Ahdistaa huominen kun tiedän ettei mua muisteta taaskaan mitenkään :(

Äitienpäivähän on lasten ja äidin juhla. Ei miehen kuulu lahjoja ostaa muuta kuin omalle äidilleen.

Kaikkien äitienpäiväkitisijöiden kannattaisi muistaa, että he ovat etuoikeutettuja ylipäätään saadessaan olla äitejä. Joka viides nainen jää lapsettomaksi, vaikka haluaisi lapsia.

Minä haluan kukat (halpa orvokkikin riittää), aamupalan ja onnittelulaulun äitienpäivänä. Toki on ollut kiva saada lasten itsetekemiä korttejakin. Tällainen juhliminen on oman lapsuudenperheeni perinne ja halusin sen myös omaan kotiini. Miehen perheessä ei ole äitienpäivää juhlistettu, joten tästä asiasta piti sopia ja jutella. Mies ymmärsi, kun selitin miten ihana tunnelma äitienpäiväaamuissa oli. Isänpäivänä hän saa samanlaisen kohtelun.

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivähän on lasten ja äidin juhla. Ei miehen kuulu lahjoja ostaa muuta kuin omalle äidilleen.

Ja vanhempien tehtävä on auttaa pikkulapsia asiaa aluksi hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerran lasten ollessa pieniä, en saanut odottamiani ruusuja. Mökiltä tullessa sanoin miehelle kukkakaupan kohdalla "pysähdy", ja ostin itselleni 20 ruusua. Aika pöhköä näin jälkikäteeb ajatellen, minullakin on upea aviomies, joka on hoitanut lapsia ja tekee edelleen valtavasti kotitöitä ja mm. ruuan joka päivä, eli minulla on oikeastaan äitienpäivä joka päivä.

Lasten ollessa päiväkoti-ikäisiä ihaninta oli saada omatekoisia kortteja ja pieniä hassuja askarteluja tai vaikka itse kasvatettu kukka. Nyt lapset ovat jo isoja ja ja juhlaa on saada ne jo poissa kotoa asuvat meille äitienpäivälounaalle. Ja tuovat yleensä niitä ruusuja ja ihania lahjoja, tyttöjä kun ovat.

Parasta äitienpäivässä on olla onnellinen lapsistaan, kuinka he ovat terveitä ja opinnot sujuvat hyvin ja kesätyöpaikat valmiina, ja heillä elämä edessä. Ne lahjat ovat sivuseikka enää tässä vaiheessa, itse mieluummin juhlin äitiyttä kuin kaupallista äitienpäivää. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta laitan ylpeänä ylioppilaslyyrat mekon rinnukseen huomenna ja olen iloinen perheestäni.

Lyyrat äitienpäivänä? Miksi ihmeessä? Onko ne joku äitiyden kunniamerkki. En ole ikinä kuullut tällaisesta tavasta. On minunkin lapset ylioppilaita, mutta en silti ymmärrä tuollaista tapaa. En minä ajattele lapsiani ylioppilaina.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt niin että miehesi pitää kohdella ja muistaa sua kuin äitiään?

jos näin menee mun mielestä outoa..

Eikö teillä ole lapsi jolle olet äiti ja jonka muistaminen on se juttu?

Kyllähän sitä vois miehesi hieman enemmän vaivaa nähdä mutta mitenköhän paljon hän edes omaa äitiään muistaa?

Vieläkään en ymmärrä miksi joku keksitty juhlapäivä on niin iso juttu joillekkin...

Moukkamaisuutta ei kannata puolustella. Äitienpäivänä juhlitaan kaikkia äitejä. Ei vain omaa. Miksi presidentti antaa kunniamerkkejä muille kuin omalle äidilleen?

