Tajusin sen vasta 4-kymppisenä, vanhempani eivät välittäneetkään minusta aidosti

Isäsi oli saattanut puhua sille uudelle vaimolle ties mitä sinusta. Ja siksi se vaimo ei suostunut jättämään sua ja isääsi kahden kesken siellä sairaalassa. Mitä jos isäsi oli sopinut sen vaimonsa kanssa samanlaisen ikuisen tiiviin liittolaissuhteen, johon kukaan ei pääse väliin? Ja luvannut sille kaikkia taloudellisia etuja liittolaisena olosta? Eikä isäsi halunnut paljastua siitä, että hän ei pidä lupauksiaan vaan ne olivat vain hänen vallankäyttöään. Oli mieluummin valmis syyttämään muita. En isästäsi kovin luotettavaa kuvaa saanut, koska kerroit että hänellä oli muitakin naisia vaimonsa lisäksi. Kenties isääsi oli kohdeltu kaltoin lapsena, eikä hän ottanut koskaan vastuuta omasta elämästään, vaan jatkoi linjalla kohtelen muita niin kuin minuakin on kohdeltu. Jokainen aikuinen on vastuussa elämästään, hae itsellesi apua.

Vierailija kirjoitti:

Isäsi oli saattanut puhua sille uudelle vaimolle ties mitä sinusta. Ja siksi se vaimo ei suostunut jättämään sua ja isääsi kahden kesken siellä sairaalassa. Mitä jos isäsi oli sopinut sen vaimonsa kanssa samanlaisen ikuisen tiiviin liittolaissuhteen, johon kukaan ei pääse väliin? Ja luvannut sille kaikkia taloudellisia etuja liittolaisena olosta? Eikä isäsi halunnut paljastua siitä, että hän ei pidä lupauksiaan vaan ne olivat vain hänen vallankäyttöään. Oli mieluummin valmis syyttämään muita. En isästäsi kovin luotettavaa kuvaa saanut, koska kerroit että hänellä oli muitakin naisia vaimonsa lisäksi. Kenties isääsi oli kohdeltu kaltoin lapsena, eikä hän ottanut koskaan vastuuta omasta elämästään, vaan jatkoi linjalla kohtelen muita niin kuin minuakin on kohdeltu. Jokainen aikuinen on vastuussa elämästään, hae itsellesi apua.

Oon jo hakenutkin, siksikin nää asiat rupeaa pikkuhiljaa selviämään. Te jotka täällä huutelette mulle jäätte kauas taakseni niin itsetunnossa kuin rehellisyydessä itseänne kohtaan kunhan mä tästä nousen, koska te ette erota enää oikeaa väärästä.

ap

No, ei se mitään ettet tajunnut keneltä viesti 37 oli, et näy tajuavan paljoa muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kai tajuat, ettei sun enää nelikymppisenä pidä ripustautua tuohon selitysmalliin, että kaikki sun elämässä johtuu lapsuudesta. Päästät itsesi ihan liian helpolla jos tuohon tekosyyhyn vetoat.

Varsinkin siis jos ainoa hirmuteko on, että äiti on syyttänyt sinua joskus liittoutumisesta isän kanssa häntä vastaan - ja sitäkö muka ei perheissä ikuna tapahdu, että lapsi hakee liittolaista toisesta vanhemmasta saadakseen jotakin...? - ja ihan kaikkia lupauksia ei ole pidetty.

Newsflash. Elävässä elämässä käy vähän väliä niin, että tulee luvattua jotain, jota ei voidakaan pitää. Esim. lupasin viedä lapsen viikonloppuna kylpylään uimaan, mutta sain flunssan, enkä jaksanut. Big deal.

Toki sitä pitää pahoitella ja mahdollisuuksien mukaan korvata myöhemmin, mutta kun et ap yhtään kerro, millaisista lupauksen pettämisistä lapsena sait kärsiä, niin vähän on vaikea tässä nyt empatiaakaan tuntea.

