Kuinka yleistä/hyväksyttyä on kotirouvuus Suomessa?

No mitä sitten jos tuleekin ero?? Voi se kotirouvakin mennä töihin... Ei se mikään vamma ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kotirouvana olo aiheuttaa ihmetystä??

No vaikeahan on kuvitella että koulutettu fiksu suomalaisnainen jolla on vaikkapa amk- tai yliopistotutkinto viihtyisi loppuelämänsä yksin pienen lasten kanssa tai siivoten kotona. Ihan siis älyllisesti siis..

Minä haluaisin, että näillä kotiin vuosiksi jäävillä naisilla olisi pokkaa sanoa omille tyttölapsilleen, ettei koulutus kannata. Heidän pitäisi suorastaan estää tyttöjensä koulunkäynti, koska mikä onkaan parempaa kuin siivota kotona?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on riskiä laittaa sen kortin varaan. Kotirouvakulttuureissa uskonto pitää parit yhdessä, Suomen avioerotilastot ovat mitä ovat ja usein tehdään avioehtokin.

No ei kai kukaan jää kotirouvaksi jos on sellainen avioehto tai taloustilanne että ei pärjäisi mahdollisen eron tapahtuessa?

HEL-NYC kirjoitti:

No siis kuinka sitä sitten pitää esittäytyä? Kyllä minä usein esittelen itseni Laura Smithiksi, herra Smithin (tj) vaimoksi (nimet yllättäen muutettu). En minä niissä tilanteissa itseni/työni vuoksi ole, vaan nimenomaan mieheni vaimona.

Vaikka näin: "Laura Smith, kirjanpitäjä."

Yksi onnellinen kotirouva täällä :) Miksi raataisin töissä kun mies kuitenkin tienaisi yli 20 kertaa enemmän kuin minä, enkä muutenkaan saanut työstäni sen kummempaa tyydytystä? Kuinka moni yleensäkään oikeasti nauttii työstään?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

No siis kuinka sitä sitten pitää esittäytyä? Kyllä minä usein esittelen itseni Laura Smithiksi, herra Smithin (tj) vaimoksi (nimet yllättäen muutettu). En minä niissä tilanteissa itseni/työni vuoksi ole, vaan nimenomaan mieheni vaimona.

Vaikka näin: "Laura Smith, kirjanpitäjä."

"Pirjo Ahonen, laitossiivooja" 

Hahahaha, en kyllä ole ikinä MISSÄÄN törmännyt käytökseen, jossa nimen perään isketään ihan sukunimi ja sen hetkinen työnimikekin! Tämänhetkiset sosiaaliset ympyräni kattavat kaikenkarvaisia miehiä ja naisia ikäluokasta 25-45, akateemisia, amiksia, hoitsuja, tohtoreita, peruskoulupohjaisia nälkätaiteilijoita, koodareita ja partureita. Kaikki on toisilleen Juusoja, Heidejä, Miioja ja Kareja. Joskus aniharvoin jos tavataan jonkun tuttavan kumppani ensikertaa, saattaa tuttava esitellä hänet "puolisoni/kumppanini/tyttö/poikaystäväni X". 

Varakkaiden ja ehkä hieman vanhoillisten / maalla asuvien keskuudessa on melko yleistä olla kotirouvana. Mies yleensä kohtuullisen hyvässä tai jopa ihan tavallisessa työssä, mutta näillä perheillä on kuitenkin niin paljon varallisuutta, ettei työssäkäynti ole tarpeellista.

Itsekin haluaisin joskus olla kotirouvana, mutten usko, että se taloudellisesti olisi kohdallani mahdollista. Lapsuuden naapurustossani suurin osa oli kotirouvia, ja kyllä heidän päivät oikein rattoisasti kuluivat kotia, lapsia ja puutarhaa hoidettaessa. Viettivät myös paljon aikaa keskenään, koska työssäkäyvät ja kotirouvat ehkä harvemmin tulevat toimeen. Harrastivat myös erittäin aktiivisesti mm. ratsastusta ja käsitöitä sekä olivat yhdistystoiminnassa mukana.

