Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat tulossa katsomaan vauvaa, kehtaanko kieltää yöpymästä meillä?
01.05.2016 |
Kotiuduttiin vauvan kanssa perjantaina ja appivanhemmat ovat tulossa alkuviikosta katsomaan. Pitkä matka, joten ovat ainakin yhden yön. Yleensä he ovat yöpyneet meidän vierashuoneessa, nyt en oikein jaksa ajatusta yövieraista. Onko hirveän epäkohteliasta pyytää miestä sanomaan, että yöpyisivät hotellissa?
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Edelleen kyselen sitä, miksei miehen vanhemmat käyneet katsomassa vauvaa sairaalassa, kuten naisen vanhemmat? Silloin he olisivat aivan varmasti voineet majoittua poikansa luokse. Jos lapsi on ap:n ensimmäinen, hän ei voi mitenkään aavistaa, miten toipuminen etenee. Siihen vielä ärhäkkä rintatulehdus, niin kaikilla on hauskaa.
No olisivatko vaikka töissä? Ja vapaapäivinä sitten olisivat tulossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua, onko teillä ihan kaikki kunnossa? Onneksi asia selvisi ennen kuin ehdin lukea kommentteja, muuten olisin varmaan taas itkenyt. Hyvä kun mies sai asiansa sanottua, niin anoppi jo ihmetteli miksei sama tullut heille itselleen mieleen. Ovat siis mielellään tämän kerran hotellissa ja sitten seuraavan kerran ovat taas tervetulleita meidän vierashuoneeseen. Ja he todellakin ovat tervetulleita käymään, en ikimaailmassa kieltäisi heitä tulemasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miniät käyttää keppihevosena lapsen hyvinvointia, oikeasti kyse on siitä että meidän perheessä on meidän säännöt. Ja loukkaantuminen on seuraus kun ei isovanhempia pidetä perheen jäseninä. Miniähän itki ettei kestä yövieraita. Siis vieraita...
Kyllä isovanhemman tuleekin ymmärtää, ettei ole osa (ydin)perhettä. Se kuuluu osaksi isovanhemmaksi "kasvua": pitää oppia erottamaan vanhemman ja isovanhemman roolit toisistaan. Se joka loukkaantuu siitä, että oma lapsi ilmoittaa että heidän perheessään on heidän perheen säännöt, ja mummo ei ole osa (ydin)perhettä, vaikka tärkeä ja sukua onkin, niin juuri hänellä on se kasvu isovanhemmaksi tekemättä.
Miten määrittelet ydinperheen? Missä on raja perheen ja ydinperheen välillä? Kuuluuko etälapset ydinperheeseen? Esim. isäpuolen lapset aiemmasta liitosta, jotka asuvat äitinsä kanssa? Kuuluuko perheen äiti vanhempiensa ydinperheeseen? Jos ei, missä vaiheessa lakkaa kuulumasta? Tai perheen isä? Entä eron jälkeen, onko eroisällä ydinperhettä lainkaan?
Oikea määritelmä ydinperheelle lienee biologiset vanhemmat ja biologiset lapset, vaikka itse käytän sitä laajemmassa merkityksessä. Perhettä, mitä tässä enimmäkseen tarkoitin (käytin sanaa "ydin" sulkeissa) ovat vanhemmat ja alaikäiset lapset: Vanhempiin kuuluu tapauksen mukaan usein äitipuolet ja isäpuolet, sekä totta kai alaikäiset etälapset kuuluvat perheeseen.
Ydinperheeseen JA perheeseen eivät kuuluu: Tädit, enot, sedät, isovanhemmat, serkut, isätädit, isosedät, isoisoäidit ja -isät jne. He ovat sukua.
Meinaatko, että minä en kuulu ollessani nyt 45 vuotias leskiäitini perheeseen, mutta minun perheeseeni kuuluu mieheni 17-vuotias poika, joka ei ole koskaan asunut meillä, vaan asuu äitinsä kanssa?
Väitän, että miehesi poika kuuluu perheeseesi halusit sitä tai et, vaikkakaan ei ydinperheeseesi. Äitisi sen sijaan kuuluu sukuusi. Mutta sinä itse päätät, kuinka läheisiä nämä henkilöt ovat sinulle.
