Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat tulossa katsomaan vauvaa, kehtaanko kieltää yöpymästä meillä?
01.05.2016 |
Kotiuduttiin vauvan kanssa perjantaina ja appivanhemmat ovat tulossa alkuviikosta katsomaan. Pitkä matka, joten ovat ainakin yhden yön. Yleensä he ovat yöpyneet meidän vierashuoneessa, nyt en oikein jaksa ajatusta yövieraista. Onko hirveän epäkohteliasta pyytää miestä sanomaan, että yöpyisivät hotellissa?
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miniät käyttää keppihevosena lapsen hyvinvointia, oikeasti kyse on siitä että meidän perheessä on meidän säännöt. Ja loukkaantuminen on seuraus kun ei isovanhempia pidetä perheen jäseninä. Miniähän itki ettei kestä yövieraita. Siis vieraita...
Kyllä isovanhemman tuleekin ymmärtää, ettei ole osa (ydin)perhettä. Se kuuluu osaksi isovanhemmaksi "kasvua": pitää oppia erottamaan vanhemman ja isovanhemman roolit toisistaan. Se joka loukkaantuu siitä, että oma lapsi ilmoittaa että heidän perheessään on heidän perheen säännöt, ja mummo ei ole osa (ydin)perhettä, vaikka tärkeä ja sukua onkin, niin juuri hänellä on se kasvu isovanhemmaksi tekemättä.
Miten määrittelet ydinperheen? Missä on raja perheen ja ydinperheen välillä? Kuuluuko etälapset ydinperheeseen? Esim. isäpuolen lapset aiemmasta liitosta, jotka asuvat äitinsä kanssa? Kuuluuko perheen äiti vanhempiensa ydinperheeseen? Jos ei, missä vaiheessa lakkaa kuulumasta? Tai perheen isä? Entä eron jälkeen, onko eroisällä ydinperhettä lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mieshän voi ottaa vauvelin kainaloon ja maitoa pullon ja lähteä näyttämään vauvaansa vanhemmilleen. Ei tarvii miniän huolia revennestä perseestä eikä maitosuihkuista. Silleen ihan oma-aloitteisesti vaan. Onhan se miehenkin lapsi kaiketi.
Mä kannatan tätä! Vaimo saa parantua rauhassa ja levätä lapsesta sillä aikaa. Aivan unelmatilanne kaikille osapuolille!
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsiläinen sanoi Team Ahma. Ja tämä käytöksen tarkkailu ilmeisesti koskee miehen vanhempia? 🙄 (Inhoan hymiöitä koska niitä käyttävät henkilöt ovat lähes poikkeuksetta yksinkertaisia mutta nyt käytän).
Tämä naikkonen on päättämässä miehensä puolesta onko miehen vanhemmat tervetulleita tai saavatko olla lapsenlapsen elämässä? Koska meidän perheessä on MINUN säännöt? Toivottavasti mies äänestää jaloillaan.
Missä kohtaa ihan tarkalleen aloittaja on ilmoittanut, että miehen vanhemmat eivät saa olla osana lapsenlapsensa elämää? Opettele hyvä ihminen lukemaan! Toivottavasti sun puolisosi osaa edes lukea, jotta mahdollisilla lapsillanne on joku lukutaitoinen neuvomassa koulutehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieshän voi ottaa vauvelin kainaloon ja maitoa pullon ja lähteä näyttämään vauvaansa vanhemmilleen. Ei tarvii miniän huolia revennestä perseestä eikä maitosuihkuista. Silleen ihan oma-aloitteisesti vaan. Onhan se miehenkin lapsi kaiketi.
Mä kannatan tätä! Vaimo saa parantua rauhassa ja levätä lapsesta sillä aikaa. Aivan unelmatilanne kaikille osapuolille!
Jos iskä haluaa poliisit peräänsä niin mikäs siinä.
Huomaa muuten näistä teidän kommenteista, että teille lapset ovat pelkkiä pelinappuloita. Kukaan lapsen etua ajatteleva ei edes ehdottaisi, että iskä vie vauvan äidiltään.
