Kasvosokeus, miten huomasit omaavasi sen?

Olin varmaan teini kun aloin ihmetellä miksi en pysty palauttamaan kaverin naamaa mieleen vaikka ollaan vasta nähty. Tunnistan siis ihmiset esim hiuksista, uimahallissa piti aina kytätä kenellä on mikäkin uimapuku kun tukka kastuu ja rillit on pois päästä niin menee todella vaikeaksi. Vasta myöhemmin luin sanan kasvosokeus mistä lienee, en muista, ja tajusin että mulla on toi.

Aloin epäillä silloin, kun tuli paljon kiusallisia tilanteita siksi, että en tuntenut jotain hyvin tuttua ihmistä.

Nyt on jo selviytymiskeinoja. Esimerkiksi auton rekisterinumerolla saa selville omistajan ja voi päätellä, kuka oli se joka tunsi minut ja oli liikkeellä sillä autolla.

Äänestä tunnistan helpommin, en edes vaatteista.

Kun yksi opiskelijakaveri tuli juttelemaan kaupassa. En kehdannut sanoa, että ei mitään hajua kuka hän on. Pari vuotta aikaisemmin oltiin tehty useita ryhmätöitä yhdessä. Asia selvisi minulle jälkikäteen.

Erityisen vaikea minun on tunnistaa kasvoja ajalta kun lapset olivat pieniä. Univelkaa jne.....

Katselin jotain leffaa ja en pysynyt juonessa mukana, koska kaikki näytti samalta (italialaisia mafioosoja).

Kuulostaapa tutlta! Just tuo, että tunnistaa ihmiset hiuksista tai silmälaseista. Ja kun jollain onkin tukka eri tavalla, niin... Ja tuokin, että en pysy elokuvissa kärryillä, kun kaikkien henkilöiden naamat näyttävät samalta. Ajatelkaa, miten pulassa olin, kun tein opettajan sijaisuutta ja luokalla oli 20 poikaa!

Tutut tunnisti, mutta minä en. Nykyään työn kautta tätä yhä enemmän. Joskus en oo tunnistanut deittikumppania - sanon aina, että älä ota henkilökohtaisesti...

Leffoissa ja tv-sarjoissa on yleensä kaksi henkilöä, jotka pitkään näyttää ihan samalta (yleensä tummia komeita miehiä).

Mua pitää lähinnä tönästä kadulla, että tunnistan.

On muutenkin asperger-piirteitä...

No mulla on aina ollut vaikeuksia muistaa ihmisiä ulkonäöltä. Vasta ihan varmaan pari vuotta sitten kuulin sanan kasvosokeus ja heti välähti että bingo, tästähän on kyse, kun sekoitan töissäkin muutamia sidosryhmien ihmisiä toisiinsa.  Olen aina tiedostanut vaikeuteni muistaa ihmisiä, tai sekoitan heitä toisiin. Erityisesti jos persoonallisuus puuttuu, en muista. Vaatteista tai jostain tuntomerkistä muistan ihmisiä, en kasvoista. Pitää olla tosi tuttu, että muistan jos näkee jossain eri yhteydessä missä olen tottunut. 

En ikinä tunnistanut opiskelijakavereita, nolotti ihan älyttömästi jos joku kysyi "oliko X tänään sillä ja sillä tunnilla?" Ja ei ollut harmaintakaan hajua oliko se. Ja sukujuhlissa en ikinä muistanut kuka on kuka, jos äiti sanoi "Y pyysi lisää kahvia, viitsikö viedä?" Jouduin aina nolona kysymään niin että kukas noista kaikista ihmisistä olikaan se Y...

Tää on mielenkiintoinen ketju. Kertokaapa, mitä teette työksenne. Onnistuuko asiakaspalvelutyö?

Mä oon IT-konsultti ja kärsin kasvosokeudesta. Oon tosi kiinnostunut ihmisistä ja tunnen ja opin tuntemaan kyllä ihmiset, mutta tunnistan juurikin hiusten, äänen, kävelytyylin yms. perusteella. Jos on pipot päässä ja näkyy pelkät kasvot, oon pulassa.

No siitä huomasin kun henkilöt tulevat iloisena moikkaamaan eri tilanteissa ja en todella muista heitä. Hyvin noloa. Omalta osaltani tämä luultavasti johtuu vuosikymmenien univelasta.   

Luulen, että minulla on lievä kasvosokeus. kasvoissa tarvitsee olla jotain todella selkeää, johon olen kiinnittänyt huomiota, tai en tunnista. Esim sotaelokuvat ovat tuskaa, kun en tunnista niitä toisistaan. Juuri vaatteet, hiukset, kävelytyyli, ruumiinrakenne jne. Ihminen vieraassa ympäristössä, niin en välttämättä tunnista ollenkaan. Olen ottanutkin tavakseni hieman hymyillä kaikille vastaantulijoille...

Tilannetta pahentaa tietysti se, etten tunnista ääniäkään jos eivät ole erikoisia. "Minä täällä" ennen kännykkäaikaa oli painajainen. 

Huomasin sen kun eräs lähistöllä asuva koiranomistaja alkoi selittää juttua josta oli puhunut aiemmin. Hämmentyneenä kuuntelin juttua ja kun tuo mies meni pois, aloin miettiä kukahan ihme se oli. Soitin äidilleni (kun olin lenkillä) ja ohimennen mainitsin tuosta. Puhelun aikana tajusin kuka se mies oli. Ihmettelin äidilleni tätä tilannetta ja sanoin että en koskaan muista ihmisten kasvoja. Äitini totesi: "Ai sullakin on se kasvosokeus. Taitaa olla perinnöllstä."

