Lue keskustelun säännöt.
Kasvosokeus, miten huomasit omaavasi sen?
29.04.2016 |
Onko täällä AV:lla muita jotka kärsii samasta ongelmasta? Mistä huomasit olevasi kasvosokea?
Kommentit (56)
Huomasin asian kun pikkupaikkakunnalta ja pienestä tutusta luokasta opiskelemaan lähdettyäni en millään oppinut tunnistamaan kurssikavereita. Neljän vuoden jälkeen tunnistin ehkä n. 20 ihmisen kasvot 130:sta niin että pystyn yhdistämään niihin nimen. Ja olen opetellut nimiä ja kasvoja esim facebookista mutta ei auta, varsinkin kun ihmisillä on fb:ssa usein kuva jossa eivät näytä yhtään samalta kuin luonnossa. Suutuin kun minulle kerran sanottiin että jos vain olisin kiinnostunut opiskelukavereistani niin oppisin kyllä heidän nimensä.
Tosi usein tulee noloja tilanteita ja nyt valmistumisen kynnyksellä kun olen alkanut tehdä keikkahommaa, on ihan hirveää kun esitellään jatkuvasti uusia ihmisiä eikä ole mitään mahdollisuutta 10min sen jälkeen edes tunnistaa heitä käytävällä tutuiksi...
Tunnistan ihmiset hiuksista tai vartalon muodosta tai näiden yhdistelmästä jos mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä onko mulla ihan virallisesti kasvosokeutta, mutta hyvin tutulta kuulostaa.
Mä ihan lapsena jo ihmettelin kun on niin paljon ihmisiä jotka tuntee mut, mutta mä en ole koskaan niitä nähnytkään.
Telkkarista on turha katsoa missikisoja, big brotheria, selviytyjiä, sotaleffoja ym joissa on paljon henkilöitä.
Mä en pysty valokuvista sanomaan onko jossain kuvissa sama henkilö, esim mainoskataloogissa saattaa useammalla sivulla olla sama malli, mutta jos kampaus on vaihtunut tai se seisoo eri asennossa, en erota onko kyseessä sama ihminen.
Jos naapuri tai työkaveri tulee juttelemaan vaikka kaupassa enkä tunne vaatteista tai äänestä, niin mulla ei oo aavistustakaan kenen kanssa juttelen jos en sitten asiasta tunnista.
En voisi kuvitellakkaan olevani palveluammatissa jossa joutuisi tarkastamaan henkkareita tai palaamaan saman henkilön luokse jos joutuisin asiakkaalle kääntämään selän ja se vaihtaisi paikkaa.
Mä olen ollu todella koomisissa tilanteissa tän ongelman kanssa ja moni ei voi uskoa todesta mun toilailuja. Eipä sitä oikein pysty sanoin kuvailemaan miltä tuntuu kun ei vaan ihmisten kasvoja muista. Tarkemmin sanottuna mä en edes näe kasvoja. Mä en jotenkaan saa mitään otetta niistä vaikka kuinka katsoisin.
Asperger-tutkimuksissa tämä huomattiin. Samalla sain myös AS-diagnoosin. Selitti kyllä paljon asioita. En muista edes omia kasvojani. Olen lapsesta asti tuijottanut itseäni peilistä yrittäen sisäistää kunnolla miltä näytän. En tiedä olenko ruma vai kaunis. En vain jollain käsittämättömällä tavalla ymmärrä kasvoja. Kiinnitän niin paljon huomiota yksityiskohtiin, kuten yksittäisten kulmakarvojen asentoon, ripsiin, hymykuoppiin, ryppyihin, ihon väriin, arpiin, pisamiin, etten hahmota lainkaan kasvoja kokonaisuutena ja siksi minun on mahdotonta muistaa tai tunnistaa niitä. Ainakin siitä arvelen sen johtuvan.
Muistan tapauksia jolloin olin alle kouluikäinen tai ehkä ekaluokkalainen.
Olin uimahallissa ja sen jälkeen menin äidin kanssa kauppaan, jossa vastaan tuli vanha uimakoulunopettajani. Ylpeänä kerroin uimahallireissustani, mutta myöhemmin tajusin että täti taisikin olla leikkikoulun taideopettaja. Kummankaan ulkonäöstä en muista enää kuin tummat, pitkähköt hiukset ja taideopettajan esiintyneen naamari kasvoillaan (kerran vai usein, en ole varma).
