Kaverini eivät kestä hyvää itsetuntoani, pitävät omahyväisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä vähän omahyväinen, kun et suostu hyväksymään asuinkulttuurisi normaalia kommunikointitapaa, vaan yrität pakottaa oman erittäin ei-perinteisen tapasi muillekin. 

Suomessa nyt vaan on niin että perinteisesti nöyryys on hyvä ja "kell onni on, se onnen kätkeköön". Itsekehua, aiheellistakin, pidetään moukkamaisena. Ei se mitenkään ihmeellistä ole, että jos missä tahansa kulttuurissa poikkeat voimakkaasti kulttuurin normista, niin sinua pidetään epämiellyttävänä ja vältellään.

Kaikki, joilla on hyvä itsetunto eivät myöskään muuten kehu itseään. Suomalainen perinteinen tapa on, että teot puhuu, ei sanat. Esim. mieheni on erittäin hyväitsetuntoinen ja menestynyt alansa huippu, mutta enpä ole omakehua ikinä hänen suustaan kuullut. Hän "puhuu" tekemällä hommansa niin hyvin, että se puhuu puolestaan, eikä tarvitse suurilla puheilla itseään mainostaa.

Minä vihaan tätä suomalaista anteeksipyytelyä ja nöyristelyä. Erityisen paljon se ärsyttää juuri menestyneissä ihmisissä.

Lapsena minulle yritettiin opettaa juuri tuo anteeksi-että-olen-hyvä-jossain -asenne. Sen seurauksena omaksuin rehentelevän tyylin ja kuhun itseäni kun on vähänkin aihetta. Siis vedän sen täysin yli. Jotkut tajuavat vitsin, useimmat eivät. No, taiteelliselta ihmiseltä odotetaankin vähän omituista käytöstä.

Onko tulla mieleesi, että meillä useimmilla, jotka emme välitä kehua itseämme, ei ole kyse mistään "anteeksi-että-olen-hyvä-jossain" asenteesta? Minä ainakin olen mitä olen, enkä pyytele sitä missään mielessä anteeksi, en hyviä enkä huonoja puoliani. En vaan näe mitään syytä miksi pitäisi kehua itseään. Keskityn mielelläni elämässäni asioihin ja muihin ihmisiin kuin itseeni, saati itsestäni puhumiseen. En ymmärrä oikein mikä funktio olisi sellaisella puheella jossa kehuisin itseäni: se ei välitä mitään merkittävää tietoa kellekään.

Onko tulla sinun mieleesi, että en muokkaa omaa käytöstäni sen mukaan mitä perusteita muilla mahdollisesti on omalle käytökselleen?

Ja sinäkin puhut vaikka miten paljon asioista joilla ei ole mitään tarkoitusta eikä merkitystä, kuten kaikki ihmiset. Turha höpistä funktioista, ihan kuin laskisit matemaattisesti kaiken puheesi tarkoituksen ja tavoitteet.

Ja jos kerran keskityt vain muihin ihmisiin etkä koskaan itseesi, miksi koko kommenttisi koskee vain sinua itseäsi, sen sijaan että ymmärtäisit minua? Ei tullut empatiamitalia tällä kertaa.

En kaipaa mitään empatiamitaleita, yleensäkin minusta ihmisisltä saadut tunnustukset on sisäisesti itselleni aika merkityksettömiä. Ihmettelen joskus töissä ihmisiä, jotka kaipaavat positiivista palautetta. Minä aina ihmettelen, että mitä sillä tekee, voiko sillä ostaa jotain?

Toki puhun asioista, joilla ei rationaalisessa mielessä ole mitään merkitystä, mutta usein sellaisen puheen merkitys on esim. sosiaalisen yhteyden ja ihmissuhteen rakentaminen. Voin kysellä ihmiseltä vaikka hänen sairaan äitinsä kuulumisia, vaikkei minua itsessään erityisemmin kiinnosta koska en äitiä edes tunne. Mutta haluan osoittaa kiinnostusta häneen sitä kautta, että haluan kuulla hänen elämästään ja asioistaan. Sen sijaan jos alkaisin kehua itseäni, se ei edes rakentaisi sosiaalista yhteyttä vaan pikemminkin voisi tuhota sitä, kulttuurinen konteksti huomioon ottaen. 

