Nykyajan lääkärit eivät määrää kipulääkkeitä. Oletteko huomanneet saman ja mistä johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kai kivut aina infektiosta johdu.

Joku kysyi, että eikö Buranan ja opiaatin välissä ole mitään. No eihän siellä faktisesti oikein mitään ole. Se menee yleensä niin, että ensin tarjotaan Panadolia, jos se ei auta niin joko Buranaa tai vastaavaa tai sitten Arcoxiaa tai vastaavaa. Jos se ei auta, on vuorossa Panacod, jonka kodeiini muuntuu käsittääkseni maksassa opiaatiksi. Se on heikoin mahdollinen opiaatti, mutta opiaatti kumminkin. Kaikille Panacod ei tehoa ollenkaan, riippuu maksan toiminnasta.

Sitten on vielä Lyrican tapaiset keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, jotka auttavat joitakin ja toisia eivät ollenkaan, mutta niistä saa kivan humalaisen olon, minkä takia nekin ovat suosittuja katukaupassa.

Lihasrelaksanteista  en tiedä mtään, kun niitä ei ole omiin vaivoihini määrätty.

 Kodeiini on opioidi, Panacodin sisältämä kodeiini muuttuu maksassa morfiiniksi. 

Kyllä kodeiini on opiaatti (joka muuttuu morfiiniksi, joka on vahvempi opiaatti)

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Ei ole samanlaista kokemusta. Mutta kun ensimmäistä kertaa satutin selkäni pahasti, tk:ssa teetettiin vain huumetestejä ja pakotettiin tekemään kivuliaita liikkeitä ja pidettiin tutkimuspöydällä kuusi tuntia tyhjän panttina. Sitten vielä lähetettiin aivan väärälle osastolle yliopistolliseen sairaalaan, koska lääkärin mielestä olin käyttäytynyt oudosti odotustilassa. Outo käytös oli siis sitä että seisoin seinää vasten istumisen sijaan, koska se oli vähemmän kivuliasta ja odotin kovasti vastaanotolle pääsyä. Tuo lääkäri oli nuori, ynseä nainen.

Siitä on pitkä aika ja nykyään on taas mennyt siihen suuntaan, että yritän päästä naislääkärille, koska mieslääkärit ovat olleet kylmiä ja etäisiä.

Ikinä en mene nuoren naislääkärin vastaanotolle. En pelkästään sen vuoksi, että he eivät kirjoita edes oikeaan tarpeeseen siihen kuuluvia lääkkeitä, vaan siksi, että he eivät tiedä yhtään mitään.

Potilaan tehtävä on kertoa oireet, lääkärin tehtävä on määrätä siihen hoito!

Ei niin, että potilas alkaa leikkimään lääkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Monet jäävät kipulääkkeisiin koukkuun, asiallinen ulkonäkö ja hyvä sosiaalinen asema ei suojaa.

Olin sairaalassa yhden yön yli nukutuksessa tehdyn poskiontelo- ja nenäleikkauksen jälkeen, pärjäsin ihan hyvin niillä sairaalan rutiinilääkkeillä.

Samassa huoneessa ollut nuori opiskelijatyttö sen sijaan tarvitsi runsaasti lääkkeitä kipuun ja aneli vielä kotiinkin jotain tiettyä reseptiä, mutta ei saanut.

Ystävä kallis, kun kipu johtuu asiasta mikä ei koskaan parane vaan korkeintaan pahenee niin fyysisellä riippuvuudella ei ole mitään merkitystä vaan pääasia on saada ihmisen elämästä jotenkin elämisen arvoista!

Et voinut tietää syytä miksi huonetoverisi leikattiin. Leikkauksen taustalla saattoi olla sairaus mikä kivun aiheutti. Leikkaus myös joillakin epäonnistuu tai tuhotaan jokin hermo leikatessa jolloin viereinen hermo ottaa myös sen viereisen, tuhoutuneen hermon tehtävän omakseen.

Tuhoutunut hermo on saattanut viestiä esim.lämmöstä ja tuhoutuessaan kun kipua viestivä hermo ottaa tuon tehtävän omakseen niin kyseinen ihminen tuntee lämmön vain kipuna.