Kotirouvia kohtaan on suuresti kateutta, mikä varmasti johtuu siitä, että koetaan epäreiluksi, miten joku voi tulla niin hyvin taloudellisesti toimeen ettei tarvitse käydä töissä. Jos tekemisen puutetta tulee, niin ainahan sitä voi harrastaa jotain aktiivisesti. Työnteolla ei Suomessa pääse rikastumaan, joten on ymmärrettävää, että rikkaus ja etuoikeudet luovat katkeruutta. Vaikka opiskelisi hyväpalkkaisen ammatin niin verotus pitää Suomessa huolen siitä ettei palkkatuloilla kotirouvaa eletetä.

Suomessa menestyneillä miehillä, joilla oikeasti ja aidosti olisi varaa pitää se puoliso kotirouvana, eikä vain joitakin vuosia kotiäitinä, on lähes aina korkeasti koulutettu vaimo. Koulutetut naiset yleensä viihtyvät työssään, ja turhautuvat, jos ainoa tehtävä elämässä on siivous ja ruuanlaitto. Pienten lasten hoito on asia erikseen, mutta ihan kotirouvuus ei ole älykkäälle naiselle pidemmän päälle houkuttelevaa.

Itse kyllä ihmettelen kotirouva -ilmiötä. Karu faktahan on se, että suurin osa tällaisista elää miesten miellyttäjinä. Kun olet riippuvainen miehen rahoista, joudut myös tottelemaan ja mielistelemään tätä tahoa, ellei miehesi ole upea yksilö. Kaikki kotirouvat jotka tiedän ovat miestensä seksiorjia ja laittautuvat miehiään varten pakonomaisesti jne. Sitten vielä kuvittelevat että heille ollaan kateellisia, koska saavat olla tekemättä "vähemmän kuin muut naiset".

Kotiäideissä ja rouvissa ärsyttää se, että he ovat yhteiskunnallisesti usein todella passiivisia. Koko maailma on koti, lapset ja mies. Oma valintahan se on, mutta turha kuvitella että kaikki naiset kadehtisivat "helppoa elämää". Rakastan itse tienattua rahaani ja sitä että saan olla aktiivinen työelämässä ja elää itselleni ilman rajoitteita.

Tulee mieleen erään bloggaajan kohupostaus tästä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on riskiä laittaa sen kortin varaan. Kotirouvakulttuureissa uskonto pitää parit yhdessä, Suomen avioerotilastot ovat mitä ovat ja usein tehdään avioehtokin.

Avioerojenkin määrään voi vaikuttaa se, etteivät naiset enää ole kotirouvina vaan työelämässä. Ennen erottiin harvemmin, vaikka mahdollista se on aina ollut.

Ok niin kauan kun et elä yhteiskunnan tuilla

Kotirouvilla on aikaa opetella hyödyllisiä taitoja juuri kuten käsitöitä ja ratsastusta, ne ovat kaiken a ja o miehen kotona viihtymisen suhteen. Hienoa kotirouvissa on juuri se, että he todella saavat pidettyä miehensä tyytyväisinä ja onnellisina sekä naapurit kateellisina, uteliaina ja naamat väärinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kotirouvana olo aiheuttaa ihmetystä??

No vaikeahan on kuvitella että koulutettu fiksu suomalaisnainen jolla on vaikkapa amk- tai yliopistotutkinto viihtyisi loppuelämänsä yksin pienen lasten kanssa tai siivoten kotona. Ihan siis älyllisesti siis..

Minä haluaisin, että näillä kotiin vuosiksi jäävillä naisilla olisi pokkaa sanoa omille tyttölapsilleen, ettei koulutus kannata. Heidän pitäisi suorastaan estää tyttöjensä koulunkäynti, koska mikä onkaan parempaa kuin siivota kotona?