Lähinnä kritisoin sitä, että jos vanhemmat luovat säännöt miten heidän perheessä toimitaan niin mikä oikeus heillä on loukkaantua jos isovanhemmat luovat omat sääntönsä? Onhan molemmilla oikeus omaan elämään. Aikuiset lapset, joilla on omaa jälkikasvua eivät enää kuulu isovanhempien ydinperheeseen, vaikka sukua ovatkin.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia aikuisten lasten toimeentulosta tai kasvatuksesta. He eivät ole hoitoyksikkö. Heidän ei tarvitse jättää perintöä vaan voivat käyttää omaisuutensa miten haluavat. He voivat päättää millä tasolla osallistuvat lastenlasten elämään, onko se tiivistä vai harvempaa. Ja tästä ei pidä loukkaantua, elämä on vain nykyään mahdollistettu hyvälaatuiseksi pitempään työn ja terveyden osalta iäkkäämmille ihmisille. He ovat osuutensa tehneet niin älkää hyvät ihmiset rasittako vanhempianne huolillanne ja perheellänne.
Tässä mielessä olen lintujen pesimisen kannalta, tietyn aikaa matoa nokkaan ja sitten potkaistaan pois pesästä. Munikoot itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miniät käyttää keppihevosena lapsen hyvinvointia, oikeasti kyse on siitä että meidän perheessä on meidän säännöt. Ja loukkaantuminen on seuraus kun ei isovanhempia pidetä perheen jäseninä. Miniähän itki ettei kestä yövieraita. Siis vieraita...
Kyllä isovanhemman tuleekin ymmärtää, ettei ole osa (ydin)perhettä. Se kuuluu osaksi isovanhemmaksi "kasvua": pitää oppia erottamaan vanhemman ja isovanhemman roolit toisistaan. Se joka loukkaantuu siitä, että oma lapsi ilmoittaa että heidän perheessään on heidän perheen säännöt, ja mummo ei ole osa (ydin)perhettä, vaikka tärkeä ja sukua onkin, niin juuri hänellä on se kasvu isovanhemmaksi tekemättä.
Miten määrittelet ydinperheen? Missä on raja perheen ja ydinperheen välillä? Kuuluuko etälapset ydinperheeseen? Esim. isäpuolen lapset aiemmasta liitosta, jotka asuvat äitinsä kanssa? Kuuluuko perheen äiti vanhempiensa ydinperheeseen? Jos ei, missä vaiheessa lakkaa kuulumasta? Tai perheen isä? Entä eron jälkeen, onko eroisällä ydinperhettä lainkaan?
Oikea määritelmä ydinperheelle lienee biologiset vanhemmat ja biologiset lapset, vaikka itse käytän sitä laajemmassa merkityksessä. Perhettä, mitä tässä enimmäkseen tarkoitin (käytin sanaa "ydin" sulkeissa) ovat vanhemmat ja alaikäiset lapset: Vanhempiin kuuluu tapauksen mukaan usein äitipuolet ja isäpuolet, sekä totta kai alaikäiset etälapset kuuluvat perheeseen.
Ydinperheeseen JA perheeseen eivät kuuluu: Tädit, enot, sedät, isovanhemmat, serkut, isätädit, isosedät, isoisoäidit ja -isät jne. He ovat sukua.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kritisoin sitä, että jos vanhemmat luovat säännöt miten heidän perheessä toimitaan niin mikä oikeus heillä on loukkaantua jos isovanhemmat luovat omat sääntönsä? Onhan molemmilla oikeus omaan elämään. Aikuiset lapset, joilla on omaa jälkikasvua eivät enää kuulu isovanhempien ydinperheeseen, vaikka sukua ovatkin.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia aikuisten lasten toimeentulosta tai kasvatuksesta. He eivät ole hoitoyksikkö. Heidän ei tarvitse jättää perintöä vaan voivat käyttää omaisuutensa miten haluavat. He voivat päättää millä tasolla osallistuvat lastenlasten elämään, onko se tiivistä vai harvempaa. Ja tästä ei pidä loukkaantua, elämä on vain nykyään mahdollistettu hyvälaatuiseksi pitempään työn ja terveyden osalta iäkkäämmille ihmisille. He ovat osuutensa tehneet niin älkää hyvät ihmiset rasittako vanhempianne huolillanne ja perheellänne.
