Lue keskustelun säännöt.
Onko muiden lapsilla tämäntyyppistä nirsoutta? Miten pääsisi eroon edes vähän?
29.04.2016 |
Eli tilanne on tämä:
Kolme lasta, joista keskimmäinen on kaikkiruokainen, maistaa ja syö oikeastaan ihan mitä vaan ja innokkaasti. On ollut jo vauva-ajoista samanlainen. Itsekin tykkään laittaa ruokaa ja nautin erilaisista eksoottisista mauista.
Sitten puolestaan esikoinen ja kuopus... Huoh. Lista ruuista, jotka kelpaavat on lyhyt. Maustamaton liha, peruna, kurkku, herneet, useimmat hedelmät, leipä, jne. Hyvin pelkistetyt maut kelpaavat, ei saa olla mausteita, ei kastikkeita, ei saa sekoittaa ruoka-aineita esim. pataruuaksi, wokiksi tai laatikoksi. Jos tarjoilen epämieluisaa ruokaa, lapset maistavat kyllä, mutta eivät syö sen enempää. Välipaloja ei anneta ja seuraava ruokailu saattaa olla kuuden tunnin päästä. Silti ei syö, ei, vaikka olisi kiljuva nälkä.kumpikin todella hoikkia ja kouluikäisiä jo, eli näitä ruokia on kyllä jo maistatettu vuosikausia. Kuopus on sen verran pienikokoinen, että mietin nyt, laittaisinko hänelle ja esikoiselle suosiolla eri ruuat. En kyllä millään haluasi, mutta miten ihmeessä saisin heidät syömään? Koulussa ihan sama juttu, ei maistu juuri mikään. Allergioita ei ole, eivätkä ole millään tavoin erityislapsia. Ruuasta ei meillä vouhkata, sitä vain pitää maistaa.Myös herkkujen suhteen ovat äärimmäisen nirsoja, eivät esim. syö juurikaan karkkeja, eivät juo limsoja, eivät tykkää mistään pitsasta...
Onko yhtään kohtalotoveria?
Kommentit (40)
Mä aloin syödä kunnolla vasta lukioikäisenä. Näyttää yksi lapsistani valinneen saman tien, muut syö kuin hevoset. Olin ja olen hoikka, jotenkin tuota lapsen nirsoilua on helpompi sietää, kun itse olen ollut samanlainen. Äitiparka sai neuvolassa kuulla kunniansa, mutta ei sille syömättömyydelle oikein mitään voinut. Nykyisin syön mitä tahansa. Enkä lähtis tekemään eri ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on jotenkin herkkä suu. Esimerkiksi limsan hiilidioksidi polttaa kielellä. Voisiko olla jotain tämänkaltaista syytä?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on jotenkin herkkä suu. Esimerkiksi limsan hiilidioksidi polttaa kielellä. Voisiko olla jotain tämänkaltaista syytä?
Kyllä! Lapset valittavat, että tiettyjen ruokien suutuntuma on "outo".
Ovat myös tooooooodella ennakkoluuloisia myös maistamaan uusia juttuja, vaikka olisivat mietoja makuja, esim lohi, tms.
Ei ole kokemusta, mutta olin itse se lapsi joka ei halunnut syödä. Jossain vaiheessa aloin tehdä omat ruokani ja sitten teininä ja aikuistuessa uskaltauduin syömään erilaisia ruokia ja nykyään melkein kaikki menee, sianliha on jotain mitä en vain pysty syömään.
Minä teen kolmelle lapselle jokaiselle omaa ruokaa. Näin siksi, että en halua heille siskoni kohtaloa. Hän kuoli anoreksiaan, jossa yhtenä tausta-asiana oli äitini tapa olla antamatta mitään ruokaa koko päivänä, jos yhdelläkään aterialla jätti syömättä. Sisko oppi jo pienenä olemaan nälässä ja suhtautumaan ruokaan vallan välineenä.