Tämänon aika yleinenkin leikkauksesta johtuva asia, mikä kuuluu normaaleihin riskeihin.

Itsellä ensimmäinen leukaleikkaus onnistui hyvin ja jäi vain lievä tunnottomuus.

Kun nuo hermot katkottiin uudelleen niin ne kasvoi ristiin ja minulle jäi kolmoishermosärky eli tuuli ja kylmä ym, tuntuu kovana kipuna poskessa, korvassa ja silmässäkin.

Elimistö luulee, että kyseisessä kohdassa on tulehdus tmv. joten poski myös turpoaa ja sinne kehittyi imusolmuke, joka kasvaa välillä painaen hermoja lisää.

Poski avattiin viisi kertaa ja sieltä saatiin kahvikupillinen märkää. Se oli kipeä! Jatkuva ja hyvin vahva antibiootti koko ajan päällä. Vaiva rauhoittui kun pyysin korjausleikkausta missä poistettiin ruuveja ym leuan luusta. Tuo tehtiin paikallispuudutuksena koska olin raskaana, mutta kesken leikkauksen meinasi elimistöni mennä shokkiin ja meinattiin nukuttaa. Laitteet piippasi ja puudutus ei tietenkään puuduta luun läheltä missä käytiin, joten elimistöni ei meinannut sitä kipua kestää. Vahvan lääkityksen takia en tuota itse ns.huomannut kun tajunnan taso laski.

Tällä tarkoitan, että vaikka sulle ja huonekaverille olisi tehty tismalleen sama toimenpide niin jälkituntemukset ovat henkilökohtaiset etkä sinä ollut mitenkään välttämättä urheampi tuntemustesi kanssa vaan ehkä se sun huonetoveri oli.

Jos hänen kipunsa jatkuu niin hän joutui palaamaan sen vuoksi sairaalaan ja toivottavasti sai apua jos näin oli ja siitäkin huolimatta, että SINÄ pärjäsit ilman.

Kyllä olet urhea! :) Mutta josko jätettäisiin toisten kivun tuntemus arvostelematta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onpas nurinkurista. Kokeneet neurologit taas sanovat että kipujen ei missään nimessä saa antaa jyllätä vaan ne on katkaistava mahdollisimman pian, lääkityksellä tai muulla konstilla mutta katkaistava ne on eikä kipujen missään nimessä saa antaa kehittyä kroonisiksi.

Kipupotilaan pitäisi kyllä itse ottaa asioista selvää ja sitten jämäkästi keskustella lääkärinsä kanssa. Jos itse on sitä mieltä että lääkitys on välttämätön niin lähtökohta keskusteluun on se.

Mutta on myös tarkkaan tiedostettava että lääkkeet pitkäaikaisesti käytettynä voivat myös pahentaa kiputilannetta. Esim paracetamolin jatkuva käyttö voi pahentaa kipuja.

Mutta siis uuden kivun alkuvaiheessa se tilanne on joka tapauksessa katkaistava niin ettei siitä tule kroonista.

Kipulääkkeitä on käytettävä harkiten ja viisaasti. Pienin mahdollinen annos eikä jatkuvasti.

Tämä on meillä kipukroonikoilla ongelmallinen tilanne. Kivun - uudenkaan kivun - vuoksi ei viitsi vaivautua lääkäriin, koska on jo oppinut, että kipuun ei määrätä mitään hoitoa. Loukkasin muutama vuos sitten jalkani, nilkka turposi ja muuttui sinimustaksi. En mennyt lääkäriin, vaikka kipu oli kova. Kun viisi viikkoa myöhemmin menin reuman takia lääkärin vastaanotolle, tulin maininneeksi kipeytyneestä nilkasta. Lääkäri määräsi röntgentutkimuksen ja nilkassa todettiin murtuma. Vuosi sitten kaaduin iltalenkillä koiran kanssa ja vasemmassa kyynärpäässä kuului rusahdus. En olisi silloinkaan mennyt lääkäriin, jos läheiset eivät olisi pakottaneet. No kappas vaan, kyynärpäästä oli värttinäluu haljennut. Ja kolme vuotta sitten mulla alkoi munuaisvaltimo ensin tihkuttaa vatsaonteloon. Kipu alkoi illalla ja aamulla makasin tuskissani vessan lattialla vain ajatellen, että kaiketi tämäkin on ihan normaalia ja kohta ohi menee. No ei mennyt, lähti taju ja poika soitti ambulanssin. Onneksi ehdin sairaalaan asti ennenkuin valtimossa ollut aneurysma repesi kokonaan. Mä kyllä vähän kritisoin sitä, että ihmiset eivät saa kipuihinsa hoitoa ja siten omaksuvat asenteen, että kivun vuoksi on turha mennä lääkäriin. 