Jos sinusta yhä yli 20 vuotta kotoa muuttamisen jälkeen (kai sä lukion/amiksen jälkeen kotoa muutit?) kaikki elämässäsi riippuu vanhemmistasi, niin hae apua. Toki me kaikki opimme joitain roolimalleja kotoa, mutta kun ne huonot opit tunnistaa ja sisäistää vääriksi, niistä pääsee kyllä eroon. Ei ole normaalia vihata lapsiaan ja syyttää siitä vanhempiaan. SINÄ olet sinä, ja vastuussa itsestäsi! Ihan sinä itsestäsi, ei äitisi, ei isäsi - SINÄ!

Tåydellisiä vanhempia ei ole kenellekään, osa vaan kykenee armoon ja antamaan paremmin anteeksi vanhempiensa töppäilyt ja huonot piirteet.

Ja jos oikeasti jollain on sairaat vanhemmat tai alkoholistit tms., niin välit voi kyllä aikuisena hyvin katkaistakin, eikä yrittää riippua kiinni ihmissuhteessa, joka tuo vain pahaa mieltä.

Onko normaalia syyttää omaa lastaan veljeilystä lapsen toisen vanhemman kanssa, jos lapsi hakee tältä turvaa, kun sinä itse olet lasta kohtaan pelottava ja epäjohdonmukainen hirviö?
Onko normaalia luvata lapselle, että me olemme ikuisesti tiimi, jonka väliin ei tule ketään ja myös toivoa ja edellyttää sitä lapselta, ja jolle lupaat tulevaisuudessa sitä ja tätä, jotta "tiimi" pysyy uskollisena ja lojaalina ja sitten kun olisi lunastusten aika tulossa tai tullut, niin kertoa lojaalille tiimiläiselle, että kyllä itseasiassa nyt vaimoni estää sen, että pidän lupaukseni? Vaimolle ei ole koskaan kertonutkaan mistään lupauksista, joten tämä katsoo, ettei tytärtä tietenkään pidä auttaa.

Onko tämä sinusta todellakin ihan normaalia? Et tajua mitä mä olen elämässäni käymyt läpi, koska eihän tässä ole puoliakaan, mutta kun kaava on tämä niin ymmärtänet, miten se loppukaan voi olla sen parempaa.

ap

No ei ole normaalia, ja nyt aikuisena varmaan tajuat sinäkin jättää tuollaiset lupailut omaan arvoonsa. Ja mikä ihmeen lunastusten aika? Rahasta kyse ilmeisesti. Voi myös olla että rahaa ei ole tai sille on vain parempaa käyttöä.

Kyse on ollut olemassa olevan omaisuuden käytöstä. Josta on luvattu asia X.

ap

Eli sä kiukuttelet kuin pikkulapsi, kun et saakaan rahaa? :DD Isälläs on täysi oikeus käyttää omat rahansa, mihin itse haluaa. Sun pitäis 4kymppisenä hoitaa ITSE omat raha-asias. T. N24

Totta kai on, ei ole kyse siitä. Vaan että jos on itse luvannut jotain, niin että sen pitää, pitää siis sanansa ja pysyy siinä, siitä on kysymys.

ap

Voi jeesus. Jos sulle on joskus lapsena luvattu jotain, niin luuletko että vuosikymmeniä myöhemmin on välttämättä mitään edellytyksiä pitää niitä lupauksia? Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Jokaisen täysijärkisen pitää ymmärtää että ajan kuluessa elämä voi muuttua niin ettei jokaista lupausta voi pitää. Onhan se tylsää, ja varmasti harmittaa, mutta ainoastaan ihminen joka on luonteeltaan ehdoton ja armoton ei hyväksy sitä.

Muut ovat jo sanoneet tämän; yksin sinä olet vastuussa suhteestasi lapsiisi. Olet saattanut saada huonoja käytösmalleja omilta vanhemmiltasi, mutta on sinun vastuullasi huomata se, ja muuttaa niitä. Jos pilaat välisi lapsiisi, se on sinun oma syysi, ei vanhempiesi.

Vierailija kirjoitti:

No, ei se mitään ettet tajunnut keneltä viesti 37 oli, et näy tajuavan paljoa muutakaan.