Niin se vain on, että Suomessa suku tarkoittaa sukua, ja perhe perhettä. Jokainen määrittelee itse sitten kuinka läheisiä kukanenkin on.
En kysynyt, kuuluuko äitini perheeseeni, vaan kuulunko minä äitini perheeseen? Eikö mielestäsi leskiäidilläni ole enää perhettä, kun kaikki lapset olemme aikuisia?
Tarkoittaisiko se, että äitisi ei kuulu perheeseesi, että hän on täysin hylätty ja unohdettu? Ei, äidilläsi ei ole perhettä esim. tilastokeskuksen virallisen määritelmän mukaan: " Perheen muodostavat yhdessä asuvat avioliitossa tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia". Sen sijaan äidillä on rakkaita läheisiä ja sukulaisia, joihin te kuulutte. Mikä siinä nyt on niin hankala ymmärtää? Vai etkö sinä määrittele muita kuin perheenjäseniä itselle läheiseksi? Minun mummoni on äärettömän rakas ja tärkeä minulle, mutta hän ei ole osa perhettäni. Mummoni myös tietää ja ymmärtää tämän, vaikka pitää minua yhtälailla rakkaana ja tärkeänä ihmisenä. Turhaan jankkaat tällä asialla, ei se edistä sinun ajaamasi asiaasi yhtään.
Minä en voi sietää vieraita, varsinkaan sukulaisia. Mutta vanhemmuuden myötä olen vaan pakottanut itseni sietämään. Olen ajatellut että teen sen lasteni takia. Että heillä olisi sukulaisiin yhteys vaikken itse niin välittäisikään... Nykyään lapset teinejä ja soittelevat itse mummoilleen jne. eikä minua tarvita aina kyläilyihin mukaan. Kun lapset olivat pieniä, synttärit oli minulle yhtä helvettiä kun piti lasten kavereiden vanhempiakin välillä päästää kotiin kahville jne. Mutta niistäkin selvisin... Mitäpä äiti ei tekisi lastensa eteen... Ilman lapsiani asuisin varmaankin autiolla saarella kaukana sivistyksestä, röllipeikkona.
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi sietää vieraita, varsinkaan sukulaisia. Mutta vanhemmuuden myötä olen vaan pakottanut itseni sietämään. Olen ajatellut että teen sen lasteni takia. Että heillä olisi sukulaisiin yhteys vaikken itse niin välittäisikään... Nykyään lapset teinejä ja soittelevat itse mummoilleen jne. eikä minua tarvita aina kyläilyihin mukaan. Kun lapset olivat pieniä, synttärit oli minulle yhtä helvettiä kun piti lasten kavereiden vanhempiakin välillä päästää kotiin kahville jne. Mutta niistäkin selvisin... Mitäpä äiti ei tekisi lastensa eteen... Ilman lapsiani asuisin varmaankin autiolla saarella kaukana sivistyksestä, röllipeikkona.
Tämä liittyy tuoreessa vauvaperheessä yökyläilyyn miten? Siis ymmärrän toki sellaisena vertaistarinana. Mutta ei kai kukaan ajattele että ap, joka ei halua että vieraat tulevat saman tien yökylään, olisi estämässä vain omaa erakkouttansa vierailut perheessä. Kyllä on ihan kohtuullista ja normaalia, että ei ota yövieraita vastaan kun on vasta synnyttänyt esikoisen. Voi olla vaikka kuinka sosiaalinen ja sukulaisrakas luonteeltaan, mutta on silti ihan normaalia vetää raja tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jestas millaisia hirviöanoppeja tässäkin ketjussa! Täytyy toivoa että jos joskus jonkun ihanan miehen löydän, niin olisi myös tolkullinen suku hänellä. Itselläni ei ole ihan kaikki lähisukulaisetkaan täyspäisiä enkä siis myöskään toivo heitä nurkkiini välittömästi synnytyksen jälkeen. Joku roti nyt sentään!