Minun äitini on ollut kotirouvana. Hän on itse nuorena kouluttautunut, ja korostanut aina niin minulle ja siskolleni kuin veljellenikin kouluttautumisen tärkeyttä. Tämä siksi koska a) ei ole itsestään selvää, että on taloudellista mahdollisuutta valita kotona oloa, ja b) jotta olisi tosiasiallinen mahdollisuus valita, haluaako tehdä uraa vai ei.

Kotona olo ei ole koskaan meidän perheessämme ollut sukupuolikysymys, vaan persoonakysymys. On käytännöllistä, että työnjako perheessä jaetaan kiinnostuksen mukaisesti mahdollisuuksien rajoissa, ja että koko perheen elämän laatu maksimoidaan. Meidän perheessämme yhteinen aika ja stressittömyys olivat asioita, joista ei haluttu luopua, vaikka se merkitsikin tulonmenetyksiä, kun toinen vanhempi ei ollut töissä.

Itse olen aika työorientoitunut persoona. Olen tullut siinä isääni. Oman mieheni kanssa ratkaisimme asian niin, että molemmat olivat yhteensä muutaman vuoden kotona lasten ollessa pieniä.

Eräs ystäväni jäi kotirouvaksi ja miehensä tulojen varaan aikanaan, kun heidän esikoisensa sairastui syöpään. Heidän pieni tyttönsä onneksi parantui, mutta ystäväni arvomaailma muuttui kovasti. Ei kuulemma halua enää koskaan elää oravanpyörässä, vaan nauttia arjesta, koska jokainen päivä voi olla viimeinen, jonka saa lastensa kanssa viettää.

Monilla tuntuu olevan aika väärä kuva kotirouvista - kuvitellaan että elämä on joko pelkkää laiskottelua ja shoppailua tai sitten jonkun tyrannin koti- ja seksiorjana olemista.

Mulla ainakin päivät menee hyvinkin kiireellä satunnaisten vapaaehtoistöiden, harrastusten ja sisustusprojektin takia. Mies hoitaa kokkaamisen ainakin 80% ajasta, minä teen pakolliset ostokset sekä kissojen vessat ja ruokinnan. Siivooja ja puutarhuri käy pari kertaa kuussa, se riittää meille. Ei asuta Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ihmettelen kotirouva -ilmiötä. Karu faktahan on se, että suurin osa tällaisista elää miesten miellyttäjinä. Kun olet riippuvainen miehen rahoista, joudut myös tottelemaan ja mielistelemään tätä tahoa, ellei miehesi ole upea yksilö. Kaikki kotirouvat jotka tiedän ovat miestensä seksiorjia ja laittautuvat miehiään varten pakonomaisesti jne. Sitten vielä kuvittelevat että heille ollaan kateellisia, koska saavat olla tekemättä "vähemmän kuin muut naiset".

Kotiäideissä ja rouvissa ärsyttää se, että he ovat yhteiskunnallisesti usein todella passiivisia. Koko maailma on koti, lapset ja mies. Oma valintahan se on, mutta turha kuvitella että kaikki naiset kadehtisivat "helppoa elämää". Rakastan itse tienattua rahaani ja sitä että saan olla aktiivinen työelämässä ja elää itselleni ilman rajoitteita.

Tulee mieleen erään bloggaajan kohupostaus tästä aiheesta.

Kirjoitat ikään kuin miehen miellyttämisessä olisi jotain pahaa. Ja tottakai se mies on upea yksilö, kuka sitä nyt kotirouvaksi huonolle miehelle rupeaa? Kirjoitat myöskin sävyllä joka antaa ymmärtää, ettei kotirouvien miehet ikinä yritä miellyttää naisiaan - miksi? 

