Lue keskustelun säännöt.
Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti
26.04.2016 |
Eivätkä varsinkaan siten kun (äitini) vaati minua suhtautumaan muihin ihmisiin, joista piti välittää niin kovasti, tai tuli huutoa. Opin sillä vain, ettei kukaan välitä minusta, koska kukaan ei koskaan arvostanut uhrautumisiani. Isäni tas sai näihin päiviin saakka ylläpidettyä illuusiota siitä, että olen hänelle rakas ja tärkeä tytär, jota hän aina vannotti luottamaan itseensä ja uskotteli, että minä voin luottaa häneen.
Nyt luottamukseni on kuitenkn rikottu. Viimeisen kerran. Aiemmin hän on syyttänyt uutta vaimoaan siitä, ettei ole voinut aina pitää lupauksiaan. Nytkin hän yritti taas, mutta se ei enää mene läpi. Se oli hän itse, joka rikkoi lupaamansa asian eräässä hyvin isossa ja minulle merkittävässä keississä. Hyvähän hänen sillä olikin kalastella lojaaliuttani, sehän oli merkittävä juttu. Olin siis valmis isoihinkin myönnytyksiin koko elämäni ajan.
Nyt se on loppu. En enää usko, että kumpikaan vanhempi koskaan välitti minusta aidosti, vaikka kumpikin on onnistunut huijaamaan minua tänne saakka uskomaan niin (kun he sanovat).
Äitini pahin teko näissä isäni minua kohtaan tekemissä pettymyksissä on se, että hän ikään kuin lyö lyötyä, ei ole yhtään pahoillaan minun puolestani, vaan moittii että "veljeilinkin" isäni kanssa. Eli että luotin häneen.
Tämä kaikki on ollut niin kamalaa, että se on vaikuttanut erittäin rampauttavasti omaan kykyyni olla vanhempana. Samoin mahdollisuuksiini etsiä ja löytää puoliso, jonka uskon ja tunnen rakastavan minua. Eihän minua voi kukaan aidosti rakastaa. Koska se on ollut minun lapsuuden perheessä minun syyni, kun äiti ei ole voinut minua aidosti rakastaa! Tämmöinen on ollut äitini asenne minuun kaikki nämä vuodet! Nyt ajattelen samoin...se on lasteni syy, jos en minä voi heitä rakastaa... Enkä varmaan ole edes ainoa lapsiaan tällä tavalla (piilo) vihaava äiti... Täälläkin saa aina välillä lukea näitä kamalia lapsia omistavien äitien kertomuksia. Että ihan lapsissa vika, kun äiti ei voi heitä rakastaa. Jep jep. Ja uskokaa vain paskiaiset omia valheitanne. Lapsenne ovat teihin nähden täysin syyttömiä.
Ehkä se tästä, suhteeni lapsiani kohtaan, muuttuu kun mun ei enää tarvitse ylläpitää vihan kätkeviä kulisseja vanhempiini nähden ja uskoa, että mä ITSE olen aiheuttanut sen, ettei he voi minua rakastaa...
t. Äitivihaaja
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi oli saattanut puhua sille uudelle vaimolle ties mitä sinusta. Ja siksi se vaimo ei suostunut jättämään sua ja isääsi kahden kesken siellä sairaalassa. Mitä jos isäsi oli sopinut sen vaimonsa kanssa samanlaisen ikuisen tiiviin liittolaissuhteen, johon kukaan ei pääse väliin? Ja luvannut sille kaikkia taloudellisia etuja liittolaisena olosta? Eikä isäsi halunnut paljastua siitä, että hän ei pidä lupauksiaan vaan ne olivat vain hänen vallankäyttöään. Oli mieluummin valmis syyttämään muita. En isästäsi kovin luotettavaa kuvaa saanut, koska kerroit että hänellä oli muitakin naisia vaimonsa lisäksi. Kenties isääsi oli kohdeltu kaltoin lapsena, eikä hän ottanut koskaan vastuuta omasta elämästään, vaan jatkoi linjalla kohtelen muita niin kuin minuakin on kohdeltu. Jokainen aikuinen on vastuussa elämästään, hae itsellesi apua.