Tästä ketjusta viisastuneena: Sitten kun poika rupeaa perhettä perustamaan niin sanon, että tulee meillä käymään sitten vaan ihan itsekseen ja ehkä sitten lasten kanssa kun haluaa. Me ei tulla sinne sen kotiin eikä sen vaimon tarvitse tulla meille. Ettei kukaan pahoita mistään mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miniät käyttää keppihevosena lapsen hyvinvointia, oikeasti kyse on siitä että meidän perheessä on meidän säännöt. Ja loukkaantuminen on seuraus kun ei isovanhempia pidetä perheen jäseninä. Miniähän itki ettei kestä yövieraita. Siis vieraita...
Kyllä isovanhemman tuleekin ymmärtää, ettei ole osa (ydin)perhettä. Se kuuluu osaksi isovanhemmaksi "kasvua": pitää oppia erottamaan vanhemman ja isovanhemman roolit toisistaan. Se joka loukkaantuu siitä, että oma lapsi ilmoittaa että heidän perheessään on heidän perheen säännöt, ja mummo ei ole osa (ydin)perhettä, vaikka tärkeä ja sukua onkin, niin juuri hänellä on se kasvu isovanhemmaksi tekemättä.
Miten määrittelet ydinperheen? Missä on raja perheen ja ydinperheen välillä? Kuuluuko etälapset ydinperheeseen? Esim. isäpuolen lapset aiemmasta liitosta, jotka asuvat äitinsä kanssa? Kuuluuko perheen äiti vanhempiensa ydinperheeseen? Jos ei, missä vaiheessa lakkaa kuulumasta? Tai perheen isä? Entä eron jälkeen, onko eroisällä ydinperhettä lainkaan?
Oikea määritelmä ydinperheelle lienee biologiset vanhemmat ja biologiset lapset, vaikka itse käytän sitä laajemmassa merkityksessä. Perhettä, mitä tässä enimmäkseen tarkoitin (käytin sanaa "ydin" sulkeissa) ovat vanhemmat ja alaikäiset lapset: Vanhempiin kuuluu tapauksen mukaan usein äitipuolet ja isäpuolet, sekä totta kai alaikäiset etälapset kuuluvat perheeseen.
Ydinperheeseen JA perheeseen eivät kuuluu: Tädit, enot, sedät, isovanhemmat, serkut, isätädit, isosedät, isoisoäidit ja -isät jne. He ovat sukua.
Ai kun lapsi täyttää 18 vuotta, hän lakkaa kuulumasta perheeseen? Sairas ajatus :(
Ainakinn ap:lla on noin: miehen vanhemmat eivät ole tervetulleita vauvaa katsomaan, koska eivät ole osa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miniät käyttää keppihevosena lapsen hyvinvointia, oikeasti kyse on siitä että meidän perheessä on meidän säännöt. Ja loukkaantuminen on seuraus kun ei isovanhempia pidetä perheen jäseninä. Miniähän itki ettei kestä yövieraita. Siis vieraita...
Kyllä isovanhemman tuleekin ymmärtää, ettei ole osa (ydin)perhettä. Se kuuluu osaksi isovanhemmaksi "kasvua": pitää oppia erottamaan vanhemman ja isovanhemman roolit toisistaan. Se joka loukkaantuu siitä, että oma lapsi ilmoittaa että heidän perheessään on heidän perheen säännöt, ja mummo ei ole osa (ydin)perhettä, vaikka tärkeä ja sukua onkin, niin juuri hänellä on se kasvu isovanhemmaksi tekemättä.
Miten määrittelet ydinperheen? Missä on raja perheen ja ydinperheen välillä? Kuuluuko etälapset ydinperheeseen? Esim. isäpuolen lapset aiemmasta liitosta, jotka asuvat äitinsä kanssa? Kuuluuko perheen äiti vanhempiensa ydinperheeseen? Jos ei, missä vaiheessa lakkaa kuulumasta? Tai perheen isä? Entä eron jälkeen, onko eroisällä ydinperhettä lainkaan?
Oikea määritelmä ydinperheelle lienee biologiset vanhemmat ja biologiset lapset, vaikka itse käytän sitä laajemmassa merkityksessä. Perhettä, mitä tässä enimmäkseen tarkoitin (käytin sanaa "ydin" sulkeissa) ovat vanhemmat ja alaikäiset lapset: Vanhempiin kuuluu tapauksen mukaan usein äitipuolet ja isäpuolet, sekä totta kai alaikäiset etälapset kuuluvat perheeseen.
