Onko muut kyllästyneet teatteriin, jota työnhauksikin kutsutaan?

Olen kyllästynyt.

Tein toimistoapulaisen hommaa määräaikaisena muutama vuosi sitten pelkällä lukiokoulutuksella. Työn oppi tehdessä nopeasti. Välissä kouluttauduin sitten tradenomiksi ja nyt en saa edes niitä yksinkertaisimpia toimistohommia. Kaikkiin vaaditaan useamman vuoden kokemus ja pitäisi olla supermoniosaaja jo valmiiksi. Mistäs sitä kokemusta saisi, kun ei oteta töihin? Ja joo, kykenisin todellakin tekemään myös vaativampia hommia, mutta niihin vaatimukset ovat vielä hullumpia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ahdistaa, kun opintojen aikana meille on toitotettu, että tulevaisuudessa halutaan ulospäinsuuntautuneita innovaattoreita, eikä hiljaisella puurtajalla ole enää sijaa työmarkkinoilla. En tajua, miksi kaikkien pitäisi olla jotain innovaatiomoottoreita, jos hommat hoituu hyvin ja ajallaan. Nousee niskavillat pystyyn ajatuksesta, että joutuisin feikkaamaan olevani ihan helvetin innovatiivinen ja ekstrovertti ihminen. Argh. Hoidan hommani niin kuin on sovittu, eikö sen pitäisi riittää? Miksi mukana pitäisi olla jotain ihme teatteria?

Hiljaiset puurtajat ovat aina parhaimpia työntekijöitä.

Vastikään tuli vastaan yksi työpaikkailmoitus, jossa haettiin marjanperkkaajaa. Hakijalla piti olla vähintään 5-10 vuoden kokemus perkkaamisesta ja puhdistamisesta. Lisäksi vaadittiin ulospäinsuuntautuneisuutta ja täydellistä englannin ja ruotsin kielen taitoa. Olin kuolla nauruun.

Miesystäväni kesätöihin yhden tehtaan varastolle. Hakemuksen perusteella pääsi jatkokierrokselle, joka tehtiin netissä. Tämä kierros sisälsi kymmeniä erilaisia tehtäviä, mm. älykkyystestin joka piti tehdä puolessa tunnissa. Sitten oli moraalikysymyksiä; mm. miltä tuntuu jos sinun pitäisi irtisanoa työntekijöitä. Lisäksi kysyttiin perheenperustamisasikeista, joista ei oikeasti saisi udella. Nauroin pissat housussa, koska en ollut uskoa minkälaista teatteria työnhaku nykyään on!  Vielä vuosituhannen alussa oli niin, että jos menit ovelta kysymään tuollaisia töitä, työt alkoivat samana päivänä ilman mitään turhia haastatteluja.

Mieheni ei lopulta päässyt työhaastatteluun. Ei ollut tarpeeksi fiksu varastomieheksi.

Kaipa tämä johtuu myös siitä että työnhakijoita on niin paljon enemmän kuin työpaikkoja. Sitten pitää kehitellä hirveät pääsykriteerit että valinta olisi helpompaa. Vähän kuin yliopiston pääsykokeissa sellaisilla aloilla jotka on suosittuja mutta vain harva otetaan. Niin kuin teatterikorkeakoulujen pääsykokeet. Jos sinne hakisi joka vuosi vaikka vain 10 tyyppiä niin tuskin olisi nelivaiheisia pääsykokeita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen kyllästynyt. Hakemuksiin kirjoitan rehellisesti, etten ole se maailman rohkein ja äänekkäin henkilö, mutta olen ystävällinen ja rehellinentunnollinenavoin whatever.

En suostu minkäänlaiseen typerään kehuskelulitaniaan, koska tiedän valtaosan hakemuksista olevan sellaisia muutenkin. Sitä paitsi jos kerron olevani rehellinen, niin miksi valehtelen hakemuksessa?

Turhauttavaa tämä hakeminen on, mutta aina vain yritän.