Aneurysmasta ei ole kokemusta, mutta hienoa että selvisit. Murtumia on sen sijaan ollut kymmenkunta ja eipä niihin yleensä Buranaa kummempaa määrätä. Hupaisaa kyllä, että murtuneeseen peukaloon määrättiin kerran Panacodia mutta puoli vuotta myöhemmin katkenneeseen värttinäluuhun ja neljään murtuneeseen ranteen ja kämmenen pikkuluuhun suositeltiin vain rohkeasti syömään toinenkin kasisatanen Burana jos kovin juilii. Ei sitä Buranaakaan yleensä kyllä ensimmäistä yötä tai kahta lukuunottamatta ole tarvinnut syödä.

Kipukroonikko tai ei, niin luulisi kyllä normaalijärjellä varustetun ihmisen käyvän vammansa kuvauttavassa jos luu kuuluvasti rusahtaa tai nilkka turpoaa sinimustaksi...

Mutta mitä hyötyä siitä kuvauttamisesta on? Saa tietää, että luu on murtunut? Ja kuten itsekin sanoit, niin Buranaa kummoisempaa ei määrätä. Joten on aika sama, onko luu murtunut vai ei, jos kuitenkin vaan lampsit apteekkiin ostamaan Buranaa. 

tonttuli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kai kivut aina infektiosta johdu.

Joku kysyi, että eikö Buranan ja opiaatin välissä ole mitään. No eihän siellä faktisesti oikein mitään ole. Se menee yleensä niin, että ensin tarjotaan Panadolia, jos se ei auta niin joko Buranaa tai vastaavaa tai sitten Arcoxiaa tai vastaavaa. Jos se ei auta, on vuorossa Panacod, jonka kodeiini muuntuu käsittääkseni maksassa opiaatiksi. Se on heikoin mahdollinen opiaatti, mutta opiaatti kumminkin. Kaikille Panacod ei tehoa ollenkaan, riippuu maksan toiminnasta.

Sitten on vielä Lyrican tapaiset keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, jotka auttavat joitakin ja toisia eivät ollenkaan, mutta niistä saa kivan humalaisen olon, minkä takia nekin ovat suosittuja katukaupassa.

Lihasrelaksanteista  en tiedä mtään, kun niitä ei ole omiin vaivoihini määrätty.

 Kodeiini on opioidi, Panacodin sisältämä kodeiini muuttuu maksassa morfiiniksi. 

Kyllä kodeiini on opiaatti (joka muuttuu morfiiniksi, joka on vahvempi opiaatti)

Pitää muistaa, että kaikkien elimistössä tuo kodeiini ei muuntaudu morfiiniksi eikä siten ole pelkkää parasetamolia kummempaa apua.

Itse jouduin onnettomuuteen, minkä seurauksena sain useita erilaisia, vakavia vammoja mm. rinta murtui useista eri kohdista. Lääkärit olisivat mielellään pumpanneet minut täyteen vahvoja kipulääkkeitä, joita ei saa kuin sairaalasta, mutta parhaiten tulin toimeen Panacodilla. Sitä vahvemmista lääkkeistä tuli pelkästään huono olo. Panacodiin huomaan tulevani riippuvaiseksi, joten sen käyttö pitää lopettaa vähitellen eli ymmärrän lääkäreiden huolen. Alkoholi tai muut ei ole saanut vastaavaa euforiaa aikaan.