Oon jo hakenutkin, siksikin nää asiat rupeaa pikkuhiljaa selviämään. Te jotka täällä huutelette mulle jäätte kauas taakseni niin itsetunnossa kuin rehellisyydessä itseänne kohtaan kunhan mä tästä nousen, koska te ette erota enää oikeaa väärästä.
apTämä teksti yhdistettynä aikaisempiin kertookin jo paljon sinusta ja asenteestasi. Olet todella vihainen ja katkera, etkä siedä ajatusta että voisit olla väärässä, tai että jokin asia voisi olla sinun oma syysi. Sen takia varmaan oletkin vihainen ja katkera, kun joudut kohtaamaan faktan, ettet itsekään ole täydellinen, ja sitä onkin vaikea hyväksyä.
Eli narsisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittele vihasi lävitse ja aikuistu. Luulen, että kyse ei ole vanhempiesi rakkauden puutteesta, vaan temperamentti- ja taitoeroistanne. Esim minun on vaikeaa olla huutamatta ja neuvoa lasta uudestaan ja uudestaan samassa mielestäni helpossa asiassa.
Yksi lapsi oppii heti ja toiselle saa takoa monta kertaa ja silti hän ei osaa tehdä montaa asiaa yhtaikaa. Keksittyminen yhteen on ok, mutta ei todellakaan kaikissa elämän asioisssa. Kuten kävellä ja kaivaa avaimet esille, jotta minun ei tarvitse roikottaa kauppakasseja kauempaa. Avain on valmiina silloin kun ollaan ovella. Piste. Ja tämä on turvallisuusoppikin, sillä mitä siitä tulisi, jos kaivelisit avaintasi ja joku ehtisi sinut yllättämään ja ryöstämään sillä aikaa kuin seisahtuisit ovesi eteen! En huuda, en huuda, treenaan lastani enemmän. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten vain odottelen, että isä kuolee, koska minulle ei ole tuollaisesta isästä mitään hyötyä. Ja tämä tunne ei TODELLAKAAN syntynyt tämän perintöjutun myötä yksistään, vaan on koko 4-kymmenvuotiaan elämäni päätepiste isäni huijattavana tyttärenä. Olen nimittäin erinäisiäkin isän temppuja painanut villasella koska olen luottanut siihen mitä hän minulle sanoo! Nuyt en enää paina ja isä saa mennä minne huvittaa, minä en enää piittaa!
apToivottavasti. Taitaa isäsikin huokaista helpotuksesta kun ahne rahankärkkyjä häipyy. Toivottavasti älyät häipyä ulisemasta tältä palstaltakin. Heippa. Muista ruokkia lapset ja siivota!
En ole mikään rahanahne kärkkyjä, kun fakta on, että isältä menee nyt elämiseen enemmän rahaa, kuin luopumalla perinnöstä. Hän se ahne paska on, toki se OIKEUS hänellä on olla, mutta että kehtaakin esittää minulle päin naamaa, että luopuminen sopii ja vieritellä sitä vaimon syyksi, jos se ei sitten tule onnistumaan ja että enhän mä vain, räpyti räpyti, hylkää häntä sitten?
Ja en häivy palstalta minnekään, häivy ite!
apMiten se, että isäsi ei anna sinulle rahojaan tekee HÄNESTÄ Ahneen paskan? Kyllä se ahne paska olet sinä. Nosta perseesi penkistä, äläkä kyylää isäsi rahoja ahne kiilto silmissäsi. Sinä jos kukaan olet varsinainen lompakkoloinen. Vittuako sulle kuuluu, jos isäsi laittaa OMAAN elämiseensä OMIA rahojaan enemmän kuin luopumalla perinnöstä???
No on ahne paska. Hänellä on jo eläessään lahjaksi saatua omaisuutta useamman asunnon ja ison osakesalkun verran. Minulla ja perheelläni on tiukkaa. Isä ei ole auttanut näillä perimillään rahoilla minua mitenkään. Ei toki tarvitse, mutta äitinkin sanoi, että kuka tahansa toinen vanhempi kyllä auttaisi, kun siihen on olisi mahdollisuus. Ja välejä ei niinkään riko isän tapa haalia itselleen, mihin hänellä on toki oikeus, vaan tuo kaksinaamainen valehtelu samalla kun kyynelsilmin melkeinpä kantaa huolta, etteivät välimme rikkoudu.