Ei vaan sitä ei voinut tajuta, sori vaan :D

Sinäkin olet esimerkki epärehellisestä ihmisestä, joka panee muut epäilemään itseään tyhmiksi omilla epäselvillä kirjoituksillaan, mutta ole vaan, ei se minulta ole pois, kun osaan kokemusperäisesti varoa kaltaisiasi huijareita XD

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi oli saattanut puhua sille uudelle vaimolle ties mitä sinusta. Ja siksi se vaimo ei suostunut jättämään sua ja isääsi kahden kesken siellä sairaalassa. Mitä jos isäsi oli sopinut sen vaimonsa kanssa samanlaisen ikuisen tiiviin liittolaissuhteen, johon kukaan ei pääse väliin? Ja luvannut sille kaikkia taloudellisia etuja liittolaisena olosta? Eikä isäsi halunnut paljastua siitä, että hän ei pidä lupauksiaan vaan ne olivat vain hänen vallankäyttöään. Oli mieluummin valmis syyttämään muita. En isästäsi kovin luotettavaa kuvaa saanut, koska kerroit että hänellä oli muitakin naisia vaimonsa lisäksi. Kenties isääsi oli kohdeltu kaltoin lapsena, eikä hän ottanut koskaan vastuuta omasta elämästään, vaan jatkoi linjalla kohtelen muita niin kuin minuakin on kohdeltu. Jokainen aikuinen on vastuussa elämästään, hae itsellesi apua.

Oon jo hakenutkin, siksikin nää asiat rupeaa pikkuhiljaa selviämään. Te jotka täällä huutelette mulle jäätte kauas taakseni niin itsetunnossa kuin rehellisyydessä itseänne kohtaan kunhan mä tästä nousen, koska te ette erota enää oikeaa väärästä.

ap

Tämä teksti yhdistettynä aikaisempiin kertookin jo paljon sinusta ja asenteestasi. Olet todella vihainen ja katkera, etkä siedä ajatusta että voisit olla väärässä, tai että jokin asia voisi olla sinun oma syysi. Sen takia varmaan oletkin vihainen ja katkera, kun joudut kohtaamaan faktan, ettet itsekään ole täydellinen, ja sitä onkin vaikea hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kai tajuat, ettei sun enää nelikymppisenä pidä ripustautua tuohon selitysmalliin, että kaikki sun elämässä johtuu lapsuudesta. Päästät itsesi ihan liian helpolla jos tuohon tekosyyhyn vetoat.

Varsinkin siis jos ainoa hirmuteko on, että äiti on syyttänyt sinua joskus liittoutumisesta isän kanssa häntä vastaan - ja sitäkö muka ei perheissä ikuna tapahdu, että lapsi hakee liittolaista toisesta vanhemmasta saadakseen jotakin...? - ja ihan kaikkia lupauksia ei ole pidetty.

Newsflash. Elävässä elämässä käy vähän väliä niin, että tulee luvattua jotain, jota ei voidakaan pitää. Esim. lupasin viedä lapsen viikonloppuna kylpylään uimaan, mutta sain flunssan, enkä jaksanut. Big deal.

Toki sitä pitää pahoitella ja mahdollisuuksien mukaan korvata myöhemmin, mutta kun et ap yhtään kerro, millaisista lupauksen pettämisistä lapsena sait kärsiä, niin vähän on vaikea tässä nyt empatiaakaan tuntea.

Jos sinusta yhä yli 20 vuotta kotoa muuttamisen jälkeen (kai sä lukion/amiksen jälkeen kotoa muutit?) kaikki elämässäsi riippuu vanhemmistasi, niin hae apua. Toki me kaikki opimme joitain roolimalleja kotoa, mutta kun ne huonot opit tunnistaa ja sisäistää vääriksi, niistä pääsee kyllä eroon. Ei ole normaalia vihata lapsiaan ja syyttää siitä vanhempiaan. SINÄ olet sinä, ja vastuussa itsestäsi! Ihan sinä itsestäsi, ei äitisi, ei isäsi - SINÄ!

Tåydellisiä vanhempia ei ole kenellekään, osa vaan kykenee armoon ja antamaan paremmin anteeksi vanhempiensa töppäilyt ja huonot piirteet.

Ja jos oikeasti jollain on sairaat vanhemmat tai alkoholistit tms., niin välit voi kyllä aikuisena hyvin katkaistakin, eikä yrittää riippua kiinni ihmissuhteessa, joka tuo vain pahaa mieltä.