Ydinperheeseen JA perheeseen eivät kuuluu: Tädit, enot, sedät, isovanhemmat, serkut, isätädit, isosedät, isoisoäidit ja -isät jne. He ovat sukua.
Ai kun lapsi täyttää 18 vuotta, hän lakkaa kuulumasta perheeseen? Sairas ajatus :(
Ainakinn ap:lla on noin: miehen vanhemmat eivät ole tervetulleita vauvaa katsomaan, koska eivät ole osa perhettä.
Missä vaiheessa ap on noin väittänyt? Vai etkö osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap:n sanomiset vääristellään koko ajan tahalteen? Onko tämä palsta täynnä vajaaälyisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo (exä) oli kuin ap. Ekan kanssa veli vielä sieti sitä, että hypittiin vaimon määräysten mukaan eli äidin suku pääsi katsomaan lasta, äidin suku istui keittiössä tuntikaupalla kahvilla, äidin suku määräsi, mitä tuore isä sai tehdä.
Toisen kanssa veli oli fiksumpi. Hän lähti isyyslomalle samantien kun vauva syntyi eli "äkkilähtö" Rukalle ja viettämään laatuaikaa. Siellä sai vaimo vanhempiensa kanssa elellä niin kuin tahtoi. Tämä ei tietty vaimolle kelvannut, hän väitti jääneensä niin yksin, kun seurana oli koko ajan 3-5 sukulaista ja kaveria.
Veljesi kuulostaa kusipäältä. Entinen vaimo on varmasti onnellisempi nykyään.
Hankala sanoa, onko onnellisempi. Tuntuvasti köyhempi ainakin kuin asuessaan lastensa isän kanssa. Mutta itse hän sen valinnan teki, että hääti miehensä pois kotoa asettamalla äitinsä ja sisaruksensa tämän edelle.
Veli on onnellinen, se täytyy myöntää. Elatusmaksutkin sai sovitettua riittävän alhaisiksi, kun ymmärsi pyytää pienempää palkkaa ja suurempia kulukorvauksia kuin ennen.
Hieno mies, kun tekee parhaansa, että joutuu tekemään mahdollisimman vähän lastensa eteen. Ihmekös, että koko perhe on ylpeä tuollaisesta helmestä!
Oletko koskaan ajatellut, että elareitten lisäksi lapsia voi elättää muutenkin. Voi maksaa matkan Thaimaaman tai voi kustantaa kielikurssin tai voi ostaa sen puhelimen, johon äidillä ei ole varaa. Voi ostaa tehokkaan pelikoneen (vähän yli 1000 e, joka on saman verran kuin yli puolen vuoden elatusmaksut). Kaikki tuo menee suoraa lapsille, äidille ei lainkaan. Lapset on tyytyväisiä, isä on tyytyväinen ja vain äiti valittaa, mutta hänellähän on se oma läheinen sukunsa turvanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta viisastuneena: Sitten kun poika rupeaa perhettä perustamaan niin sanon, että tulee meillä käymään sitten vaan ihan itsekseen ja ehkä sitten lasten kanssa kun haluaa. Me ei tulla sinne sen kotiin eikä sen vaimon tarvitse tulla meille. Ettei kukaan pahoita mistään mieltään.
Epäilen että tässä voittavat kaikki osapuolet. Muista sanoa sama tyttärellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miniät käyttää keppihevosena lapsen hyvinvointia, oikeasti kyse on siitä että meidän perheessä on meidän säännöt. Ja loukkaantuminen on seuraus kun ei isovanhempia pidetä perheen jäseninä. Miniähän itki ettei kestä yövieraita. Siis vieraita...
Kyllä isovanhemman tuleekin ymmärtää, ettei ole osa (ydin)perhettä. Se kuuluu osaksi isovanhemmaksi "kasvua": pitää oppia erottamaan vanhemman ja isovanhemman roolit toisistaan. Se joka loukkaantuu siitä, että oma lapsi ilmoittaa että heidän perheessään on heidän perheen säännöt, ja mummo ei ole osa (ydin)perhettä, vaikka tärkeä ja sukua onkin, niin juuri hänellä on se kasvu isovanhemmaksi tekemättä.