Kuin myös. Täytän ensi vuoden helmikuussa 60 eli tiedän tasan tarkkaan, ettei töitä, ainakaan vakihommia enää löydy. Nyt olen saikulla, sain koipeen ruusun ja lääkäri veikkasi, että paraneminen vie vielä ainakin kuukauden puolitoista. Niinpä saikun kestoksi pelkästään tästä tulee nelisen kuukautta. Eräs ystäväni neuvoikin minua valittamaan seuraavaksi lääkärille, että minulla on ollut pahoja uniongelmia jo vuoden verran ja tästä syystä olen alkanut tuntea elämässäni toivottomuutta jne. Hän on käyttänyt tätä korttia ja pitkiä saikkuja on tullut. Näin saan pidennettyä ansiosidonnaisen kestoa. Olen ollut ansiosidonnaisella viime vuoden marraskuusta asti ja nyt sitten saikulla maaliskuun puolivälistä asti. Ei vain kannata mennä terkkariin puhumaan noista uniongelmista, vaan yksityiselle. Ja tiukasti on sitten kiellettävä netissä kaikkien tietojen antaminen. Näin terkkarissa ei tiedetä käynneistäni yksityisellä ja päin vastoin. Uniongelmia on kyllä ollut, en siis puhuisi ihan satuja, mutta reilusti liioitellen. Ystävä, joka vinkin antoi, että etenkin iäkkäämmät naislääkärit antavat herkästi ikätovereilleen noilla syillä pitkiä saikkuja. Liki 40 vuotta työelämää takana, joten eiköhän nyt ole jo aika levätä ja tehdä pimeitä keikkoja.

Ja toisaalta HR myy itseään, siis osaamistaan ja saa idean läpi miten kallista on virherekrytointi, joten pitää olla testit, monta kierrosta jne. Muutenhan hr/rekrytoijat olisi työttömiä. Ennen nykyistä kävin näissä pelleilyissä " kuka on idolisi? " , kuvaile sitä ja kuvaile tätä ja tee älykkyystestejä. Sitten vihdoin pääsin nykyiseen duuniin, eka haastattelu kierros suoraan pomon kanssa, suoraan asiaan ja suorat kysymykset liittyen osaamiseen eikä mitään prkl luonnetestejä. Toinen kierros saman pomon kanssa "otakko kahvia" , ja puhuttiin oikeasti työstä- ihan rehellisesti siitä mikä on oikeasti alalla vaikeaa jne. menin kotiin ja hr tiputti työtarjouksen. No, harmi että nyk firma taas globaalisti potkii pihalle, mua ei ole irtisanottu mutta pakko katsella muuta. Niin tympeissä haastatteluissa olen käynyt ettei tosikaan, ärsyttää nämä hr :t jotka ilmeettömästi kuuntelevat vastaukset ja kirjoittavat ne tietokoneelle samalla, ei pääse keskustelemaan, ei ne teidä siitä oikeasta tehtävästä mitään. Sitten pitää vaan keksiä hienot lauseet jotka näyttää hyvältä kirjoitettuna ja edelleen esitettynä- millä ei taas ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ja joo, mulla on nyt varalta hieno vastaus siihen kuka on idolini , perusteineen ja kaikkineen. 

Kyllä, olen kyllästynyt. Syksystä lähtien olen hakenut töitä ja todellakin ihmettelen, että mitä niiden vuosien jälkeen on tapahtunut, kun viimeksi töitä hain. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut edes vaikea saada työtä.

Omana itsenä ei saisi töitä hakea. Vanhempainvapaat pitäisi olla jotenkin peiteltynä ansioluettelossa, samoin työttömyys. Jos olisin jo tietyn ikäinen joutuisin peittelemään iänkin. Nämä ohjeet ovat tulleet rekrytoivalta taholta. Hakemuksia tulee liikaa ja kukaan ei niitä jaksa lukea, joten palkataan joku kaverin kaveri hakuprosessin ohi. Nämä tiedot palkkaavalta yritykseltä.

