Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muut kyllästyneet teatteriin, jota työnhauksikin kutsutaan?
25.04.2016 |
Koko prosessi on yhtä teennäistä pokkurointia. Jos ei osaa tyrkyttää itseään oikein, ei tule mistään mitään, vaikka olisi hyvä työntekijä. Ja pitäisi olla kaikenlaisia ässiä hihassa, joilla tehdä vaikutus. Huoh.
Kommentit (78)
Tämmöstä se on kun on työnantajan markkinat ja haluavat valkata sen parhaimman. Naurettavaa on se että ei niiden testien jälkeen kuitenkaan voi olla työnantajakaan varma että se paras tai parhaimmat on tullu valittua. rekrytoijilla riittää töitä ainakin. Nyt ei ole kyse siitä oletko hyvä tyyppi ja valmis tekemään töitä. Sinun pitää suorastaan loistaa kokemuksella ja osaamisella jopa jotain paskaduunia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämmöstä se on kun on työnantajan markkinat ja haluavat valkata sen parhaimman. Naurettavaa on se että ei niiden testien jälkeen kuitenkaan voi olla työnantajakaan varma että se paras tai parhaimmat on tullu valittua. rekrytoijilla riittää töitä ainakin. Nyt ei ole kyse siitä oletko hyvä tyyppi ja valmis tekemään töitä. Sinun pitää suorastaan loistaa kokemuksella ja osaamisella jopa jotain paskaduunia varten.
Nimenomaan. Ja vaikka haastatteluissa esitettäisiin minkälaisia sirkustemppuja ne hakijat eivät niiltä varsinaisilta ominaisuuksiltaan välttämättä edes eroa paljon toisistaan. Ne suurimmat erot syntyvät lähinnä niistä perusasioista eikä niistä sirkustempuista. Cv ja tavallinen työhaastattelu kyllä kertovat ne oleellisimmat asiat.
https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikka/104310
Olen harkinnut kirjastoalan koulutusta, mutta kun katson tuota taito- ja vaatimuslistaa niin ei minusta taida olla työhön. Ja toisaalta, monen vuoden koulutusta yliopistossa opintolainoineen ja palkka alle 2500e, eipä houkuttele.
Mulle tulee mieleen noista vaatimuksista että miten yhden ihmisen työaika riittää hoitamana tuon kaiken? Pitää johtaa mutta kuitenkin pitää lapsille satutunteja?
Itse hain ekstraajan paikkaa (nollasopimus) suuresta vaateketjusta. Siis ihan perus myyjän työtä, asiakaspalvelua ja ei mitään ihmeellistä. Ensin 45 minuutin mittainen puhelinhaastattelu, sitten kahden tunnin ryhmähaastattelu ja vielä tunnin yksilöhaastattelu. Suosittelijat piti listata useampaan kertaan. Ja kuitenkin työ todella helppoa ja yksinkertaista, palkka todella matala ja sopimus ihan haistapaska-luokkaa. Tätäkö työnhaku nykyään on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ahdistaa, kun opintojen aikana meille on toitotettu, että tulevaisuudessa halutaan ulospäinsuuntautuneita innovaattoreita, eikä hiljaisella puurtajalla ole enää sijaa työmarkkinoilla. En tajua, miksi kaikkien pitäisi olla jotain innovaatiomoottoreita, jos hommat hoituu hyvin ja ajallaan. Nousee niskavillat pystyyn ajatuksesta, että joutuisin feikkaamaan olevani ihan helvetin innovatiivinen ja ekstrovertti ihminen. Argh. Hoidan hommani niin kuin on sovittu, eikö sen pitäisi riittää? Miksi mukana pitäisi olla jotain ihme teatteria?
No niinpä. Lisäksi vaatimukset ovat ristiriitaisia: nerot ja hyvät innovaattorit ovat yleensä introvertteja tai muuten epäsosiaalisia, siis outoja. Kun siis puhutaan oikeista innovaattoreista eikä sellaisista puuhastelijoista, jotka myyvät keksimäänsä pyörää uudestaan.