Miten määrittelet ydinperheen? Missä on raja perheen ja ydinperheen välillä? Kuuluuko etälapset ydinperheeseen? Esim. isäpuolen lapset aiemmasta liitosta, jotka asuvat äitinsä kanssa? Kuuluuko perheen äiti vanhempiensa ydinperheeseen? Jos ei, missä vaiheessa lakkaa kuulumasta? Tai perheen isä? Entä eron jälkeen, onko eroisällä ydinperhettä lainkaan?
Oikea määritelmä ydinperheelle lienee biologiset vanhemmat ja biologiset lapset, vaikka itse käytän sitä laajemmassa merkityksessä. Perhettä, mitä tässä enimmäkseen tarkoitin (käytin sanaa "ydin" sulkeissa) ovat vanhemmat ja alaikäiset lapset: Vanhempiin kuuluu tapauksen mukaan usein äitipuolet ja isäpuolet, sekä totta kai alaikäiset etälapset kuuluvat perheeseen.
Ydinperheeseen JA perheeseen eivät kuuluu: Tädit, enot, sedät, isovanhemmat, serkut, isätädit, isosedät, isoisoäidit ja -isät jne. He ovat sukua.
Meinaatko, että minä en kuulu ollessani nyt 45 vuotias leskiäitini perheeseen, mutta minun perheeseeni kuuluu mieheni 17-vuotias poika, joka ei ole koskaan asunut meillä, vaan asuu äitinsä kanssa?
Väitän, että miehesi poika kuuluu perheeseesi halusit sitä tai et, vaikkakaan ei ydinperheeseesi. Äitisi sen sijaan kuuluu sukuusi. Mutta sinä itse päätät, kuinka läheisiä nämä henkilöt ovat sinulle.
Niin se vain on, että Suomessa suku tarkoittaa sukua, ja perhe perhettä. Jokainen määrittelee itse sitten kuinka läheisiä kukanenkin on.
En kysynyt, kuuluuko äitini perheeseeni, vaan kuulunko minä äitini perheeseen? Eikö mielestäsi leskiäidilläni ole enää perhettä, kun kaikki lapset olemme aikuisia?
Tarkoittaisiko se, että äitisi ei kuulu perheeseesi, että hän on täysin hylätty ja unohdettu? Ei, äidilläsi ei ole perhettä esim. tilastokeskuksen virallisen määritelmän mukaan: " Perheen muodostavat yhdessä asuvat avioliitossa tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia". Sen sijaan äidillä on rakkaita läheisiä ja sukulaisia, joihin te kuulutte. Mikä siinä nyt on niin hankala ymmärtää? Vai etkö sinä määrittele muita kuin perheenjäseniä itselle läheiseksi? Minun mummoni on äärettömän rakas ja tärkeä minulle, mutta hän ei ole osa perhettäni. Mummoni myös tietää ja ymmärtää tämän, vaikka pitää minua yhtälailla rakkaana ja tärkeänä ihmisenä. Turhaan jankkaat tällä asialla, ei se edistä sinun ajaamasi asiaasi yhtään.
Mistä luulet tietäväsi, mitä ajan takaa? Googlettelet aina välillä jotain "faktaa" ja kirjoitat sen tänne? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n sanomiset vääristellään koko ajan tahalteen? Onko tämä palsta täynnä vajaaälyisiä?
Tässä ketjussa on jo monen sivun ajan ollut yksi tahaltaan väärinymmärtäjä/mielensäpahoittaja. Usko tai älä, suurin osa normaaleista ihmisistä' ymmärtää ap:n viestin ja ymmärtää hänen toiveensa ettei yövieraita tule. Kun yksi innostuu sivukaupalla kirjoittelemaan noita "en sitten auta kyllä omaa poikaani lastensa kanssa, koska kaikki miniät on tällaisia" tulee väärä käsitys, että niiden takana olisi montakin viestittelijää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n sanomiset vääristellään koko ajan tahalteen? Onko tämä palsta täynnä vajaaälyisiä?
