Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa huominen kun tiedän ettei mua muisteta taaskaan mitenkään :(
07.05.2016 |
Viime vuonna oli eka äitienpäivä ja joo, mies antoi nukkua vähän pisempään. Mutta hän saa nukkua pisempään joka vkonloppu. Isänpäivänä tein kakun ja ostin lahjan, teetätin kortin jossa lapsen kuva. Lapsellista, mutta itkettää valmiiksi huominen.
Kommentit (124)
Otat lapsen mukaan ja sanot miehelle "moikka, me lähdetään nyt hemmottelureissulle koska on se ÄITIENPÄIVÄ". Tehkää jotain kivaa kun pitäisi olla hyvä sääkin.
Tai mikset vain sano suoraan, että tuntuu pahalta kun toinen ei huomioi ja sinä huomioit aina isänpäivänä. Jos mies suuttuu tästä niin ei taida olla kovin kummoinen äijä muutenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivä on äitiyden juhlaa jota juhlii kaikki. Kyllä me perheenä tehdään hienot kakut ja tortut ja juhlitaan yhdessä äitienpäivää ja isänpäivää ja muistetaan aina sitä jota juhlitaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nyt niin että miehesi pitää kohdella ja muistaa sua kuin äitiään?
jos näin menee mun mielestä outoa..
Eikö teillä ole lapsi jolle olet äiti ja jonka muistaminen on se juttu?
Kyllähän sitä vois miehesi hieman enemmän vaivaa nähdä mutta mitenköhän paljon hän edes omaa äitiään muistaa?
Vieläkään en ymmärrä
miksi joku keksitty juhlapäivä on niin iso juttu joillekkin...
No mun
kaveripiirissä on ihan normaalua että pikkulasten vanhemmat auttaa äitien- ja isänpäivänä muistamisessa. Ostetaan/tehdään kakku jne. Näin on ollut myös omassa lapsuudenkodissani ja olen asiasta miehelle kertonut ja muistanut häntä isänpäivänä.
ap
Eli teillä eletään sun lapsuuden perinteiden mukaisesti, vähät miehen lapsuudesta. Muuten on draama valmis.
Niin. Ajatella. Valitaan sellainen perinne, mikä tuo hyvää mieltä ja yhteishenkeä, opettaa lapsillekin toisen huomioimista ja antamisen iloa eikä sitä, missä isä pääsee helpolla ja äiti on surullinen.
Niin. Valitaan perinne jossa äiti pahoittaa mielensä jo etukäteen, isä tietää epäonnistuvansa teki mitä vaan koska äiti on päättänyt ettei häntä arvosteta tarpeeksi. Hyvä mieli ja yhteishenki on feikkiä, äiti murjottaa, isä on ihmeissään ja lapset ahdistuu. Kaikki vain siksi että äiti lataa yhdelle päivälle niin suuria odotuksia ettei sitten mikään kelpaa. Kaveri saa kalliimman lahjan tai hienomman kukan kumminkin.
Ehkä tuolla asenteella onkin viisain jättää juhlat juhlimatta, läheiset huomioimatta ja keskittyä ihan vaan arkeen. Se kun ei koskaan tuota pettymyksiä tai ole feikkiä. Eikä varsinkaan ole täynnä odotuksia.
Eiku, minä toivotan sinulle ihanaa ja valoisaa äitienpäivää, toivon, että saat mitä odotat!
Saan aivan varmasti, olen tuo joka kutsuu kaikki isovanhemmat syömään ja nauttii suuren joukon yhdessäolosta :-)
Draamalla tarkoitan niitä, jotka jo etukäteen stressaa siitä ettei päivä mene täysin omien odotusten mukaan, silloin on oikeus heidän mielestään pilata muidenkin päivä
Ihanaa aurinkoista sunnuntaita kaikille teille arjen sankareille! Omani jo isoja.... Tehkää päivästä itsellenne hyvä. Minulla aikoinaan kokemus kolmesta hyvästä juhlapäivästä. Vammaisen lapseni ristiäiset olivat äitienpäiväviikonloppuna; en ole selviytyjä vaan päivästä päivään räpiselijä. Äitiäni ja anoppia muistetaan; itselleni kaikkea muuta kuin juhlapäivä. Tehkää päivästä perheenne näköinen!
miksi miehesi saa nukkua kahtena aamuna viikossa pitempään? meillä toinen nukkuu la ja toinen su aamuna.. noo, kukin tyylillään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi miehesi saa nukkua kahtena aamuna viikossa pitempään? meillä toinen nukkuu la ja toinen su aamuna.. noo, kukin tyylillään!
