Miksi et usko Jumalaan?
Kommentit (255)
Usko on monissa tapauksissa seurausta pitkälti ihmisen kuoleman pelosta. Itselläni ei ole tarvetta uskoa jumalaan. Jumalan olemassa olon (ja kuoleman jälkeisen elämän) ajatus ei tee tästä yhdestä elämästäni parempaa tai tulevasta mitenkään lohdullisempaa. Keskityn tekemään hyvää ja elämään hyvää elämää tässä hetkessä. Yhdyn Brad Pittin viisaisiin sanoihin:
"When I got untethered from the comfort of religion, it wasn't a loss of faith for me, it was a discovery of self. I had faith that I'm capable enough to handle any situation. There's peace in understanding that I have only one life, here and now, and I'm responsible."
Olen saanut (tapa)kristillisen kasvatuksen ja äitini oli uskossa. Itsekin uskoin tuonne reiluksi 3-kymppiseksi, mutta äidin kuolema ja moni muukin asia sai pohtimaan näitä juttuja ja tulin tulokseen etten voi enää uskoa jumalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi uskoa?
Miten muutenkaan selität olemassaoloa?
Miten jumala tai raamattu selittävät olemassaoloa? Tai onhan siellä jotain höpinää asian suhteen, mutta raamattu on satukirja.
Antavat merkityksen elämälle. Mikä sinun elämäsi tarkoitus on?
Elämän tarkoitus on siis palvoa jumalaa? Onko tällainen narsistinen olento oikeasti palvomisen arvoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi uskoa?
Miten muutenkaan selität olemassaoloa?
Tiede? Evoluutio? Noin vaikka alkuun. Ennemmin uskon johonkin jota voidaan todistaa kuin siihen että jokin näkymätön voima pudotti ihmisen tänne maan päälle :D
Tiede ei luo mitään, se vaan tutkii. Evoluution on hölynpölyä ja mielikuvitusta, miksi et samantien uskoisi Jumalaan, jos uskot evoluutioonkin ilman mitään todisteita?
Onneksi olkoon! Sait mut juuri valumaan verta silmistä! Taisi jokin pieni suoni haljeta tämän "aukottoman argumentin" edessä. Evolutiostako ei ole todisteita? Ilmeisesti et ole kuunellut biologian tunnilla tai koskaan käynyt luonnontieteiden museossa.
Sano yksikin evoluution todiste joka on kestänyt aikaa vaikka 10 vuotta. Kyllä niitä todisteita aina tulee, mutta ne osoittautuvat vääräksi vähän ajan päästä. Kuitenkin tätä roskaa opetettu varmaan 150vuotta ja vieläkin väitetään aina että nyt uusi todiste todistaa kaiken, mutta ne vanhat todisteet eivät todista mitään.
Yksikin? Niitä on kuule naurettavan paljon. Otetaan nyt vaikka tämä 41 vuotta sitten löytynyt ihmisen kantamuoto:
https://en.wikipedia.org/wiki/KNM_ER_3733
Millä tavalla tuo on osoittautunut vääräksi?
Mikä laji tuo sinun mielestäsi edes on? Onko ihminen?
Ihminen ei ole sen kummempi eläin kuin muutkaan eläimet. Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Asia ei muuksi muutu, vaikka sitä kuinka murehtisi ja selittelisi. Uskonnot on kehitetty aikana, jolloin on tarvittu yhteiskuntaan moraalisääntöjä yhteiselämän toimimiseksi ja selityksiä luonnonilmiöille, joita ei tuohon aikaan ymmärretty. Jos nykypäivänä joku haluaa uskoa johonkin jumalaan ja kuolemattomuuteen omaksi lohdukseen, niin siitä vaan, kunhan jättää muut rauhaan. Mitään jumalanpelkoa ihminen ei tarvitse ollakseen moraalisesti vahva. Ihmisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta, sen enempää kuin hyttysenkään. Jokaisella on kuitenkin käynyt mieletön onni, että kaikista siittiöistä juuri sinä olet hedelmöittynyt ja jäänyt eloon ja saat tämän ainutkertaisen elämän mahdollisuuden. Siksi jokaisen elämä on arvokas, niin ihmisen kuin eläimen ja jokaisen tulisi elää itselleen mieluisalla tavalla, kunhan ei ole haitaksi muulle elämälle.
Eräässä dokumentissa tutkittiin ateistien ja uskovaisten aivojen eroja, ja siinä painettiin erään ateistin aivoista tiettyä kohtaa, jolloin ateisti koki vahvasti, että hänen lähellään on joku, vaikka oli siis yksin (painanta tehtiin laitteella toisesta huoneesta käsin). Samanlaisia tuntemuksia on kuvattu ihmisillä, joiden esim makuuhuoneen läpi kulkee vahva sähkövirta. Tällöin syntyy tuntemus, että tietyssä huoneessa/talossa kummittelee.