Älkää ymmärtäkö innovointia niin kapeasti. Harva meistä on radikaali-innovaattori, mutta moni on inkrementasli-innovaattori (pieniä tai asteittaisia parannuksia), joka voi tuoda yhtä hyvän lopputuloksen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hain ekstraajan paikkaa (nollasopimus) suuresta vaateketjusta. Siis ihan perus myyjän työtä, asiakaspalvelua ja ei mitään ihmeellistä. Ensin 45 minuutin mittainen puhelinhaastattelu, sitten kahden tunnin ryhmähaastattelu ja vielä tunnin yksilöhaastattelu. Suosittelijat piti listata useampaan kertaan. Ja kuitenkin työ todella helppoa ja yksinkertaista, palkka todella matala ja sopimus ihan haistapaska-luokkaa. Tätäkö työnhaku nykyään on?
Tässähän ei voita muut kuin se rekrytointipalveluita myyvä firma, saavat hyvät korvaukset kun "aijai, taas niin paljon aikaa ja vaivaa meni rekryyn" ja firmojen pomot uskoo. Sama tuntuu olevan noissa konsulttipalveluissa, tarvitaan joku kertomaan et taivas on sininen ja siitä sitte laskutetaan. Kun eihän firmoissa itse voida mitään osata eikä niiden siskonpoika oo kirjoittanu kirjaa konsulttipalveluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllästynyt, olen jälleen 'kotiutunut' määräaikaisesta työsuhteesta. Koitan ajatella positiivisesti, tehdä osuuteni kotosalla enkä menetä toivoani vaan haen sinnikkäästi työpaikkoja niin kauan, että oman paikkani jälleen löydän. Mutta voin kertoa ettei ole helppoa herätä arkiaamuisin katsomaan, kun parempi puolisko lähtee töihin ja itse jää tuijottamaan mol.fin nettisivuja.
Välillä alkaa vain olla usko koetuksella sillä työpaikkoja ei vain tunnu löytyvän vaikka kuinka panostaisi työnhakuun.
Jos olettaa töitä löytyvän pelkkää mol.fiä tuijottamalla, niin saa tuijottaa aika kauan eikä löydy sittenkään. Alle 10 % työnhakijoista työllistyy julkisten palvelujen kautta (Sitran tutkimus 2015).
Tarkoitatko, että mollin sivuilla olevat työpaikkailmoitukset eivät ole oikeita työpaikkoja? Vai tarkoitatko, että alle 10 % luku tarkoittaa niitä, joille TE-toimisto on lähettänyt kehotuksen hakea tiettyä paikkaa?
Ainakin omassa maakunnassa lähes kaikki julkiseen hakuun laitetut paikat löytyvät mollin sivuilta, haettiinpa puhelinmyyjää, kunnanjohtajaa, henkilökohtaistaa avustajaa, projektipäällikköä tai DI:tä teollisuuden vientiyritykseen. Mollissa on myös rekryfirmojen ilmoitukset.
Miten sitä saisi taottua joidenkin päähän, että ei niitä mollissa ilmoitettuja paikkoja hae vain työttömät. Itsekin töissä olleena ja työpaikan vaihtoa suunnittelevana tsekkasin avoimet työpaikat sen kautta, hain ja pääsinkin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain ekstraajan paikkaa (nollasopimus) suuresta vaateketjusta. Siis ihan perus myyjän työtä, asiakaspalvelua ja ei mitään ihmeellistä. Ensin 45 minuutin mittainen puhelinhaastattelu, sitten kahden tunnin ryhmähaastattelu ja vielä tunnin yksilöhaastattelu. Suosittelijat piti listata useampaan kertaan. Ja kuitenkin työ todella helppoa ja yksinkertaista, palkka todella matala ja sopimus ihan haistapaska-luokkaa. Tätäkö työnhaku nykyään on?