Yhteiskunnallinen passiivisuus on täyttä puppua. Oman kokemukseni mukaan ne ovat nämä alemman keskiluokan ja alaluokan perheiden (työssäkäyvät) äidit, jotka ovat yhteiskunnallisesti kaikkiein välinpitämättömimpiä ja sivistymättömiä. Kotirouvilla on, jos ovat onnekkaita, aikaa lukea kirjoja ja uutisia sen verran että tajuavat jostain jotain. Tällaisten ihmisten lähellä on muuten aika miellyttävä olla, tiesitkö? Eikä naisten, jotka eivät osaa muuta kuin marmattaa kaljaa kittaavista duunariukoistaan, hiivatulehduksistaan ja stressistään. 

Kotirouvan arki ei todellakaan ole mitään rattoisaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Silloin kun hoitaa ihan koko kodin asiat täysin yksin ovat päivät aika täyteen buukattuja. Me kotirouvat kun ei tavata tehdä päivälliseksi mitään makaronilaatikkoa tai makkaraperunoita eikä muuten näyttää joltain räjähtäneeltä näädältä. 

Tui tui vaan sullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Oma valinta ja ei ole enää kovin yleistä Suomessa.

Pitää olla tarpeeksi vahva elämään omaa elämäänsä niinkuin haluaa eikä saa piitata muiden mielipiteistä ja dissaamisesta.

Varsinkin täysin tuntemattomat voivat olla suorastaan agressiivisen vihaisia siitä että joku haluaa/voi olla kotiäiti/rouva. Kuvittelevat tietävänsä kotirouvan elämästä ja parisuhteesta kaiken vaikka ei ole mitään faktaa.

Minusta OK silloin kun kotiin jää yhtä usein mies kuin nainen. Perheen ratkaisu, mutta jos se kotiinjäävä on lähes aina, yhteiskunnallinen sukupuoltenvälinen epätasa-arvo.

Vierailija kirjoitti:

Monilla tuntuu olevan aika väärä kuva kotirouvista - kuvitellaan että elämä on joko pelkkää laiskottelua ja shoppailua tai sitten jonkun tyrannin koti- ja seksiorjana olemista.

Mulla ainakin päivät menee hyvinkin kiireellä satunnaisten vapaaehtoistöiden, harrastusten ja sisustusprojektin takia. Mies hoitaa kokkaamisen ainakin 80% ajasta, minä teen pakolliset ostokset sekä kissojen vessat ja ruokinnan. Siivooja ja puutarhuri käy pari kertaa kuussa, se riittää meille. Ei asuta Suomessa.

Sisustusprojekteilla kun päivänsä täyttää - miksihän kotirouvia ei arvosteta? Kiirettä piisaa, ja elämässä paljon syvää sisältöä? Mutta jokainen tyylillään, tuota ei kunnianhimoisemmat naiset kuitenkaan kadehdi.

Minä olen, ehkä enemmänkin vielä kotineito sillä ikää on vähän päälle 20. Olen ollut tätä jo 18-vuotiaasta. En yleensä kerro kaikille, että minulla on toisen asteen tutkinto ja nyt yliopistossa. Käyn tämän jälkeen vielä toisen ja sitten menen töihin. En kerro kaikille koska jätän heidän ennakkoluulot siitä että olen tyhmä nuori kun luotan tulevaisuuteni täysin miehen varaan. Tiedän että ikinä ei voi tietää tuleeko ero. Asumme hienossa uudessa omakotitalossa, saan keskittyä opintoihin ja harrastuksiini rauhassa. Saan hyviä arvosanoja. Jos mieheni joskus haluaa opiskella, hän siis on peruskoulupohjainen uskokaa tai älkää ;), minun vuoro elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ihmettelen kotirouva -ilmiötä. Karu faktahan on se, että suurin osa tällaisista elää miesten miellyttäjinä. Kun olet riippuvainen miehen rahoista, joudut myös tottelemaan ja mielistelemään tätä tahoa, ellei miehesi ole upea yksilö. Kaikki kotirouvat jotka tiedän ovat miestensä seksiorjia ja laittautuvat miehiään varten pakonomaisesti jne. Sitten vielä kuvittelevat että heille ollaan kateellisia, koska saavat olla tekemättä "vähemmän kuin muut naiset".

