Mies ei halua naimisiin, minä haluan - kompromissi?

Ap tässä. En jaksa lainailla, mutta otan nyt kantaa muutamaan juttuun jotka tulivat useaan kertaan esille. 

1) Juridiset jutut on kunnossa - on testamenttia, hoitotahtoa sun muuta. Lasten nimeksi tulee todennäköisesti minun sukunimeni sitten aikanaan. Avoliitossa lasten tunnustaminenhan helpottuu (vai helpottuiko jo?) eli sitten kun asia on ajankohtainen, kaikki mennee helposti.

2) Ne, jotka eivät ymmärrä hääjuhlien merkitystä riittinä, suoraan sanoen huvittavat minua. Miksi te luulette että hääjuhlia järjestetään suunnilleen joka kulttuurissa? Kahden suvun yhteenliittyminen, perheeksi muodostuminen ja ylipäätään yhteisten muistojen luominen ei sano teille mitään? 

Kaikki eivät halua juhlia ja kukin tyylillään, mutta suoraan sanottuna ihmetyttää miksi nämä maistraattivihkiytyjät kuvittelevat olevansa niin paljon parempia...

3) Niille jotka ihmettelevät että miksi olen tuhlannut aikaani, niin todellako dumppaisitte miehen vain siksi ettei hän halua naimisiin? Jos kaikki muu menee hyvin? Kyllä parisuhde on kompromisseja ja sellaista minäkin nyt yritän etsiä

Mistä sinä tiedät, mitkä fiilikset sinulla olisi noissa juhlissa sitten loppujen lopuksi?

Tulisiko yhtäkkiä surullinen olo feikkihäistäsi?

Korostuisiko se, ettei elinkumppanisi halua sinusta aviovaimoa, noissa rakkaudenjuhlissa entistä enemmän?

Oletko varma, että haluaisit astua vieraittesi eteen, kun kuitenkin tiedät, että jotkut, ehkä jopa monet, pitäisivät teitä juhlinenne vähän korneina? Ehkä tulisi suoria kysymyksiäkin, että "no Maija ja Matti, miksette menneet kunnolla naimisiin?"

Vierailija kirjoitti:

2) Ne, jotka eivät ymmärrä hääjuhlien merkitystä riittinä, suoraan sanoen huvittavat minua. Miksi te luulette että hääjuhlia järjestetään suunnilleen joka kulttuurissa? Kahden suvun yhteenliittyminen, perheeksi muodostuminen ja ylipäätään yhteisten muistojen luominen ei sano teille mitään? 

Mutta pitäisikö kukaan muu kuin sinä tätä juhlaa tuollaisena riittinä?

Riittääkö se sinulle, että itseäsi varten haluat nähdä juhlan näin (ehkä jopa hieman epätoivoisesti), mutta kukaan muu, edes "sulhanen", ei näe asiaa samoin? Ja että "sulhanen" tekee kaiken vain mieliksesi, ei siksi, koska kokee tällaisen sukujen yhteen liittämisen (jos se juhla voi millään tasolla edes toimia sellaisena) tärkeänä tai edes tarpeellisena? Hänhän ei halua naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

2) Ne, jotka eivät ymmärrä hääjuhlien merkitystä riittinä, suoraan sanoen huvittavat minua. Miksi te luulette että hääjuhlia järjestetään suunnilleen joka kulttuurissa? Kahden suvun yhteenliittyminen, perheeksi muodostuminen ja ylipäätään yhteisten muistojen luominen ei sano teille mitään? 

Hääjuhliin liittyy hyvin olennaisesti juhlittavan parin vihkiminen. Se, miten vihkiminen tapahtuu ja kuinka virallista se on, riippuu tietysti kulttuurista. Totta kai te voitte pitää juhlat sitoutumisen kunniaksi, mutta ihan uskottavuuden vuoksi kannattaa tehdä selkeä ero hääjuhliin. Muuten juhlista tulee mieleen leikkihäät. Tai feikkihäät, ihan miten haluat.

JSSAP JSSAP JSSAP!!!!!!!

Hääjuhla riittinä. Niin. Mutta kun teidän juhlanne eivät olisi häät.

Jossain hauskoissa videoissa oli myös häät jotka sitten lopulta olivatkin aprillipila. Eikös tuo olisi hyvä teille, saisit haluamasi ja hääväkikin vain lopulta nauraisi makeasti, ei tarvitsi sitten kenenkään takanapäin kummastella että mikä se tämmöinen juhla on olevinaan.

Joistakin asioista ei vain voi tehdä kompromissia. Naimisiinmeno on tällainen. Joko mennään tai ei mennä. Mitään välimuotoa ei ole, eikä minusta kannata edes yrittää saada sitä aikaan jollain rakkaudenjuhlilla. Ei mikään itsekeksitty ja vapaamuotoinen juhla voi olla riitti. Huomaat sen viimeistään juhlan jälkeen, ettei se sittenkään auttanut tähän ongelmaasi yhtään, ja syy on, ettei kukaan muu kuin sinä pitäisi juhlaa minään sukujen yhteen liittämisenä tms. Sopeudu ja hyväksy asia, tai sitten ei auta muu kuin erota.

