Lue keskustelun säännöt.
Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti
26.04.2016 |
Eivätkä varsinkaan siten kun (äitini) vaati minua suhtautumaan muihin ihmisiin, joista piti välittää niin kovasti, tai tuli huutoa. Opin sillä vain, ettei kukaan välitä minusta, koska kukaan ei koskaan arvostanut uhrautumisiani. Isäni tas sai näihin päiviin saakka ylläpidettyä illuusiota siitä, että olen hänelle rakas ja tärkeä tytär, jota hän aina vannotti luottamaan itseensä ja uskotteli, että minä voin luottaa häneen.
Nyt luottamukseni on kuitenkn rikottu. Viimeisen kerran. Aiemmin hän on syyttänyt uutta vaimoaan siitä, ettei ole voinut aina pitää lupauksiaan. Nytkin hän yritti taas, mutta se ei enää mene läpi. Se oli hän itse, joka rikkoi lupaamansa asian eräässä hyvin isossa ja minulle merkittävässä keississä. Hyvähän hänen sillä olikin kalastella lojaaliuttani, sehän oli merkittävä juttu. Olin siis valmis isoihinkin myönnytyksiin koko elämäni ajan.
Nyt se on loppu. En enää usko, että kumpikaan vanhempi koskaan välitti minusta aidosti, vaikka kumpikin on onnistunut huijaamaan minua tänne saakka uskomaan niin (kun he sanovat).
Äitini pahin teko näissä isäni minua kohtaan tekemissä pettymyksissä on se, että hän ikään kuin lyö lyötyä, ei ole yhtään pahoillaan minun puolestani, vaan moittii että "veljeilinkin" isäni kanssa. Eli että luotin häneen.
Tämä kaikki on ollut niin kamalaa, että se on vaikuttanut erittäin rampauttavasti omaan kykyyni olla vanhempana. Samoin mahdollisuuksiini etsiä ja löytää puoliso, jonka uskon ja tunnen rakastavan minua. Eihän minua voi kukaan aidosti rakastaa. Koska se on ollut minun lapsuuden perheessä minun syyni, kun äiti ei ole voinut minua aidosti rakastaa! Tämmöinen on ollut äitini asenne minuun kaikki nämä vuodet! Nyt ajattelen samoin...se on lasteni syy, jos en minä voi heitä rakastaa... Enkä varmaan ole edes ainoa lapsiaan tällä tavalla (piilo) vihaava äiti... Täälläkin saa aina välillä lukea näitä kamalia lapsia omistavien äitien kertomuksia. Että ihan lapsissa vika, kun äiti ei voi heitä rakastaa. Jep jep. Ja uskokaa vain paskiaiset omia valheitanne. Lapsenne ovat teihin nähden täysin syyttömiä.
Ehkä se tästä, suhteeni lapsiani kohtaan, muuttuu kun mun ei enää tarvitse ylläpitää vihan kätkeviä kulisseja vanhempiini nähden ja uskoa, että mä ITSE olen aiheuttanut sen, ettei he voi minua rakastaa...
t. Äitivihaaja
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
No, olisi aika kasvaa aikuiseksi. Eikä enää itkeä rakastaako äiti tai isi. Nuo itkut tosiaan itketään teininä ja sen jälkeen annetaan anteeksi ja nähdään että vanhemmat ovat ihmisiä vikoineen.
Tottakai isällesi on uusi vaimo tärkeämpi kuin sinä, 40v aikuinen ihminen. Ja tottakai äitisi, tuntee noin, mitäs läksit, hän on eronnut isästäsi ja tietää mikä tämä on, sinä valitsit puolesi.