Kotiäideissä ja rouvissa ärsyttää se, että he ovat yhteiskunnallisesti usein todella passiivisia. Koko maailma on koti, lapset ja mies. Oma valintahan se on, mutta turha kuvitella että kaikki naiset kadehtisivat "helppoa elämää". Rakastan itse tienattua rahaani ja sitä että saan olla aktiivinen työelämässä ja elää itselleni ilman rajoitteita.

Tulee mieleen erään bloggaajan kohupostaus tästä aiheesta.

 

Kirjoitat ikään kuin miehen miellyttämisessä olisi jotain pahaa. Ja tottakai se mies on upea yksilö, kuka sitä nyt kotirouvaksi huonolle miehelle rupeaa? Kirjoitat myöskin sävyllä joka antaa ymmärtää, ettei kotirouvien miehet ikinä yritä miellyttää naisiaan - miksi? 

Yhteiskunnallinen passiivisuus on täyttä puppua. Oman kokemukseni mukaan ne ovat nämä alemman keskiluokan ja alaluokan perheiden (työssäkäyvät) äidit, jotka ovat yhteiskunnallisesti kaikkiein välinpitämättömimpiä ja sivistymättömiä. Kotirouvilla on, jos ovat onnekkaita, aikaa lukea kirjoja ja uutisia sen verran että tajuavat jostain jotain. Tällaisten ihmisten lähellä on muuten aika miellyttävä olla, tiesitkö? Eikä naisten, jotka eivät osaa muuta kuin marmattaa kaljaa kittaavista duunariukoistaan, hiivatulehduksistaan ja stressistään. 

Kotirouvan arki ei todellakaan ole mitään rattoisaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Silloin kun hoitaa ihan koko kodin asiat täysin yksin ovat päivät aika täyteen buukattuja. Me kotirouvat kun ei tavata tehdä päivälliseksi mitään makaronilaatikkoa tai makkaraperunoita eikä muuten näyttää joltain räjähtäneeltä näädältä. 

Tui tui vaan sullekin. 

MIllainen on kotirouvan omanarvontunto ilman sitä miestä ja miehen tuloja? JOs ne rahat häviäisivätkin, mitä tekisit ja mitä harrastaisit, millä rahala laittaisit niitä ei-makkaraperunoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma valinta ja ei ole enää kovin yleistä Suomessa.

Pitää olla tarpeeksi vahva elämään omaa elämäänsä niinkuin haluaa eikä saa piitata muiden mielipiteistä ja dissaamisesta.

Varsinkin täysin tuntemattomat voivat olla suorastaan agressiivisen vihaisia siitä että joku haluaa/voi olla kotiäiti/rouva. Kuvittelevat tietävänsä kotirouvan elämästä ja parisuhteesta kaiken vaikka ei ole mitään faktaa.

Minusta OK silloin kun kotiin jää yhtä usein mies kuin nainen. Perheen ratkaisu, mutta jos se kotiinjäävä on lähes aina, yhteiskunnallinen sukupuoltenvälinen epätasa-arvo.

Minusta kyseessä ei ole yhteiskunnallinen sukupuolten välinen epätasa-arvo, kun kerran parisuhteen osapuolilla on mahdollisuus päättää omien preferenssiensä perusteella tästä asiasta. Yhteiskunta ei vaadi ketään naista jäämään kotirouvaksi. Naisen oma asenne ei ole yhteiskunnallinen tasa-arvokysymys. Sekään ei ole yhteiskunnallinen rakenteellinen ongelma, jos joku nainen on nainut sovinistisian, joka painostaa naistansa jäämään kotiin. Valtaosassa tapauksia naiset ihan itse haluavat jäädä kotirouvaksi, enkä ymmärrä, mitä yhteiskunta voisi tehdä naisten henkilökohtaisia mieltymyksiä muuttaakseen.