Minusta on ihan se ja sama, jos yksi lapseni syö makaronilaatikkoa, toinen makaronia ja jauhelihaa ja kolmas makaronia ja parsakaalia. Pääasia, että syö. (ja tässä makaronilaatikko vain esimerkkinä, koska kohta SSSS ilmoittaa, että tuollahan lapset lihovat muodottomiksi läskeiksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin syödä kunnolla vasta lukioikäisenä. Näyttää yksi lapsistani valinneen saman tien, muut syö kuin hevoset. Olin ja olen hoikka, jotenkin tuota lapsen nirsoilua on helpompi sietää, kun itse olen ollut samanlainen. Äitiparka sai neuvolassa kuulla kunniansa, mutta ei sille syömättömyydelle oikein mitään voinut. Nykyisin syön mitä tahansa. Enkä lähtis tekemään eri ruokia.
Minua hävettää, kun eivät esim.kyläpaikoissa suostu oikein syömään mitään. Ovat todella laihoja ja siitähän toki sitten saan kuulla jatkuvasti, kun ruoka ei maistu. Sukulaiset syyttävät minua huonoksi äidiksi ja moni kaverikin joskus katsoo ihmetellen, kun MIKÄÄN ei kelpaa. Yritän parhaani, etten ottaisi kuuleviin korviinikaan, mutta kyllähän se joskus silti tuntuu pahalta. Jos vaikka olen jotenkin mokannut tämän ruokajutun heidän kanssaan sittenkin....
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta, mutta olin itse se lapsi joka ei halunnut syödä. Jossain vaiheessa aloin tehdä omat ruokani ja sitten teininä ja aikuistuessa uskaltauduin syömään erilaisia ruokia ja nykyään melkein kaikki menee, sianliha on jotain mitä en vain pysty syömään.
Lisään vielä että mullakin on aina ollut tuo hiilihapotetut juomat paha, en vieläkään niitä juo. Pienenä en jäätelöä tai kirpeitä karkkeja syönyt. Tomaatin jälkimakua en sietänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin syödä kunnolla vasta lukioikäisenä. Näyttää yksi lapsistani valinneen saman tien, muut syö kuin hevoset. Olin ja olen hoikka, jotenkin tuota lapsen nirsoilua on helpompi sietää, kun itse olen ollut samanlainen. Äitiparka sai neuvolassa kuulla kunniansa, mutta ei sille syömättömyydelle oikein mitään voinut. Nykyisin syön mitä tahansa. Enkä lähtis tekemään eri ruokia.
Minua hävettää, kun eivät esim.kyläpaikoissa suostu oikein syömään mitään. Ovat todella laihoja ja siitähän toki sitten saan kuulla jatkuvasti, kun ruoka ei maistu. Sukulaiset syyttävät minua huonoksi äidiksi ja moni kaverikin joskus katsoo ihmetellen, kun MIKÄÄN ei kelpaa. Yritän parhaani, etten ottaisi kuuleviin korviinikaan, mutta kyllähän se joskus silti tuntuu pahalta. Jos vaikka olen jotenkin mokannut tämän ruokajutun heidän kanssaan sittenkin....
Olisit heti sanonut, että kyse on sinun kokemastasi häpeästä! Sinä olet keksinyt, että kaksi lapsistasi on epäkelpoja, koska eivät syö kaikkea mukisematta ja nyt syytät lapsiparkoja siitä, että omassa mielessäsi asia on häpeällinen. Mistä olet oppinut sen, että lihava lapsi on hyvä lapsi?
Meillä on tollanen 4 -vuotias. Syö makaronia, perunaa, riisiä, kanaa ilman maustetta, joskus lihapullia, kalapuikkoja, keitot menee joskus. Niin ja makkara ja nakit. Kasviksia onneksi syö mutta ei niitäkään lämpimänä. Mutta laatikot ja wokit ei...yksinkertainen ruoka on parasta. Välipalat menee kyllä ja muu makea. Puurosta tykkää.