Tekstisi perusteella kyllä vaikuttaa myös siltä, että sinä et tosiaan muokkaa käytöstäsi sen perusteella mitä muilla on syynä käytöksilleen, vaan sen perusteella, mitä sinä OLETAT olevan. Sinua ärsyttää tietty käytös, koska se yhdistyy mielessäsi kielteiseen ja omia lahjojaan häpeilevään asenteeseen joka oli lapsuudenkodissasi. Tämän assosiaatiosti tuot mukanasi reaktioina tilanteisiin, joissa olevat nöyristelijäksi tulkitsemasi eivät tosiasiassa ollenkaan nöyristele ja koe itseään surkeiksi maan matosiksi.

Kylläpäs sait paljon tekstiä pelkistä päivänselvyyksistä.

Kaikki ihmiset toimivat sen perusteella mitä olettavat muiden ajattelevan ja minkä olettavat olevan perusteena heidän käytökselleen. Minä teen niin ja sinä teet niin. Alat selittää minulle tätä päivänselvää asiaa, jotta tulisi se vaikutelma että olen yksikertainen kun minulle on selitettävä tämä päivänselvä asia.

Typerä väittelytaktiikka.

Vierailija kirjoitti:

Todella läheinen verkostoni koostuukiin itsevarmoista ja onnellisista ihmisistä. Epävarmat kadehtijat yleensä jäävät omasta tahdostaan kyydistä pois.

Koetko itse olevasi ensimmäinen vai jälkimmäinen?

Koen olevani onnellinen en niinkään itsevarma vaikkakin hyvä itsetuntoinen. En jaksa keskustella sen enempää omista kuin muidenkaan heikkouksista tai kehua omia tai muiden ominaisuuksia ylenpalttisesti. Ja kyllä jos joku niin haluaa tehdä jatkuvasti pidän häntä enemmän omahyväisenä kuin hyvä itsetuntoisena Välttämättä ne toki ei ole toisiaan poissuklevia ominaisuuksia. Voi ihan hyvin olla huono itsetuntoinen ja omahyväinen kuin omahyväinen ja hyvä itsetuntoinen tai jotakin siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä vähän omahyväinen, kun et suostu hyväksymään asuinkulttuurisi normaalia kommunikointitapaa, vaan yrität pakottaa oman erittäin ei-perinteisen tapasi muillekin. 

Suomessa nyt vaan on niin että perinteisesti nöyryys on hyvä ja "kell onni on, se onnen kätkeköön". Itsekehua, aiheellistakin, pidetään moukkamaisena. Ei se mitenkään ihmeellistä ole, että jos missä tahansa kulttuurissa poikkeat voimakkaasti kulttuurin normista, niin sinua pidetään epämiellyttävänä ja vältellään.

Kaikki, joilla on hyvä itsetunto eivät myöskään muuten kehu itseään. Suomalainen perinteinen tapa on, että teot puhuu, ei sanat. Esim. mieheni on erittäin hyväitsetuntoinen ja menestynyt alansa huippu, mutta enpä ole omakehua ikinä hänen suustaan kuullut. Hän "puhuu" tekemällä hommansa niin hyvin, että se puhuu puolestaan, eikä tarvitse suurilla puheilla itseään mainostaa.

Minä vihaan tätä suomalaista anteeksipyytelyä ja nöyristelyä. Erityisen paljon se ärsyttää juuri menestyneissä ihmisissä.

Lapsena minulle yritettiin opettaa juuri tuo anteeksi-että-olen-hyvä-jossain -asenne. Sen seurauksena omaksuin rehentelevän tyylin ja kuhun itseäni kun on vähänkin aihetta. Siis vedän sen täysin yli. Jotkut tajuavat vitsin, useimmat eivät. No, taiteelliselta ihmiseltä odotetaankin vähän omituista käytöstä.

Onko tulla mieleesi, että meillä useimmilla, jotka emme välitä kehua itseämme, ei ole kyse mistään "anteeksi-että-olen-hyvä-jossain" asenteesta? Minä ainakin olen mitä olen, enkä pyytele sitä missään mielessä anteeksi, en hyviä enkä huonoja puoliani. En vaan näe mitään syytä miksi pitäisi kehua itseään. Keskityn mielelläni elämässäni asioihin ja muihin ihmisiin kuin itseeni, saati itsestäni puhumiseen. En ymmärrä oikein mikä funktio olisi sellaisella puheella jossa kehuisin itseäni: se ei välitä mitään merkittävää tietoa kellekään.