Mä voisin väittää, että sulla on aika kova puolustus päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi oli saattanut puhua sille uudelle vaimolle ties mitä sinusta. Ja siksi se vaimo ei suostunut jättämään sua ja isääsi kahden kesken siellä sairaalassa. Mitä jos isäsi oli sopinut sen vaimonsa kanssa samanlaisen ikuisen tiiviin liittolaissuhteen, johon kukaan ei pääse väliin? Ja luvannut sille kaikkia taloudellisia etuja liittolaisena olosta? Eikä isäsi halunnut paljastua siitä, että hän ei pidä lupauksiaan vaan ne olivat vain hänen vallankäyttöään. Oli mieluummin valmis syyttämään muita. En isästäsi kovin luotettavaa kuvaa saanut, koska kerroit että hänellä oli muitakin naisia vaimonsa lisäksi. Kenties isääsi oli kohdeltu kaltoin lapsena, eikä hän ottanut koskaan vastuuta omasta elämästään, vaan jatkoi linjalla kohtelen muita niin kuin minuakin on kohdeltu. Jokainen aikuinen on vastuussa elämästään, hae itsellesi apua.
Oon jo hakenutkin, siksikin nää asiat rupeaa pikkuhiljaa selviämään. Te jotka täällä huutelette mulle jäätte kauas taakseni niin itsetunnossa kuin rehellisyydessä itseänne kohtaan kunhan mä tästä nousen, koska te ette erota enää oikeaa väärästä.
apTämä teksti yhdistettynä aikaisempiin kertookin jo paljon sinusta ja asenteestasi. Olet todella vihainen ja katkera, etkä siedä ajatusta että voisit olla väärässä, tai että jokin asia voisi olla sinun oma syysi. Sen takia varmaan oletkin vihainen ja katkera, kun joudut kohtaamaan faktan, ettet itsekään ole täydellinen, ja sitä onkin vaikea hyväksyä.
Kyllä minä uskoisin, että pystyn kohtaamaan sen, etten ole täydellinen, eihän äiti minulle muuta ole hokenutkaan elämäni aikana. Mutta en ota sitä kuuleviin korviini ENNEN kuin nämä MINUA koskevat vääryydet on jollainen (henkisellä) tasolla oikaistu. Sano, että tuo teki minulle väärin, niin minä voin myöntää oman virheellisyyteni. Syyttelepä minua kuten se märkäkorva mikälie N24 että minä haluan perusteetonta rahaa niin en varmana myönnä yhtäkään virhettäni, koska niitä ei minussa ole _jos_ väitetään, ettei sitä oikeutta vaatia sitä lupauksen pitämistä ollut! Koska se oikeus mulla oli, ja silloin myös minullakin on puutteni.
apNoita sun kohtaamia vääryyksiä ei välttämättä tulla ikinä oikaisemaan, ja ainoa keino päästä eteenpäin on kasvaa itse yli niistä. Unohtaa ja antaa anteeksi jos voi. Joka tapauksessa ne pitää pystyä jättämään taakse, vaikkei koskaan saisi hyvitystä tai anteeksipyyntöä. Muussa tapauksessa et ikinä pääse niistä yli ja jatkat samaa pahan kierrettä omien lapsiesi kanssa, ja sinusta tulee katkeroitunut vanha ämmä joka karkoittaa kaikki läheisensä luotaan.
Terveisin kahden katkeroituneen (1x narsistinen ja 1x epävakaa) vanhemman lapsi.
Joo tiedän, ettei tullakaan oikaisemaan irl, mutta tarkoitinkin, että henkisesti. Eli ettei kukaan enää tuu sanomaan mulle oikeuttaen mun mielipiteen yli oman mielipiteensä (kuten tässäkin ketjussa yritetään) että se mitä tapahtui oli oikein ja on vain hyväksyttävä.
Ja terapiassa käynkin juuri siksi, että voin jättää ne taakseni! Aidosti, eikä vain hautaamalla. Ehkä osa on pakko haudata, muttei koko taakkaa. Vaan siitä on mieluummin ihan päästävä eroon. Tiedän olevani etuoikeutettu siinä, että minulla on tähän terapiaan pienten lasten äitinä sekä aikaa että varaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä ja vähäjärkinen ap. Ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu.