Tässä mielessä olen lintujen pesimisen kannalta, tietyn aikaa matoa nokkaan ja sitten potkaistaan pois pesästä. Munikoot itse.
Eihän tässä kukaan loukkaantunut. Moni totesi vain, että eihän sellaisessa isovanhemmassa edes menetä mitään, joka kostaakseen miniälle ettei päässyt tuoreeseen vauvaperheeseen yökylään, päättää ettei hoida lastenlasta. Siis niinhän se vain on. Kuka tuollaista isovanhempaa kaipaisi hoitamaan lapsia? En ainakaan minä. Onnellinen olen kyllä omista ja miehen vanhemmista. Näköjään täysiä sekopäitäkin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieshän voi ottaa vauvelin kainaloon ja maitoa pullon ja lähteä näyttämään vauvaansa vanhemmilleen. Ei tarvii miniän huolia revennestä perseestä eikä maitosuihkuista. Silleen ihan oma-aloitteisesti vaan. Onhan se miehenkin lapsi kaiketi.
Mä kannatan tätä! Vaimo saa parantua rauhassa ja levätä lapsesta sillä aikaa. Aivan unelmatilanne kaikille osapuolille!
Jos iskä haluaa poliisit peräänsä niin mikäs siinä.
Huomaa muuten näistä teidän kommenteista, että teille lapset ovat pelkkiä pelinappuloita. Kukaan lapsen etua ajatteleva ei edes ehdottaisi, että iskä vie vauvan äidiltään.
Nyt on kyllä pakko kysyä, että mitkä vitun poliisit? Missä kohtaa laissa on, ettei isä saa vierailla lapsensa kanssa isovanhempien luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miniät käyttää keppihevosena lapsen hyvinvointia, oikeasti kyse on siitä että meidän perheessä on meidän säännöt. Ja loukkaantuminen on seuraus kun ei isovanhempia pidetä perheen jäseninä. Miniähän itki ettei kestä yövieraita. Siis vieraita...
Kyllä isovanhemman tuleekin ymmärtää, ettei ole osa (ydin)perhettä. Se kuuluu osaksi isovanhemmaksi "kasvua": pitää oppia erottamaan vanhemman ja isovanhemman roolit toisistaan. Se joka loukkaantuu siitä, että oma lapsi ilmoittaa että heidän perheessään on heidän perheen säännöt, ja mummo ei ole osa (ydin)perhettä, vaikka tärkeä ja sukua onkin, niin juuri hänellä on se kasvu isovanhemmaksi tekemättä.
Miten määrittelet ydinperheen? Missä on raja perheen ja ydinperheen välillä? Kuuluuko etälapset ydinperheeseen? Esim. isäpuolen lapset aiemmasta liitosta, jotka asuvat äitinsä kanssa? Kuuluuko perheen äiti vanhempiensa ydinperheeseen? Jos ei, missä vaiheessa lakkaa kuulumasta? Tai perheen isä? Entä eron jälkeen, onko eroisällä ydinperhettä lainkaan?
Oikea määritelmä ydinperheelle lienee biologiset vanhemmat ja biologiset lapset, vaikka itse käytän sitä laajemmassa merkityksessä. Perhettä, mitä tässä enimmäkseen tarkoitin (käytin sanaa "ydin" sulkeissa) ovat vanhemmat ja alaikäiset lapset: Vanhempiin kuuluu tapauksen mukaan usein äitipuolet ja isäpuolet, sekä totta kai alaikäiset etälapset kuuluvat perheeseen.