Onko normaalia syyttää omaa lastaan veljeilystä lapsen toisen vanhemman kanssa, jos lapsi hakee tältä turvaa, kun sinä itse olet lasta kohtaan pelottava ja epäjohdonmukainen hirviö?
Onko normaalia luvata lapselle, että me olemme ikuisesti tiimi, jonka väliin ei tule ketään ja myös toivoa ja edellyttää sitä lapselta, ja jolle lupaat tulevaisuudessa sitä ja tätä, jotta "tiimi" pysyy uskollisena ja lojaalina ja sitten kun olisi lunastusten aika tulossa tai tullut, niin kertoa lojaalille tiimiläiselle, että kyllä itseasiassa nyt vaimoni estää sen, että pidän lupaukseni? Vaimolle ei ole koskaan kertonutkaan mistään lupauksista, joten tämä katsoo, ettei tytärtä tietenkään pidä auttaa.

Onko tämä sinusta todellakin ihan normaalia? Et tajua mitä mä olen elämässäni käymyt läpi, koska eihän tässä ole puoliakaan, mutta kun kaava on tämä niin ymmärtänet, miten se loppukaan voi olla sen parempaa.

ap

No ei ole normaalia, ja nyt aikuisena varmaan tajuat sinäkin jättää tuollaiset lupailut omaan arvoonsa. Ja mikä ihmeen lunastusten aika? Rahasta kyse ilmeisesti. Voi myös olla että rahaa ei ole tai sille on vain parempaa käyttöä.

Kyse on ollut olemassa olevan omaisuuden käytöstä. Josta on luvattu asia X.

ap

Eli sä kiukuttelet kuin pikkulapsi, kun et saakaan rahaa? :DD Isälläs on täysi oikeus käyttää omat rahansa, mihin itse haluaa. Sun pitäis 4kymppisenä hoitaa ITSE omat raha-asias. T. N24

Totta kai on, ei ole kyse siitä. Vaan että jos on itse luvannut jotain, niin että sen pitää, pitää siis sanansa ja pysyy siinä, siitä on kysymys.

ap

Voi jeesus. Jos sulle on joskus lapsena luvattu jotain, niin luuletko että vuosikymmeniä myöhemmin on välttämättä mitään edellytyksiä pitää niitä lupauksia? Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Jokaisen täysijärkisen pitää ymmärtää että ajan kuluessa elämä voi muuttua niin ettei jokaista lupausta voi pitää. Onhan se tylsää, ja varmasti harmittaa, mutta ainoastaan ihminen joka on luonteeltaan ehdoton ja armoton ei hyväksy sitä.

Muut ovat jo sanoneet tämän; yksin sinä olet vastuussa suhteestasi lapsiisi. Olet saattanut saada huonoja käytösmalleja omilta vanhemmiltasi, mutta on sinun vastuullasi huomata se, ja muuttaa niitä. Jos pilaat välisi lapsiisi, se on sinun oma syysi, ei vanhempiesi.

Ei sitä asiaa X ollut luvattu vuosikymmeniä sitten, vaan oli se luottamuksen tai "tiimin" kulttuuri, josta joku jo sanoikin, että on ollut jonkinasteista väärinkäyttöä. Mulle se oli mun normaali. Eikö sun kaaliisi mene, että vanhempi pettää lapselleen antamansa lupaukset? Tai onko se ainulle ihan ok-homma edellyttää lapsiltasi että he hyväksyvät vaikkapa sen, ettei sulla ole aikaa heille ja sanot, että korvaat sen heille myöhemmin ja kun he odottavat että korvaat niin sanot, ettet millään pystykään koska uusi puolisosi kokee että annat teille enemmän kuin hänen lapsilleen hänen ex-liitostaan?