Olen sinua ainakin sata kertaa älykkäämpi. Ei voi mitään.
ap
En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen eriävää mieltä älykkyydestäsi. Älykäs ihminen ei vello vuosikausia omassa katkeruuden liemessään ja myrkytä omia lapsiaan sillä. Älykäs ihminen on myös kykenevä huolehtimaan perustason hygieniasta ja ruokkimaan lapsensa. Sinä et ole kovinkaan älykäs ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisin, että kannan ylikorostunutta syyllisyyttä mukanani ja sekin "kostautuu" lapsille huutamisena, koska koen, että he ovat minua syyttämässä siitä, mitä minulle on tehty, kun en sen takia ole kovin tasapainoinen ihminen, mikä hyvin paljon kuitenkin haluaisin olla. Pyrin olemaan, mutta tällaisten väärinkäytösten nostattamien raivontunteiden takia se on ollut hyvin vaikeaa. Lapsiparat, mutta niinhän olin itsekin lapsena "parka". Eikä kukaan käynyt terapiassa ollakseen parempi vanhempi, minä käyn ja mieheni on nb tervejärkinen.
apTajua jo, että et ole mitenkään ainutlaatuista vääryyttä joutunut kärsimään. Tuollaista sattuu joka toiselle, muut vaan eivät käytä tälllaisia "raivontunteita" tekosyynä kohdella toisia, varsinkaan omia lapsiaan, huonosti.
Kohteleehan tässä ketjussakin moni minia rumasti ja se johtuu aivan varmasti heidän omasta lapsuudestaan. Eli oikeuttavat käyttäytymisensä muka minun pahuudellani, vaikka sillä ei ole heidän käytöksensä kanssa mitään tekemistä.
ap
Äitihullu ei siis saanut isää luopumaan perinnöstään. Onhan se huutava vääryys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisin, että kannan ylikorostunutta syyllisyyttä mukanani ja sekin "kostautuu" lapsille huutamisena, koska koen, että he ovat minua syyttämässä siitä, mitä minulle on tehty, kun en sen takia ole kovin tasapainoinen ihminen, mikä hyvin paljon kuitenkin haluaisin olla. Pyrin olemaan, mutta tällaisten väärinkäytösten nostattamien raivontunteiden takia se on ollut hyvin vaikeaa. Lapsiparat, mutta niinhän olin itsekin lapsena "parka". Eikä kukaan käynyt terapiassa ollakseen parempi vanhempi, minä käyn ja mieheni on nb tervejärkinen.
apTajua jo, että et ole mitenkään ainutlaatuista vääryyttä joutunut kärsimään. Tuollaista sattuu joka toiselle, muut vaan eivät käytä tälllaisia "raivontunteita" tekosyynä kohdella toisia, varsinkaan omia lapsiaan, huonosti.
Minusta jos kärsii vääryyttä se pitää oikaista. En mitenkään hyväksy sitä, että minua syyllistetään siitä, että minulle tehtiin vääryyttä.
ap
Äitihullun äiti vaati lapsena siivoamaan. Toinen vääryys tuli isältä. Hän ei luopunut äitihullun hyväksi omasta perinnöstään.
On tässä vääryyttä kerrakseen
Oikeuttaa omien lasten vihaamisen. Sen ettei tarvi tehdä kotona mitään. Voi vapaasti saada raivareita ja kiristää lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei siis saanut isää luopumaan perinnöstään. Onhan se huutava vääryys!
Totta. Kun otin asian isän kanssa puheeksi hän sanoi, että sopii kyllä hänelle. Saman hän sanoi tädilleni. Sitten hän vielä minulle toivoi, että jos hänen vaimonsa on eri mieltä, niin asiasta ei tulisi hänen ja minun välille kitkaa. Sanoin, että ei tietenkään tule, jos sanot vaimollesi, että sinulle sopii luopua perinnöstä ja että minä maksan perinnön tuoton hänelle niin kauan kun hän elää.