Tässähän ei voita muut kuin se rekrytointipalveluita myyvä firma, saavat hyvät korvaukset kun "aijai, taas niin paljon aikaa ja vaivaa meni rekryyn" ja firmojen pomot uskoo. Sama tuntuu olevan noissa konsulttipalveluissa, tarvitaan joku kertomaan et taivas on sininen ja siitä sitte laskutetaan. Kun eihän firmoissa itse voida mitään osata eikä niiden siskonpoika oo kirjoittanu kirjaa konsulttipalveluista.
--
Pahintahan tässä oli se, että yrityksen esimiehet hoitivat rekrytointiprosessia, ei ulkoinen firma. 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nyt 38-vuotias kolmen lapsen äiti, joka valmistui uudelle alalle kesällä 2013. Opiskelija-aikainen harjoitteluni johti siihen, että sain suoraan valmistumiseni jälkeen lähemmäs parin vuoden määräaikaisuuden. Kun se loppui, työnantajalla ei ollut tarjota siinä kohtaa heti uutta työtä, olin kolmisen kuukautta työttömänä, sitten sain valtiolle.fi -sivuston kautta reilun vuoden määräaikaisuuden ihan uuteen paikkaan. Nyt lopetin siellä (lomalla tällä hetkellä), sillä minut valittiin tuohon ensimmäiseen paikkaan vakituiseen virkaan, aloittelen siellä kuukauden sisällä. Käytännössä sain siis ensimmäisen vakipaikkani näin 38-vuotiaana. Tässä taloustilanteessa se tuntuu lottovoitolta.
Vanhan alani vakipaikkaa en ottanut silloin aikanaan 28-vuotiaana vastaan, kun olin päättänyt vaihtaa alaa ja pääsin opiskelemaan. Tiesin, että keikkatyötä minulle kyllä löytyisi, ja tuon vakityön sai sellainen, joka sen tosissaan halusi ja rakasti kyseistä alaa.
Mä olen aika hiljainen puurtaja, en todellakaan se yksikön äänekkäin tapaus. Huono olen myös kehumaan itseäni, mutta tässä tapauksessa auttoi varmaankin se, että olin jo aiemmin ollut kyseisessä paikassa töissä, joten rekrytoijat kyllä tiesivät, millainen olen ja miten teen töitä plus miten sovin työyhteisöön. En muuten ole myöskään mikään kedon kaunein kukka, vaan ylipainoa löytyy jonkun verran. Silti minut valittiin.
Tsempiksi siis teille, jotka töitä tällä hetkellä etsitte. Ei tarvitse olla täydellinen, vaikka hakuilmoituksista sellainen kuva kieltämättä välillä tuleekin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ahdistaa, kun opintojen aikana meille on toitotettu, että tulevaisuudessa halutaan ulospäinsuuntautuneita innovaattoreita, eikä hiljaisella puurtajalla ole enää sijaa työmarkkinoilla. En tajua, miksi kaikkien pitäisi olla jotain innovaatiomoottoreita, jos hommat hoituu hyvin ja ajallaan. Nousee niskavillat pystyyn ajatuksesta, että joutuisin feikkaamaan olevani ihan helvetin innovatiivinen ja ekstrovertti ihminen. Argh. Hoidan hommani niin kuin on sovittu, eikö sen pitäisi riittää? Miksi mukana pitäisi olla jotain ihme teatteria?
Ja ihan oikeasti - kun asiaa ajattelee - mitä siitä tulisi, jos kaikki työpaikalla olisivat koko ajan yltiösosiaalisia luovia innovaattoreita ja jatkuvasti aktivoimassa ja innostamassa muita? Melkoinen hullunmylly siitä syntyisi (siis vielä pahempi kuin nykyään). Mitään ei saataisi aikaan, kun jokainen kaahottaisi omia innovaatioitaan ja ideoitaan ja yrittäisi saada muita innostumaan niistä. Säntäiltäisiin entistä enemmän sinne ja tänne vailla päämäärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Videohaastattelu, konsultin haastattelu, palkkaavan esimiehen haastattelu ja lopuksi testit... Tuohon vielä soittokierros suosittelijoille.