Mukava huomata, että aihe on herättänyt keskustelua. Tunnen sympatiaa teitä kaikkia kohtalotovereita kohtaan!

Tuolla aiempi mainitsi hakeneensa yksityiseltä kipulääkkeitä, kun ei ole halunnut mennä enää kunnalliselle puolelle tk-lääkärien nöyryytettäväksi. Olen itsekin harkinnut sitä, mutta jättänyt vielä tekemättä, kun sittenhän se vaikuttaisi kai vielä epäilyttävämmältä jos vain kipulääkkeitä menen hakemaan yksityiseltä puolelta.. Toisaalta diagnoosit ja dokumentit ovat kyllä yksityisenkin nähtävissä, niin voisihan se onnistuakin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kai kivut aina infektiosta johdu.

Joku kysyi, että eikö Buranan ja opiaatin välissä ole mitään. No eihän siellä faktisesti oikein mitään ole. Se menee yleensä niin, että ensin tarjotaan Panadolia, jos se ei auta niin joko Buranaa tai vastaavaa tai sitten Arcoxiaa tai vastaavaa. Jos se ei auta, on vuorossa Panacod, jonka kodeiini muuntuu käsittääkseni maksassa opiaatiksi. Se on heikoin mahdollinen opiaatti, mutta opiaatti kumminkin. Kaikille Panacod ei tehoa ollenkaan, riippuu maksan toiminnasta.

Sitten on vielä Lyrican tapaiset keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, jotka auttavat joitakin ja toisia eivät ollenkaan, mutta niistä saa kivan humalaisen olon, minkä takia nekin ovat suosittuja katukaupassa.

Lihasrelaksanteista  en tiedä mtään, kun niitä ei ole omiin vaivoihini määrätty.

 Kodeiini on opioidi, Panacodin sisältämä kodeiini muuttuu maksassa morfiiniksi. 

Niin eikä Lyrica tee kivaa humalaista oloa vaan väsyttää. Toisekseen Lyricaa edeltävä ja aivan saman ajava lääke, nimeltä Neurontin ei vaikuta päähän mitenkään.

Tuon sarjan lääkkeet on nimenomaan hermostoperäisiin kipuihin ja kipukynnyslääkkeitä eli niitä, joita on käytetty myös mielialalääkkeinä (isompina annoksina) ja ne ei tunnu päässä mitenkään, ainakaan hyvällä tavalla. Väsyttävät pääsääntöisesti ja aiheuttavat kaikenmaailman muitakin oireita,mutta parhaimmillaan niistä jokin auttaa enemmän kun haittaa,mutta usein se vaatii kärsivällistä kokeilua ja sopivan löytämiseen voi mennä vuosikin. Sekin on pitkä aika olla kipujen kanssa.

Ihmisillä on outoja käsityksiä kipulääkkeistä. Eräskin herra puhui minulle kuinka Panacod sisältää amfetamiinia ja siten ei uskalla syödä sitä ja kuinka narkkarit sitä haluavat.

Voin vannoa ettei narkkarit itse panacodin perään vaan jonkun ihan muun.

Lyrikoita käytetään kaiketi huumemaailmassa enemmänkin buustaamaan muiden vaikutuksia, mutta korostan, voin olla väärässäkin!

 Tietämäni Lyrican käyttäjät kyllä syövät Lyricoita ihan sellaisenaankin, niitä kutsutaan huumemaailmassa nimellä "sivuluisu", koska kun ne menevät päähän, niistä aiheutuu sivuaskelia eli horjuvaa kävelyä. Olen nähnyt. Subutexin käyttäjät myös suosivat Lyricoita, kuulemma buustaa vaikutusta.

Lyrica voi "mennä päähän" muutamana ekana kertana, mutta sitten elimistö tottuu siihen eikä siitä sen jälkeen saa mitään irti ellei pidä taukoa. Oikean kivun hoidossa se ei siis ole mikään humaltava säännöllisessä käytössä.