No, setäni menee sitten käymään ja juttelemaan siitä, luopuuko isä perinnöstä. Niin sedän mukaan isäni ei kertaakaan maininnutkaan, että hänelle sopisi luopua perinnöstä, vaan halusi pitää sen itse, vaikka vaimokin oli sanonut, ettei välittäisi ottaa vastaan niin paljon asioiden hoitoa, kun mitä omaisuuden tuoton hankkiminen (vuokratulot ym.) vaatii. Eli isä kusetti minua suoraan silmään.
Se, mitä isä ja vaimo eivät edes tienneet (koska siitä ei päästy keskustelemaankaan kun vastaus oli heti tyrmäys) oli että ei vanhan, kohta laitokseen joutuvan ihmisen kannata ottaa perintöä, josta on tuloa, vastaan, koska silloin hänen hoitomaksunsa nousevat ja valtio vie tuloista puolet. Jos minä olisin maksanut isän hoitomaksut ja muita heidän menojaan heille (vaimollekin) olisi jäänyt enemmän rahaa käyttöön. Koska idea ei ollut että saan perinnön käyttöönikin vaan että annan tuotot isälle. Sen hänelle myös kerroin ja se tuntui minulle hänen jutellessaan sopivan hänelle hyvin. Vittu mikä paska!
ap
Äidistä vapaa kirjoitti:
Minä oon katkaissut välit narsistiäitiini. Tuntuu kuin iso taakka olis otettu harteilta pois. Tuskin edes muistan koko ihmistä. Ehti pilata elämästäni 30 vuotta.
Vaikka on katkaissut välit vanhempiin niin ne asiat tulee käsitellä myös itsensä kanssa. Suhde äitiin ja vanhempiin raahaa helposti meillä mukana parisuhteissa, ja jos asioita ei ole käsitelty niin et tule koskaan löytämään parisuhdetta jossa koet syvää tyytyväisyyttä. Nuo asiat on syvällä, syvemmällä kuin haluamme tunnustaakaan. Vaatii tarkkaavaisuutta huomata ja ymmärtää parisuhteessa näitä vanhoja ja kangistuneita kaavoja. Useimmat eivät ymmärrä, vaan juoksevat pakoon ja syyttävät kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisin, että kannan ylikorostunutta syyllisyyttä mukanani ja sekin "kostautuu" lapsille huutamisena, koska koen, että he ovat minua syyttämässä siitä, mitä minulle on tehty, kun en sen takia ole kovin tasapainoinen ihminen, mikä hyvin paljon kuitenkin haluaisin olla. Pyrin olemaan, mutta tällaisten väärinkäytösten nostattamien raivontunteiden takia se on ollut hyvin vaikeaa. Lapsiparat, mutta niinhän olin itsekin lapsena "parka". Eikä kukaan käynyt terapiassa ollakseen parempi vanhempi, minä käyn ja mieheni on nb tervejärkinen.
apTajua jo, että et ole mitenkään ainutlaatuista vääryyttä joutunut kärsimään. Tuollaista sattuu joka toiselle, muut vaan eivät käytä tälllaisia "raivontunteita" tekosyynä kohdella toisia, varsinkaan omia lapsiaan, huonosti.
Kohteleehan tässä ketjussakin moni minia rumasti ja se johtuu aivan varmasti heidän omasta lapsuudestaan. Eli oikeuttavat käyttäytymisensä muka minun pahuudellani, vaikka sillä ei ole heidän käytöksensä kanssa mitään tekemistä.
ap
Ei johdu. Kaikki eivät muistele lapsuuttaan yhtä katkerana kuin sinä. Sinua arvostellaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että olet itsekäs, laiska, katkera, ilkeä omaannapaantuijottelija, jonka edessä äitisi kuuluisi nöyristellä, isäsi luopua rahoistaan ja isän vaimon mielellään suksia hevonkuuseen. Lisäksi lastesi pitäisi pitää turpansa kiinni aina ja ikuisesti ja miehesi passata sinua kuin piertä perseen juureen. Johan alkaisi hulluudesta paraneminen!
