Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä/hyväksyttyä on kotirouvuus Suomessa?
26.04.2016 |
Ajattelin ja olen aina ajatellut että kun saan lapsia niin jätän työelämän ja ryhdyn kotiäidiksi/kotirouvaksi.
Nyt kun lapsen saaminen on käsillä, olen alkanut lukea kaikkea siihen liittyvää ja törmännyt siihen että tällaista valintaa jotenkin halveksutaan... pitääkö paikkansa vai olenko vain lukenut vääriä juttuja?
Millaiseen ympäristön ja lähipiirin vastustukseen kannattaisi varautua. Onko parempi vain valehdella että juu töissä käyn..?
Kommentit (96)
Suomi on hyvässä ja pahassa tasa-arvoinen maa, mikä suomeksi tarkoittaa, että selvitäkseen ihan "tavallisista" menoista, niin yleien olettama on, että molemmat perheen vanhemmat osallistuvat tulon hankintaan, yleensä vielä kodin ulkopuolella. Voiskin kysyä, että kenen oletat voivan kustantaa elämisesi, jos haluat omistautua vain kotirouvan roolille? Ja edelleen oletko jossain vaiheessa valmis vaihtamaan osia sinua elättäneen kanssa, niin että sinä olet ainoa, joka hankkii kodin ulkopuolelta leipää pöytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten jos tuleekin ero?? Voi se kotirouvakin mennä töihin... Ei se mikään vamma ole!
No täälläkin näyttää suurin osa noista kotihengettäristä olla kotirouvia oko peruskoulu- tai alhaisella koulutuksella, joukossa joitakin ylemmän koulutuksen drop-outteja. Siinä on kymmenen kotivuoden jälkeen mahtavat mahdollisuudet työllistyä. No, jokainen makaa niinkuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten jos tuleekin ero?? Voi se kotirouvakin mennä töihin... Ei se mikään vamma ole!
No täälläkin näyttää suurin osa noista kotihengettäristä olla kotirouvia oko peruskoulu- tai alhaisella koulutuksella, joukossa joitakin ylemmän koulutuksen drop-outteja. Siinä on kymmenen kotivuoden jälkeen mahtavat mahdollisuudet työllistyä. No, jokainen makaa niinkuin petaa.
Hoitoalalla pääsee heti keikkalaiseksi, kun vaan ilmoittautuu. Ainakin kunnassa jossa asun. Eivät kysele työhistorian perään, kunhan paperit löytyy.
Jäähän ap ensin vähäksi aikaa vaikka työttömäksi tai sairastu pidemmäksi aikaa, ja katso sen jälkeen minkä verran sosiaalisesta elämästäsi on jäljellä. Miksi kukaan olisi pidemmän päälle kiinnostunut kutsumaan sinua mukaan mihinkään jos sinulle ei enää kuulu mitään, paitsi sitä kodin- ja lastenhoitoa? Ei kai sulla ole enää oikeastaan mitään tarjottavaa. Toki jos otat naapureidesikin lapset hoitoon koulun jälkeen niin sitten... ;)
Nämä tullevat olemaan hyvin akuutteja kysymyksiä lähivuosina, kun kotirouvien määrä selkeästi on kasvamaan päin monesta eri syystä johtuen; koko ajan kasvava työttömyys, maahanmuuttajakotirouvat jne. On ymmärrettävää, että yhä harvalukuisemmaksi käyvät nettomaksajat ovat huolissaan yhä enenevästä työtaakasta kohdallaan ja avioliitostaan, jota ei ratsastamalla ehdi koossa pitämään näiden kotirouvien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma en kylla ole kotirouvana mikaan kodinhengetar. Siivoan meidan hurjan ison kerrostalokolmion kerran viikossa ja pesen pyykit. Siina mun panostus kotona. Ruuanlaitto on miehen hommia. Han myos, shock horror, silittaa omat tyovaatteensa! En odota hanta toista kotiin esiliina paalla ja korkkarit jalassa valmiina ojentamaan herralle tohvelit, sanomalehden ja piipun. En ylipaataan juurikaan hengaa kotona. Opiskelen kahta eri kielta ja urheilen tavoitteellisesti. Hyvin menee 6-10h paivassa noihin.
