huomaat itsekin jos joskus aikuistut. Itsellä tuohon riekkumiseen maku meni jo parikymppisenä ja tilalle tuli muita arvoja ja ilon aiheita.

Ei me kolmekymppiset tosiaankaan vietetä omia synttäreitä lasten kanssa mehukesteillä, aivan naurettava ajatuskin! Häihinkään en lapsia kutsuisi sitten taas ihan siitä syystä, etten pidä lapsista. Itse kun pääset joskus tuosta äitiyspsykoosistasi yli niin ehkä huomaat, että on muitakin tapoja elää elämäänsä kuin lasten kautta.

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

Lapsille ei todellakaan tarvitse olla mitään palkattua viihdyttäjää ja pomppulinnaa, vaan lapset istuvat vanhempiensa vieressä ruokailun ja kahvien ajan ja lapsiperheet lähtevät aiemmin tai lapset lähtevät mummon kanssa nukkumaan. Vieraalla paikkakunnalla lapsenvahtia ei mihinkään hotelliin uskalla ottaa, kun ei yhtään tiedä, kuka sieltä tulee ja lapset on ahdistuneita vieraassa paikassa vieraan tyypin kanssa.

Kerran olin läheisen sukulaisen häissä yksin itku kurkussa, kun en voinut oikein poiskaan jäädä. Olisin halunnut olla mies rinnallani rakkaan sukulaiseni avioliittoa juhlistamassa. Olen myös kohteliaasti kieltäytynyt kutsusta, kun ei kerta perhe saa tulla mukaan, joten toisen pitää olla lasten kanssa ja vain toinen pääsisi juhliin. 

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Voi mikä itkuvirsi. "Minä, minä ja minun lapseni"

Ei niitä häitä pidetä sinun ja sinun lapsiesi takia. Jos hääpari on näin päättänyt, sitä pitää kunnioittaa, jos otat kutsun vastaan. Ei sinun ole pakko mennä, jos ottaa niin koville.

Morsiamen itkuvirsi kai sitten on minä minä minä ja minun häät. Voisi sitä sekunnin vieraitaankin ajatella. Vieraitaan arvostava juhlien järjestäjä varmaan myös toivoo, että vieraat viihtyisivät ja yhteisen elämän juhliminen olisi kaikille mukavaa. Kyllähän sitä ilman puolisoaan häissä pönöttäminen on yhtä riemukasta kuin edesmenneen leskellä hautajaissa. Ikävähän siinä iskee, kun häävalssi alkaa soida.

Onko pakko kutsua ollenkaan, jos alaikäisten sukulaisten tuleminen paikalle ottaa koville. Voihan niitä häitä kahdestaankin juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Ääppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Hääparilla voi olla myös hyvä syy siihen miksi ei kutsu lapsia. Itsekin kerran lapsettomissa häissä käyneenä ymmärrän hyvin, ettei lapsettomuudesta kärsinyt hääpari halunnut lapsia häihin. Varsinkin kun monella kaveriporukasta oli pieni vauvoja/lapsia.

Nyt en oikein tajua tällaista ajattelutapaa. Jos on kateellinen muille tai ei millään pääse yli traumoistaan, niin silloinhan pitäisi eristäytyä kokonaan muista ihmisistä ja elämästä:

”Nyyh, olen köyhä - en halua olla rikkaiden työkavereiden kanssa samassa paikassa töissä!”

”Nyyh, olen ruma - en halua kauniita kavereita, ettei tule paha mieli!”

”Nyyh, olen sairas - en kestä katsella terveiden kulkua”

”Nyyh, olen lihava - en halua tavata laihempia tuttaviamme ollenkaan”

”Nyyh, olen työtön - en halua seurustella töissäkäyvien kanssa, koska tulee paha mieli”

”Nyyh, olen tyhmä - en halua keskustella viisaampien kanssa”

Ihmisen pitää osata olla muiden kanssa, ei muita voi rajoittaa omien ongelmiensa vuoksi. Toki häihinsä voi kutsua, kenet haluaa.

Herranjestas! Päivä on kuitenkin hääparin. Jos aihe (lapsettomuus) on heille vaikea, ei varmasti tarvitse aloittaa ”opettelua” lapsettomaan elämään omana hääpäivänä. Häihin voi kutsua kenet haluaa. Me ainakin ystäviemme kanssa ymmärrettiin hääparia ja jätettiin omat vauvat kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ääppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Hääparilla voi olla myös hyvä syy siihen miksi ei kutsu lapsia. Itsekin kerran lapsettomissa häissä käyneenä ymmärrän hyvin, ettei lapsettomuudesta kärsinyt hääpari halunnut lapsia häihin. Varsinkin kun monella kaveriporukasta oli pieni vauvoja/lapsia.

Lapsettomuus on ongelma jonka kanssa pitää vaan oppia elämään. Asiaa ei korjaa se, että kieltäytyy kaikista kontakteista lapsiin.

Kaikista kontakteista? Jos kuitenkin omana hääpäivänä edes...