Nyt sitten vain odottelen, että isä kuolee, koska minulle ei ole tuollaisesta isästä mitään hyötyä. Ja tämä tunne ei TODELLAKAAN syntynyt tämän perintöjutun myötä yksistään, vaan on koko 4-kymmenvuotiaan elämäni päätepiste isäni huijattavana tyttärenä. Olen nimittäin erinäisiäkin isän temppuja painanut villasella koska olen luottanut siihen mitä hän minulle sanoo! Nuyt en enää paina ja isä saa mennä minne huvittaa, minä en enää piittaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisin, että kannan ylikorostunutta syyllisyyttä mukanani ja sekin "kostautuu" lapsille huutamisena, koska koen, että he ovat minua syyttämässä siitä, mitä minulle on tehty, kun en sen takia ole kovin tasapainoinen ihminen, mikä hyvin paljon kuitenkin haluaisin olla. Pyrin olemaan, mutta tällaisten väärinkäytösten nostattamien raivontunteiden takia se on ollut hyvin vaikeaa. Lapsiparat, mutta niinhän olin itsekin lapsena "parka". Eikä kukaan käynyt terapiassa ollakseen parempi vanhempi, minä käyn ja mieheni on nb tervejärkinen.
apTajua jo, että et ole mitenkään ainutlaatuista vääryyttä joutunut kärsimään. Tuollaista sattuu joka toiselle, muut vaan eivät käytä tälllaisia "raivontunteita" tekosyynä kohdella toisia, varsinkaan omia lapsiaan, huonosti.
Kohteleehan tässä ketjussakin moni minia rumasti ja se johtuu aivan varmasti heidän omasta lapsuudestaan. Eli oikeuttavat käyttäytymisensä muka minun pahuudellani, vaikka sillä ei ole heidän käytöksensä kanssa mitään tekemistä.
apEi johdu. Kaikki eivät muistele lapsuuttaan yhtä katkerana kuin sinä. Sinua arvostellaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että olet itsekäs, laiska, katkera, ilkeä omaannapaantuijottelija, jonka edessä äitisi kuuluisi nöyristellä, isäsi luopua rahoistaan ja isän vaimon mielellään suksia hevonkuuseen. Lisäksi lastesi pitäisi pitää turpansa kiinni aina ja ikuisesti ja miehesi passata sinua kuin piertä perseen juureen. Johan alkaisi hulluudesta paraneminen!
Enkä ole!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei siis saanut isää luopumaan perinnöstään. Onhan se huutava vääryys!
Totta. Kun otin asian isän kanssa puheeksi hän sanoi, että sopii kyllä hänelle. Saman hän sanoi tädilleni. Sitten hän vielä minulle toivoi, että jos hänen vaimonsa on eri mieltä, niin asiasta ei tulisi hänen ja minun välille kitkaa. Sanoin, että ei tietenkään tule, jos sanot vaimollesi, että sinulle sopii luopua perinnöstä ja että minä maksan perinnön tuoton hänelle niin kauan kun hän elää.
No, setäni menee sitten käymään ja juttelemaan siitä, luopuuko isä perinnöstä. Niin sedän mukaan isäni ei kertaakaan maininnutkaan, että hänelle sopisi luopua perinnöstä, vaan halusi pitää sen itse, vaikka vaimokin oli sanonut, ettei välittäisi ottaa vastaan niin paljon asioiden hoitoa, kun mitä omaisuuden tuoton hankkiminen (vuokratulot ym.) vaatii. Eli isä kusetti minua suoraan silmään.