Ydinperheeseen JA perheeseen eivät kuuluu: Tädit, enot, sedät, isovanhemmat, serkut, isätädit, isosedät, isoisoäidit ja -isät jne. He ovat sukua.
Ai kun lapsi täyttää 18 vuotta, hän lakkaa kuulumasta perheeseen? Sairas ajatus :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieshän voi ottaa vauvelin kainaloon ja maitoa pullon ja lähteä näyttämään vauvaansa vanhemmilleen. Ei tarvii miniän huolia revennestä perseestä eikä maitosuihkuista. Silleen ihan oma-aloitteisesti vaan. Onhan se miehenkin lapsi kaiketi.
Mä kannatan tätä! Vaimo saa parantua rauhassa ja levätä lapsesta sillä aikaa. Aivan unelmatilanne kaikille osapuolille!
Jos iskä haluaa poliisit peräänsä niin mikäs siinä.
Huomaa muuten näistä teidän kommenteista, että teille lapset ovat pelkkiä pelinappuloita. Kukaan lapsen etua ajatteleva ei edes ehdottaisi, että iskä vie vauvan äidiltään.
Nyt on kyllä pakko kysyä, että mitkä vitun poliisit? Missä kohtaa laissa on, ettei isä saa vierailla lapsensa kanssa isovanhempien luona?
Jos minun pieni vauvani joku aamu minulle ilmoittamatta olisi viety, niin kyllä todellakin soitan poliisille että lapseni on kaapattu. Voi isukki sitten poliisille selitellä tempaustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miniät käyttää keppihevosena lapsen hyvinvointia, oikeasti kyse on siitä että meidän perheessä on meidän säännöt. Ja loukkaantuminen on seuraus kun ei isovanhempia pidetä perheen jäseninä. Miniähän itki ettei kestä yövieraita. Siis vieraita...
Kyllä isovanhemman tuleekin ymmärtää, ettei ole osa (ydin)perhettä. Se kuuluu osaksi isovanhemmaksi "kasvua": pitää oppia erottamaan vanhemman ja isovanhemman roolit toisistaan. Se joka loukkaantuu siitä, että oma lapsi ilmoittaa että heidän perheessään on heidän perheen säännöt, ja mummo ei ole osa (ydin)perhettä, vaikka tärkeä ja sukua onkin, niin juuri hänellä on se kasvu isovanhemmaksi tekemättä.
Miten määrittelet ydinperheen? Missä on raja perheen ja ydinperheen välillä? Kuuluuko etälapset ydinperheeseen? Esim. isäpuolen lapset aiemmasta liitosta, jotka asuvat äitinsä kanssa? Kuuluuko perheen äiti vanhempiensa ydinperheeseen? Jos ei, missä vaiheessa lakkaa kuulumasta? Tai perheen isä? Entä eron jälkeen, onko eroisällä ydinperhettä lainkaan?
Oikea määritelmä ydinperheelle lienee biologiset vanhemmat ja biologiset lapset, vaikka itse käytän sitä laajemmassa merkityksessä. Perhettä, mitä tässä enimmäkseen tarkoitin (käytin sanaa "ydin" sulkeissa) ovat vanhemmat ja alaikäiset lapset: Vanhempiin kuuluu tapauksen mukaan usein äitipuolet ja isäpuolet, sekä totta kai alaikäiset etälapset kuuluvat perheeseen.
Ydinperheeseen JA perheeseen eivät kuuluu: Tädit, enot, sedät, isovanhemmat, serkut, isätädit, isosedät, isoisoäidit ja -isät jne. He ovat sukua.