Maistaa kyllä kaikkea kun on tehty sääntö että täytyy maistaa mutta jos ei tykkää syö pelkät perunat. Ei kai siihen auta kuin aika, itse olin yli 20 kun aloin syömään kaikkea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta, mutta olin itse se lapsi joka ei halunnut syödä. Jossain vaiheessa aloin tehdä omat ruokani ja sitten teininä ja aikuistuessa uskaltauduin syömään erilaisia ruokia ja nykyään melkein kaikki menee, sianliha on jotain mitä en vain pysty syömään.
Lisään vielä että mullakin on aina ollut tuo hiilihapotetut juomat paha, en vieläkään niitä juo. Pienenä en jäätelöä tai kirpeitä karkkeja syönyt. Tomaatin jälkimakua en sietänyt.
Ja vielä lisää lisään että näin "aikuisena" mulle on diagnosoitu ADHD eli on peruaan jostain ärsykeherkkyydestä kai, ehkä on jotain lievää ärsykeherkkyyttä niillä lapsilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta, mutta olin itse se lapsi joka ei halunnut syödä. Jossain vaiheessa aloin tehdä omat ruokani ja sitten teininä ja aikuistuessa uskaltauduin syömään erilaisia ruokia ja nykyään melkein kaikki menee, sianliha on jotain mitä en vain pysty syömään.
Lisään vielä että mullakin on aina ollut tuo hiilihapotetut juomat paha, en vieläkään niitä juo. Pienenä en jäätelöä tai kirpeitä karkkeja syönyt. Tomaatin jälkimakua en sietänyt.
Onkohan joillain ihmisillä sitten vaan syntymästä lähtien jotenkin äärimmäisen herkkä makuaisti?
Saan niin paljon huonoa palautetta lasten syömisistä (päiväkotiajat olivat jatkuvaa painajaista) opettajilta, terkoilta, sukulaisilta, kyläpaikkojen emänniltä... Välillä ei vaan jaksaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sun jutun ydin on siinä, että sinä haluat pitää lapset nälkäisinä, jos nämä eivät tottele ja syö.
Oletko miettinyt, miksi tämä on sinulle tärkeää? Mitä tyydytystä siitä saat?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tollanen 4 -vuotias. Syö makaronia, perunaa, riisiä, kanaa ilman maustetta, joskus lihapullia, kalapuikkoja, keitot menee joskus. Niin ja makkara ja nakit. Kasviksia onneksi syö mutta ei niitäkään lämpimänä. Mutta laatikot ja wokit ei...yksinkertainen ruoka on parasta. Välipalat menee kyllä ja muu makea. Puurosta tykkää.
Maistaa kyllä kaikkea kun on tehty sääntö että täytyy maistaa mutta jos ei tykkää syö pelkät perunat. Ei kai siihen auta kuin aika, itse olin yli 20 kun aloin syömään kaikkea...
Näitä on mukava kuulla. En ole ennen tavannut ihmisiä, jotka olisivat yhtä huonoja syömään kuin lapseni. Eli toivoa on, aikuisina ehkä uskaltavat maistaa uusiakin juttuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kuin olikin ruoka-aineyliherkkyyksiä, selvisi vasta aikuisena. Maito ja muna eli niitä oli lähes jokaisessa ruuassa.
Olin tosi tarkka, että mikään lämmin ja kylmä ei kosketa toisiaan, inhosin kastikkeita ja märkiä ruokia, söin hiirenannoksia. Kymmenen vuoden kieppeillä alkoi päänsäryt, siihen asti selvisin ajoittaisilla ihottumilla, joiden aiheuttajaa ei alettu siihen maailmanaikaan etsimään.
Anna hyvä ihminen välipaloja lapsiparoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta, mutta olin itse se lapsi joka ei halunnut syödä. Jossain vaiheessa aloin tehdä omat ruokani ja sitten teininä ja aikuistuessa uskaltauduin syömään erilaisia ruokia ja nykyään melkein kaikki menee, sianliha on jotain mitä en vain pysty syömään.