Se, mitä isä ja vaimo eivät edes tienneet (koska siitä ei päästy keskustelemaankaan kun vastaus oli heti tyrmäys) oli että ei vanhan, kohta laitokseen joutuvan ihmisen kannata ottaa perintöä, josta on tuloa, vastaan, koska silloin hänen hoitomaksunsa nousevat ja valtio vie tuloista puolet. Jos minä olisin maksanut isän hoitomaksut ja muita heidän menojaan heille (vaimollekin) olisi jäänyt enemmän rahaa käyttöön. Koska idea ei ollut että saan perinnön käyttöönikin vaan että annan tuotot isälle. Sen hänelle myös kerroin ja se tuntui minulle hänen jutellessaan sopivan hänelle hyvin. Vittu mikä paska!
ap
Voi miten hieno ja epäitsekäs ihminen sinä olet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten vain odottelen, että isä kuolee, koska minulle ei ole tuollaisesta isästä mitään hyötyä. Ja tämä tunne ei TODELLAKAAN syntynyt tämän perintöjutun myötä yksistään, vaan on koko 4-kymmenvuotiaan elämäni päätepiste isäni huijattavana tyttärenä. Olen nimittäin erinäisiäkin isän temppuja painanut villasella koska olen luottanut siihen mitä hän minulle sanoo! Nuyt en enää paina ja isä saa mennä minne huvittaa, minä en enää piittaa!
ap
Toivottavasti. Taitaa isäsikin huokaista helpotuksesta kun ahne rahankärkkyjä häipyy. Toivottavasti älyät häipyä ulisemasta tältä palstaltakin. Heippa. Muista ruokkia lapset ja siivota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kai tajuat, ettei sun enää nelikymppisenä pidä ripustautua tuohon selitysmalliin, että kaikki sun elämässä johtuu lapsuudesta. Päästät itsesi ihan liian helpolla jos tuohon tekosyyhyn vetoat.
Varsinkin siis jos ainoa hirmuteko on, että äiti on syyttänyt sinua joskus liittoutumisesta isän kanssa häntä vastaan - ja sitäkö muka ei perheissä ikuna tapahdu, että lapsi hakee liittolaista toisesta vanhemmasta saadakseen jotakin...? - ja ihan kaikkia lupauksia ei ole pidetty.Newsflash. Elävässä elämässä käy vähän väliä niin, että tulee luvattua jotain, jota ei voidakaan pitää. Esim. lupasin viedä lapsen viikonloppuna kylpylään uimaan, mutta sain flunssan, enkä jaksanut. Big deal.
Toki sitä pitää pahoitella ja mahdollisuuksien mukaan korvata myöhemmin, mutta kun et ap yhtään kerro, millaisista lupauksen pettämisistä lapsena sait kärsiä, niin vähän on vaikea tässä nyt empatiaakaan tuntea.
Jos sinusta yhä yli 20 vuotta kotoa muuttamisen jälkeen (kai sä lukion/amiksen jälkeen kotoa muutit?) kaikki elämässäsi riippuu vanhemmistasi, niin hae apua. Toki me kaikki opimme joitain roolimalleja kotoa, mutta kun ne huonot opit tunnistaa ja sisäistää vääriksi, niistä pääsee kyllä eroon. Ei ole normaalia vihata lapsiaan ja syyttää siitä vanhempiaan. SINÄ olet sinä, ja vastuussa itsestäsi! Ihan sinä itsestäsi, ei äitisi, ei isäsi - SINÄ!
Tåydellisiä vanhempia ei ole kenellekään, osa vaan kykenee armoon ja antamaan paremmin anteeksi vanhempiensa töppäilyt ja huonot piirteet.
Ja jos oikeasti jollain on sairaat vanhemmat tai alkoholistit tms., niin välit voi kyllä aikuisena hyvin katkaistakin, eikä yrittää riippua kiinni ihmissuhteessa, joka tuo vain pahaa mieltä.