Meinaatko, että minä en kuulu ollessani nyt 45 vuotias leskiäitini perheeseen, mutta minun perheeseeni kuuluu mieheni 17-vuotias poika, joka ei ole koskaan asunut meillä, vaan asuu äitinsä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kritisoin sitä, että jos vanhemmat luovat säännöt miten heidän perheessä toimitaan niin mikä oikeus heillä on loukkaantua jos isovanhemmat luovat omat sääntönsä? Onhan molemmilla oikeus omaan elämään. Aikuiset lapset, joilla on omaa jälkikasvua eivät enää kuulu isovanhempien ydinperheeseen, vaikka sukua ovatkin.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia aikuisten lasten toimeentulosta tai kasvatuksesta. He eivät ole hoitoyksikkö. Heidän ei tarvitse jättää perintöä vaan voivat käyttää omaisuutensa miten haluavat. He voivat päättää millä tasolla osallistuvat lastenlasten elämään, onko se tiivistä vai harvempaa. Ja tästä ei pidä loukkaantua, elämä on vain nykyään mahdollistettu hyvälaatuiseksi pitempään työn ja terveyden osalta iäkkäämmille ihmisille. He ovat osuutensa tehneet niin älkää hyvät ihmiset rasittako vanhempianne huolillanne ja perheellänne.
Tässä mielessä olen lintujen pesimisen kannalta, tietyn aikaa matoa nokkaan ja sitten potkaistaan pois pesästä. Munikoot itse.
Voin lyödä vaikka pääni pantiksi, ettei sinun apusi ole kelvannut/tule kelpaamaan lapsillesi noissa em. asioissa. Kunhan vain passiivis-aggressiivisesti mietit tilanteita JOS joku apua kysyisikin, kuinka sitten maireasti voit kieltäytyä. Vaan kukapa niin hullu olisi, että tuollaselta vanhemmalta apua pyytäisi ja odottaisi. Minäkään en oleta omilta mielenterveydellisesti normaaleilta vanhemmilta apua tuollaisissa asioissa, saati sitten jos olisivat niin kieroutuneita että näkisivät vauvaperheessä yökyläilyn kieltämisen ja esim. lapsenhoidon myöhemmin toisiinsa rinnastettavina asioina.
Yhdessä asiassa kyllä olet väärässä listassasi. Isovanhempi ei päätä kuinka paljon osallistuu lastenlastensa elämään. Vanhempi tarjoaa mahdollisuuden tähän kuinka paljon sitä on tarjolla, ja isovanhempi tuosta sitten päättää tarttuuko tähän tarjoukseen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieshän voi ottaa vauvelin kainaloon ja maitoa pullon ja lähteä näyttämään vauvaansa vanhemmilleen. Ei tarvii miniän huolia revennestä perseestä eikä maitosuihkuista. Silleen ihan oma-aloitteisesti vaan. Onhan se miehenkin lapsi kaiketi.
Mä kannatan tätä! Vaimo saa parantua rauhassa ja levätä lapsesta sillä aikaa. Aivan unelmatilanne kaikille osapuolille!
Jos iskä haluaa poliisit peräänsä niin mikäs siinä.
Huomaa muuten näistä teidän kommenteista, että teille lapset ovat pelkkiä pelinappuloita. Kukaan lapsen etua ajatteleva ei edes ehdottaisi, että iskä vie vauvan äidiltään.
Nyt on kyllä pakko kysyä, että mitkä vitun poliisit? Missä kohtaa laissa on, ettei isä saa vierailla lapsensa kanssa isovanhempien luona?
Jos minun pieni vauvani joku aamu minulle ilmoittamatta olisi viety, niin kyllä todellakin soitan poliisille että lapseni on kaapattu. Voi isukki sitten poliisille selitellä tempaustaan.