En odota mieheltäni mitään erityistä juuri äitienpäivänä, koska hän arvostaa mua ensisijaisesti puolisona, toiseksi lastensa äitinä 365 päivää vuodessa ja myös kertoo ja osoittaa sen muulloinkin kuin jonain tiettynä nimettynä juhlapäivänä. Ihan tavallisena syyskuisena arkipäivänäkin saattaa todeta, että täällä ei kyllä toimis mikään ilman sua. Tai tammikuussa että mä en ymmärrä miten sulla pysyy kaikki langat käsissä

Toukokuun 2. sunnuntaihin vakiintuneen äitienpäivän vietto alkoi Yhdysvalloista. Anna Jarvisin äidin kuolema vuonna 1905 sai Jarvisin ajattelemaan, ettei yhteiskunta ottanut huomioon äitien asemaa kansakunnan teollistumisen ja lasten kasvatuksessa. Jarvisin ehdotuksesta 12. toukokuuta 1907 järjestettiin muistojuhla kaikille äideille Andrewsin metodistikirkossa.[5] Seuraavana vuonna äitienpäivän muistojuhlaa vietettiin Jarvisin kotikaupungissa Philadelphiassa. Vuonna 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi, jota juhlittaisiin toukokuun toisena sunnuntaina[6].

Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1918. Äitienpäivän toi Suomeen kansakoulunopettaja ja kansanedustaja Vilho Reima[7]. Aluksi päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 päiväksi vakiintui nykyinen käytäntö. Vuonna 1947 päivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi[3].

Jatkosodan aikana vuoden 1942 äitienpäivänä 10. toukokuuta Suomen sotavoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti Vapaudenristin kunniamerkin.[5] Tämän päiväkäskyn painettu kopio on edelleen kehystettynä monien kirkkojen seinällä[3].

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt niin että miehesi pitää kohdella ja muistaa sua kuin äitiään?

jos näin menee mun mielestä outoa..

Eikö teillä ole lapsi jolle olet äiti ja jonka muistaminen on se juttu?

Kyllähän sitä vois miehesi hieman enemmän vaivaa nähdä mutta mitenköhän paljon hän edes omaa äitiään muistaa?

Vieläkään en ymmärrä

miksi joku keksitty juhlapäivä on niin iso juttu joillekkin...

No mun

kaveripiirissä on ihan normaalua että pikkulasten vanhemmat auttaa äitien- ja isänpäivänä muistamisessa. Ostetaan/tehdään kakku jne. Näin on ollut myös omassa lapsuudenkodissani ja olen asiasta miehelle kertonut ja muistanut häntä isänpäivänä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt niin että miehesi pitää kohdella ja muistaa sua kuin äitiään?

jos näin menee mun mielestä outoa..

Eikö teillä ole lapsi jolle olet äiti ja jonka muistaminen on se juttu?

Kyllähän sitä vois miehesi hieman enemmän vaivaa nähdä mutta mitenköhän paljon hän edes omaa äitiään muistaa?

Vieläkään en ymmärrä

miksi joku keksitty juhlapäivä on niin iso juttu joillekkin...

No mun

kaveripiirissä on ihan normaalua että pikkulasten vanhemmat auttaa äitien- ja isänpäivänä muistamisessa. Ostetaan/tehdään kakku jne. Näin on ollut myös omassa lapsuudenkodissani ja olen asiasta miehelle kertonut ja muistanut häntä isänpäivänä.

ap

Eli teillä eletään sun lapsuuden perinteiden mukaisesti, vähät miehen lapsuudesta. Muuten on draama valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa,vai niin. Elämä on semmosta välillä. Meillä mies mökillä,minä lapsen kanssa kahdestaan...pitäiskö mun nyt sitten valittaa,kun mies ei ole täällä kokkailemassa,tekemässä kakkua yms. En valita tietenkään,koska lapsi tehnyt hoidossa lahjan ja kortin,pakastekakku pakkasessa ja ilma ihana myös huomenna.

No minulle todellakin riittäisi vaikka lapsen kanssa tehty kortti. Lapsi vasta 1v2kk ja kotihoidossa eli kortin väsääminen siis pitäisi sekin varnaan teidän mielestä mun itseni tehdä kun kerta olen niin kovin vaativa ja tyytymätön? :D

ap

Autoin juuri nelikuista tekemään ns äitienpäiväkortit minulle ja anopille 😂 painettiin jalanjäljet paperille, ns omaan kappaleeseen kirjoitin taakse mietteitä ja päivän tapahtumia muistoksi tulevaisuutta varten, toiseen kirjoitetaan onnittelut isoäidille 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt niin että miehesi pitää kohdella ja muistaa sua kuin äitiään?

jos näin menee mun mielestä outoa..

Eikö teillä ole lapsi jolle olet äiti ja jonka muistaminen on se juttu?

Kyllähän sitä vois miehesi hieman enemmän vaivaa nähdä mutta mitenköhän paljon hän edes omaa äitiään muistaa?