Yliopistokoulutus, viimeinen työ oman alan töitä, hyvät suositukset, esimiestehtäviä takana samoin kuin ihan suorittavaa työtä nuorempana esim. tehtaassa, monipuolinen työkokemus. Kokemuksella ja koulutuksella en näemmä töitä saa ja en suoraan sanottuna enää tiedä mitä tässä pitäisi tehdä? Tuntuu uskomattomalta, että valtiollakin on varaa kouluttaa ihmisiä korkeakoulujen kautta kortistoon. Mitä haaskuuta.

Työnhaussa tärkeintä on erottua. Missään nimessä ei pidä valehdella tai myydä itsestään kuvaa joka ei pidä paikkaansa vaan pyrkiä tuomaan esille ne omat hyvät puolensa omalla erottuvalla tavalla. Aina ongelma ei niinkään ole siinä että vaadittaisiin suosittelijoita, portfoliota, 10 vuoden kokemusta tai muuta vastaavaa vaan siitä että kun kilpailevilla hakijoilla on sitä tarjota niin totta kai parempi hakemus menee aina edelle. 

Siltikin vaikka olisit maailman paras työnhakija, on täysin mahdollista ettet saa työpaikkaa pitkään aikaan. On myös totta, että osalla yrityksistä on todella naurettavat rekrytointiprosessit ja että osa yrityksistä hakee ektroverttipaskanpuhujia mutta toisaalta kaikki paikat eivät myöskään ole hakemisen arvoisia.

Työnhakua kannattaa aina miettiä myös yrityksen kannalta. Ihmiset jotka joutuvat lukemaan kymmennittäin hakemuksia päivittäin eivät yleensä jaksa kiinnittää niihin paljoakaan huomiota vaan selaavat ne pintapuolisesti lävitse. Juuri tämän takia erottuminen on tärkeää, että saadaan hakemuksen lukija kiinnittämään niihin hyviin puoliisi alunperinkään huomiota.  Tämän takia voikin syntyä kuva, että vain ekstrovertit pärjäävät, sillä tällaisilla ihmillä on useammin kyky tuoda itsensä esille.

Loppujen lopuksi, työnhaku on vähän kuin deittailu. Kannattaa varautua pettymään hyvinkin useasti.

Vierailija kirjoitti:

Työnhaussa tärkeintä on erottua. Missään nimessä ei pidä valehdella tai myydä itsestään kuvaa joka ei pidä paikkaansa vaan pyrkiä tuomaan esille ne omat hyvät puolensa omalla erottuvalla tavalla. Aina ongelma ei niinkään ole siinä että vaadittaisiin suosittelijoita, portfoliota, 10 vuoden kokemusta tai muuta vastaavaa vaan siitä että kun kilpailevilla hakijoilla on sitä tarjota niin totta kai parempi hakemus menee aina edelle. 

Siltikin vaikka olisit maailman paras työnhakija, on täysin mahdollista ettet saa työpaikkaa pitkään aikaan. On myös totta, että osalla yrityksistä on todella naurettavat rekrytointiprosessit ja että osa yrityksistä hakee ektroverttipaskanpuhujia mutta toisaalta kaikki paikat eivät myöskään ole hakemisen arvoisia.

Työnhakua kannattaa aina miettiä myös yrityksen kannalta. Ihmiset jotka joutuvat lukemaan kymmennittäin hakemuksia päivittäin eivät yleensä jaksa kiinnittää niihin paljoakaan huomiota vaan selaavat ne pintapuolisesti lävitse. Juuri tämän takia erottuminen on tärkeää, että saadaan hakemuksen lukija kiinnittämään niihin hyviin puoliisi alunperinkään huomiota.  Tämän takia voikin syntyä kuva, että vain ekstrovertit pärjäävät, sillä tällaisilla ihmillä on useammin kyky tuoda itsensä esille.

Loppujen lopuksi, työnhaku on vähän kuin deittailu. Kannattaa varautua pettymään hyvinkin useasti.