Jos sä et vaan muista, että sun mies on kyllä sanonut lähteävänsä vanhemmilleen, että sä saat nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole epäkohteliasta. Olen itse kuusikymppinen anoppi jolla kuitenkin tuoreessa muistissa esikoisen syntymä vaikka siitä on jo 38 vuotta. Siihen aikaan ensisynnyttäjää pidettiin viikko sairaalassa eikä sekään aika miltään lekottelulta tuntunut. Kun vertaa ensimmäisen synnytyksen ja toisen synnytyksen jälkeistä aikaa niin siinä on mielestäni ero kuin yöllä ja päivällä. Ehdottomasti ensisynnyttäjälle pitää antaa hänen tarvitsemansa aika kotona opetella vauvan hoitoa ja toipua synnytyksestä. Olen aivan pöyristynyt millaista kommenttia ap:n viesti on kirvoittanut varsinki kun nykypäivinä sähköisillä viestimillä saadaan vastasyntyneestä ns. elävää kuvana tuhinan kanssa. Ei maailma kaadu vaikka pari viikkoa antaa perheen opetella rauhassa perhe-elämää. Eikä ne miniät mitään piruja ole jos heitä kohtelee kuin toivoisi itseämmekin kohdeltavan. Tsemppiä ap:ole toivoo erään kivan miniän anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miniät käyttää keppihevosena lapsen hyvinvointia, oikeasti kyse on siitä että meidän perheessä on meidän säännöt. Ja loukkaantuminen on seuraus kun ei isovanhempia pidetä perheen jäseninä. Miniähän itki ettei kestä yövieraita. Siis vieraita...
Kyllä isovanhemman tuleekin ymmärtää, ettei ole osa (ydin)perhettä. Se kuuluu osaksi isovanhemmaksi "kasvua": pitää oppia erottamaan vanhemman ja isovanhemman roolit toisistaan. Se joka loukkaantuu siitä, että oma lapsi ilmoittaa että heidän perheessään on heidän perheen säännöt, ja mummo ei ole osa (ydin)perhettä, vaikka tärkeä ja sukua onkin, niin juuri hänellä on se kasvu isovanhemmaksi tekemättä.
Miten määrittelet ydinperheen? Missä on raja perheen ja ydinperheen välillä? Kuuluuko etälapset ydinperheeseen? Esim. isäpuolen lapset aiemmasta liitosta, jotka asuvat äitinsä kanssa? Kuuluuko perheen äiti vanhempiensa ydinperheeseen? Jos ei, missä vaiheessa lakkaa kuulumasta? Tai perheen isä? Entä eron jälkeen, onko eroisällä ydinperhettä lainkaan?
Oikea määritelmä ydinperheelle lienee biologiset vanhemmat ja biologiset lapset, vaikka itse käytän sitä laajemmassa merkityksessä. Perhettä, mitä tässä enimmäkseen tarkoitin (käytin sanaa "ydin" sulkeissa) ovat vanhemmat ja alaikäiset lapset: Vanhempiin kuuluu tapauksen mukaan usein äitipuolet ja isäpuolet, sekä totta kai alaikäiset etälapset kuuluvat perheeseen.
Ydinperheeseen JA perheeseen eivät kuuluu: Tädit, enot, sedät, isovanhemmat, serkut, isätädit, isosedät, isoisoäidit ja -isät jne. He ovat sukua.
Meinaatko, että minä en kuulu ollessani nyt 45 vuotias leskiäitini perheeseen, mutta minun perheeseeni kuuluu mieheni 17-vuotias poika, joka ei ole koskaan asunut meillä, vaan asuu äitinsä kanssa?
Väitän, että miehesi poika kuuluu perheeseesi halusit sitä tai et, vaikkakaan ei ydinperheeseesi. Äitisi sen sijaan kuuluu sukuusi. Mutta sinä itse päätät, kuinka läheisiä nämä henkilöt ovat sinulle.
Niin se vain on, että Suomessa suku tarkoittaa sukua, ja perhe perhettä. Jokainen määrittelee itse sitten kuinka läheisiä kukanenkin on.
Edelleen kyselen sitä, miksei miehen vanhemmat käyneet katsomassa vauvaa sairaalassa, kuten naisen vanhemmat? Silloin he olisivat aivan varmasti voineet majoittua poikansa luokse. Jos lapsi on ap:n ensimmäinen, hän ei voi mitenkään aavistaa, miten toipuminen etenee. Siihen vielä ärhäkkä rintatulehdus, niin kaikilla on hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieshän voi ottaa vauvelin kainaloon ja maitoa pullon ja lähteä näyttämään vauvaansa vanhemmilleen. Ei tarvii miniän huolia revennestä perseestä eikä maitosuihkuista. Silleen ihan oma-aloitteisesti vaan. Onhan se miehenkin lapsi kaiketi.