Toisen kerran olin Stockmannilla tms, ja kammosin liukuportaita. Äiti meni edeltä liukuportaita alas, enkä minä uskaltanutkaan astua perässä. Siinä täristessäni takaani tuli joku vieras täti, joka auttoi minut kädestä pitäen portaat alas. Muistan että äiti ihmetteli, että enkö kummitätiäni tunnistanut!
En ole varma, milloin kunnolla tajusin että kasvomuistissani on vikaa. Ainakin olin sisäistänyt sen aloittaessani yliopiston 19-vuotiaana (nyt olen 30). Näkövammainen ystäväni riemastui asiasta puhuessani, että sullahan on vamma! Omg, ajatteli teini-minä.
Nyt aikuisena tiedostan asian ja osaan kiinnittää huomiota tuntomerkkeihin tarvittaessa. Nimimuistini on ihanteellinen, mutta sitä on vaikea hyödyntää kun kasvomuisti puuttuu. En juuri koskaan kutsu ihmisiä nimeltä, joten olen välttynyt monelta nololta tilanteelta (viimeksi tänään töihin mennessäni tajusin ehkä puolen tunnin jälkeen että tummatukkainen kollega ei ollutkaan Carina vaan Hanna, onneksi en täkäläiseen tapaan KOSKAAN moikkaa ihmisiä tyyliin "hej Carina!")
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla hyvä kasvomuisti? Kokeile testillä
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1305887127366
KASVOMUISTINI ON KEHNO.
SELITYS: Kyky tunnistaa kasvoja on ohjelmoitu aivoihin jo ennen syntymää, kertoo Työterveyslaitoksen aivotutkija Minna Huotilainen. Pieni vauvakin tunnistaa kasvojen ominaisuudet, vaikka kaikki muut asiat opimme tunnistamaan vasta, kun saamme niistä toistuvaa kokemusta.
”Jo parin tunnin ikäinen lapsi voi yrittää työntää kielensä ulos, kun hänelle näyttää mallia”, Huotilainen sanoo.
Kasvomuisti on aivan erityinen muistin osa-alue, sillä sille on aivoissa oma alueensa: ohimolohkon fusiform gyrus -poimu. Toisilla tämä alue toimii paremmin kuin toisilla. Siksi kyky tunnistaa kasvoja on harvoja taitoja, joita on vaikeaa tietoisesti kehittää.
On myös ihmisiä, joilla kasvojen tunnistamiseen tarvittava aivoalue ei toimi lainkaan. He eivät kykene erottamaan kasvoja toisistaan, vaan tunnistavat ihmiset esimerkiksi äänestä. Muun muassa Ruotsin kruununprinsessa Victorian kerrotaan kärsivän prosopagnosiasta, kasvosokeudesta. Kasvojen täydellinen muistamattomuus on kuitenkin hyvin harvinainen ominaisuus.
Minulla on Asperger ja huono kasvomuisti, mutta sain tuosta tehtävästä täydet. Koen, ettei se ollut testinä erityisen kattava. Ihmisillä olisi pitänyt olla eri vaatteet tai ilmeet. Monet tunnistin luomista, parrasta, silmälaseista tms enkä kasvojen piirteistä. Olen toisaalta työskennellyt sekä asiakaspalvelussa että muissa sosiaalisissa tilanteissa, joten olen oppinut huomioimaan nämä asiat. Pari viikkoa sitten olin konferenssissa, jossa olin sopinut tapaamisen erään kollegan kanssa. Olimme juuri edellisenä päivänä tehneet tunnin kävelylenkin yhdessä ja jutelleet oikein kunnolla. Sekotin hänet kolmeen eri ihmiseen ennen kuin vihdoin löytyi se oikea :D Muistin helposti kaikki yksityiskohdat tästä ihmisestä, mutta en hänen kasvojaan. Tätä tapahtuu jatkuvasti, joten koitan painaa mieleen hyvin selkeitä yksityiskohtia kasvoissa, kuten luomet. Niitä ei ainakaan kukaan voi ottaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä AV:lla muita jotka kärsii samasta ongelmasta? Mistä huomasit olevasi kasvosokea?
En ole ikinä pystynyt esim. arvostelemaan onko Tiina kauniimpi kuin Kaisa. Tunnistan ihmiset äänen perusteella. Moni on vuosien varrella loukkaantunut kun en ole tunnistanut vaikkapa kaupassa. Missasin kerran jopa alopeciasta kärsivän tuttunikin koska hän ei ollut työvaatteissa eikä puhunut minulle. Hän kulkee aina pää paljaana ilman meikkiä jne. Ystävät tietävät että minulle pitää puhua.