Se sivuluisusi ei johdu siitä, että se olisi mennyt päähän,kuten tyyliin humalassa käy vaan se on lääkkeen hermostollinen haittavaikutus, mikä ei liity humaltumisen tunteeseen laisinkaan ( vastaavaa aiheuttaa moni lääke, kuten Parlodel parkinssonin hoidossa mikä humalluta ketään) Jos syöt sitä puolikin vuotta niin nuo haittavaikutukset jää, mutta päähän se ei tunnu nousevan.

Itse lopetin lääkkeen juuri siksi etten saanut siitä kivun hoitoon vastinetta vaan annostus olisi pitänyt nostaa niin korkeaksi (monilla normi annostus) etten sitä sietänyt eli haittavaikutukset ohitti hyödyn. Lääkkeen aikana oli välillä vaikea kirjoittaa jopa nimmaria kuittiin eikä siihen liittynyt mitään mielihyvää.

Huumemaailmassa lääkkeitä käytetään väärin eli annostukset on mittavia tai coctailit hurjia sekä ottotapakin voi olla väärä eli suun kautta otettava lääke otetaankin suoneen jne.

Se ei silti tarkoita sitä, että lääke olisi itsessään kummitus ja tekisi narkiksi. Kyllä se on niin päin, että narkki keksii lääkkeistä itselleen hupia tavalla tai toisella elinnarkkari tekee lääkkeestä huumeen eikä lääkkeen käyttäjä narkkariksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa kuukautiskipuihin riittäviä lääkkeitä, niin pitää ilmeisesti mennä joka kuukausi sitten päivystykseen sairaalaan. Kotona kun en selviä niiden kipujen kanssa yksin, ilman kunnon lääkkeitä.

Jos kuukautiskivut on niin kovat ettei burana 600mg riitä, niin sitten kipin kapin gynelle ja sisäultraan ja mahdollisiin alavatsan magneettikuviin ja sen jälkeen mahdolliseen laparoskopiaan, että saat jonkin diagnoosin (esim endometrioosi tai munasarjakystat tms). Itsellä myös 24/7 kipua tuotta gynekologinen tauti ja mun kivunhoito on pääasiallisesti kipukynnyslääkkeet, särkylääkkeitä syön pahimpina päivinä yhteensä noin 5-6kpl/kk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onpas nurinkurista. Kokeneet neurologit taas sanovat että kipujen ei missään nimessä saa antaa jyllätä vaan ne on katkaistava mahdollisimman pian, lääkityksellä tai muulla konstilla mutta katkaistava ne on eikä kipujen missään nimessä saa antaa kehittyä kroonisiksi.

Kipupotilaan pitäisi kyllä itse ottaa asioista selvää ja sitten jämäkästi keskustella lääkärinsä kanssa. Jos itse on sitä mieltä että lääkitys on välttämätön niin lähtökohta keskusteluun on se.

Mutta on myös tarkkaan tiedostettava että lääkkeet pitkäaikaisesti käytettynä voivat myös pahentaa kiputilannetta. Esim paracetamolin jatkuva käyttö voi pahentaa kipuja.

Mutta siis uuden kivun alkuvaiheessa se tilanne on joka tapauksessa katkaistava niin ettei siitä tule kroonista.

Kipulääkkeitä on käytettävä harkiten ja viisaasti. Pienin mahdollinen annos eikä jatkuvasti.

Tämä on meillä kipukroonikoilla ongelmallinen tilanne. Kivun - uudenkaan kivun - vuoksi ei viitsi vaivautua lääkäriin, koska on jo oppinut, että kipuun ei määrätä mitään hoitoa. Loukkasin muutama vuos sitten jalkani, nilkka turposi ja muuttui sinimustaksi. En mennyt lääkäriin, vaikka kipu oli kova. Kun viisi viikkoa myöhemmin menin reuman takia lääkärin vastaanotolle, tulin maininneeksi kipeytyneestä nilkasta. Lääkäri määräsi röntgentutkimuksen ja nilkassa todettiin murtuma. Vuosi sitten kaaduin iltalenkillä koiran kanssa ja vasemmassa kyynärpäässä kuului rusahdus. En olisi silloinkaan mennyt lääkäriin, jos läheiset eivät olisi pakottaneet. No kappas vaan, kyynärpäästä oli värttinäluu haljennut. Ja kolme vuotta sitten mulla alkoi munuaisvaltimo ensin tihkuttaa vatsaonteloon. Kipu alkoi illalla ja aamulla makasin tuskissani vessan lattialla vain ajatellen, että kaiketi tämäkin on ihan normaalia ja kohta ohi menee. No ei mennyt, lähti taju ja poika soitti ambulanssin. Onneksi ehdin sairaalaan asti ennenkuin valtimossa ollut aneurysma repesi kokonaan. Mä kyllä vähän kritisoin sitä, että ihmiset eivät saa kipuihinsa hoitoa ja siten omaksuvat asenteen, että kivun vuoksi on turha mennä lääkäriin. 