Mä kannatan tätä! Vaimo saa parantua rauhassa ja levätä lapsesta sillä aikaa. Aivan unelmatilanne kaikille osapuolille!
Jos iskä haluaa poliisit peräänsä niin mikäs siinä.
Huomaa muuten näistä teidän kommenteista, että teille lapset ovat pelkkiä pelinappuloita. Kukaan lapsen etua ajatteleva ei edes ehdottaisi, että iskä vie vauvan äidiltään.
Nyt on kyllä pakko kysyä, että mitkä vitun poliisit? Missä kohtaa laissa on, ettei isä saa vierailla lapsensa kanssa isovanhempien luona?
Jos minun pieni vauvani joku aamu minulle ilmoittamatta olisi viety, niin kyllä todellakin soitan poliisille että lapseni on kaapattu. Voi isukki sitten poliisille selitellä tempaustaan.
Jos sä et vaan muista, että sun mies on kyllä sanonut lähteävänsä vanhemmilleen, että sä saat nukkua.
Niin ja tällä isukki estää lapsensa ruoansaannin. Saattaisinpa pirhauttaa lastensuojeluunkin, että otetaan tuollaiset tempaukset huomioon jos et tulee ja huoltajuudesta kiistellään.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole epäkohteliasta. Olen itse kuusikymppinen anoppi jolla kuitenkin tuoreessa muistissa esikoisen syntymä vaikka siitä on jo 38 vuotta. Siihen aikaan ensisynnyttäjää pidettiin viikko sairaalassa eikä sekään aika miltään lekottelulta tuntunut. Kun vertaa ensimmäisen synnytyksen ja toisen synnytyksen jälkeistä aikaa niin siinä on mielestäni ero kuin yöllä ja päivällä. Ehdottomasti ensisynnyttäjälle pitää antaa hänen tarvitsemansa aika kotona opetella vauvan hoitoa ja toipua synnytyksestä. Olen aivan pöyristynyt millaista kommenttia ap:n viesti on kirvoittanut varsinki kun nykypäivinä sähköisillä viestimillä saadaan vastasyntyneestä ns. elävää kuvana tuhinan kanssa. Ei maailma kaadu vaikka pari viikkoa antaa perheen opetella rauhassa perhe-elämää. Eikä ne miniät mitään piruja ole jos heitä kohtelee kuin toivoisi itseämmekin kohdeltavan. Tsemppiä ap:ole toivoo erään kivan miniän anoppi.
Voi, kaltaisia ihmisiä, naisia ja anoppeja saisi olla enemmän. Miniäsi ja perheesi toivottavasti arvostavat sinua! Itsellänikin on ihana anoppi ja appi. Olen heistä kiitollinen.
Palstallamme taitaa olla uusi jankkaaja: miniä-anoppi/mummo -jankkaaja. En tiedä kumpi nimi olisi sopivampi, sillä kuitenkin aiheeseen liittyy nimenomaan tämä mummous. Esim normaalit miniä-anoppi -keskustelut eivät vielä kirvoita tätä hereille, mutta kun kyseessä on mummous niin kyllä alkaa tulla tekstiä sivujen täydeltä. Onkohan kukaan muu huomannut tätä jankkaaja ennen? On aina näissä "milloin vauva hoitoon" -ym. ketjuissa uhkailemassa kuinka omat lapset jää kyllä kokonaan ilman auttajaa jos näin kylmästi kohtelevat häntä.
Totta kai mies voi äänestää jaloillaan 😊 ja samaan tapaan vaimo voi pyytää ystäviään, sukulaisiaan jne pitkille yövierailuille sillon kun mies toipuu peräsuolileikkauksesta 😊 koska mun koti, eikä mun tarvitse välittää missä kunnossa olet kun minä haluan vieraita 👍