Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että 54vuotias äitini sanoo aina näin???
21.05.2023 |
"Odotan kuolemaa elämässä ei enää mitään"... Onko masentynut???
Kommentit (37)
Ei ole normaalia.
Olen äitiäsi vanhempi, enkä todellakaan odota kuolemaa.
Elämässä on niin paljon kaikkea, että toivon eläväni pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aika masentuneelta ja apaattiselta kuulostaa. Hakee selvästi apua tai tukea kenelle noin sanoo. Onko avannut aihetta enempää? Jos oikeasti haluaisi kuolla tekisi it sarin, mutta tämä jatkuvasti kuoleman odottamisesta puhuminen on jonkin näköinen avunpyyntö. Myös todella raskasta läheisille kuunnella tätä rakkaan ihmisen suusta.
Tiedän omasta kokemuksestani, läheisen joka teki tätä. Kuuntelin, tarjosin apua, autoin hoitoon, mutta kuolema-jutut vaan jatkuivat. Tuli jossain vaiheessa ajatus ja raivo, että ta pa sitten per kele it se si, kun me muut olimme kaikkemme antaneet, eikä hän hyväksynyt parantua.
Masennusta tai jotain muuta alakuloa. Onko negatiivinen luonne/tapana valittaa, vai onko tapahtunut muutos?
Hyvin erikoista tuo on. Olemme pitkälle kahdeksaa kymppiä käyviä ja elämä on mielekästä. Ei tuollaisia tule kyllä lausahdettua, vaikka olemmekin tehneet kaikki mahdolliset testamentit ja omaisuudenjärjestelyitä.etenpäin elävän mieli. Vaikka se on alle minuutin kenellä vaan,kun elämä on loppu. Kaikki me olemme samassa veneessä niinsanotusti.
Kannattaa ohjata äiti lääkärin puheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On masennus ja paha.
Lääkäriin suosittelisin menoa..ja pikaisesti.Terv N 54 vee
Miten niin. Ei 50-vuotiailla ole enää elämää kovin paljon jäljellä ja monet on monisairaita. Kaikki haaveet on jo toteutettu tuossa vaiheessa.
jeeh, jotain 30 vuotta :DD
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
Olen äitiäsi vanhempi, enkä todellakaan odota kuolemaa.
Elämässä on niin paljon kaikkea, että toivon eläväni pitkään.
Olen 53 vuotias ja minä taas odotan. En usko että olen kovin pitkäikäinen. Monisairas olen, ei ole ystäviä eikä läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ohjata äiti lääkärin puheille.
Tai sit ihan vaan jutella sen kanssa
Äitini kertoi, että hänen oma äitinsä alkoi puhua nelikymppisenä, miten hän kuolee kohta. Siihen meni aikaa 50 vuotta. Mummo oli ikänsä hyvin terve, ei mitään lääkityksiä, mutta 9-kymppisenä keuhkokuume sitten vei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On masennus ja paha.
Lääkäriin suosittelisin menoa..ja pikaisesti.Terv N 54 vee
Miten niin. Ei 50-vuotiailla ole enää elämää kovin paljon jäljellä ja monet on monisairaita. Kaikki haaveet on jo toteutettu tuossa vaiheessa.
jeeh, jotain 30 vuotta :DD
Höpö höpö. Ei se ole elämää jos ei enää pysty liikkumaan tai näkemään ketään. Ja kun muistikaan ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On masennus ja paha.
Lääkäriin suosittelisin menoa..ja pikaisesti.Terv N 54 vee
Miten niin. Ei 50-vuotiailla ole enää elämää kovin paljon jäljellä ja monet on monisairaita. Kaikki haaveet on jo toteutettu tuossa vaiheessa.
jeeh, jotain 30 vuotta :DD
Höpö höpö. Ei se ole elämää jos ei enää pysty liikkumaan tai näkemään ketään. Ja kun muistikaan ei toimi.
NO äitini on muuten terve, ei sairaksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sanoi joskus myös kaverin äiti että onpa kaikki tylsää ja muutti Norjaan. Aika kylmälle vyöhykkeelle muutti, luulisi sen olevan tylsempi, vaikka palkka kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muutamaa vuotta vanhempi ja paljon kaikenlaisia elämää haittaavia sairauksia, joihin ei kuitenkaan parannusta löydy. Kyllä siinä välillä ku o leman toivekin käy mielessä, vaikken itseäni ajatellutkaan ta pp aa.
Mikä häntä voisi masentaa ? Käykö työssä, harrastaako, onko ystäviä ? Vaikka toki voi olla masentunut vaikka perusasiat oiskin ok.
Ihmiset elää nykyään helposti ysikymppisiksi, eli äidilläsi saattaisi olla vuosikymmeniä vielä elinaikaa jäljellä, jos ei ole fyysisiä sairauksia.
Tuollainen kuolemasta puhuminen on joko hyvin masentuneen, tai persoonallisuushäiriöisen puhetta.
Lääkäriin patistelisin.
Minun äidillä oli vaihdevuosi-iässä 10 vuoden jakso, jolloin hänen mukaansa kaikki mahdollinen elämässä oli jo nähty ja yhtä hyvin hän voisi kuolla. Hänen itsensä mukaan hänellä ei ikinä ollut mitään vaihdevuosioireita :D
Itse hain hormonilääkityksen heti, kun vaihdevuodet alkoivat oireilemaan. Turha kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä häntä voisi masentaa ? Käykö työssä, harrastaako, onko ystäviä ? Vaikka toki voi olla masentunut vaikka perusasiat oiskin ok.
Mikäpä tosiaan! Parin vuoden pandemiasäädöt takana ja siihen päälle vaarallinen sota lähialueellamme. Lisäksi ymmärrys siitä, ettei enää ehdi tienata kummoistakaan lisäeläkettä, vaan näillä on mentävä, mitä sattuu saamaan. Eläkkeenhän piti taata vanhuuden toimeentulo, niinhän meille kerrottiin, kunnes ei enää olekaan niin. Yli 50-vuotiaat tipahtaa kurjuuteen. Mikäpä voisi tosiaan masentaa, en yhtään ymmärrä.
Minä olen 60v ja olen hokenut jo monta vuotta, ettei minulla ole enää muuta odotettavaa kuin kuolema.
On mm. diabetes mutta käyn töissä ja olen äärimmäisen harvoin sairauslomalla. Ongelmani on, että elämästäni puuttuvat muut ihmiset ja siksi elämä on yksinäistä ja tylsää. Olen yrittänyt ottaa yhteyttä vanhoihin tuttavuuksiin mutta eihän heillä ole aikaa minulle.
Lomat ovat tuskaa. Jos on hyvä ilma, menen kuistille katsomaan kun nurmikko kasvaa. Huonolla ilmalla tulen sisälle tuijottamaan vastapäistä seinää. Siinä miettiessäni olen keksinyt sopivan tavan tehdä itsemurha, jos elämä menee ihan mahdottomaksi.
On masennus ja paha.
Lääkäriin suosittelisin menoa..ja pikaisesti.
Terv N 54 vee