Vierailija kirjoitti:

Ääppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Hääparilla voi olla myös hyvä syy siihen miksi ei kutsu lapsia. Itsekin kerran lapsettomissa häissä käyneenä ymmärrän hyvin, ettei lapsettomuudesta kärsinyt hääpari halunnut lapsia häihin. Varsinkin kun monella kaveriporukasta oli pieni vauvoja/lapsia.

Lapsettomuus on ongelma jonka kanssa pitää vaan oppia elämään. Asiaa ei korjaa se, että kieltäytyy kaikista kontakteista lapsiin.

Yksinkertaisuuden kanssakin näköjään oppii elämään.

Siskoni on näitä minä minä ja meidän lapset. Sanoo myös heidän olevan yksikkö eli joko kaikki tai ei kukaan oli kyse mistä vain. Raivostuttava tapa ajatella mielestäni.

Mä olen ollut häissä, joissa sukulaislapsi esiintyi ja se oli upeaa. Oli kai jotain 9 tai 10.  Mutta kyseinen lapsi onkin huippulahjakas ja nykyään alan opiskelija. Toisaalta olen ollut juhlassa - ei häät - jossa vasta soittotunnit aloittanut soittaa  ja se oli aika noloa. Varsinkin kun suvussa oli niitäkin, jotka oikeasti osasivat soittaa, eri instrumentteja, niin tällaista eiku eiku eiku -tyyppiä ei olisi kannattanut pyytää niin isoon juhlaan, hän olisi voinut esiintyä päivänsankarille erikseen. En tarkoita että minun lapsia olisi pitänyt pyytää, hekin olivat tuolloin jo taitavia, mutta haluttomia esiintymään missään. Mutta olis ollut niitä muita. 

Ääppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

julia-a kirjoitti:

Ikävimmät häät ovat ne, joihin ei saa tulla lapset mukaan.

--

Lapset kuuluvat elämään ja elämän erilaisiin juhliin. Häihin ja hautajaisiin. 

Ootko miettinyt että jotkut ei vaan halua omiin häihinsä kirkuvia ja riehuvia lapsia? Ne ei ole sinun hääsi joten sinä et voi päättää ketä sinne kutsutaan ja sun tunteillas ei oo siinä kohtaa merkitystä.

Hääparilla voi olla myös hyvä syy siihen miksi ei kutsu lapsia. Itsekin kerran lapsettomissa häissä käyneenä ymmärrän hyvin, ettei lapsettomuudesta kärsinyt hääpari halunnut lapsia häihin. Varsinkin kun monella kaveriporukasta oli pieni vauvoja/lapsia.

Tulee vaikea elämä jos tuolle linjalle lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää nämä nälän ja janon valittelijat. Onko tosiaankin niin, että ihmiset eivät osaa varautua? Ottaa mukaan vähän syötävää (pähkinät ovat erinomaisia) ja vesipulloa?

Ei ole ikinä tullut mieleen, että häihin olisi tarkoitus ottaa omat eväät mukaan! Eikä kyllä ole ollut tarvettakaan kuin yksissä häissä tähän mennessä (siellä ei olisi mitkään pähkinät riittäneet, olisi saanut olla big mac -ateria, jotta sen lisäksi hääruoka olisi riittänyt). Tietenkään mielestäni ei saa/kannata olettaa, että ruokaa ei saa heti vihkimisen jälkeen, eli kannattaa syödä etukäteen riittävästi, jotta jonkin aikaa pärjää. Mutta kun häät usein ovat usean tunnin mittaiset, niin kyllä mielestäni juhlan järjestäjän kuuluu huolehtia siitä, ettei vieraiden tarvitse olla nälkäisenä koko päivää ja iltaa.

Häät taitavat olla sitten niin jännä tilaisuus, että energiaa palaa huikealla liekillä. Niin moni tuntuu olleen nälkäkuoleman partaalla. Kukaan ei ajattele, että söisi matkalla esim. ennen kirkkoon menoa? Ei ihme, että ruoka loppuu kesken, kun tyhjällä vatsalla mennään juhliin.

Mun kotikasvatukseen kuului, että juhlat ja kyläpaikka eivät ole niitä, joissa syödään mielin määrin. Ja nälkäisenä ei paikalle edes ilmaannuta.

Toki näin pyritään etukäteen varautumaan, mutta kyllä silti helposti ennättää nälkä tulla ennenkuin ollaan siinä vaiheessa, että ruokaa seuraavan kerran tarjotaan. Kirkkoon tunti, matka juhlapaikkalle hyvässä lykyssä tunti ,pari tuntia odotellaan hääparia kuvasta, sitten onnittelujono, onnittelumalja, mahdollinen ohjelma ja sitten ruokaa juomaa. Helposti voi mennä 4-5 tuntia. Jos tiedetään että juhla jatkuu paikassa x KL reikä reikä voi toki kirkon jälkeen mennä syömään. Mikäli paikkakunnalla on mikään ruokapaikka tuolloin auki.