No kun et mitään ymmärrä niin et mitään ymmärrä.
ap
Joskus huonosta vanhempisuhteesta on erittäin vaikea irrottautua, eikä kyseessä ole pelkästään "tahdon asia". Ap: skeematerapian opeista voisi olla apua, esim. Takasen Tunne lukkosi - kirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten vain odottelen, että isä kuolee, koska minulle ei ole tuollaisesta isästä mitään hyötyä. Ja tämä tunne ei TODELLAKAAN syntynyt tämän perintöjutun myötä yksistään, vaan on koko 4-kymmenvuotiaan elämäni päätepiste isäni huijattavana tyttärenä. Olen nimittäin erinäisiäkin isän temppuja painanut villasella koska olen luottanut siihen mitä hän minulle sanoo! Nuyt en enää paina ja isä saa mennä minne huvittaa, minä en enää piittaa!
apToivottavasti. Taitaa isäsikin huokaista helpotuksesta kun ahne rahankärkkyjä häipyy. Toivottavasti älyät häipyä ulisemasta tältä palstaltakin. Heippa. Muista ruokkia lapset ja siivota!
En ole mikään rahanahne kärkkyjä, kun fakta on, että isältä menee nyt elämiseen enemmän rahaa, kuin luopumalla perinnöstä. Hän se ahne paska on, toki se OIKEUS hänellä on olla, mutta että kehtaakin esittää minulle päin naamaa, että luopuminen sopii ja vieritellä sitä vaimon syyksi, jos se ei sitten tule onnistumaan ja että enhän mä vain, räpyti räpyti, hylkää häntä sitten?
Ja en häivy palstalta minnekään, häivy ite!
ap
Ja vaimolla ei ole perintöön edes oikeutta, se ei mene jakoon isän kuollessa. Avio-oikeus on poissuljettu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten vain odottelen, että isä kuolee, koska minulle ei ole tuollaisesta isästä mitään hyötyä. Ja tämä tunne ei TODELLAKAAN syntynyt tämän perintöjutun myötä yksistään, vaan on koko 4-kymmenvuotiaan elämäni päätepiste isäni huijattavana tyttärenä. Olen nimittäin erinäisiäkin isän temppuja painanut villasella koska olen luottanut siihen mitä hän minulle sanoo! Nuyt en enää paina ja isä saa mennä minne huvittaa, minä en enää piittaa!
ap
Ei sinulla ole koskaan ollut kykyä välittää kenestäkään pyyteettömästi. Kaiken pitää tuottaa sinulle hyötyä
4,5 v olet antanut isällesi elinaikaa. Ei se pitkä aika ole
Sitten pääset "rakkauttasi" tavoittelemaan
Lapsillesi se on kyllä liian pitkä aika sinun kanssasi samassa asunnossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten vain odottelen, että isä kuolee, koska minulle ei ole tuollaisesta isästä mitään hyötyä. Ja tämä tunne ei TODELLAKAAN syntynyt tämän perintöjutun myötä yksistään, vaan on koko 4-kymmenvuotiaan elämäni päätepiste isäni huijattavana tyttärenä. Olen nimittäin erinäisiäkin isän temppuja painanut villasella koska olen luottanut siihen mitä hän minulle sanoo! Nuyt en enää paina ja isä saa mennä minne huvittaa, minä en enää piittaa!
apEi sinulla ole koskaan ollut kykyä välittää kenestäkään pyyteettömästi. Kaiken pitää tuottaa sinulle hyötyä
4,5 v olet antanut isällesi elinaikaa. Ei se pitkä aika ole
Sitten pääset "rakkauttasi" tavoittelemaan
Lapsillesi se on kyllä liian pitkä aika sinun kanssasi samassa asunnossa
Pyyteettömyys on eri asia kuin se, että sua kusetetaan silmään ja silti pitäisi vain jaksaa välittää. Mutta sitähän se mun elämäni on ollut. Mutta se on loppu nyt. Ehkä mulle sit vapautuu voimia välittääkin lapsistani, kun jos opin, ettei välittämällä et tule joka kerta kusetetuksi!!
ap
Tajua jo, että et ole mitenkään ainutlaatuista vääryyttä joutunut kärsimään. Tuollaista sattuu joka toiselle, muut vaan eivät käytä tälllaisia "raivontunteita" tekosyynä kohdella toisia, varsinkaan omia lapsiaan, huonosti.