Olin aikoinaan kirjastossa töissä ja niin monta kertaa tuli noloja tilanteita, kun en tunnistanut ihmistä, jolle kävin esim. varastosta hakemassa jotain kirjaa. Silloin tajusin olevani kasvosokea, vaikka aikaisemminkaan en ollut ihmisiä tunnistanut. En tunnista naapureitani muualla kuin omassa pihassa ja rappukäytävässä enkä hoitolasteni vanhempia, jos he tulevat pihaamme eri kautta kuin normaalisti. Onneksi lapset tunnistavat vanhempansa. Hoitolapsiani en tunnista, jos näen heitä työajan ulkopuolella, enkä erota heitä isosta ryhmästä. Olen siis pph. Elokuvien seuraaminen on tuskaa, vaikka kovasti tykkään muuten elokuvia katsoa, mutta vaikea pysyä kärryillä, kun kaikki näyttävät samalta. Kerran en tunnistanut omaa äitiäni, kun näin hänet kaupungilla. Välillä tämä sokeus naurattaa, välillä melkein itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Prosopagnosian kaltaisia oireita esiintyy toisinaan myös kehityksellisissä neurologisissa häiriöissä, kuten Aspergerin oireyhtymässä (AS). AS-henkilöillä saattaa olla vaikeuksia tunnistaa tuttua henkilöä ilman ympäristöstä saatavia vihjeitä. Tunnistamatta saattaa jäädä esimerkiksi luokkatoveri, joka tuleekin yllättäen vastaan kaupassa tai opettaja, joka on värjännyt ja leikannut hiuksensa.
Kasvosokeus on tunnettu kauan, mutta se virallistettiin vasta vuonna 1947, kun saksalainen neurologi Joachim Bodamer raportoi kasvosokeista henkilöistä. Hän kehitti termin ”prosopagnosia” kreikan kielen sanoista prosopon (kasvot) ja agnosia (tunnistamattomuus
Ei ole mikään yllätys. Oma lapsenikin on todennut minut aspergertapaukseksi.
No eikö vielä ole kukaan keksinyt että tuo kasvosokeus onkin vaan sellainen muotisairaus.
Tekosyy, erikoisuuden tavoittelua?
Kaikkeen muuhun aina tullaan kertomaan että muotidiagnoosi muoti muoti muoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prosopagnosian kaltaisia oireita esiintyy toisinaan myös kehityksellisissä neurologisissa häiriöissä, kuten Aspergerin oireyhtymässä (AS). AS-henkilöillä saattaa olla vaikeuksia tunnistaa tuttua henkilöä ilman ympäristöstä saatavia vihjeitä. Tunnistamatta saattaa jäädä esimerkiksi luokkatoveri, joka tuleekin yllättäen vastaan kaupassa tai opettaja, joka on värjännyt ja leikannut hiuksensa.
Kasvosokeus on tunnettu kauan, mutta se virallistettiin vasta vuonna 1947, kun saksalainen neurologi Joachim Bodamer raportoi kasvosokeista henkilöistä. Hän kehitti termin ”prosopagnosia” kreikan kielen sanoista prosopon (kasvot) ja agnosia (tunnistamattomuus
Ei ole mikään yllätys. Oma lapsenikin on todennut minut aspergertapaukseksi.
Hah, sama mulla. Tyttö kysyi, että oletko tehnyt asperger-testin. - 29
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla hyvä kasvomuisti? Kokeile testillä
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1305887127366
KASVOMUISTINI ON KEHNO.
SELITYS: Kyky tunnistaa kasvoja on ohjelmoitu aivoihin jo ennen syntymää, kertoo Työterveyslaitoksen aivotutkija Minna Huotilainen. Pieni vauvakin tunnistaa kasvojen ominaisuudet, vaikka kaikki muut asiat opimme tunnistamaan vasta, kun saamme niistä toistuvaa kokemusta.
”Jo parin tunnin ikäinen lapsi voi yrittää työntää kielensä ulos, kun hänelle näyttää mallia”, Huotilainen sanoo.
Kasvomuisti on aivan erityinen muistin osa-alue, sillä sille on aivoissa oma alueensa: ohimolohkon fusiform gyrus -poimu. Toisilla tämä alue toimii paremmin kuin toisilla. Siksi kyky tunnistaa kasvoja on harvoja taitoja, joita on vaikeaa tietoisesti kehittää.