Vieläkään en ymmärrä

miksi joku keksitty juhlapäivä on niin iso juttu joillekkin...

No mun

kaveripiirissä on ihan normaalua että pikkulasten vanhemmat auttaa äitien- ja isänpäivänä muistamisessa. Ostetaan/

tehdään kakku jne. Näin on ollut myös omassa lapsuudenkodissani ja olen asiasta miehelle kertonut ja muistanut häntä isänpäivänä.

ap

Eli teillä eletään sun lapsuuden perinteiden mukaisesti, vähät miehen lapsuudesta. Muuten on draama valmis.

No eipä mies isänpäivänä kakkua syödessään ja lahjoja avatessaan valittanut kun emme noudattaneet hänen lapsuutensa perinteitä :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt niin että miehesi pitää kohdella ja muistaa sua kuin äitiään?

jos näin menee mun mielestä outoa..

Eikö teillä ole lapsi jolle olet äiti ja jonka muistaminen on se juttu?

Kyllähän sitä vois miehesi hieman enemmän vaivaa nähdä mutta mitenköhän paljon hän edes omaa äitiään muistaa?

Vieläkään en ymmärrä

miksi joku keksitty juhlapäivä on niin iso juttu joillekkin...

No mun

kaveripiirissä on ihan normaalua että pikkulasten vanhemmat auttaa äitien- ja isänpäivänä muistamisessa. Ostetaan/tehdään kakku jne. Näin on ollut myös omassa lapsuudenkodissani ja olen asiasta miehelle kertonut ja muistanut häntä isänpäivänä.

ap

Eli teillä eletään sun lapsuuden perinteiden mukaisesti, vähät miehen lapsuudesta. Muuten on draama valmis.

Niin. Ajatella. Valitaan sellainen perinne, mikä tuo hyvää mieltä ja yhteishenkeä, opettaa lapsillekin toisen huomioimista ja antamisen iloa eikä sitä, missä isä pääsee helpolla ja äiti on surullinen.

Ei mies enää elä lapsuudenkodissa. Uudet perinteet. Kukkia ja kakkua ja koruja äitienpäivänä vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt niin että miehesi pitää kohdella ja muistaa sua kuin äitiään?

jos näin menee mun mielestä outoa..

Eikö teillä ole lapsi jolle olet äiti ja jonka muistaminen on se juttu?

Kyllähän sitä vois miehesi hieman enemmän vaivaa nähdä mutta mitenköhän paljon hän edes omaa äitiään muistaa?

Vieläkään en ymmärrä

miksi joku keksitty juhlapäivä on niin iso juttu joillekkin...

No mun

kaveripiirissä on ihan normaalua että pikkulasten vanhemmat auttaa äitien- ja isänpäivänä muistamisessa. Ostetaan/tehdään kakku jne. Näin on ollut myös omassa lapsuudenkodissani ja olen asiasta miehelle kertonut ja muistanut häntä isänpäivänä.

ap

Eli teillä eletään sun lapsuuden perinteiden mukaisesti, vähät miehen lapsuudesta. Muuten on draama valmis.

Niin. Ajatella. Valitaan sellainen perinne, mikä tuo hyvää mieltä ja yhteishenkeä, opettaa lapsillekin toisen huomioimista ja antamisen iloa eikä sitä, missä isä pääsee helpolla ja äiti on surullinen.

Niin. Valitaan perinne jossa äiti pahoittaa mielensä jo etukäteen, isä tietää epäonnistuvansa teki mitä vaan koska äiti on päättänyt ettei häntä arvosteta tarpeeksi. Hyvä mieli ja yhteishenki on feikkiä, äiti murjottaa, isä on ihmeissään ja lapset ahdistuu. Kaikki vain siksi että äiti lataa yhdelle päivälle niin suuria odotuksia ettei sitten mikään kelpaa. Kaveri saa kalliimman lahjan tai hienomman kukan kumminkin.

Näin lapsettomien lauantaina olisi hyvä ajatella äitienpäivää siltä kantilta, että onko tärkeää ne kakut ja lahjat ja muut muistamiset, vai olisiko tärkempää vain juhlistaa sitä että saa olla äiti. Se äitiys kun ei ole aina itsestäänselvää.