No minullapa olisi millä erottautua, ja olenkin sitä joskus yrittänyt. Olen kertonut rehellisesti mikä olen ja mitä osaan: huippuälykäs ja monilahjakas asperger jonka työuralle on mahtunut aika uskomattomiakin tilaisuuksia ja haasteita. Arvaa miten on käynyt? Useammassa työhaastattelussa haastattelija ei ole yksinkertaisesti uskonut minua vaan on päätellyt että olen harvinaisen tyhmä ja hävytön valepukki. Tilanne parani vasta kun älysin ottaa mukaan haastatteluun kirjalliset todisteet (ei mitään papereita vaan esim. lehtileikkeitä) tekemisistäni.  Kun olen kaivanut tarvittaessa nämä esiin, haastattelijat ovat järjestään loukkaantuneet. Päättelisin että joko siksi että heitä on alkanut nolottaa koko tilanne tai siksi että he eivät ole sen jälkeen osanneet suhtautua minuun ollenkaan. Ihanneyksilö on ihan pikkuisen keskivertoa näpsäkämpi. Minä en ole kelvannut, koska olen toisaalta huippuyksilö mutta sen vastineeksi joudun pyytämään apua eräissä aivan tavallisissa asioissa. Ja vielä kehtaan kuvitella, että taitoni ovat sen verran erityiset että yrityksen kannattaisi ehkä sitten yrittää hiukan ymmärtää minua.

Olen parhaillani saikulla uupumuksen takia, viimeisimmät työni olen saanut suhteilla. En pidä oikein siitäkään, tuntuu jotenkin pahalta että oikeiden ihmisten tunteminen on arvokkaampaa kuin puhdas osaaminen. Uupumuksesta parannuttuani en tiedä, miten sittenkään jaksan työnhakusirkusta kun se on mitä on ja stressaantuminen on minulle aspergerin takia aina hankalampi paikka kuin normijampalle.  Nyt näyttää siltä että saatan hyvinkin päätyä hakeutumaan sairaseläkkeelle aspergerin varjolla. Minulla olisi paljon annettavaa, mutta tuntuu vain siltä ettei kaltaisilleni ole nykypäivän työelämässäni tilaa.

Edellinen oli siis 38.

No miten se erottuminen tehdään? Pitäiskö mun olla entinen presidentti, vai mitä?

Kaikki paikat eivät ehkä ole hakemisen arvoisia, mutta mitäs sitten kun töissä pitäisi kuitenkin käydä jotta pystyy elättämään itsensä? Miten niin perustavasta asiasta kuin mahdollisuudesta elättää itsensä omalla työllään on tullut muutamassa vuodessa olympiavoiton ja loton jättipotin ristisiitos?

Valitettavasti se, että sinulla on asperger tulee varmasti pelottamaan työnantajia jotka pelkäävät muutenkin palkaavansa "väärän" ihmisen. Haluaisin sanoa että älä turhaan stressaa sillä se on täysin turhaa, mutta tiedän myös ettei se todellakaan ole niin helppoa. En voi sanoa kuin jatka yrittämistä koska muutakaan ei voi..

Kirjoituksesta ei tosin käynyt ilmi, oletko yrittänyt näyttää leikkeitä ennen kuin on edes varsinaista tarvetta todistella puheitasi?

 

Lopuksi, siinä ei ole mitään väärää että saa työnsä suhteilla. Juuri tämän takia työnhausta neuvovat ihmiset kehottavat aina verkostoitumaan. 90% työpaikoista täytetään jotakin muuta kautta kuin varsinaisten ilmoitusten kautta ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on työntekijää tarvitsevalle osapuolelle niin paljon helpompaa ja nopeampaa. Voidaankin sanoa, että ilmoitusrumba on itse asiassa varsin tehoton tapa työllistymiseen. Tärkeintähän ei loppujen lopuksi ole se, mistä työn löytää, vaan miten työnsä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki paikat eivät ehkä ole hakemisen arvoisia, mutta mitäs sitten kun töissä pitäisi kuitenkin käydä jotta pystyy elättämään itsensä? Miten niin perustavasta asiasta kuin mahdollisuudesta elättää itsensä omalla työllään on tullut muutamassa vuodessa olympiavoiton ja loton jättipotin ristisiitos?