ap
Ja isä on iyse elinaikanaan ottanut puheeksi mitä mä aikanaan perin... Silloin vaimo pillastui, että siitä ei olisi saanut puhua. Eli tarkoitan, että se ei ole ollut perheessämme tabu, että näitä asioita puhutaan ja niitä mietitään jo henkilöiden eläessä. Nyt samasta omaisuudesta menee kaksinkertaiset verotkin, mahdollisesti hyvinkin nopean ajan sisällä. Totta kai se harmittaa, kun sen olisi voinut välttää. Verosuunnittelua se olisi ollut.
ap
Tiedän. Lääkäri sanoi mulle kuitenkin että isä tuskin elää vuorokautta kauemmin ja oli oikeassa. Tila oli todella kriittinen silloin. Äiti sanoi ettei tullut mieleen ilmottaa. Ite en vois unohtaa omia lapsiani. Mutta äiti on äiti, oma napa on ollu aina tärkein. ap[/quote]
Entä jos äitisi vaan oman surunsa keskellä ei huomannut soittaa? Tai halusi suojella sinua? Surun keskellä ihmiset eivät toimi välttämättä rationaalisesti.
Tuntui minustakin pahalta, kun oma veli oli kuolemaisillaan, mutta äiti lähti sairaalasta ja sanoi, että on saunailta. Minusta se tuntui silloin kylmältä. Vasta myöhemmin ymmärsin että äiti ei vain pystynyt katsomaan veljen kärsimystä. Tosiasiassa hän ei koskaan toipunut poikansa kuolemasta. Kuoli itse pari vuotta veljen jälkeen, vaikka oli vielä nuorehko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten vain odottelen, että isä kuolee, koska minulle ei ole tuollaisesta isästä mitään hyötyä. Ja tämä tunne ei TODELLAKAAN syntynyt tämän perintöjutun myötä yksistään, vaan on koko 4-kymmenvuotiaan elämäni päätepiste isäni huijattavana tyttärenä. Olen nimittäin erinäisiäkin isän temppuja painanut villasella koska olen luottanut siihen mitä hän minulle sanoo! Nuyt en enää paina ja isä saa mennä minne huvittaa, minä en enää piittaa!
apToivottavasti. Taitaa isäsikin huokaista helpotuksesta kun ahne rahankärkkyjä häipyy. Toivottavasti älyät häipyä ulisemasta tältä palstaltakin. Heippa. Muista ruokkia lapset ja siivota!
En ole mikään rahanahne kärkkyjä, kun fakta on, että isältä menee nyt elämiseen enemmän rahaa, kuin luopumalla perinnöstä. Hän se ahne paska on, toki se OIKEUS hänellä on olla, mutta että kehtaakin esittää minulle päin naamaa, että luopuminen sopii ja vieritellä sitä vaimon syyksi, jos se ei sitten tule onnistumaan ja että enhän mä vain, räpyti räpyti, hylkää häntä sitten?
Ja en häivy palstalta minnekään, häivy ite!
apMiten se, että isäsi ei anna sinulle rahojaan tekee HÄNESTÄ Ahneen paskan? Kyllä se ahne paska olet sinä. Nosta perseesi penkistä, äläkä kyylää isäsi rahoja ahne kiilto silmissäsi. Sinä jos kukaan olet varsinainen lompakkoloinen. Vittuako sulle kuuluu, jos isäsi laittaa OMAAN elämiseensä OMIA rahojaan enemmän kuin luopumalla perinnöstä???
No on ahne paska. Hänellä on jo eläessään lahjaksi saatua omaisuutta useamman asunnon ja ison osakesalkun verran. Minulla ja perheelläni on tiukkaa. Isä ei ole auttanut näillä perimillään rahoilla minua mitenkään. Ei toki tarvitse, mutta äitinkin sanoi, että kuka tahansa toinen vanhempi kyllä auttaisi, kun siihen on olisi mahdollisuus. Ja välejä ei niinkään riko isän tapa haalia itselleen, mihin hänellä on toki oikeus, vaan tuo kaksinaamainen valehtelu samalla kun kyynelsilmin melkeinpä kantaa huolta, etteivät välimme rikkoudu.
ap
Käytkö itse töissä? Vai onko perheen elättäminenkin miehesi vastuulla? Kyllä se kuule on niin, että jokainen on oman onnensa seppä. En ole minäkään saanut pennin pyörylää vanhemmiltani eikä ole suurin osa tuntemistani muistakaan ihmisistä. En silti hauku vanhempiani ahneiksi paskoiksi ja ulise netissä, kuinka minulle kuuluisi HEIDÄN rahansa. Sinä näytät olevan sitä sorttia, joka kyllä on mielin kielin niin kauan kuin siitä on luvassa mahdollista taloudellista hyötyä. Sitten kun paljastuukin, ettei rahaa ole tulossa, haukut isäsi. Hyi vittu että olet kuvottava.