Oi voi. On kamalaa olla 4-5 tuntia syömättä! Miten ihmiset pärjäävät normaalissa arjessa? Jos aamupala on vaikka klo 7 ja lounas klo 12? Siinä pitää välillä jo katsoa olisiko jokin ruokapaikka auki. Kaupat ja kioskit ovat tuossa vaiheessa laskuista pois, sillä voimia ei ole enää kuin ruokaan, joka kannetaan nenän alle. Ai kamalaa.[/quote

Juhlavaatteet päällä on lasten kanssa aika kehnoa ryynätä kaupoissa ja kioskeissa haalimassa syötävää, jota voi syödä siisti autossa tai parkkipaikalla nyrkeistään. Yleensä vielä siinävaiheessa kun se pitkääkin pitempi nälkä realisoituu ollaan ajettu tunti jonnekin hevonprseeseen , jossa ei ole kioskeista ja kaupoista tietoakaan. Sitäpaitsi ravintoterapeutti suosittelee tasaista ateriaväliä, joka optimissa on max kolme tuntia.

Ryynätä, haalia? Etkö opeta lapsillesi asiallista ostokäyttäytymistä? Jokainen suomalainen tietää noin suunnilleen missä kohtaa S-markettia tai R-kioskia mikäkin tuote sijaitsee. Tarjonta on tuttu, ei olla Ranskassa tutustumassa ranskalaisiin tuotteisiin. Vai omavaraistaloudessako elät? Kauppaan kävellään siististi sisälle, mennään hyllylle ja valitaan tuote. Ei olla kuin armeijassa rynkytbselässä ryynäämässä. Kuulostaa siltä, että jonkinlainen elämän- ja arjenhallinta puuttuu jos pitää ryynätä ja haalia. Vaikka on juhlapäivä (häät), niin kaupoissa ja kioskeissa käyttäydytäön normaalisti.

Ja minkälaiset juhlavaatteet teillä,on jos niisä ei voi normaalisti toimia? Vai toimitteko normaalisti niin, että vaatteet ovat likaisia/rikkinäisiä & tärvääntyneitä hetimiten? Siinä tapauksessa tarvitsette Super Nannyn visiitille ja heti.

Mikä paniikki ja hätä syntyykään jos tutussa ympäristössä (Suomessa kun vielä ollaan, jossa kaupunki on kopio toisestaan, ostoskeskukset ja kaupat samanlaisia) pitää noin menettää kontrolli häiden vuoksi? Eikö kannattaisi vain toimia kuten muulloinkin?

Ääppä kirjoitti:

ymmärrän hyvin, ettei lapsettomuudesta kärsinyt hääpari halunnut lapsia häihin.

Mistä ihmeestä se hääpari voi jo tietää kärsivänsä lapsettomuudesta, kun vasta tuona päivänä astuvat elämässään siihen vaiheeseen, jossa lapsien tekeminen aloitetaan.... :D

Vierailija kirjoitti:

Ääppä kirjoitti:

ymmärrän hyvin, ettei lapsettomuudesta kärsinyt hääpari halunnut lapsia häihin.

Mistä ihmeestä se hääpari voi jo tietää kärsivänsä lapsettomuudesta, kun vasta tuona päivänä astuvat elämässään siihen vaiheeseen, jossa lapsien tekeminen aloitetaan.... :D

Hohhoijjaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se aika kirkosta hääpaikalle. Ja siellä hääpaikalla odottelu, koska usein tässä välissä otetaan ne hääkuvat. Ja odotutetaan vieraita. Kuumana kesäpäivänä pitäisi järjestää vettä juotavaksi ja vessamahdollisuuden. Ja ehkä jotain ohjelmaa, kun on niin tylsää. 

Tähänkin on ratkaisu. Voi käväistä matkan varrella vaikka jossain kahvilla ja istuskella rauhassa. Menee juhlapaikalle sitten vähän myöhemmin ja kas, odotteluaika on lyhentynyt mukavasti.

Ainahan sitä löytyy ratkaisu, ottaa eväät mukaan, varautua juomapulloin, käydä kahvilassa kesken häiden, ihan nyt mitä tahansa jolla voi yhden vieraan yhden ongelmnan olla ratkaisevinaan. Tuo "keskustelutyyppi" on rasittava, koska hän osallistuu keskusteluun vain kierrellen, ja ratkaisut tietäen, vaikka tosiasiassa vain länkyttää. Tai voihan se olla että pitää itseään älykkäänä, vaikka ei ymmärräkään ajatusta siitä että 150 häävierasta matkaa hääjuhlan keskellä abclle kahvileiville, ja siitä sitten juhlapaikan pihaan eväsretkelle. 

Se vaihtoehto, että hääjuhla olisi järjestetty edes auttavasti, eli niin ettei kenenkään ruumiintoiminnot ja henki ja terveys ole uhattuna kun ei näytä olevan vaihtoehto, vain pitkä jana tapahtumia joihin keksitään lennossa mukatoimivia ratkaisuja. Semmoista se varmaan on sellaisella joka ei kykene yhtään suunnittelemaan, vaan elämä kulkee kompastellen ja paikkaillen.