Mies ei myoskaan ole hyvatuloinen. Keskituloinen opettaja kansainvalisessa koulussa. Minun alani tyopaikat ovat taalla niin huonosti palkattuja, etta minun ei ole mitaan jarkea tehda toita. Palkkaus siis tyylia 300e/kk. Meista ei kumpikaan ole rahan peraan. Meilla on todella pienet menot. Matkusteluun menee rahaa, mutta se on mieluisin tapa viettaa aikaa tassa maailmassa. Niin minun kuin miehenkin mielesta.
Jos tulisi ero, niin muuttaisin takaisin sinne maahan, missa olen valtaosan aikuisiastani asunut, eli Englantiin, ja menisin takaisin toihin. Luultavasti vielapa viimeisimmalle tyonantajalleni.
Juurti nyt on nain hyva ja innolla odotan loppukesaa, kun jatkalle seikkailuamme Lahi-idan jalkeen Afrikassa.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on hyvässä ja pahassa tasa-arvoinen maa, mikä suomeksi tarkoittaa, että selvitäkseen ihan "tavallisista" menoista, niin yleien olettama on, että molemmat perheen vanhemmat osallistuvat tulon hankintaan, yleensä vielä kodin ulkopuolella. Voiskin kysyä, että kenen oletat voivan kustantaa elämisesi, jos haluat omistautua vain kotirouvan roolille? Ja edelleen oletko jossain vaiheessa valmis vaihtamaan osia sinua elättäneen kanssa, niin että sinä olet ainoa, joka hankkii kodin ulkopuolelta leipää pöytään?
Vaikka Suomi on tasa-arvoinen maa, kyllä jokainen saa määrittää omassa parisuhteessaan siinä toteutuvan tasa-arvon. Eli jos roolit jaetaan niin, että nainen nauttii kodinhengettärenä olosta ja mies tahkoo töitä, ja kumpikin on osaansa tyytyväinen, ei valtiolla siihen ole paljon sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri hankkiutui taas raskaaksi (aviossa on), mutta kun kysyin, että mites jaksaminen, kun just oot palannu töihin kahden edellisen muksun jälkeen. Vastaus: "Niin no en mä oikei tiedä onko tää työelämä ihan mun juttu. Niin kauan ku mies tienaa hyvin, niin ei mua haittais olla vaan kotona".
Tyyppi pääsi just useamman vuoden kotiäitiyden jälkeen töihin takaisin, oli ehkä muutaman kuukauden ja totesi ettei olekaan toi työnteko varmaan hänen juttunsa. Peruskoulu käytynä, ei ole opiskellutkaan mitään sen jälkeen kun aina jää koulut kesken jos on vähän ikävää ja työlästä. Hotenkin vaan tosi säälittävää, ettei viitsi kasvaa aikuiseksi ja sitten hankkii vielä lapsia.
N23, kaveri samanikäinen
Niin ja kaveri vielä viimeset vuodet kitissyt, että haluaa töihin kun koko ajan neljän seinän sisällä lasten kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa menestyneillä miehillä, joilla oikeasti ja aidosti olisi varaa pitää se puoliso kotirouvana, eikä vain joitakin vuosia kotiäitinä, on lähes aina korkeasti koulutettu vaimo. Koulutetut naiset yleensä viihtyvät työssään, ja turhautuvat, jos ainoa tehtävä elämässä on siivous ja ruuanlaitto. Pienten lasten hoito on asia erikseen, mutta ihan kotirouvuus ei ole älykkäälle naiselle pidemmän päälle houkuttelevaa.
Juuri näin. Ei varmaan Jorma Ollilan vaimon tarvitsisi töitä tehdä, mutta kuitenkin tehnyt hienon hallintouran ministeriöissä. Täällä niin monet ovat selittäneet kuinka mies ei voi edetä jos nainen ei uhraudu ja jää kotiin/tee jotain hyvin vaatimatonta työtä, eipä taida olla kun tuota ja esim. Stubbin perhettä katselee. Ei älykkäät miehet kotona jaksa pelkästään jostain sisustuksesta jutella, mukava jos nainen pystyy hieman älyllisempäänkin keskusteluun.