Sinähän olet jo saanut ennakkoperintöjä
Puistattaa miten et vähääkään surrut mummoasi vaan laskskelit mahdollista perintöä. Isäsi olet jo moneen kertaan kuopannut
Vakioaiheesi. Perintö
Ihmisistä et välitä vähääkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei siis saanut isää luopumaan perinnöstään. Onhan se huutava vääryys!
Totta. Kun otin asian isän kanssa puheeksi hän sanoi, että sopii kyllä hänelle. Saman hän sanoi tädilleni. Sitten hän vielä minulle toivoi, että jos hänen vaimonsa on eri mieltä, niin asiasta ei tulisi hänen ja minun välille kitkaa. Sanoin, että ei tietenkään tule, jos sanot vaimollesi, että sinulle sopii luopua perinnöstä ja että minä maksan perinnön tuoton hänelle niin kauan kun hän elää.
No, setäni menee sitten käymään ja juttelemaan siitä, luopuuko isä perinnöstä. Niin sedän mukaan isäni ei kertaakaan maininnutkaan, että hänelle sopisi luopua perinnöstä, vaan halusi pitää sen itse, vaikka vaimokin oli sanonut, ettei välittäisi ottaa vastaan niin paljon asioiden hoitoa, kun mitä omaisuuden tuoton hankkiminen (vuokratulot ym.) vaatii. Eli isä kusetti minua suoraan silmään.
Se, mitä isä ja vaimo eivät edes tienneet (koska siitä ei päästy keskustelemaankaan kun vastaus oli heti tyrmäys) oli että ei vanhan, kohta laitokseen joutuvan ihmisen kannata ottaa perintöä, josta on tuloa, vastaan, koska silloin hänen hoitomaksunsa nousevat ja valtio vie tuloista puolet. Jos minä olisin maksanut isän hoitomaksut ja muita heidän menojaan heille (vaimollekin) olisi jäänyt enemmän rahaa käyttöön. Koska idea ei ollut että saan perinnön käyttöönikin vaan että annan tuotot isälle. Sen hänelle myös kerroin ja se tuntui minulle hänen jutellessaan sopivan hänelle hyvin. Vittu mikä paska!
ap
Tässä kohtaa olet typerä. Isälläsi on oikeus muuttaa mieltänsä, ja hänellä ei ole velvollisuutta luopua perinnöstään. Se on hänen perintönsä ja hän saa vaikka paskoa sen jos huvittaa, eikä sinulla ole asiaan mitään sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten vain odottelen, että isä kuolee, koska minulle ei ole tuollaisesta isästä mitään hyötyä. Ja tämä tunne ei TODELLAKAAN syntynyt tämän perintöjutun myötä yksistään, vaan on koko 4-kymmenvuotiaan elämäni päätepiste isäni huijattavana tyttärenä. Olen nimittäin erinäisiäkin isän temppuja painanut villasella koska olen luottanut siihen mitä hän minulle sanoo! Nuyt en enää paina ja isä saa mennä minne huvittaa, minä en enää piittaa!
apToivottavasti. Taitaa isäsikin huokaista helpotuksesta kun ahne rahankärkkyjä häipyy. Toivottavasti älyät häipyä ulisemasta tältä palstaltakin. Heippa. Muista ruokkia lapset ja siivota!
En ole mikään rahanahne kärkkyjä, kun fakta on, että isältä menee nyt elämiseen enemmän rahaa, kuin luopumalla perinnöstä. Hän se ahne paska on, toki se OIKEUS hänellä on olla, mutta että kehtaakin esittää minulle päin naamaa, että luopuminen sopii ja vieritellä sitä vaimon syyksi, jos se ei sitten tule onnistumaan ja että enhän mä vain, räpyti räpyti, hylkää häntä sitten?