Ja tietenkin se on minun vikani jos pilaan suhteeni lapsiini, mutta se ei ole minun vikani, mitä taas minulle on tehty, että en osaa kohdella lapsiani oikein.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi oli saattanut puhua sille uudelle vaimolle ties mitä sinusta. Ja siksi se vaimo ei suostunut jättämään sua ja isääsi kahden kesken siellä sairaalassa. Mitä jos isäsi oli sopinut sen vaimonsa kanssa samanlaisen ikuisen tiiviin liittolaissuhteen, johon kukaan ei pääse väliin? Ja luvannut sille kaikkia taloudellisia etuja liittolaisena olosta? Eikä isäsi halunnut paljastua siitä, että hän ei pidä lupauksiaan vaan ne olivat vain hänen vallankäyttöään. Oli mieluummin valmis syyttämään muita. En isästäsi kovin luotettavaa kuvaa saanut, koska kerroit että hänellä oli muitakin naisia vaimonsa lisäksi. Kenties isääsi oli kohdeltu kaltoin lapsena, eikä hän ottanut koskaan vastuuta omasta elämästään, vaan jatkoi linjalla kohtelen muita niin kuin minuakin on kohdeltu. Jokainen aikuinen on vastuussa elämästään, hae itsellesi apua.

Oon jo hakenutkin, siksikin nää asiat rupeaa pikkuhiljaa selviämään. Te jotka täällä huutelette mulle jäätte kauas taakseni niin itsetunnossa kuin rehellisyydessä itseänne kohtaan kunhan mä tästä nousen, koska te ette erota enää oikeaa väärästä.

ap

Tämä teksti yhdistettynä aikaisempiin kertookin jo paljon sinusta ja asenteestasi. Olet todella vihainen ja katkera, etkä siedä ajatusta että voisit olla väärässä, tai että jokin asia voisi olla sinun oma syysi. Sen takia varmaan oletkin vihainen ja katkera, kun joudut kohtaamaan faktan, ettet itsekään ole täydellinen, ja sitä onkin vaikea hyväksyä.

Kyllä minä uskoisin, että pystyn kohtaamaan sen, etten ole täydellinen, eihän äiti minulle muuta ole hokenutkaan elämäni aikana. Mutta en ota sitä kuuleviin korviini ENNEN kuin nämä MINUA koskevat vääryydet on jollainen (henkisellä) tasolla oikaistu. Sano, että tuo teki minulle väärin, niin minä voin myöntää oman virheellisyyteni. Syyttelepä minua kuten se märkäkorva mikälie N24 että minä haluan perusteetonta rahaa niin en varmana myönnä yhtäkään virhettäni, koska niitä ei minussa ole _jos_ väitetään, ettei sitä oikeutta vaatia sitä lupauksen pitämistä ollut! Koska se oikeus mulla oli, ja silloin myös minullakin on puutteni.

ap

Tyhmä ja vähäjärkinen ap. Ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu.

Itse näkisin, että kannan ylikorostunutta syyllisyyttä mukanani ja sekin "kostautuu" lapsille huutamisena, koska koen, että he ovat minua syyttämässä siitä, mitä minulle on tehty, kun en sen takia ole kovin tasapainoinen ihminen, mikä hyvin paljon kuitenkin haluaisin olla. Pyrin olemaan, mutta tällaisten väärinkäytösten nostattamien raivontunteiden takia se on ollut hyvin vaikeaa. Lapsiparat, mutta niinhän olin itsekin lapsena "parka". Eikä kukaan käynyt terapiassa ollakseen parempi vanhempi, minä käyn ja mieheni on nb tervejärkinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä ja vähäjärkinen ap. Ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu.

Olen sinua ainakin sata kertaa älykkäämpi. Ei voi mitään.

ap

Huh mitä tajunnanvirtaa! En jaksanut perehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä muilla lapsuudessa niin, että hyvistä väleistä toiseen vanhenpaanne syytettiin veljeilystä hänen kanssaan? Ja jos tämä vanhempi petti teitä, niin ei oltu lohduttamassa, koska oli omaa tyhmyyttänne, että veljeilitte tämän kanssa?

ap

Voi ap. Jokainen äidillä ja isällä on omat vahvuudet ja heikkoudet, eikä kukaan meistä ole täydellinen. Ihan samalla tavalla voi sinunkin lapset 40-vuoden päästä ajatella sinusta, kun haluavat elämän vaikeuksiin etsiä syyllistä, vaikka syyllisen etsiminen on turhaa.