Opiskelen lähihoitajaksi ja oli ärsyttävää päiväkoti-työssäoppimisjaksolla kun en muistanut kelle vanhemmille olin jo esitellyt itseni. Varmuuden vuoksi esittelin itseni kaikille joka päivä ensimmäisen viikon aikana. Mielestäni kaikki äidit näyttivät samalta ja kaikki isät näyttivät samalta. Jotkut sisaruksetkin sekoitin keskenään. Ärsytti myös kun en tunnistanut kuka oli kenenkin äiti tai isä ja ketä tultiin hakemaan. Viiden viikon jakson aikana opin vasta viimeisellä viikolla tunnistamaan vanhemmat.

Olen asiakaspalvelutyössä ja enimmäisten kertojen aikana kun minun piti viedä asiakkaiden pöytiin tuotteita niin en enää muistanut edes kunnolla oliko asiakas nuori/vanha mies vai nainen. Silloin mietin olenko sittenkään oikealla alalla, mutta nykyään painan mieleen esim takin värin, tai kampauksen ja koitan tarkkailla mihin pöytään menevät istumaan. Joskus delegoin pöytään viemiset työkavereille.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon IT-konsultti ja kärsin kasvosokeudesta. Oon tosi kiinnostunut ihmisistä ja tunnen ja opin tuntemaan kyllä ihmiset, mutta tunnistan juurikin hiusten, äänen, kävelytyylin yms. perusteella. Jos on pipot päässä ja näkyy pelkät kasvot, oon pulassa.

Minäkin tunnistan ihmiset kävelytyylistä jo kaukaa. Moni tuttu on sitä ihmetellyt. :D Ja vaatteista tunnistan myös heti. Lähinnä takeista ja kengistä. Katson aika tarkkaan kenkiä.

T. 13

Jotta henkilön naama jäisi kertanäkemältä mieleeni, sen täytyy olla erikoinen tai kaunis. Riippuu siis naamastakin. Epäilen, että mulla on lievää kasvosokeutta. Leffoja on vaikea seurata, jos päärooleissa on henkilöitä, joilla on vaikkapa samanlaiset hiukset, menen sekaisin juonessa, kun en tunnista, että kuka toi nyt oli. Samaten voin ravata lapsen kanssa kerhoissa vuodenkin ajan, kunnes alkaa jäämään mieleen muiden ihmisten naamat (joiden kaa en siis juttele, vaan törmään heihin säännöllisesti). Ja muissa harrastuksissa, menee lähemmäs vuosi, että alan tunnistaa henkilöitä, tai siis yhdistämään vaikka ulkopuolella, että hei, toi on sieltä harrastuksesta.

Huomasin teini-iässä. En edelleenkään tiedä mitä voisin tehdä, nolot kohtaamiset seuraavat toisiaan.

Prosopagnosian kaltaisia oireita esiintyy toisinaan myös kehityksellisissä neurologisissa häiriöissä, kuten Aspergerin oireyhtymässä (AS). AS-henkilöillä saattaa olla vaikeuksia tunnistaa tuttua henkilöä ilman ympäristöstä saatavia vihjeitä. Tunnistamatta saattaa jäädä esimerkiksi luokkatoveri, joka tuleekin yllättäen vastaan kaupassa tai opettaja, joka on värjännyt ja leikannut hiuksensa.

Kasvosokeus on tunnettu kauan, mutta se virallistettiin vasta vuonna 1947, kun saksalainen neurologi Joachim Bodamer raportoi kasvosokeista henkilöistä. Hän kehitti termin ”prosopagnosia” kreikan kielen sanoista prosopon (kasvot) ja agnosia (tunnistamattomuus

Mulla on kai ihan hyvä kasvomuisti, tai mielestäni erittäin hyvä, mutta on mulla silti joskus vaikeuksia pysyä elokuvien juonessa mukana, koska todella monta kertaa niissä vain on kaksi toisiaan muistuttavaa henkilöä.

Onko sinulla hyvä kasvomuisti? Kokeile testillä

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1305887127366

KASVOMUISTINI ON KEHNO.

SELITYS: Kyky tunnistaa kasvoja on ohjelmoitu aivoihin jo ennen syntymää, kertoo Työterveyslaitoksen aivotutkija Minna Huotilainen. Pieni vauvakin tunnistaa kasvojen ominaisuudet, vaikka kaikki muut asiat opimme tunnistamaan vasta, kun saamme niistä toistuvaa kokemusta.

”Jo parin tunnin ikäinen lapsi voi yrittää työntää kielensä ulos, kun hänelle näyttää mallia”, Huotilainen sanoo.

Kasvomuisti on aivan erityinen muistin osa-alue, sillä sille on aivoissa oma alueensa: ohimolohkon fusiform gyrus -poimu. Toisilla tämä alue toimii paremmin kuin toisilla. Siksi kyky tunnistaa kasvoja on harvoja taitoja, joita on vaikeaa tietoisesti kehittää.

On myös ihmisiä, joilla kasvojen tunnistamiseen tarvittava aivoalue ei toimi lainkaan. He eivät kykene erottamaan kasvoja toisistaan, vaan tunnistavat ihmiset esimerkiksi äänestä. Muun muassa Ruotsin kruununprinsessa Victorian kerrotaan kärsivän prosopagnosiasta, kasvosokeudesta. Kasvojen täydellinen muistamattomuus on kuitenkin hyvin harvinainen ominaisuus.