Aneurysmasta ei ole kokemusta, mutta hienoa että selvisit. Murtumia on sen sijaan ollut kymmenkunta ja eipä niihin yleensä Buranaa kummempaa määrätä. Hupaisaa kyllä, että murtuneeseen peukaloon määrättiin kerran Panacodia mutta puoli vuotta myöhemmin katkenneeseen värttinäluuhun ja neljään murtuneeseen ranteen ja kämmenen pikkuluuhun suositeltiin vain rohkeasti syömään toinenkin kasisatanen Burana jos kovin juilii. Ei sitä Buranaakaan yleensä kyllä ensimmäistä yötä tai kahta lukuunottamatta ole tarvinnut syödä.

Kipukroonikko tai ei, niin luulisi kyllä normaalijärjellä varustetun ihmisen käyvän vammansa kuvauttavassa jos luu kuuluvasti rusahtaa tai nilkka turpoaa sinimustaksi...

Mutta mitä hyötyä siitä kuvauttamisesta on? Saa tietää, että luu on murtunut? Ja kuten itsekin sanoit, niin Buranaa kummoisempaa ei määrätä. Joten on aika sama, onko luu murtunut vai ei, jos kuitenkin vaan lampsit apteekkiin ostamaan Buranaa. 

No jos ei kiinnosta mihin asentoon ne luut luutuvat eikä häiritse vaikka esim se ranne jäisi pysyvästi kelvottomaksi niin eipä kai mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Potilaan tehtävä on kertoa oireet, lääkärin tehtävä on määrätä siihen hoito!

Ei niin, että potilas alkaa leikkimään lääkäriä.

no toisaalta koen pelleilyä sen että 30 vuotta samaa vaivaa kärsineenä leikin joka kerta tyhmää ja ihmettelen, että mikähän tuossa minun selässä on kun se sitä ja tätä. Helpompaa kun voi sanoa suoraan, että hermokanava ahtautuu, tulehtuu, särkee ja lyö selän pitkän lihaksen kramppien ja säteilee jalkaan. Tiedän 30 vuoden kokemuksella, mikä siihen auttaa. Ei vain jaksa sitä leikkiä, että ihmetellään ja pyöritellään ja kehoitetaan ottamaan panadolia ja lopettamaan tupakointi, alkoholinkäyttö ja harrastamaan liikuntaa. Varsinkin kun en tupakoi, olen absolutisti ja olen aina harrastanut liikuntaa. Mutta kai se lääkäri loukkaantuu jos sanoo, että tiedän , mikä siinä on ja mikä auttaa

Vierailija kirjoitti:

Mukava huomata, että aihe on herättänyt keskustelua. Tunnen sympatiaa teitä kaikkia kohtalotovereita kohtaan!

Tuolla aiempi mainitsi hakeneensa yksityiseltä kipulääkkeitä, kun ei ole halunnut mennä enää kunnalliselle puolelle tk-lääkärien nöyryytettäväksi. Olen itsekin harkinnut sitä, mutta jättänyt vielä tekemättä, kun sittenhän se vaikuttaisi kai vielä epäilyttävämmältä jos vain kipulääkkeitä menen hakemaan yksityiseltä puolelta.. Toisaalta diagnoosit ja dokumentit ovat kyllä yksityisenkin nähtävissä, niin voisihan se onnistuakin?

ap

Kaikille: lääkeriippuvuus on eri asia kun lopetusoireet! Elimistö voi tulla riippuvaiseksi lääkkeestä sillä tavoin, että se on lopetettava asteittain eikä sillä ole mitään tekemistä lääkeriippuvuuden kanssa! Lääkeriippuvainen kun ottaa lääkettä, vaikka ei tarvitsisi ja ihan eri käyttötarkoitukseen.