On myös ihmisiä, joilla kasvojen tunnistamiseen tarvittava aivoalue ei toimi lainkaan. He eivät kykene erottamaan kasvoja toisistaan, vaan tunnistavat ihmiset esimerkiksi äänestä. Muun muassa Ruotsin kruununprinsessa Victorian kerrotaan kärsivän prosopagnosiasta, kasvosokeudesta. Kasvojen täydellinen muistamattomuus on kuitenkin hyvin harvinainen ominaisuus.
Tuon testin mukaan minulla on keskimääräistä parempi kasvomuisti :D Ongelmana minulla ei ollutkaan se, että mitkä kuvat olin nähnyt, vaan jos se henkilö on hyvin tavallisen näköinen ja yhtäkkiä hiukset erilailla, erilaiset vaatteet, meikkiä, lasit. Tai edes eri kuvakulma. Aspergeria myös epäilen itselläni, ja sen kautta hiukan kömpelöitä sosiaalisia ominaisuuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DS kirjoitti:
Muistan tapauksia jolloin olin alle kouluikäinen tai ehkä ekaluokkalainen.
Olin uimahallissa ja sen jälkeen menin äidin kanssa kauppaan, jossa vastaan tuli vanha uimakoulunopettajani. Ylpeänä kerroin uimahallireissustani, mutta myöhemmin tajusin että täti taisikin olla leikkikoulun taideopettaja. Kummankaan ulkonäöstä en muista enää kuin tummat, pitkähköt hiukset ja taideopettajan esiintyneen naamari kasvoillaan (kerran vai usein, en ole varma).
Toisen kerran olin Stockmannilla tms, ja kammosin liukuportaita. Äiti meni edeltä liukuportaita alas, enkä minä uskaltanutkaan astua perässä. Siinä täristessäni takaani tuli joku vieras täti, joka auttoi minut kädestä pitäen portaat alas. Muistan että äiti ihmetteli, että enkö kummitätiäni tunnistanut!
En ole varma, milloin kunnolla tajusin että kasvomuistissani on vikaa. Ainakin olin sisäistänyt sen aloittaessani yliopiston 19-vuotiaana (nyt olen 30). Näkövammainen ystäväni riemastui asiasta puhuessani, että sullahan on vamma! Omg, ajatteli teini-minä.
Nyt aikuisena tiedostan asian ja osaan kiinnittää huomiota tuntomerkkeihin tarvittaessa. Nimimuistini on ihanteellinen, mutta sitä on vaikea hyödyntää kun kasvomuisti puuttuu. En juuri koskaan kutsu ihmisiä nimeltä, joten olen välttynyt monelta nololta tilanteelta (viimeksi tänään töihin mennessäni tajusin ehkä puolen tunnin jälkeen että tummatukkainen kollega ei ollutkaan Carina vaan Hanna, onneksi en täkäläiseen tapaan KOSKAAN moikkaa ihmisiä tyyliin "hej Carina!")
Tämä olin minä. Nyt jaksoin kirjautua (vaikeimman kautta, en muistanut salasanaa tai edes käyttämääni osoitetta).
Minulla ei ole mitään neurologista diagnoosia, mutta AS-ADD-tyyppiset oireeni, käytöshäiriöt etenkin lapsena ja varmaan kaikki muutkin ongelmani (mm. nykyinen masennus, sosiaalinen fobia, ryyppääminen, ylipaino) johtuvat siitä, että biologinen äitini (vanhempani adoptoivat minut vauvana) joi raskausaikanaan.
No niin, siinä oli lyhyesti mainittuna ettei minulla ole kunnon diagnoosia (typ AS).
En toki ole katkera, kun kaikki motoriset, sosiaaliset ym. vaikeuteni ovat virallisesti vain omaa laiskuuttani tai välinpitämättömyyttäni.
Täällä myös yksi. Kyllä pääkopassa jokin puute on jos vuoden työskentekyn jälkeen en muistanut tiimini kaikkien 30 ihmisen nimeä vaikka päivittäin olin tekemisissä kaikkken kanssa. Sitten jos joku muutti hiustyyliään niin tipahdin kärryiltä henkilöstä. Tunnistin työkaverit töissä, mutta jos he tulivat esim. kaupungilla vastaan niin en tunnistanut tai tunnistin, mutta en ollut varma missä yhteydessä olemme kohdanneet toisemme.