Ja en häivy palstalta minnekään, häivy ite!
apMiten se, että isäsi ei anna sinulle rahojaan tekee HÄNESTÄ Ahneen paskan? Kyllä se ahne paska olet sinä. Nosta perseesi penkistä, äläkä kyylää isäsi rahoja ahne kiilto silmissäsi. Sinä jos kukaan olet varsinainen lompakkoloinen. Vittuako sulle kuuluu, jos isäsi laittaa OMAAN elämiseensä OMIA rahojaan enemmän kuin luopumalla perinnöstä???
No on ahne paska. Hänellä on jo eläessään lahjaksi saatua omaisuutta useamman asunnon ja ison osakesalkun verran. Minulla ja perheelläni on tiukkaa. Isä ei ole auttanut näillä perimillään rahoilla minua mitenkään. Ei toki tarvitse, mutta äitinkin sanoi, että kuka tahansa toinen vanhempi kyllä auttaisi, kun siihen on olisi mahdollisuus. Ja välejä ei niinkään riko isän tapa haalia itselleen, mihin hänellä on toki oikeus, vaan tuo kaksinaamainen valehtelu samalla kun kyynelsilmin melkeinpä kantaa huolta, etteivät välimme rikkoudu.
apKäytkö itse töissä? Vai onko perheen elättäminenkin miehesi vastuulla? Kyllä se kuule on niin, että jokainen on oman onnensa seppä. En ole minäkään saanut pennin pyörylää vanhemmiltani eikä ole suurin osa tuntemistani muistakaan ihmisistä. En silti hauku vanhempiani ahneiksi paskoiksi ja ulise netissä, kuinka minulle kuuluisi HEIDÄN rahansa. Sinä näytät olevan sitä sorttia, joka kyllä on mielin kielin niin kauan kuin siitä on luvassa mahdollista taloudellista hyötyä. Sitten kun paljastuukin, ettei rahaa ole tulossa, haukut isäsi. Hyi vittu että olet kuvottava.
No en hauku siksi, kun paljastuu, ettei rahaa ollut tulossa, vaan ETTÄ KEHTAISIKIN SANOA MULLE, ETTÄ LUOPUMINEN PERINNÖSTÄ SOPII, EI HALUA MAKSAAKAAN VEROJA ja että vaimo saattaa asettua poikkiteloin, mutta todellisuudessa itse on se, joka sanoo, että luopuminen ei sovi! Ja olettaa nyt, että mä uskon, että me olemme joku isä-tytär -tiimi!
Ja kuten äsken sanoin, isää on kyllä kiehtonut aina kertoilla mitä minä sitten aikanaan perin. Kiva puheenaihe, jolla pitää minut kiinnostuneena.
Mieheni on työtön. Minä käyn töissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ajatuskulut ovat häiriintyneitä ja narsistisia. Ei ap:lla ole oikeutta isänsä omaisuuteen, meiltä veronmaksajiltako pitäisi isän hoito kokonaisuudessaan kupata, että ap saisi lisää rahaa. Uhriutuminen on luokkaa sata ja mitään vastuuta ap ei ota siitä, että kohtelee lapsiaan huonosti (eli antaa kyllä itselleen luvan olla huono vanhempi).
Raha sotkee ihmisten välit helpoiten. Olet kokenut mielipahaa ja käyt terapiassa. Sitä nopeammin paranet, kun hyväksyt, että isäsi puheista huolimatta hän ei ole velvollinen jättämään sulle perintöä lainkaan. Hän voi jättää, jos haluaa. Mutta hänen ei ole pakko. Aikuisten ihmisten olisi aika oppia tulemaan toimeen omillaan.
Mun toinen vanhempi peri suomalaisessa mittakaavassa huomattavan omaisuuden vanhemmiltaan. Olen ainoa lapsi ja ilmoittanut, että mun puolestani käyttäköön elinaikanaan omaisuutensa miten haluaa. Mieluiten pitää itsestään huolta parhaaksi katsomalla tavallaan. Jos jotain haluaa jättää, niin ajattelee mieluummin lapsenlapsiaan. En mä aio olla katkera, vaikka en saisi penniäkään. Saattaisin vähän ihmetellä, kun vanhemmat puhuneet toisin. Mutta heillä ei ole velvollisuutta jättää mulle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei siis saanut isää luopumaan perinnöstään. Onhan se huutava vääryys!