Ap:lle: Yksityiselle meneminen voi joskus olla ns.viesti siitä, että tk:n oletus vain vahvistuu negatiivisella tavalla. Toki jos ei muuta ratkaisua ole niin mene ihmeessä ja voithan aina pyytää yksityiseltä lähetteitä kunnan puolelle erikoislääkäriin ja/tai tutkimuksiin. Sitä kautta näkevät sun olevan tosissaan asian kanssa. Älä luovuta! Nykyään kipupolille pääsee vain erikoislääkärin lähetteellä, mutta kipupolistakaan ei ole hyötyä ennen kuin tiedetään onko kivulle jokin fyysinen syy selvitettävissä vai jääkö se epäselväksi kokonaan tai osittain.

Joskus pitää lyödä nyrkki pöytään, että alkaa tapahtua. Neurologinenkin kipu on otettava vakavasti ja sillekin voi olla monta eri syytä diabeteksesta MS-tautiin.

Oma isäni teki itsemurhan kivun vuoksi, josta kärsi vuosia eikä saanut kunnon apua. Hän ei vaan jaksanut ja kyllä minua harmittaa sillä jos hän olisi saanut kunnon kipulääkityksen siitä huolimatta, että olisi tullut riippuvaiseksi niin sekin olisi ollut sata kertaa parempi kuin tämä, että päätti elämänsä. Olisi ainakin saanut elää ja jaksanut elää.

Älkää siis kukaan antako periksi oikean kivun äärellä sillä taistellessanne taistelette monen muunkin kivusta kärsivän puolesta.

Lääkärit pelkäävät Suomessa lääkkeitä aivan liikaa ja unohdetaan, että kipukin voi kroonistua ja aiheuttaa muita rinnakkaissairauksia, kuten munuisissa kortisolin erityksen loppumisen ja häiriintymisen. Silloin ihmisen elämänlaatu heikkenee oleellisesti ja pahimmillaan elämä ei ole enää elämisen arvoista.

Monien on mahdotonta myöntää itselleenkään että on koukussa ja kivut ovat vieroitusoireita. Samanlaisia särkyjähän ne usein on kuin ne mihin lääkkeet alunperin myönnettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan siinä syy, miksi linjaa olisi syytä kiristää edelleenkin?

Ei, vaan se on syy miksi niistä pitäisi tehdä tavaraa, jota saa ostaa laillisesti ilman reseptiä. Farmaseutin työ alkaa oikeasti olemaan jo aika vaarallista juuri sen takia, että lääkkeitä saa vain reseptillä ja niitä reseptejä ei suostuta määrämään perkeleelläkään.

Paljon parempi vaihtoehto olisi, että antaa ihmisten käyttää oksikodonia tai adderalia, jos kerran haluavat käyttää sitä. Ei se käyttöä estä, ettei niitä saa ostaa laillisesti ilman reseptiä. Se tarkoittaa vain sitä, että ihmiset ostavat niitä laittomasti ja rahat virtaavat järjesteätyneelle rikollisuudelle ja terroristeille.

Jos asiasta ei mitään tiedä, ei kannata edes kommentoida. Esim. se on Adderall eikä adderal, kyseessä ei ole lääkeaine vaan tuotemerkki, siksi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: se on amfetamiinipohjainen lääke, jota ei käytetä kipuun eikä sitä edes myydä Suomessa, sillä on myyntilupa vain USA:ssa ja Kanadassa.

Miten tämä on yhtään relevantti asia tähän keskusteluun?

Jo ensimmäisellä sivulla osui silmään muutama hälyttsmerkki, ensin kannabiksella ja viinalla itseään lääkinnyt, joka olisi halunnut vahvempaa tavaraa.