Koska meidän mammanpoika huutaa makkarin oven takana jos jään nukkumaan. Vaikka mies ja poika ovat paljon kahdestaan, on hän vielä kiinni minussa jos olen paikalla.
ap
Miehille pitää kertoa suoraan mitä haluaa, tarvitsee tai toivoo.
Ei muuten tuu asioista mitään, jos jäät odottelemaan että ne oppii ajatustenlukua,
sitä saat odottaa kauan.
Ei miehillä (tai tosi harvalla on) ole tilannetajua, ne ajattelee vaan itseään
ja omia asioitaan/toiveitaan/suunnitelmiaan.
Jos et ääneen toivo tiettyä lahjaa, on turha harmitella,
saattaa olla paras kirjoittaa se paperille, ottaa selville hinta, kauppa ja hylly mistä
sen löytää. Sitten vain odottamaan äitienpäivää/joulua/synttäriä/hääpäivää.
Nim.multa meni muutama vuosikymmen tämän asian oppimiseen/tajuamiseen,
Oppikaa te vähä ennemmin.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille/mummoille/isomummoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tietty kurjaa jos mies ei mitenkään muista (siis ei esim. edes toivota hyvää äitienpäivää) mutta miksette itse järkkää päivälle jotain kivaa sen sijaan, että päivä menee mielipahalla?
Minä suunnittelin huomiseksi sitä, että mennään perheen kesken eläimiä katsomaan ja nauttimaan kauniista päivästä. Itse tykkään, ja varmasti tykkää muukin perhe. Lähipiirissä yksi äiti on jo pari vuotta voivotellut kun äitienpäivä on aina ihan syvältä kun kukaan ei muista, mitään lahjaa tai kakkua ei saa ja paha mieli taas kuulema tulee. Ehdotin, että tulkaa meidän mukaan huomenna, niin vietetään kiva päivä kahden perheen kesken.
No eihän se kelvannut, löytyi syytä jos toista miksei onnistu. Turhapa se sitten on jälkikäteen ainakaan minulle sitten voivotella, kun taas tuli niin paha mieli ja koko päivä oli ihan perseestä, jos ei kerran itse ole mitään halua itse suunnitella päivälle jotain kivaa tekemistä.
Aloituksen kirjoitusvirheet olivat niin näkyviä että kahlasin koko keskustelun lävitse bongatakseni että onko näitä muissakin AP:n viesteissä. Ja olipa hyvinkin. Ja vieläpä selkeitä. Haistan palaneen käryä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittu ei mitään vihjailua. Vaan suorat sanat mitä tahdotte:huomenna sinä heräät aikaisin ja teet aamupalan ja viet meidät pizzalle/hampurilaisille/ABClle/hienoon ravintolaan. Tuot ruusuja ja hajuvettä
Kyllä se viiden vuoden jälkeen muistaa itsekunnioituksen. Nyhveröäidit pettyy.
Nämähän joo voi kaikki itsekin toteuttaa. Mutta mikäs idea siinä sitten on? Ei se merkitse, onko pihvi sisäfileetä vai jauhelihaa, vaan se, että joku muistaa ja osoittaa arvostuksensa. Yksinkertainen mies on, joka ei esim. nelikymppisenä vieläkään tajua miten nämä hommat menevät. Varsinkin jo vaimolla on tapana järjestää isänpäivänä megakalaasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime vuonna oli eka äitienpäivä ja joo, mies antoi nukkua vähän pisempään. Mutta hän saa nukkua pisempään joka vkonloppu. Isänpäivänä tein kakun ja ostin lahjan, teetätin kortin jossa lapsen kuva. Lapsellista, mutta itkettää valmiiksi huominen.