Työnhakeminen on aikaa vievää ja rasittavaa, jos jätät välistä hakemukset joissa haetaan jotain mitä et selvästikkään ole ja mihin et todennäköisesti pääse, tämä tarkoittaa ettet voi hakea mihinkään? Kannattaa tietysti priorisoida niihin joihin on suurin mahdollisuus päästä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti se, että sinulla on asperger tulee varmasti pelottamaan työnantajia jotka pelkäävät muutenkin palkaavansa "väärän" ihmisen. Haluaisin sanoa että älä turhaan stressaa sillä se on täysin turhaa, mutta tiedän myös ettei se todellakaan ole niin helppoa. En voi sanoa kuin jatka yrittämistä koska muutakaan ei voi..

Kirjoituksesta ei tosin käynyt ilmi, oletko yrittänyt näyttää leikkeitä ennen kuin on edes varsinaista tarvetta todistella puheitasi?

Lopuksi, siinä ei ole mitään väärää että saa työnsä suhteilla. Juuri tämän takia työnhausta neuvovat ihmiset kehottavat aina verkostoitumaan. 90% työpaikoista täytetään jotakin muuta kautta kuin varsinaisten ilmoitusten kautta ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on työntekijää tarvitsevalle osapuolelle niin paljon helpompaa ja nopeampaa. Voidaankin sanoa, että ilmoitusrumba on itse asiassa varsin tehoton tapa työllistymiseen. Tärkeintähän ei loppujen lopuksi ole se, mistä työn löytää, vaan miten työnsä tekee.

Olen asperger, en idiootti. En ole kaivanut lisämateriaalia esiin ennen kuin haastattelussa on käynyt hyvin selväksi ettei haastattelija usko sanaakaan siitä mitä hänelle kerron. Ja tähänkin lähdin vasta sen jälkeen kun minulle oli kertynyt samanlainen huono kokemus useammasta haastattelusta.

Työnsä suhteilla saaminen ei ole oikein, vaikka itsellenikin on käynyt niin. Osaamisen pitäisi ratkaista, ei sen että sattuu tuntemaan oikeat tyypit tai se että työssä menestymisen kannalta toissijaiset taidot nostetaan ratkaiseviksi. Maan tapa tämä voi olla, mutta siitä ei voi päätellä että se olisi oikein, järkevää tai edes taloudellisesti kannattavaa. Sillä ettei osaaminen ratkaisekaan työnsaantia, on ihan konkreettisia haittavaikutuksia kaikille osapuolille. Työnantajat eivät saa parhaita työntekijöitä eivätkä parhaat osaajat pääse ansaitsemiinsa paikkoihin. Yritykset hukkaavat osaamista ja selvää rahaa. Kaikki menetykset kertaantuvat tietysti vielä sillä että vähemmän pätevät mutta filmaattisemmat tyypit pääsevät säheltämään ja menestyvät. Pahimmassa tapauksessa yt:issä potkitaan pihalle viimeisetkin hiljaiset ihmiset jotka ovat keskittyneet työntekoon sen sijaan että olisiva verkostoituneet, brändänneet itseään ja taktikoineet irtopisteitä työpaikan pikku nokkimiskisoissa. 

-38-

Miksi ihmeessä et kaivaisi työhaastatelussa sinulle edullista materiaalia esille vapaaehtoisesti? Toisekseen, jos työnantaja välttämättä tarvitsee ne lahjakkaimmat työntekijät, he tietävät oikeat kanavat, jos he taas tarvitsevat tarpeeksi hyvän, he käyttävät sitä kanavaa mikä on heille edullisin (myös muuten kuin rahallisesti).