Näin ainakin itse ajattelen, meidän lapsi syntyi siis tahattoman lapsettomuuden päätteeksi.

Jo on ihmisellä ongelmat. Minä ainakin juhlistan ihan itse äitienpäivää lapseni kanssa. Näin yksinhuoltaja viettää äitienpäivää :)

Minulla ensimmäinen Äitienpäivä ja itse toivoisin aamukahvia sänkyyn, kukkia tai pientä lahjaa jne. Itse tein näin omalle äidilleni, joka on nyt menehtynyt. Äitienpäivä oli vuosia kamala mutta nyt oman lapsen myötä tärkeä päivä.

Mies tuskin huomioi, koska ei ole omassa rikkinäisessä perheessään koskaan viettänyt äitienpäivää. Kysyi mitä haluaisin tehdä huomenna perheenä? Osti minulle kyllä sellaisen imetyskorun lahjaksi ihan muuten vain viime viikolla kun oli pistänyt korvan taakse. Ja oli käynyt kaupoilla ja toi ihanan puisen "Maailman paras Äiti" kyltin kun voi muistaa kuulemma ilman merkkipäiviä miten hienoa työtä teen hänen lapsensa äitinä.

Tiedän että kuulostan kiittämättömältä, mutta haluaisin kuitenkin että osaisi muistaa äitienpäivänä yms merkkipäivinä ihan ilman muistutusta tai kertomista mistä tykkään. Olen siis vihjaillut kyllä millaisen päivän toivoisin. Mies kuitenkin muistaa muuten joten kai minun täytyisi olla siitä onnellinen, vaikkei merkkipäivät olekkaan erityisiä.

Vuosia meni ettei ostettu lahjoja syntymäpäivinä, kunnes aloin itse ostaa miehelle aina ja sanoin että olisi minullekin tärkeää. Sen jälkeen olen saanut pienen synttärilahjan, joten toivoa kai on vielä kouluttaa. ;)

Ei hyvää päivää taas. Äitienpäivänä niiden lasten pitäisi muistaa äitiä. Et ole miehesi äiti. Kun lapsi kasvaa, hän alkaa tehdä sinulle kortteja ja poimia kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt niin että miehesi pitää kohdella ja muistaa sua kuin äitiään?

jos näin menee mun mielestä outoa..

Eikö teillä ole lapsi jolle olet äiti ja jonka muistaminen on se juttu?

Kyllähän sitä vois miehesi hieman enemmän vaivaa nähdä mutta mitenköhän paljon hän edes omaa äitiään muistaa?

Vieläkään en ymmärrä

miksi joku keksitty juhlapäivä on niin iso juttu joillekkin...

No mun

kaveripiirissä on ihan normaalua että pikkulasten vanhemmat auttaa äitien- ja isänpäivänä muistamisessa. Ostetaan/tehdään kakku jne. Näin on ollut myös omassa lapsuudenkodissani ja olen asiasta miehelle kertonut ja muistanut häntä isänpäivänä.

ap

Eli teillä eletään sun lapsuuden perinteiden mukaisesti, vähät miehen lapsuudesta. Muuten on draama valmis.

Niin. Ajatella. Valitaan sellainen perinne, mikä tuo hyvää mieltä ja yhteishenkeä, opettaa lapsillekin toisen huomioimista ja antamisen iloa eikä sitä, missä isä pääsee helpolla ja äiti on surullinen.

Niin. Valitaan perinne jossa äiti pahoittaa mielensä jo etukäteen, isä tietää epäonnistuvansa teki mitä vaan koska äiti on päättänyt ettei häntä arvosteta tarpeeksi. Hyvä mieli ja yhteishenki on feikkiä, äiti murjottaa, isä on ihmeissään ja lapset ahdistuu. Kaikki vain siksi että äiti lataa yhdelle päivälle niin suuria odotuksia ettei sitten mikään kelpaa. Kaveri saa kalliimman lahjan tai hienomman kukan kumminkin.

Ehkä tuolla asenteella onkin viisain jättää juhlat juhlimatta, läheiset huomioimatta ja keskittyä ihan vaan arkeen. Se kun ei koskaan tuota pettymyksiä tai ole feikkiä. Eikä varsinkaan ole täynnä odotuksia.

Eiku, minä toivotan sinulle ihanaa ja valoisaa äitienpäivää, toivon, että saat mitä odotat!