Lisäksi hamsterimies peräänkuuluttaa Lyricaa (what the hell, siinä on kyllä niin narkkilääke kuin voi olla), josta pyritään nykyisin eroon sen vahvan koukuttavuuden vuoksi. Seuraavalla sivulla peräänkuuluttaa opiaattien vapauttamista. Sehän se hienoa vasta olisikin - ihmisiä koukuttuisi tuhatmäärin, rahat menisivät niihin, ihmisiä lakoisi hengityslamoihin, muututtaisiin turriksi tai aggressiiviksiksi. Nyt vähän järkeä käteen ihmiset noitten kipulääkkeiden kanssa. Ei nyt jumalauta mihinkään hammassärkyihin OPIAATTEJA anneta!!

Ihmiset sekoittavat myös USEIN Panadolia ja Panacodin. Pabacod on tujumpi lääke, joja sisältää mietoa opiaattia parasetamolin lisäksi.

Netissä on niin helppo esittää uhria ja kuinka paha lääkärisetä ei antanut Tramadolia kun jalkaan koski. Oikeasti joku siisti pukeutuminen ei kerro paskaakaan esim siitä kuka on koukuttumassa tai koukuttunut kipulääkkeisiin tai kuka sekakäyttää.

Nimim tuttuja seurannut

Perussärkylääkkeenä meillä käytetään Panadolia, tai jotain muuta parasetamolia sisältävää särkylääkettä. On paljon vatsaystävällisempää kuin Burana tai muut ibubrofeiinit. Minä muuten haen nykyisin kerran vuodessa vahvempien kipulääkkeiden reseptin tutulta lääkäriltä Tallinnasta. Yksi 50 kappaleen pakkaus riittää vuodeksi aivan mainiosti. Joskus tulee vain nivelrikon vuoksi niin pahoja särkyjä, ettei mikään muu auta kuin dynamiitin vahva pilleri. Useinmiten tarvitsen niitä korkeintaan 2-3 yöksi voidakseni nukkua. Päivät menevät ilman mitään vahvoja pillereitä.

Ovat väärinkäyttäjien pelossa ottaneet tuon linjan. Valitettavasti niitäkin on paljon, osa lääkekoukussa ja osa käyttää sekaisin esim. alkoholin kanssa.

 Monissa yksiköissä on ihan ylemmällä tasolla tehty periaatepäätös, että ei määrätä  lainkaan vahvoja kipulääkkeitä tai rauhoittavia. Tai jos joku määrää niin aina erikoislääkäri.

Sääli tietysti niiden tavallisten potilaiden näkökulmasta, jotka eivät tuon vuoksi saa riittävää kivunhoitoa. On ihan selvää että pahimpia kiputiloja ei saa pois buranalla.

ap[/quote]

Kaikille: lääkeriippuvuus on eri asia kun lopetusoireet! Elimistö voi tulla riippuvaiseksi lääkkeestä sillä tavoin, että se on lopetettava asteittain eikä sillä ole mitään tekemistä lääkeriippuvuuden kanssa! Lääkeriippuvainen kun ottaa lääkettä, vaikka ei tarvitsisi ja ihan eri käyttötarkoitukseen.

[/quote]

Tämä. Itselläni on ollut sekä lyricasta että tramalista vieroitusoireita, mutta en todellakaan ole niistä riippuvainen. Enkä ole koskaan ollutkaan. Pitkään käytettynä elimistö tottuu, sitten pitää vain pikku hiljaa vähentää  määriä. Kaapissa on nytkin panacodia, tramalia ja vaikka mitä, ja siellä ovat, kunnes olen niin kipeä, että on pakko ottaa. Päihderiippuvaisena käyttäisin ne hyvän olon tuottamiseksi riippumatta siitä, olenko kipeä.

Edelliseen vielä viitaten, eroja on paljon myös sen suhteen, missä tilanteessa lääkkeitä määrätään. Välittömästi leikkauksen jälkeen sairaalasta kirjoitetaan potilaalle suht huolettomasti vahvakin kipulääkitys, pyytämättäkin. Sen sijaan jos hakeudut itse vaikka terveyskeskuksen yleislääkärille voivottelemaan kipuja niin hyvin todennäköisesti et niitä saa. Paljon eroja käytännöissä.