Materiaali ei ole suoranaisesti "minulle edullista". Kysymys on asioista jotka kyllä näkyvät normaalisti cv:ssä ja joista olen myös maininnut haastattelussa sopivissa kohdissa. Pointtini oli, että kohdallani nämä ovat sellaisia asioita joiden todenperäisyyttä ei useinkaan uskota. Tyyliin "olen ollut perustamassa erästä tunnettua kansainvälistä IT-alan yritystä" tilanteessa jossa pohjakoulutukseni ei ole it-alalta. 

Jos työnantaja tarvitsee vain tarpeeksi hyviä työntekijöitä, miksi raskaat hakuprosessit? Eikö kaikille olisi silloin helpompaa jos hakukriteerit ja -prosessi olisivat kohtuulliset. Eihän kukaan pakota työnantajaa käymään kaikkia hakemuksia läpi, vaan voisi vaan laittaa lyhyen hakuajan ja valkata vaikka 20 nopeimmasta sopivan hakemuksen lähettäjästä muutaman haastatteluun. Mitä lisäarvoa työnantajalle tuottaa vaikka pompottaa nollatuntilaiseksi hakevia monen haastattelukierroksen läpi, jos työnantajan todellinen tarve on perustyöntekijä perushommaan?

Tuo että työnantaja kyllä tietäisi, mistä lahjakkaimmat työntekijät löytyvät, on täysin hölmö väite. Jos tietäisivät, miksi monet maksavat headhuntereille isoja palkkioita? Eivätkä headhunteritkaan aina parhaita löydä vaan useammin haaviin tarttuvat parhaiten näkyvyyttä hankkineet tyypit. Jos kyseessä on huonosti verkostoituvat introvertit, on perinteisen työpaikkailmoituksen jättäminen edelleen loistava keino houkutella myös työpaikkoja etsiskeleviä lahjakkuuksia esiin koloistaan. Jotkut meistä keskittyvät töiden tekemiseen niin intohimoisesti ettei itsestään tule luotua brändiä.

-38-

Sanoin että yritykset tietävät oikeat kanavat, eivät suoraan mistä lahjakkuudet ovat. Tällä kanavalla tarkoitin nimenomaan yleisiä hakuja ja mahdollisesti koviakin kriteereitä. Ns. headhunterit ovat toinen kanava ja tämän lisäksi yritykset etsivät lahjakkuuksia myös suoraan kouluista. Näin esimerkiksi.

"Tarpeeksi hyvällä" viittasin siihen, että palkataan esimerkiksi juuri suhteilla tai talon sisältä, nimen omaan siksi, että vältytään raskailta hakuprosesseilta. Toisaalta, kuten sanoin ekassa viestissäni, on myös niitä yrityksiä jotka toimivat typerästi.

Alkuperäisessä viestissä halusin ottaa eniten kantaa siihen, että näissä avoimissa hauissa ei riitä se, että on hyvä jos hakemus taas on keskinkertainen. Juuri tässä on mielestäni lahjakkaiden introverttien iskusauma. Ei tarvitse olla verkostoitunut tai loistavan sosiaalinen kunhan ymmärtää ettei kirjoita samanlaista hakemusta kuin kaikki muut. 

Palatakseni vielä haastatteluun, mielestäni tuo materiaali on hyvinkin "edullista". Jos olisin palkkaamassa ihmistä yritykseeni, minua ei henkilökohtaisesti haittaisi ollenkaan mikäli haastatelta nyttäisi lehtileikkeitä väitteidensä tueksi. Siitäkin huolimatta, että nämä asiat olisi jo CV:ssä käyty läpi. Varsinkin paikoissa joissa on monta haastattelua samankin päivän aikana on hyvin mahdollista, ettei työnantaja muista CV:stä enään mitään ellei ole varta vasten haastatteluun lukenut. Tosiasiahan kuitenkin on, että laittoman moni liioittelee törkeästi ja jopa valehtelee työhakemuksissaan.