Yleensä se mieli muuttuu, kunhan on oikea ihminen rinnalla. Seurustelin eksäni kanssa 9 vuotta, enkä halunnut naimisiin. Myöhemmin tapasin nykyisen mieheni ja koin ahaa-elämyksen, että haluan naimisiin ja tuon ihmisen puolisokseni. Sad but true.

Vierailija kirjoitti:

En pukkaisi lapsia miehelle, joka ei halua sitoutua kanssani.

Niin mutta sinä oletkin viisas , monet eivät ole valitettavasti.

Ja sitten kune tulee Ero niin ihmetellään että : KUINKA SIINÄ KÄVIKIN NIIN ?

Ap, miten sä selität kaikille muille nuo "rakkaudenjuhlasi"? Juhlista tulee sitten varmasti paljon valokuvia niin kuin "häistä" tapaa tulla, aiotteko ottaa itsellenne oikean potrettikuvaajan? Ripustaa "hääpotretin" seinälle niin kuin monet tekevät? Pidät sormustakin sormessa. Mitä sitten kun puheeksi tulee aviollinen statuksesi? 

"Joo mulla oli nää juhlat missä mulla oli morsiuspuku ja sormus sormessa, heitin kukkakimppua, mies riisui sukkanauhaa hampaillaan, leikattiin hääkakku ja tanssittiin häävalssi MUTTA EI NE OLLEET OIKEAT HÄÄT. Mun mies ei halunnut mua lailliseksi vaimokseen, joten mä sain vain nuo juhlat! Ei me olla oikeesti naimisissa :D:D" 

Ihan uteliaisuuttani kysyn: miksi miehesi ei suostu menemään kanssasi naimisiin?

Vähän sama kuin ateistiperheen lapselle pidettäisiin "rippijuhlat" tai lukion keskeyttäneelle pidettäisiin "yo-juhlat". Ruusuineen, shampanjoineen ja vaikka valkoinen lippalakki päässä.

Miksei mies halua naimisiin?

Vähän oudoltahan se kuulostaa viettää "häitä", jos ei edes naimisiin olla menty tai mitenkään virallistettu sitä suhdetta. Mutta kukin tavallaan, ei kai se minulta ole pois jos sinä haluat viettää häitä menemättä naimisiin.

Sukulaiseni vietti rippijuhlaa, vaikka hän ei ollut käynyt rippikoulua  (eikä käynyt millään protu-leirillä tai muullakaan vastaavalla). Hän vain vietti rippijuhlaa, koska muutkin tekivät niin. Olihan se vähän outoa, varsinkin kun vieraille ei asiasta kerrottu kuin vasta juhlien jälkeen.

Ap hakee siirtymäriittiä vaikka ei tee siirtymää. Ei juhlaa voi rakentaa tyhjän päälle.

Viettäisitte näennäisesti häitä, mutta sellainen pikkujuttu kuin avioliitto vain puuttuu?

Kai sitten muutaman vuoden päästä on hautajaispidot, mutta ilman vainajaa? Tyhjä arkku symboloimassa jotakin ja sillai, kun halutaan oman näköistä ja juhlistaa elämän päättymistä ja tuntuis paremmalta?

Ei voi ymmärtää.

Etsi mies, joka haluaa naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei juhlaa voi rakentaa tyhjän päälle.

Miksi ei? Onko elämä tai parisuhde ilman avioliittoa tyhjää?

Tuota juhlien sarjaahan voisi jatkaa aina kun tulisi sellainen "mäkin haluun!"-fiilis. Näinhän me kasvatamme lapsemme. Ei tarvitse oppia ajamaan kolmipyöräisellä, kun vanhemmat voivat tangosta työntää....

Hahhaa, annan 3/5! :)

Vierailija kirjoitti:

Miksei mies halua naimisiin?

Vähän oudoltahan se kuulostaa viettää "häitä", jos ei edes naimisiin olla menty tai mitenkään virallistettu sitä suhdetta. Mutta kukin tavallaan, ei kai se minulta ole pois jos sinä haluat viettää häitä menemättä naimisiin.

Sukulaiseni vietti rippijuhlaa, vaikka hän ei ollut käynyt rippikoulua  (eikä käynyt millään protu-leirillä tai muullakaan vastaavalla). Hän vain vietti rippijuhlaa, koska muutkin tekivät niin. Olihan se vähän outoa, varsinkin kun vieraille ei asiasta kerrottu kuin vasta juhlien jälkeen.

Lisäisin vielä, että jos päädyt pitämään "häät" ilman naimisiin menoa tai mitään virallistamista, niin selitä kutsussa hyvin mikä juhlien idea on.

Ainakin itselle tuosta aiheettomasta rippijuhlasta tuli vähän sellainen "Lahjojen takiako nämä juhlat pidetään?" -fiilis. Perhe ei kuulnut kirkkoon ja tytär ei halunnut rippikouluun/protulle/mihinkään vastaavaan, joten hieman epäselväksi jäi, että mitä siellä rippijuhlan nimikkeellä olevassa juhlassa oikein todellisuudessa juhlistettiin.