Onko tulla sinun mieleesi, että en muokkaa omaa käytöstäni sen mukaan mitä perusteita muilla mahdollisesti on omalle käytökselleen?

Ja sinäkin puhut vaikka miten paljon asioista joilla ei ole mitään tarkoitusta eikä merkitystä, kuten kaikki ihmiset. Turha höpistä funktioista, ihan kuin laskisit matemaattisesti kaiken puheesi tarkoituksen ja tavoitteet.

Ja jos kerran keskityt vain muihin ihmisiin etkä koskaan itseesi, miksi koko kommenttisi koskee vain sinua itseäsi, sen sijaan että ymmärtäisit minua? Ei tullut empatiamitalia tällä kertaa.

Miksi sinulla on niin huono itsetunto, että sinun täytyy ottaa lämpöä sinusta poikkeavalla tavalla ajattelevan mielipiteestä?

Miksi sinä olet niin passiivis-aggressiivinen, että sinun on naamioitava laukomasi loukkaukset kysymyksiksi?

Tämäkin kommentti saa minut kysymään samaa asiaa: miksi sinulla on niin huono itsetunto, että otat lämpöä jonkun mielipiteestä? Jos sinulla on hyvä itsetunto, ei sinulle tule mieleenkään vastata senkaltaisiin kysymyksiin, jonka minä sinulta kysyin. Sinä vain heivaisit kysymykseni takavasemalle ja olisit vastaamatta, koska hyvä itsetuntosi tietäisi, että minä olen väärässä ja voit ignoorata minut. Mutta koska taas otit lämpöä ja enemmän kuin passiivis-aggressiivisesti käyt verbaalisesti kimppuuni, minä saan taas aihetta kysyä: miksi sinulla on huono itsetunto, vaikka härkäpäisesti yrität väittää päinvastaista?

Ensin naamioit loukkauksen kysymykseksi. Nyt esität saman loukkauksen uudestaan ja lisäät vielä tekstiseinän perään :D

Tuo on juuri sitä teeskentelyä, mitä inhoan. Haluat loukata ja haukkua ihmistä, joka on eri mieltä kanssasi. Mutta et voi tehdä sitä suoraan, vaan salakavalasti naamioimalla sen muuksi. Sama juttu tuossa teeskennellyssä vaatimattomuudessa. Odotat että kaikki kehuvat sinut maasta taivaaseen kun itse tuijotat vaatimattomana kenkiäsi. Jos eivät kehu, välit poikki ja palstalle valittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että aloittaja saa alapeukkuja (nainen?) ja itsekehujaksi tunnustautuva mies pelkkiä yläpeukkuja?

Ei kuule aavistustakaan? Ja jos tarkkoja ollaan niin en ole itsekehuja vaan isoegoinen. Peukkuja/nuolia en käytä oikeastaan koskaan. Kerran pari niitä olen klikannut mutta yleensä sanon jotain. Niin tuosta egosta, nykyinen nainen on onneksi tottunut siihen.

Uskoo sen etten petä vaikka tilaisuuksia olisi. Tiedän kuinka leuhkalta kuulostaa sanoa mutta aina kun käydään viihteellä on yksi tai useampi nainen yrittämässä. Olen aika tavallisen näköinen mutta omalla tavallani niin itsevarma että se vetoaa. Nyt menee itseni kehumiseksi mutta osaan keskustella ja ottaa toisen huomioon.

Nykyinen sanoo vieläkin että kun katson silmiin ja puhun tuntee olevansa huomion keskipiste. Jotain siinä on perää. Kun lasken katseen silmistä rintoihin niin sillä hengitys kiihtyy. On kertonut niin hurjan kehun että saan pelkällä katseella kiihottumaan.

Yksi entinen sanoi että olen juuri sopivasti sekoitus kilttiä miestä ja pahaa poikaa. En tiedä onko tuo totta mutta juuri sopivasti se hiveli valmiiksi isoa egoa. Mä tiedän miltä nämä jutut kuulostaa. Silti olen sitä mieltä että en ole ylimielinen. Porukalla kun heitetään huulta niin itsestäni mä teen pellen. Mä tykkään saada ihmiset nauramaan, se on vain mun luonto.

-