Mieheni kun tapasin niin pyysin häneltä heti alussa kuvan lompakkooni. Oli helppo etsiä hänet kun oli valokuva lompakossa mukana muisyinvirkistykseksi. :D
Olen miettinyt pitäisikö hankkia tälle ominaisuudelleni ihan lääketieteellinen vahvistus.. mutta toisaalta se ei ei muuttaisi tilannetta miksikään. Minun äo on 143, joten tyhmä en ole ja olen yritellyt kehitellä erilaisia muistisääntöjä ihmisten nimien muistamiseen, mutta kun kasvot vaan lipsahtelevat mielestäni jonnekin. Olen sinut ongelmani kanssa ja olen kertonut siitä työkavereille suoraan.. etten ole ylpeä jos kadulla kävelen ohi moikkaamatta. Minun aivot ei vaan tunnista. Ja että sekoitan nimiä ja minulla menee aikaa ennen kuin opin muistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ehkä tämä vaiva lievänä. Tutut ihmiset, joiden kanssa olen paljon tekemisissä, kyllä tunnistan, mutta esimerkiksi uudessa työpaikassa tai harrastuksissa, jos tulee uusia ihmisiä, menee melko kauan ennen kuin opin erottamaan heidät toisistaan. Tuttu on myös se tilanne, kun kaupungilla tulee joku ihminen vastaan, enkä tiedä onko se uusi työkaveri vai kaupan kassa. Myös elokuvien katselu on vaikeaa, kun on saman näköisiä henkilöitä. Minä myös tunnen ihmiset vaatteista kaukaa. Keväällä ja syksyllä, kun ihmiset vaihtavat ulkovaatteet, menee vähän aikaa, ennen kuin tajuan keitä he ovat.
En ole asiakaspalvelutyössä, mutta olin kerran tenttiä valvomassa, ja joku opiskelija viittasi, kun tarvi lisää paperia. En katsonut tarkkaan missä hän istui, ja menin väärän opiskelijan luo. Tämä oli vähän hämmentyneen näköinen.
Kaupassa olen mennyt myös väärälle myyjälle puhumaan esim sovittamastani vaatteesta, kun luulin, että hänen kanssaan äsken asioin.
Kaupan myyjät... huh ja hyi mitä tilanteita. Muutenhan muistan yleensä kiinnittää huomiota ihmisten piirteisiin tai teen niin jopa automaattisesti, esim. uudet kuorokaverit: korvikset, vaatteet, stemma yms. Mutta kaupoissa myyjillä on usein keskenään täysin samanlaiset vaatteet, ei mitään silmiinpistäviä piirteitä, ja kun keskityn muutenkin vähän stressaavaan tilanteeseen kehdatessani kysyä onko jotain, ja myyjä menee pois näkyvistä, en todellakaan muista edes oliko myyjä blondi vai brune.
Leffojen seuraaminen on saatanasta. Telkkariohjelmista seuraan oikeastaan vain Salkkareita. Mutta miksi Eva ja Monica ovat niin samannäköisiä? Vara-Iidaa en myöskään tunnista ollenkaan ilman kontekstia. Ja siinä syyspressin hautajaiskuvausten porukassa en erottanut oliko Sannin vieressä vara-Iida vai Linda. (Sen sijaan Eliaksen viikset eivät häiritse vähääkään ja Karin tunnistin heti Apulanta-leffan kuvasta.)
En nyt tiedä, että kärsinkö varsinaisesta kasvosokeudesta, mutta...
- Jos juttelen ulkona tutun koiranomistajan kanssa, niin en tunnista häntä ilman koiraa esim. kaupassa. Mutta tämä tuntuu olevan monen koiranulkoiluttajan ongelma. tunnistamme toisemme vain koirista.
- Moni elokuva, sarja yms. jää seuraamatta, koska hahmot ovat niin samannäköisiä, että tipahdan käryiltä todella nopeasti.
- jos tutustun ihmiseen pipo päässä, niin en tunnista häntä pipottomana. Ja sama toisin päin.
- asioidessa pelottaa silloin, kun jään odottamaan esim. vastausta tai tavaraa. Että en tunnista sitä asiaa tuovaa henkilöä enää.
- lapsukaisen muutamat kaverit näyttää niin tavalliselta, että en varmasti tunnista kaupungilla. Tyttären poikaystävän tunnistamisessa meni varmaan yli vuosi. Siis että tunnistaisin kaupungilla törmätessä.