Totta. Kun otin asian isän kanssa puheeksi hän sanoi, että sopii kyllä hänelle. Saman hän sanoi tädilleni. Sitten hän vielä minulle toivoi, että jos hänen vaimonsa on eri mieltä, niin asiasta ei tulisi hänen ja minun välille kitkaa. Sanoin, että ei tietenkään tule, jos sanot vaimollesi, että sinulle sopii luopua perinnöstä ja että minä maksan perinnön tuoton hänelle niin kauan kun hän elää.
No, setäni menee sitten käymään ja juttelemaan siitä, luopuuko isä perinnöstä. Niin sedän mukaan isäni ei kertaakaan maininnutkaan, että hänelle sopisi luopua perinnöstä, vaan halusi pitää sen itse, vaikka vaimokin oli sanonut, ettei välittäisi ottaa vastaan niin paljon asioiden hoitoa, kun mitä omaisuuden tuoton hankkiminen (vuokratulot ym.) vaatii. Eli isä kusetti minua suoraan silmään.
Se, mitä isä ja vaimo eivät edes tienneet (koska siitä ei päästy keskustelemaankaan kun vastaus oli heti tyrmäys) oli että ei vanhan, kohta laitokseen joutuvan ihmisen kannata ottaa perintöä, josta on tuloa, vastaan, koska silloin hänen hoitomaksunsa nousevat ja valtio vie tuloista puolet. Jos minä olisin maksanut isän hoitomaksut ja muita heidän menojaan heille (vaimollekin) olisi jäänyt enemmän rahaa käyttöön. Koska idea ei ollut että saan perinnön käyttöönikin vaan että annan tuotot isälle. Sen hänelle myös kerroin ja se tuntui minulle hänen jutellessaan sopivan hänelle hyvin. Vittu mikä paska!
apTässä kohtaa olet typerä. Isälläsi on oikeus muuttaa mieltänsä, ja hänellä ei ole velvollisuutta luopua perinnöstään. Se on hänen perintönsä ja hän saa vaikka paskoa sen jos huvittaa, eikä sinulla ole asiaan mitään sanomista.
Tämä ei ole mitään mielenmuuttamista, vaan aivan selvä kuvio. On tapahtunut siis ennenkin. Mutta aiemmin vaimo sotkeutui asiaan, niin että minun oli vaikea nähdä, ettei isäkään lopulta halunnut pitää lupaustaan. Vaan isä meni sen taa, että asia ei nyt vain sovi vaimolle. Mieheni sen jo silloin näki ja sanoi minullekin, ettei isälläsi ollut aikomustakaan pitää sanaansa mulle, mutta mä en ollut satavarma siitä, koska aiemmin kun en ollut osannut vaatia isää pitämään sanojaan näitä säröjä ei ollut niin tullut.
Nyt vasta tajuan itsekin, että isä on aina pelannut kaksin kortein.
Ei siinä mitään. Kyllä mä sen kestän. Kunhan aikaa kuluu. Se vain on kipeä asia, etten voi soittaa äidilleni ja saada tulea, koska äidistä tuo nyt ei ole mitään. Että kusee mua silmään. Äiti on niin korruptoitunut itsekin, ettei enää erota oikeaa väärästä. Siis tuota kusetusasiaa vääräksi. Onhan se mulle valehtelu väärin, vaikka miten oiskin oikeus pitää se perintö, niin kuin tietenkin onkin, en ole muuta väittänytkään!! Eri asia tietysti, jos haluaisi aidosti ajatella minua, kuten on koko elämäni ajan esittänyt, että todellakin ajattelee. Olisi vain suoraan päin naamaa sanonut, että hänestä se ei ole hyvä idea niin eipä siinä sitten sen kummempaa. Ahneena olisin silti pitänyt, mutta tuskin loukkaantunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Raha sotkee ihmisten välit helpoiten. Olet kokenut mielipahaa ja käyt terapiassa. Sitä nopeammin paranet, kun hyväksyt, että isäsi puheista huolimatta hän ei ole velvollinen jättämään sulle perintöä lainkaan. Hän voi jättää, jos haluaa. Mutta hänen ei ole pakko. Aikuisten ihmisten olisi aika oppia tulemaan toimeen omillaan.
Mun toinen vanhempi peri suomalaisessa mittakaavassa huomattavan omaisuuden vanhemmiltaan. Olen ainoa lapsi ja ilmoittanut, että mun puolestani käyttäköön elinaikanaan omaisuutensa miten haluaa. Mieluiten pitää itsestään huolta parhaaksi katsomalla tavallaan. Jos jotain haluaa jättää, niin ajattelee mieluummin lapsenlapsiaan. En mä aio olla katkera, vaikka en saisi penniäkään. Saattaisin vähän ihmetellä, kun vanhemmat puhuneet toisin. Mutta heillä ei ole velvollisuutta jättää mulle mitään.