Kyse on siis aivojen sähköhäiriöstä, uskovainen kokee jonkun olevan lähistöllä, ateistilla tätä tuntemusta ei ole. Siksi kumpikaan ei voi ymmärtää toista, koska tuntemus on vahva. Agnostikot ovat siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Eräässä dokumentissa tutkittiin ateistien ja uskovaisten aivojen eroja, ja siinä painettiin erään ateistin aivoista tiettyä kohtaa, jolloin ateisti koki vahvasti, että hänen lähellään on joku, vaikka oli siis yksin (painanta tehtiin laitteella toisesta huoneesta käsin). Samanlaisia tuntemuksia on kuvattu ihmisillä, joiden esim makuuhuoneen läpi kulkee vahva sähkövirta. Tällöin syntyy tuntemus, että tietyssä huoneessa/talossa kummittelee.
Kyse on siis aivojen sähköhäiriöstä, uskovainen kokee jonkun olevan lähistöllä, ateistilla tätä tuntemusta ei ole. Siksi kumpikaan ei voi ymmärtää toista, koska tuntemus on vahva. Agnostikot ovat siltä väliltä.
Höpöhöpö. Eivät uskovaiset ole uskovaisia sen takia, että kuvittelevat jonkin olevan lähellä. Uskovaisesta voi tulla ja usein tuleekin ateisti hyvinkin lyhyessä ajassa, kun altistuu faktoille tai ideoille tai vain omille ajatuksilleen. Hallusinaatiot sitten erikseen.
Ei ole mitään tarvetta uskoa satuhahmoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä dokumentissa tutkittiin ateistien ja uskovaisten aivojen eroja, ja siinä painettiin erään ateistin aivoista tiettyä kohtaa, jolloin ateisti koki vahvasti, että hänen lähellään on joku, vaikka oli siis yksin (painanta tehtiin laitteella toisesta huoneesta käsin). Samanlaisia tuntemuksia on kuvattu ihmisillä, joiden esim makuuhuoneen läpi kulkee vahva sähkövirta. Tällöin syntyy tuntemus, että tietyssä huoneessa/talossa kummittelee.
Kyse on siis aivojen sähköhäiriöstä, uskovainen kokee jonkun olevan lähistöllä, ateistilla tätä tuntemusta ei ole. Siksi kumpikaan ei voi ymmärtää toista, koska tuntemus on vahva. Agnostikot ovat siltä väliltä.
Höpöhöpö. Eivät uskovaiset ole uskovaisia sen takia, että kuvittelevat jonkin olevan lähellä. Uskovaisesta voi tulla ja usein tuleekin ateisti hyvinkin lyhyessä ajassa, kun altistuu faktoille tai ideoille tai vain omille ajatuksilleen. Hallusinaatiot sitten erikseen.
Sinä tarkoitat varmaan lapsia, jotka on kasvatettu uskoon, tuo aivojen häiriö selittää näitä ns. tosi uskovaisia, joille jumala on läsnä koko ajan.
Uskonnoissa ja erityisesti uskovaisissa monissa se huono puoli, että kriittiselle, omalle ajattelulle ei anneta sijaa, yhtä totuutta julistetaan ainoana oikeana. Se on aivopesua ja säälin niitä lapsia jotka joutuvat kasvamaan näin aivopestyinä uskonnollisissa perheissä. Henk. koht. ajatellen että valtio ja kirkko pitäisi erottaa toisistaan ja uskonnon opetus lopettaa kouluissa ja mennä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen (tasapuolisesti tukimusta eri maailmankatsomuksista). Ne jotka haluaisivat sitten kristillisen uskon opetusta saisivat sen kirkossa (pyhäkoulut jne.). Saisi kirkkokin tehtäviä joita se tarvitsee kun väki muuten sieltä vähenee.
Minulle itselleni on lapsuuden jälkeen ollut täysi mysteeri, miten joku VOI uskoa kristinuskon jumalaan? Ymmärrän sen, että ihmisellä on lähinnä kuolemanpelko mielessään helppo uskoa johonkin kuolemanjälkeiseen elämään, mutta tuo kristinuskon kokonaiskertomus on yhtään lähemmin tarkasteltuna vailla järjen hituakaan.
Kyseessä on aivan absurdi legendasikermä, jota edes Monty Python ei pystyisi ylittämään. Perusajatus siitä, että pilvien takana asuu joku äijä, joka säätelee elämäämme, lähettää poikansa tänne luoksemme, antaa tappaa hänet ja ottaa sen jälkeen luokseen asumaan (ja tuomitsemaan ihmisiä liukuhihnalta), kuulostaa aivan löylynlyömien ihmisten kehittelyltä. Asiaa ei auta se, että tähän tarinaketjuun on ympätty sinänsä arvokkaita moraalisia opetuksia. Lopputulos on kuitenkin kuin omituinen sikermä, joka on muodostunut syöttämällä summittain valittuja tarinanpätkiä pala palalta läpi tuhannen ihmisen muodostamasta "rikkinäisestä puhelimesta".