- naapurissa asuvat nuoret ovat olleet todella vaikea tunnistaa. Minusta he ovat kavereineen aivan samannäköisiä.
- mulle moikataan tosi usein, mutta ei mitään hajua, että kuka on milloinkin kyseessä. Uppo-outoja minulle :D
Kasvosokeilla on hyvä roolimalli kruununprinsessa Victoriassa. Siinä ammatissa kuvittelisi siitä olevan todella haittaa, kun tapaa niin suuren määrän ihmisiä, jotka kaikki pitäisi tunnistaa. Hän on puhunut siitä avoimesti eikä se tunnu menoa haittaavan. :)
Kasvosokeus on sukua lukihäiriölle (joka Victorian isällä on), joten ehkä taipumus tuollaiseen piirteeseen on perinnöllinen?
En ole kasvosokea, mutta minulla – niin kuin varmaan kaikilla muillakin – on ajottain tai tietyissä tilanteissa vaikea tunnistaa/ muistaa ihmisiä. Nimetkään eivät painu mieleen yhtä sujuvasti kuin ennen, mutta periaatteessa olen hyvämuistinen ihminen. Sekin on perinnöllinen ominaisuus, äitini oli "muistihirviö".
Kiintoisa ketju. Olen joskus miettinyt miten kasvosokea kokee maailman, ja tämä ketju antoi siihen ainakin yhden vastauksen: kaikki näyttävät samoilta. Ajattelin joskus, että näkevätkö he muiden ihmisten kasvot jotenkin sumeina, tai piirteettöminä, tasaisina pintoina. Nyt tiedän taas vähän enemmän.
Tuosta 13:n kommentista tuli mieleen, että likinäköiset kaverit, jotka eivät halua käyttää laseja tai piilareita, tunnistavat tuttavan kaukaa kävelytyylistä. Ja tottahan se on, jokaisella on oma rytmi liikkeissä, eleissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla hyvä kasvomuisti? Kokeile testillä
Sain tuosta 10/12, mutta se oli keskimääräistä huonompi, eli suurin osa muistanee kaikki. Mutta tuo tulos ei ole luotettava, koska ihmisillä oli niissä seuraavissa kuvissa samat vaatteet päällä. Luotetttavassa testissä pitäisi vaihtaa vaatteet, ajaa parta pois ja ottaa silmälasit pois. Mä en esimerkiksi tunnistanut miehen siskon tyttöä, kun tämä tuli vastaan niin simppelistä syystä, että oli vaihtanut silmälasinsa piilareihin. Tyttöä, joka on lapsena ollut meillä viettämässä lomiaankin ja jota näen usein muutenkin.
Tuttuja tilanteita minullekin useimmat. Minulla on nykyään harrastuksena brittisarjojen näyttelijät. Niistä kun monet näyttelevät monissa tuotannoissa ihan erilaisia roolihahmoja. Tässä taannoin, kun tuli tuo Naapureita ja ystäviä -sarja, mietin pää kuumana, että miksi tuo pappi on niin tutun näköinen, kunnes keksin, että sehän on Richard, Hyacinthin mies. Emmerdalessa olen tipahtanut kärryiltä, kun en ole seurannut koko ajan. Nykyään kaikki hahmot siellä muistuttaa toisiaan. Jostain syystä tunnistan naispuoliset paremmin kuin miehet.
En tiedä, kuuluuko AS-oireisiin sekin, kun jos minulla on vaikka lääkärille aika varattuna paikassa, joka ei ole ihan vieressä, joudun mettimään erikseen tarkasti, että koska pitää lähteä, etten myöhästy. Jotenkin ajan hahmottaminen on vaikeampaa minulle. Niinpä viimeksi mennessäni lääkärille, olin siellä kuitenkin ilosesti tuntia ennen aikaani. Parempi niin, koska kammoan myöhästymisiä.
Kyllä. Mulla on jonkinasteinen asperger, ja tuo kasvosokeus on vaivannut aina. En myöskään erota oikeaa ja vasenta, eikä minulla ole suuntavaistoa lainkaan. Ihme, että olen pärjännyt näinkin hyvin. Älykäs olen tosin ollut aina, joten se kai hiukan kompensoi. Pärjään älyllä ja intuitiolla, kun muut aistit pettää.
Lisäksi aspergereille tyypillisesti saatan sanoa, että anteeksi, mutta en nyt tunnista sinua / löydä paikkaan X. Ei minua haittaa myöntää asiaa. Olen ollut tällainen aina.