Minulle taas isä on kauan jo puhunut, mitä mä sitten aikanaan saan. Usko pois, siitä on riittänyt hänellekin. On ollut purjeveneet, ulkomaan asunto, poisjäänti työelämästä 5-kymppisenä...
Tässä sotki välit valehtelu. Kusetus. Sitä en siedä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten vain odottelen, että isä kuolee, koska minulle ei ole tuollaisesta isästä mitään hyötyä. Ja tämä tunne ei TODELLAKAAN syntynyt tämän perintöjutun myötä yksistään, vaan on koko 4-kymmenvuotiaan elämäni päätepiste isäni huijattavana tyttärenä. Olen nimittäin erinäisiäkin isän temppuja painanut villasella koska olen luottanut siihen mitä hän minulle sanoo! Nuyt en enää paina ja isä saa mennä minne huvittaa, minä en enää piittaa!
apToivottavasti. Taitaa isäsikin huokaista helpotuksesta kun ahne rahankärkkyjä häipyy. Toivottavasti älyät häipyä ulisemasta tältä palstaltakin. Heippa. Muista ruokkia lapset ja siivota!
En ole mikään rahanahne kärkkyjä, kun fakta on, että isältä menee nyt elämiseen enemmän rahaa, kuin luopumalla perinnöstä. Hän se ahne paska on, toki se OIKEUS hänellä on olla, mutta että kehtaakin esittää minulle päin naamaa, että luopuminen sopii ja vieritellä sitä vaimon syyksi, jos se ei sitten tule onnistumaan ja että enhän mä vain, räpyti räpyti, hylkää häntä sitten?
Ja en häivy palstalta minnekään, häivy ite!
apMiten se, että isäsi ei anna sinulle rahojaan tekee HÄNESTÄ Ahneen paskan? Kyllä se ahne paska olet sinä. Nosta perseesi penkistä, äläkä kyylää isäsi rahoja ahne kiilto silmissäsi. Sinä jos kukaan olet varsinainen lompakkoloinen. Vittuako sulle kuuluu, jos isäsi laittaa OMAAN elämiseensä OMIA rahojaan enemmän kuin luopumalla perinnöstä???
No on ahne paska. Hänellä on jo eläessään lahjaksi saatua omaisuutta useamman asunnon ja ison osakesalkun verran. Minulla ja perheelläni on tiukkaa. Isä ei ole auttanut näillä perimillään rahoilla minua mitenkään. Ei toki tarvitse, mutta äitinkin sanoi, että kuka tahansa toinen vanhempi kyllä auttaisi, kun siihen on olisi mahdollisuus. Ja välejä ei niinkään riko isän tapa haalia itselleen, mihin hänellä on toki oikeus, vaan tuo kaksinaamainen valehtelu samalla kun kyynelsilmin melkeinpä kantaa huolta, etteivät välimme rikkoudu.
apKäytkö itse töissä? Vai onko perheen elättäminenkin miehesi vastuulla? Kyllä se kuule on niin, että jokainen on oman onnensa seppä. En ole minäkään saanut pennin pyörylää vanhemmiltani eikä ole suurin osa tuntemistani muistakaan ihmisistä. En silti hauku vanhempiani ahneiksi paskoiksi ja ulise netissä, kuinka minulle kuuluisi HEIDÄN rahansa. Sinä näytät olevan sitä sorttia, joka kyllä on mielin kielin niin kauan kuin siitä on luvassa mahdollista taloudellista hyötyä. Sitten kun paljastuukin, ettei rahaa ole tulossa, haukut isäsi. Hyi vittu että olet kuvottava.
No en hauku siksi, kun paljastuu, ettei rahaa ollut tulossa, vaan ETTÄ KEHTAISIKIN SANOA MULLE, ETTÄ LUOPUMINEN PERINNÖSTÄ SOPII, EI HALUA MAKSAAKAAN VEROJA ja että vaimo saattaa asettua poikkiteloin, mutta todellisuudessa itse on se, joka sanoo, että luopuminen ei sovi! Ja olettaa nyt, että mä uskon, että me olemme joku isä-tytär -tiimi!