Siitä vain jos se nyt sitten on se haave.
Itse en kyllä uskaltaisi enkä oikeastaan haluaisikaan (pää hajoaisi jos kaikki kodin työt olisivat minun vastuullani). Haluan olla oman kukkaroni rouva eli en halua olla riippuvainen kenenkään muun rahoista. Puhumattakaan köyhästä vanhuudesta kun eläke ei kerry. Jos tulisi ero niin siinähän putoaisi ihan tyhjän päälle. Ja vuosikausia kotona ollut, varsinkin vähän vanhempi henkilö, ei ole mitään haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Niitä töitä kun ei ole pahemmin nuoremmillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotirouvuus on ihan ok, jokainen saa tietysti tehdä elämällänsä mitä haluaa. Kuitenkin, rehellisesti sanottuna, en voi sanoa "arvostavani" tätä valintaa. Jotenkin päässäni ajattelen, että kotiäitiydellä ja -rouvuudella nainen yrittää elää elämäänsä lasten kautta tai löytää tarkoituksen elämällensä kun hän ei yksinkertaisesti pärjää työelämässä. Kotiäitiys on rankkaa, mutta toisaalta se on myös helppo valinta esimerkiksi yksinkertaiselle ihmiselle, joka ei pidä työnteosta. Olen myös sitä mieltä, että yhteiskunnan ei pitäisi maksaa näinkään paljon siitä, että joku päättää itse jäädä kotiin.
Olen yrittänyt muuttaa suhtautumistani suopeammaksi, mutta eipä nämä sisäiset tuntemukset käskemällä muuksi muutu.
Minä voin rehellisesti myöntää, että olen kateellinen kaikille miehille, joilla on riittävän isot tulot, että vaimo voi jäädä kotiin. (Tietysti myös naisille, joilla on varaa samaan.) Minusta olisi mielettömän hienoa, jos mieheni voisi jäädä kotimieheksi, ja hänkin haaveilee siitä. Olisi ihanaa käydä töissä ja tulla kotiin, kun siellä odottaisi ruoka, siisti koti ja hyvin hoidettu lapsi sekä tyytyväinen mies. Itse sen sijaan inhoaisin kotirouvan osaa. Inhoan kaikkia kotitöitä yli kaiken, enkä haluaisi hukata pitkää koulutustani. Alkaisin varmasti aika nopeasti suunnitella jotain yritystoimintaa tai vastaavaa, joten en kuitenkaan pysyisi kotona pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten jos tuleekin ero?? Voi se kotirouvakin mennä töihin... Ei se mikään vamma ole!
No täälläkin näyttää suurin osa noista kotihengettäristä olla kotirouvia oko peruskoulu- tai alhaisella koulutuksella, joukossa joitakin ylemmän koulutuksen drop-outteja. Siinä on kymmenen kotivuoden jälkeen mahtavat mahdollisuudet työllistyä. No, jokainen makaa niinkuin petaa.
Hoitoalalla pääsee heti keikkalaiseksi, kun vaan ilmoittautuu. Ainakin kunnassa jossa asun. Eivät kysele työhistorian perään, kunhan paperit löytyy.
Ja sillä lähärin palkalla ylläpidätkin nykyisen elintasosi? Pidä kiinni miehestäsi.
Suurin osa ihan älykkäistäkin naisista on jossain vaiheessa kesken työpäiväänsä miettinyt, miltä tuntuisi olla sellainen kotirouva, mistä kaikki puhuu nykyään suu vaahdossa. Suurin osa tosin pelkää niin paljon avioeroa, köyhyyttä, köyhiä eläkevuosia, ettei yksinkertaisesti ole munaa toteuttaa salaista haavettaan. Siksipä voimakas torjunta.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
No siis kuinka sitä sitten pitää esittäytyä? Kyllä minä usein esittelen itseni Laura Smithiksi, herra Smithin (tj) vaimoksi (nimet yllättäen muutettu). En minä niissä tilanteissa itseni/työni vuoksi ole, vaan nimenomaan mieheni vaimona.