Hei! Toivon sulle ansaitsemaasi lepoa, arvostusta ja rakkautta äitienpäivänä ja muutenkin :) ja tahdon sanoa, että riippumatta siitä, että miltä sinusta nyt tuntuu niin juuri sinä olet kuitenkin arvokas, ainutlaatuinen, tärkeä ja rakas ihminen! Enkä sano tätä vain "runoillakseni" vaan uskon, että tuo on syvästi totta sinunkin kohdallasi kuten oheiset sivut poikkeuksellisella tavalla kertovat, suosittelen lämpimästi:
Ap, sun aloituksesi palautti mieleen mun ekan äitienpäivän.... Tyhmyyttäni kuvittelin, että mies muistaisi jollakin tavoin minua, vähän alle vuoden ikäisen rakkaan esikoisensa äitiä. Heräsin aamulla, mies liikkui keittiössä. Loikoilin sängyssä kunnes lapsi heräsi ja alkoi itkeä. Aloin hoitaa vauvaa. Menin keittiöön, ajattelin, että aamiaista ei tuotu sänkyyn, mutta jos olisi valmiiksi laitettu. Ei mitään. Ei mitään huomiota koko mieheltä, ei edes onnentoivotuksia. Mies sanoi mulle siinä itselleni ja vauvalleni aamupaloja laitellessa, että muistuta mua sitten jossain vaiheessa päivää, että mä muistan soittaa äidilleni onnittelut. En muistuttanut, vaikka anoppi ihana olikin.
Mun mieskin muuten käytti muuten tuota tässä ketjussa mainittua "et sä ole mun äiti" -perustelua. Naapurissa asunut vanha pappa oli eri maata, hän toivotti minulle hyvää äitienpäivää, kun kohtasimme pihalla <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eka äitienpäivä myös. Ei ole lapsen isä elämässä mukana, joten ei mua kukaan onnittele. Lähdenkin matkalle huomenna pikkuiseni kanssa. :)
Ei vittu mitä ulinaa. Onko sitä äitienpäivää PAKKO juhlia? Sua pakko muistaa? Miksi? Kun lapsesi on isompi, hän tekee innoissaan sulle lahjoja, eikö se riitä? Sä pilaat lapsenkin äitienpäivän tolla lapsellisella mökötykselläsi.
Ennen inhosin äitienpäivää; äidilleni ei kelvannut koskaan mikään. Leipomani kakut olivat vääränlaisia, kortteja ei edes lukenut ja lahjoistani kiitti veljeäni, sillä selvästi oli veli valinnut lahjan tai osallistunut hankintaan(?!).
Mieheni taas ensimmäisinä vuosinani äitinä heräsi krapulassa iltapäivästä ja kyseli ruokaa tai lähti omiin harrastuksiinsa kys. päivänä.
Ratkaisuni: Äidilleni vien nykyään kukkasen jos jaksan. Menen lasten kanssa ulos syömään ja hankin itselleni lahjaksi jotain kivaa.
Mulla ei ole edes miestä jolle kiukutella ja lapselle 19v. en viitsi, kun ei oikein tuppaa muistaa tällaisia juhlapäiviä, niin en viitsi pahoittaa hänen mieltään olemalla naama vääränä.
Tuntuuhan se vähän ikävälle, kun lapsi vaan mutisee "onnee", eikä edes yhtä kukkaa ole koskaan antanut, mutta kyllä se harmitus menee ohi päivän mittaa. Pienempänä tietty tarhassa ja koulussa ollessaan tuli niitä kortteja, mutta joskus teini-iän alkamisen jälkeen on vaan sanottu tuo ja se siitä.
Huomenna teen siis itse kakun ja päivällisen ja lapsi tulee sitten syömään, ihan kivaa se näinkin on. Toki pieni odotus on, jos vaikka tänä vuonna sen kukan saisi (hieman olen vihjaillut), mutta psyykkaan itseäni jo nyt siihen ettei sitä tule, niin pettymys ei ole suuren suuri. Hölmöähän tämä on, mutta...
---
Oman äitini kanssa ollaan jo aiemmin viikolla juotu kaffeet ja syöty pullat, sekä ostin ruukkuruusun, niin ei tarvitse kuin laittaa viestiä tai soittaa onnittelut.
Alue: Aihe vapaa
Väärin. Äitienpäivänä juhlistaakseen kaikkia äitejä olipa ne sinun tai toisen. Etenkin lastenne äitejä.