Tässä ketjussa on jo monen sivun ajan ollut yksi tahaltaan väärinymmärtäjä/mielensäpahoittaja. Usko tai älä, suurin osa normaaleista ihmisistä' ymmärtää ap:n viestin ja ymmärtää hänen toiveensa ettei yövieraita tule. Kun yksi innostuu sivukaupalla kirjoittelemaan noita "en sitten auta kyllä omaa poikaani lastensa kanssa, koska kaikki miniät on tällaisia" tulee väärä käsitys, että niiden takana olisi montakin viestittelijää.
Joo ja hyvinhän toi meni, jos kerran appivanhemmat oli ymmärtäväisiä, kukaan ei vetänyt herneitä nenään (paitsi se ketjun mielensäpahoittajamummo) eikä tule mitään miniä-anoppi-valtataistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi sietää vieraita, varsinkaan sukulaisia. Mutta vanhemmuuden myötä olen vaan pakottanut itseni sietämään. Olen ajatellut että teen sen lasteni takia. Että heillä olisi sukulaisiin yhteys vaikken itse niin välittäisikään... Nykyään lapset teinejä ja soittelevat itse mummoilleen jne. eikä minua tarvita aina kyläilyihin mukaan. Kun lapset olivat pieniä, synttärit oli minulle yhtä helvettiä kun piti lasten kavereiden vanhempiakin välillä päästää kotiin kahville jne. Mutta niistäkin selvisin... Mitäpä äiti ei tekisi lastensa eteen... Ilman lapsiani asuisin varmaankin autiolla saarella kaukana sivistyksestä, röllipeikkona.
Tämä liittyy tuoreessa vauvaperheessä yökyläilyyn miten? Siis ymmärrän toki sellaisena vertaistarinana. Mutta ei kai kukaan ajattele että ap, joka ei halua että vieraat tulevat saman tien yökylään, olisi estämässä vain omaa erakkouttansa vierailut perheessä. Kyllä on ihan kohtuullista ja normaalia, että ei ota yövieraita vastaan kun on vasta synnyttänyt esikoisen. Voi olla vaikka kuinka sosiaalinen ja sukulaisrakas luonteeltaan, mutta on silti ihan normaalia vetää raja tuohon.
Juu ei liity mitenkään. Ketju vaan nosti muistoja mieleen...meni ohi aiheen. Onneksi ap.n mies ja appivanhemmat ymmärtävät tilanteen ja ovat saaneet sovituksi ekan vierailun järjestelyt mukavasti. Arvostan sitä että ap veti omalle jaksamiselle rajat ja sai suunsa oikeassa kohtaa auki.t. Röllipeikko
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, onko teillä ihan kaikki kunnossa? Onneksi asia selvisi ennen kuin ehdin lukea kommentteja, muuten olisin varmaan taas itkenyt. Hyvä kun mies sai asiansa sanottua, niin anoppi jo ihmetteli miksei sama tullut heille itselleen mieleen. Ovat siis mielellään tämän kerran hotellissa ja sitten seuraavan kerran ovat taas tervetulleita meidän vierashuoneeseen. Ja he todellakin ovat tervetulleita käymään, en ikimaailmassa kieltäisi heitä tulemasta.
ap
Hienoa, että asia ratkesi noin mutkattomasti. Itsekin ihmettelin, mitä vikaa hotellissa yöpymisessä on, niin mekin tehdään, kun käydään lapsia tapaamassa. Olen siis itsekin anoppi, mutten mummi vielä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n sanomiset vääristellään koko ajan tahalteen? Onko tämä palsta täynnä vajaaälyisiä?
On. Nytkö se vasta sinulle valkeni?
Poika on ollut avoliitossa kohta 5 vuotta, avominiän olen tavannut kerran. Se riitti. Poika käy lapsuudenkodissa yksin tai lastensa kanssa, minä käyn pojalla, kun miniä on muualla. Kaikki voittavat, koska nyt miniä ei pääse sanomaan, että olen häntä loukannut enkä minä voi sanoa, että miniä ei ole kelvollinen. Kun ei toista näe tai kuule, ei häntä ole olemassakaan.
En kysynyt, kuuluuko äitini perheeseeni, vaan kuulunko minä äitini perheeseen? Eikö mielestäsi leskiäidilläni ole enää perhettä, kun kaikki lapset olemme aikuisia?