Vaikka näin: "Laura Smith, kirjanpitäjä."
Jolloin minun oletettaisi olevan kirjanpitäjä miehen firmassa. Asia ei ole näin. Olen semivalmis antropologi, eli esittelenkö itseni miehen bisnestilaisuudessa, Laura Smith, melkein antropologi, vai Laura Smith, kotiäiti?
Älä laita liikaa sen sisustamiseen varaan. Kun olin nuori 90-luvulla, en muista kenenkään puhuneen mitään sisustamisesta. Sitten tuli se music tv:n ohjelma jossa julkkikset esittelivät kotejaan, ja samaan aikaan täälläkin alkoi pari sisustusohjelmaa, ja kaikki alkoivat harrastaa sisustamista. Tarkoitan vain että on täysin mahdollista että 5-15 vuoden kuluttua ketään ei taaskaan kiinnosta tippaakaan miten jonkun koti on sisustettu, pääasia että tuolit, pöytä ja sängyt löytyy... ja sama koskee treenaamista. ja ruoanlaittoa. ja merkkilaukkuja. ja vaikka mitä muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta ja ei ole enää kovin yleistä Suomessa.
Pitää olla tarpeeksi vahva elämään omaa elämäänsä niinkuin haluaa eikä saa piitata muiden mielipiteistä ja dissaamisesta.
Varsinkin täysin tuntemattomat voivat olla suorastaan agressiivisen vihaisia siitä että joku haluaa/voi olla kotiäiti/rouva. Kuvittelevat tietävänsä kotirouvan elämästä ja parisuhteesta kaiken vaikka ei ole mitään faktaa.
Minusta OK silloin kun kotiin jää yhtä usein mies kuin nainen. Perheen ratkaisu, mutta jos se kotiinjäävä on lähes aina, yhteiskunnallinen sukupuoltenvälinen epätasa-arvo.
Minusta kyseessä ei ole yhteiskunnallinen sukupuolten välinen epätasa-arvo, kun kerran parisuhteen osapuolilla on mahdollisuus päättää omien preferenssiensä perusteella tästä asiasta. Yhteiskunta ei vaadi ketään naista jäämään kotirouvaksi. Naisen oma asenne ei ole yhteiskunnallinen tasa-arvokysymys. Sekään ei ole yhteiskunnallinen rakenteellinen ongelma, jos joku nainen on nainut sovinistisian, joka painostaa naistansa jäämään kotiin. Valtaosassa tapauksia naiset ihan itse haluavat jäädä kotirouvaksi, enkä ymmärrä, mitä yhteiskunta voisi tehdä naisten henkilökohtaisia mieltymyksiä muuttaakseen.
Jos asia ei ole kulttuuri- ja yhteiskunnallinen juttu, niin miksi niitä kotiinjääviä miehiä on niin vähän? Minusta pitäisi olla yhtä paljon. Yksi syy tuohon taitaa olla palstallakin läpikäyty tutkimus kuinka korkeastitienaavat naiset ovat parisuhteessa samanlaisen miehen kanssa kun taas osa korkeapalkkaisista naisista pariutuu matalapalkkaisten, kouluttamattomien naisten kanssa, hakevat sitä kotirouvakastia. Tasa-arvoinen liitto kun pariskunnalla on koulutus ja älykkyysero?
Musta tulisi kyllä tosi huono kotirouva koska olen pirun laiska. Todennäköisesti ekat pari kuukautta jaksaisin siivota yms. ennen kuin mies tulee kotiin mutta sen jälkeen todennäköisesti kämppä olisi kuin kaatopaikka koska olen istunut koko päivän tietokoneella kahvia juoden. Hoitovapaalla ollessa oli sentään pakko hoitaa muksut (ruokkia, vaatettaa, ulkoiluttaa yms.) joten sentään tuli jotain muutakin tehtyä kuin laiskoteltua.
Tässähän se tulikin.