Jos autosi rengas puhkeaa, et kait sinä ala etsimään syyllistä tai mikä renkaan puhkaisi, vaan vaihdat renkaan ja jatkat ajamista. Niin pitäisi tehdä myös elämässä, eikä piehtaroida lapsuuden muistoissa, sillä se on täysin hyödytöntä, koska elettyä elämää ei voi muuksi muuttaa. Sitä kutsutaan aikuistumiseksi.

Tyhmä ja vähäjärkinen ap.Ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu.

Hei miksi vastailette tälle 40-kitisijälle. Tämähän on trolli ja haluaa vain ärsyttää jotta saisi jengin kirjoittelemaan ja nyt odottaa kuinka pitkäksi saa venytettyä tämän aloituksen. Paljastuit tahallaan typerillä ja provosoivilla vastailuillasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä muilla lapsuudessa niin, että hyvistä väleistä toiseen vanhenpaanne syytettiin veljeilystä hänen kanssaan? Ja jos tämä vanhempi petti teitä, niin ei oltu lohduttamassa, koska oli omaa tyhmyyttänne, että veljeilitte tämän kanssa?

ap

Voi ap. Jokainen äidillä ja isällä on omat vahvuudet ja heikkoudet, eikä kukaan meistä ole täydellinen. Ihan samalla tavalla voi sinunkin lapset 40-vuoden päästä ajatella sinusta, kun haluavat elämän vaikeuksiin etsiä syyllistä, vaikka syyllisen etsiminen on turhaa.

Jos autosi rengas puhkeaa, et kait sinä ala etsimään syyllistä tai mikä renkaan puhkaisi, vaan vaihdat renkaan ja jatkat ajamista. Niin pitäisi tehdä myös elämässä, eikä piehtaroida lapsuuden muistoissa, sillä se on täysin hyödytöntä, koska elettyä elämää ei voi muuksi muuttaa. Sitä kutsutaan aikuistumiseksi.

Mitä sinä oikeastaan haluat sanoa tällä: "Ihan samalla tavalla voi sinunkin lapset 40-vuoden päästä ajatella sinusta, kun haluavat elämän vaikeuksiin etsiä syyllistä, vaikka syyllisen etsiminen on turhaa."

Miksi syyllisen etsiminen on turhaa? Eikö se juuri tuo oikeutuksen omille väärinkohdelluksitulemisen tunteille? Jos sinua olisi raiskattu pienenä, niin aikuisenako olisi turhaa käsitellä sitä enää terapiassa, koska se olisi sinusta syyllisen etsimistä? Voisitko vähän avata ajatteluasi, koska en todellakaan ymmärrä. Toivottavasti vastaat.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä ja vähäjärkinen ap.Ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu.

Et vaikuta kovin tasapainoiselta ihmiseltä sinäkään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi oli saattanut puhua sille uudelle vaimolle ties mitä sinusta. Ja siksi se vaimo ei suostunut jättämään sua ja isääsi kahden kesken siellä sairaalassa. Mitä jos isäsi oli sopinut sen vaimonsa kanssa samanlaisen ikuisen tiiviin liittolaissuhteen, johon kukaan ei pääse väliin? Ja luvannut sille kaikkia taloudellisia etuja liittolaisena olosta? Eikä isäsi halunnut paljastua siitä, että hän ei pidä lupauksiaan vaan ne olivat vain hänen vallankäyttöään. Oli mieluummin valmis syyttämään muita. En isästäsi kovin luotettavaa kuvaa saanut, koska kerroit että hänellä oli muitakin naisia vaimonsa lisäksi. Kenties isääsi oli kohdeltu kaltoin lapsena, eikä hän ottanut koskaan vastuuta omasta elämästään, vaan jatkoi linjalla kohtelen muita niin kuin minuakin on kohdeltu. Jokainen aikuinen on vastuussa elämästään, hae itsellesi apua.

Oon jo hakenutkin, siksikin nää asiat rupeaa pikkuhiljaa selviämään. Te jotka täällä huutelette mulle jäätte kauas taakseni niin itsetunnossa kuin rehellisyydessä itseänne kohtaan kunhan mä tästä nousen, koska te ette erota enää oikeaa väärästä.

ap

Tämä teksti yhdistettynä aikaisempiin kertookin jo paljon sinusta ja asenteestasi. Olet todella vihainen ja katkera, etkä siedä ajatusta että voisit olla väärässä, tai että jokin asia voisi olla sinun oma syysi. Sen takia varmaan oletkin vihainen ja katkera, kun joudut kohtaamaan faktan, ettet itsekään ole täydellinen, ja sitä onkin vaikea hyväksyä.