Lisään vielä että mullakin on aina ollut tuo hiilihapotetut juomat paha, en vieläkään niitä juo. Pienenä en jäätelöä tai kirpeitä karkkeja syönyt. Tomaatin jälkimakua en sietänyt.
Onkohan joillain ihmisillä sitten vaan syntymästä lähtien jotenkin äärimmäisen herkkä makuaisti?
Saan niin paljon huonoa palautetta lasten syömisistä (päiväkotiajat olivat jatkuvaa painajaista) opettajilta, terkoilta, sukulaisilta, kyläpaikkojen emänniltä... Välillä ei vaan jaksaisi.Ap
Jos kysyisit niiltä että voisivatko tarkkailla muuta herkkien piirteitä? Saisivat arvostelijatkin jotain selitystä käytökselle, ja huomaa "selitys" ei tarkoita että sun pitäisi luovuttaa vaan että tiedät että mistä se kumpuaa ja samaan tapaan koita totuttaa normaaliruokaan. "explanation not excuse"
Ap vielä jatkaa, että päiväkotiaikoina "pääsin" vähintään kerran vuodessa ylimääräiseen palaveriin lastentarhanopen kanssa lasten huon syönnin vuoksi. Huoli oli kuulemma kova ja minua tentattiin lasten syömisistä kotona ja painokäyristä. Esikoinen on todella pitkä ja hoikka, teini jo ja joskus jopa uskaltautuu maistamaan jotain uutta. Kuopuksesta olen hieman huolissani itsekin, koska on ikäisekseen lyhyt ja todella laiha. Aamupala syö onneksi runsaasti, kunhan tarjolla on tuttuja makuja. Koulussa ei syö oikeastaan yhtään mitään, iltapäivällä sitten jonkun pienen välipalan. Iltaruuan syö, jos se on hänen mielestään hyvää.
Minulla ei kyllä sydäntä riittäisi olla antamatta lapselle ruokaa. 6h seuraavaan ateriaan? Eihän tuosta voi kovin hyvää seurata.
Lapsillasi voi olla aistiyliherkkyyttä. Silloin ruuat tuntuvat epämiellyttäviltä suussa, vaikka muita aistiykiherkkyyden oireita ei olisikaan.
Ota yhteyttä kaupungin/kuntasi ravitsemusterapeuttiin. Voi antaa hyviä vinkkejä, millä ruuilla ja miten lapsesi voisivat laajentaa ravintoympyräänsä.
Yksi lapsistani on samanlainen nirsoilija-laiheliini kuin ap:lla. Kävimme aikoinaan neuvolan lähettämänä ravitsemusterapeutin luona juttelemassa tilanteessa. Muutaman vinkin saimme: 1) lapsi mukaan tekemään ruokaa. Se saatraa innostaa syömään. (ei ole meille toiminut). 2) ei omia ruokia nirsolle, syö samaa kuin muutkin tai on syömättä. 3) koskaan ei saa pakottaa syömään.
Vuosies saatossa edistymistä on tapahtunut. Ruokavalikoima on kasvanut. Silti hän on edelleen paljon valikoivampi syöjä kuin muu perhe.
Mikä sun ongelma siis on? Sekö, että ne lapset pystyy olemaan nälässä vaikka miten pitkään ja siten siis sinua vahvempia?
Olet aika kätevästi kasvattamassa kahta anorektikkoa, jotka oppii jo lapsena, että ruoka ei oikeastaan ole tarpeen, koska äitikään ei halua, että lapset syövät enempää kuin lusikallisen aterialla ja seuraavan kerran ruokaa saa 6 tunnin kuluttua. Onnea valitsemallasi tiellä!
Miten kuule olisi, että hyväksyt sen, että lapsesi haluaa lautaselle erikseen lihan, perunan ja kasvikset eikä suinkaan lihakasvispataa. Kun kaikki ei pidä samoista asioista kuin sinä.