Ahdistaa huominen kun tiedän ettei mua muisteta taaskaan mitenkään :(

Vierailija kirjoitti:

Tapoja ja toiveita on monia:

Itselleni en missään tapauksessa halua aamukahvia sänkyyn (vihaan syödä makuullaan, vihaan muruja sängyssä) Inhoan kortteja (mikä on niiden tarkoitus? Mitä sellaisella tekee?)

Kukista tykkään mutten halua leikkokukkia -laskastuvat niin nopeasti, rahantuhlausta-

Muunlaista tiettyä lahjaa en oikeastaan halua sitäkään, lahjakortti olisi kiva. Haluan itse valita vaatteeni, kosmetiikkani ja muut tavarani.

Mikä olisi parasta äitienpäivänä? Jos ei tarvitsisi mennä minnekään eikä laittaa ruokaa ja kaikkein eniten, jos ei tarvitsisi siivota mitään. Kaikki hoitaisivat omat jälkensä ja vaikka imuroisivat ihan itse. Roskat vietäisiin roskikseen sanomatta, vaatteita ei jäisi minnekään lojumaan, yhdestäkään tavarasta ei tarvitsisi rähjätä.

Toivottavasti et ole lisääntynyt, rähjääjä.

Olen varmaan outo, kun en ole koskaan kaivannut lahjoja tai huomionosoituksia (näköjään olen säästynyt tosi isolta määrältä pahaa mieltä). Onni, että ollaan miehen kanssa siinä suhteessa samanlaisia. Merkkipäiviä emme juhlista mitenkään erityisemmin. Mutta on itsellänikin asioita, jotka ovat tärkeitä. Ja tuntisin varmasti pettymystä, jos vaikka omat toiveet lomailun suhteen eivät koskaan täyttyisi.

Tottakai miehen kuuluu muistaa vaimoaan, omien lastensa äitiä. Ja omaa äitiään myös, tottakai. Sama isänpäivänä toisinpäin.

Ei ihan aiheeseen mutta..

Meillä anoppi odottaa isänpäivänä että hänen uutta puolisoaan muistetaan.

Eikä siinä tavallaan mitään, onhan hän lasten vaari, mutta lapsettomana ei kenenkään isä.

Lapsi muistaa omaa isäänsä ja tietysti isän isää ja minun isääni.

Olen saanut tästä kakkaa niskaan koska ei olla muistettu.

Anopin mies on ihana, ja häntä aina muistetaankin hänen merkkipäivänä ja useasti muutenkin.

Kyse ei ole arvostuksen puutteesta, mutta itse koen sen hullunkuriseksi että hänelle tehtäisiin isänpäiväkortti, ja olen huomannut että hän asiasta vaivaantuu kun miehen sisko lapsineen antaa kortin ja lahjan.

Asia voisi olla ok, mutta se että anoppi sitä vaatimalla vaatii syyllistämisen kera, ei saa missään haluja tekemään sitä.