Kyllä minä uskoisin, että pystyn kohtaamaan sen, etten ole täydellinen, eihän äiti minulle muuta ole hokenutkaan elämäni aikana. Mutta en ota sitä kuuleviin korviini ENNEN kuin nämä MINUA koskevat vääryydet on jollainen (henkisellä) tasolla oikaistu. Sano, että tuo teki minulle väärin, niin minä voin myöntää oman virheellisyyteni. Syyttelepä minua kuten se märkäkorva mikälie N24 että minä haluan perusteetonta rahaa niin en varmana myönnä yhtäkään virhettäni, koska niitä ei minussa ole _jos_ väitetään, ettei sitä oikeutta vaatia sitä lupauksen pitämistä ollut! Koska se oikeus mulla oli, ja silloin myös minullakin on puutteni.

ap

Noita sun kohtaamia vääryyksiä ei välttämättä tulla ikinä oikaisemaan, ja ainoa keino päästä eteenpäin on kasvaa itse yli niistä. Unohtaa ja antaa anteeksi jos voi. Joka tapauksessa ne pitää pystyä jättämään taakse, vaikkei koskaan saisi hyvitystä tai anteeksipyyntöä. Muussa tapauksessa et ikinä pääse niistä yli ja jatkat samaa pahan kierrettä omien lapsiesi kanssa, ja sinusta tulee katkeroitunut vanha ämmä joka karkoittaa kaikki läheisensä luotaan.

Terveisin kahden katkeroituneen (1x narsistinen ja 1x epävakaa) vanhemman lapsi.

Tällästa tajunnanvirta pseudopaskaa suoltaa sujettujen osastojen asukit. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä muilla lapsuudessa niin, että hyvistä väleistä toiseen vanhenpaanne syytettiin veljeilystä hänen kanssaan? Ja jos tämä vanhempi petti teitä, niin ei oltu lohduttamassa, koska oli omaa tyhmyyttänne, että veljeilitte tämän kanssa?

ap

Voi ap. Jokainen äidillä ja isällä on omat vahvuudet ja heikkoudet, eikä kukaan meistä ole täydellinen. Ihan samalla tavalla voi sinunkin lapset 40-vuoden päästä ajatella sinusta, kun haluavat elämän vaikeuksiin etsiä syyllistä, vaikka syyllisen etsiminen on turhaa.

Jos autosi rengas puhkeaa, et kait sinä ala etsimään syyllistä tai mikä renkaan puhkaisi, vaan vaihdat renkaan ja jatkat ajamista. Niin pitäisi tehdä myös elämässä, eikä piehtaroida lapsuuden muistoissa, sillä se on täysin hyödytöntä, koska elettyä elämää ei voi muuksi muuttaa. Sitä kutsutaan aikuistumiseksi.

Yhtä hyvin sinä kuulostat minusta välinpitämättömältä vanhemmalta. Et ajattele, että sinä ihan oikeasti tulet olemaan syyllinen moniin lastesi vaikeuksiin aikuisena. Vai minkätakia meillä puhutaan nuorten ja lasten pahasta olosta jatkuvasti? Jokainen vanhempi toki tekee virheitä, mutta on virheitä ja virheitä. Osa on luonnollisia, elämään kuuluvia, mutta johan tässäkin ketjussa joku sanoi, että tuollainen "tiimin" muodostus tai lapseen tukeutuminen (aikuisen sijaan) on vääristynyttä, puhumattakaan että lasta käytettäisiin muulla tavalla hyväksi.

Jokaisen vanhemman on koko ajan tarkkailtava sitä, ettei itsessä ole tuollaisia sairaita ajatusmalleja, jotka sairastuttvat lapset aikuisina, ja siihen on vanhempi kyllä syyllinen. Hienoa jos sinä uskot ja koet, ettei sinussa ole mitään sairasta tai vääristynyttä, mistä lapsesi voisivat aikuisina kärsiä.

ap