Järkevämpää olisi uskoa esimerkiksi myyttiseen sotkaan, jonka munankuoresta maa ja taivas ovat saaneet alkunsa. Kaikkein järkevintä on luottaa tieteen tuottamiin käsityksiin maailmankaikkeuden, maailman ja ihmisten synnystä, koska ne sentään ovat erittäin hyvin perusteluja ja jatkuvasti testattavissa olevia hypoteeseja, joita kukaan ei julista absoluuttisena ja milloinkaan kumoamattomana totuutena. Kukaan ei sen sijaan pysty todistamaan todeksi mitään Raamatun perustotuuksia, alkaen Jumalan olemassaolosta.
Vierailija kirjoitti:
Evoluution kaava:
Ei mitään+Ei mitään= 2 alkuainetta + aikaa = 92 alkuainetta + aikaa = kaikki fysiikan lait ja täydellisesti rakentunut universumi täynnä galakseja, tähdet, planeetat ja kuut kiertämässä planeettoja täydellisessä tasapainossa ja järjestyksessä.
Verrantaanpa sun "evoluution kaavaa" määritelmään evoluutiosta:
"Evoluutio viittaa sukupolvien myötä tapahtuviin muutoksiin biologisten populaatioiden periytyvissä ominaisuuksissa"
Tässä vaiheessa vähän tyhmempikin tajuaa, että evoluutiolla ei ole sun selitysten kanssa yhtään mitään tekemistä. Mut käsitellään nyt sitten alkuräjähdystä, kun kerta siitä haluat puhua.
Nuo 2 alkuainetta, vety ja helium (jostain syystä unohdat deuteriumin, litiumin, tritiumin ja berylliumin), eivät syntyneet "Ei mitään+Ei mitään" -yhtälössä, vaan neutroneista, proteineista ja elektroneista. Nuokaan eivät syntyneet tyhjästä, vaan kvarkeista ja gluoneista ja lopulta säteilystä. Fysiikan lait pätivät jo ennen materian syntymistä.
Mitä sä sitten kuvittelet, että tapahtuu, kun heität avaruuteen järjettömän kokoisen läjän vetyä? Eikö painovoima muka vedäkään kaasuja kasaan? Eikö näissä kokoonpuristuneissa kaasuissa olekaan järjetön paine ja lämpötila? Eikö järjetön paine ja lämpötila saakaan alkuaineita fuusioitumaan ja synnytä siten raskaampia alkuaineita? Eivätkö nämä raskaammat alkuaineet aikanaan päädykään uusiksi kasaantumiksi tähtien räjähtäessä supernovina? Eivätkö raskaammista alkuaineista koostuvat kasaantumat olekaan nimenomaan planeettoja, kuita ja asteroideja yms.? Eivätkö nämä kaikki kappaleet vaikutakaan toisiinsa gravitaation kautta ja ala kiertämään toisiaan? Missä kohtaa prosessia sulla loppuu järki?
Ja missä sä näet mitään täydellistä tasapainoa ja järjestystä? Valtaosa planeetoista on täysin elämälle kelvottomia. Asteroideja viuhuu ympäriinsä järjettömän kovaa vauhtia, jotka tuhoavat planeettojen elinkelpoisuutta joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Supernovat grillaavat elämää pitkienkin etäisyyksien päästä. Avaruus on täynnä kuolettavaa säteilyä. Tähdet syntyvät ja kuolevat ja planeetat kolisevat toisiinsa. Galaksitkin törmäilevät keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Evoluution kaava miten elämä syntyi:
maa+vesi+aika=kaikki elämä
Nämä 2 kaavaa yläpuolella selittää kaiken synnyn, paitsi kaiken mitä ihminen on rakentanut. Kuten vaikkapa monimutkaisen puulaatikon jossa on nauloja, mutta kuitenkin yksinkertaisen linnun kuten kolibrin evoluutio osaa rakentaa.
Ja edelleenkin evoluutio tarkoittaa:
"Evoluutio viittaa sukupolvien myötä tapahtuviin muutoksiin biologisten populaatioiden periytyvissä ominaisuuksissa"
Elämän synnyllä ei ole paljoakaan tekemistä evoluution kanssa. Ensimmäinen replikoituja on se, mihin viittaat, ja siihen evoluutiolla ei voi olla määritelmällisestikään mitään sananvaltaa. Elämä on rakentunut ihan samoista alkuaineista, joita elottomastakin luonnosta löytyy. Alkuaineilla on taipumus muodostaa yhdisteitä. Osa näistä yhdisteistä pystyy monistamaan itseään (kuten RNA). Tämä on mahdollistanut elämän syntymisen.
Koska elämä puolestaan tekee itsestään kopioita, eivätkä kopiot ole keskenään aina identtisiä, niin on aika itsestäänselvää, että osa kopioista on tehokkaampia kopioitumaan kuin toiset kopiot. Tästä seuraa se, että ajan saatossa tehottomampien kopioitujien määrä suhteessa tehokkaampiin pienenee. Usein monimutkaisempi rakenne mahdollistaa tehokkaamman kopioitumisen, joten on oletettavaa, että monimutkaisuutta alkaa ilmestymään aina vain enemmän.
Tyhmyytesi oksettaa minua. Täytyy kyllä todeta, että luonnonvalinta ei ole toiminut kohdallasi, luulisi noin vajaan ihmisen jo kuolleen. Älä jatka geenejäsi.