Ja kuten äsken sanoin, isää on kyllä kiehtonut aina kertoilla mitä minä sitten aikanaan perin. Kiva puheenaihe, jolla pitää minut kiinnostuneena.
Mieheni on työtön. Minä käyn töissä.
ap
Kumman paljon aikaa sinulla on vatvoa tällaista diibadaabaa palstalla siihen nähden että olet töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mitä ap.n isä teki? Ei maksanut kulutusluottojasi tai ei tullut talolainan takaajaksi? näin meidän perheessä iso "tyttö" suuttui isukilleen.
Ei niin kuulukaan tehdä, mutta entäpä, jos tämä isä olisi hoitanut aiheuttamansa mielipahat ja pettymykset lupaamalla maksaa kulutusluottosi pois tai tulla talolainan takaajaksi? Siitä on nyt kysymys. Mitä omia tekoja on haluttu valkopestä lupaamalla asioita, jotka ovat mahdollisia sitten tulevaisuudessa. Jos en nyt suutu. No enhän mä sitten tietenkään suuttunut. Osaanhan mä odottaa. Ja odottaa. Kunnes sanotaankin, että kyllä mä nyt auttaisin, mutta kun vaimo kieltää.
ap
Eli siis olet nelikymppisenä mankumassa vanhemmiltasi rahaa ja kun et saa sitä se on todiste siitä etteivät he koskaan rakastaneet sinua.
Ap:tä taita vituttaa eniten se, ettei nyt pääsekään nöyryyttämään äitiään sillä asunnolla, joka hänen piti ostaa ja armollisesti antaa äidin asunnoksi. Mahdollisesti. Ehkä. Jos äiti ensin nöyrtyy ja nuolee ap:n persettä. Yök mikä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ajatuskulut ovat häiriintyneitä ja narsistisia. Ei ap:lla ole oikeutta isänsä omaisuuteen, meiltä veronmaksajiltako pitäisi isän hoito kokonaisuudessaan kupata, että ap saisi lisää rahaa. Uhriutuminen on luokkaa sata ja mitään vastuuta ap ei ota siitä, että kohtelee lapsiaan huonosti (eli antaa kyllä itselleen luvan olla huono vanhempi).
On aivan normaalia, että perintöä ei anneta enää laitoshoidossa olevalle vaan se menee yhden sukupolven yli. En ole harmissani asiaankuuluvista veroista, eli olen ns. iloinen veronmaksaja, mutta ei niitä tai laitosmaksujakaan halua kukaan ehdoin tahdoin maksaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:tä taita vituttaa eniten se, ettei nyt pääsekään nöyryyttämään äitiään sillä asunnolla, joka hänen piti ostaa ja armollisesti antaa äidin asunnoksi. Mahdollisesti. Ehkä. Jos äiti ensin nöyrtyy ja nuolee ap:n persettä. Yök mikä tyyppi.
Ei harmita, ketjuhan oli siitä, että mua neuvottiin olemaan antamatta sitä äidilleni. Asunto on edelleen olemassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ajatuskulut ovat häiriintyneitä ja narsistisia. Ei ap:lla ole oikeutta isänsä omaisuuteen, meiltä veronmaksajiltako pitäisi isän hoito kokonaisuudessaan kupata, että ap saisi lisää rahaa. Uhriutuminen on luokkaa sata ja mitään vastuuta ap ei ota siitä, että kohtelee lapsiaan huonosti (eli antaa kyllä itselleen luvan olla huono vanhempi).
On aivan normaalia, että perintöä ei anneta enää laitoshoidossa olevalle vaan se menee yhden sukupolven yli. En ole harmissani asiaankuuluvista veroista, eli olen ns. iloinen veronmaksaja, mutta ei niitä tai laitosmaksujakaan halua kukaan ehdoin tahdoin maksaa.
ap
Kuka on laitoshoidossa
Miten se, että isäsi ei anna sinulle rahojaan tekee HÄNESTÄ Ahneen paskan? Kyllä se ahne paska olet sinä. Nosta perseesi penkistä, äläkä kyylää isäsi rahoja ahne kiilto silmissäsi. Sinä jos kukaan olet varsinainen lompakkoloinen. Vittuako sulle kuuluu, jos isäsi laittaa OMAAN elämiseensä OMIA rahojaan enemmän kuin luopumalla perinnöstä???