Rekrytoinnista on tullut niin iso bisnes kaikille iilimatofirmoille, että sitä kannattaa pitkittää ja hankaloittaa minkä voi, lisää rahaa rekryfirmoille siis.
Jos palkkaava työnantaja ei voi kahdella haastattelulla, ja yhdellä suosittelijan kontaktoinnilla selvittää hakijan pätevyyttä, niin on firmassakin jotain mätää.
Summa summarum: Parhaita valitaan yhtä todennäköisesti uin huonoimpiakin kandidaatteja. Paras skeidan jauhaja ja mielistelijä valitaan. Voittajia on vain rekrypuppufirmat.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt 38-vuotias kolmen lapsen äiti, joka valmistui uudelle alalle kesällä 2013. Opiskelija-aikainen harjoitteluni johti siihen, että sain suoraan valmistumiseni jälkeen lähemmäs parin vuoden määräaikaisuuden. Kun se loppui, työnantajalla ei ollut tarjota siinä kohtaa heti uutta työtä, olin kolmisen kuukautta työttömänä, sitten sain valtiolle.fi -sivuston kautta reilun vuoden määräaikaisuuden ihan uuteen paikkaan. Nyt lopetin siellä (lomalla tällä hetkellä), sillä minut valittiin tuohon ensimmäiseen paikkaan vakituiseen virkaan, aloittelen siellä kuukauden sisällä. Käytännössä sain siis ensimmäisen vakipaikkani näin 38-vuotiaana. Tässä taloustilanteessa se tuntuu lottovoitolta.
Vanhan alani vakipaikkaa en ottanut silloin aikanaan 28-vuotiaana vastaan, kun olin päättänyt vaihtaa alaa ja pääsin opiskelemaan. Tiesin, että keikkatyötä minulle kyllä löytyisi, ja tuon vakityön sai sellainen, joka sen tosissaan halusi ja rakasti kyseistä alaa.
Mä olen aika hiljainen puurtaja, en todellakaan se yksikön äänekkäin tapaus. Huono olen myös kehumaan itseäni, mutta tässä tapauksessa auttoi varmaankin se, että olin jo aiemmin ollut kyseisessä paikassa töissä, joten rekrytoijat kyllä tiesivät, millainen olen ja miten teen töitä plus miten sovin työyhteisöön. En muuten ole myöskään mikään kedon kaunein kukka, vaan ylipainoa löytyy jonkun verran. Silti minut valittiin.
Tsempiksi siis teille, jotka töitä tällä hetkellä etsitte. Ei tarvitse olla täydellinen, vaikka hakuilmoituksista sellainen kuva kieltämättä välillä tuleekin.
Ihana kirjoitus! Tässä reilu kolmikymppisessäkin heräsi taas joku pieni toivo... Olen onnellinen puolestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Työpaikkoihin haetaan jotakin yli-ihmisiä, vaikka todellisuudessa harva jo töissä oleva edes on sellainen. Olen it-alalla (en koodari) ja tähän työhön hakiessa painotettiin kovasti että halutaan oma-aloitteisuutta, kommunikointitarpeisia ja tiimityötaitoja jne ja kuitenkin työ on pääasiassa yksin tekemistä eikä monellakaan näy olevan mitään tiimityötaitoja. Yksin tehdään ja tulee päällekkäistä ja turhaa työtä kun ei kommunikoida toisten kanssa. Oma-aloitteisuus on lähinnä vitsi, pomoa myöten. En itsekään ole ekstrovertti mutta tämä on jo vähän liian introverttiä minullekin. Ja tosiaan huvittaa se, että ihan toisenlainen kuva annettiin tästä työstä ja työpaikasta työpaikkailmoituksissa.
Ongelma on se että on liikaa päteviä työnhakijoita ja tästä on tullut suoranaista sirkusta. Kaikki naiset tietävät että jos kaupassa on kaksi mekkoa, joista toinen pitää ostaa, päätös tulee helposti; no ei toi ainakaan. Mutta kun kaupassa onkin 40 mekkoa, valinta niiden välillä on ihan *aatanan vaikeaa. Ehkä jostain toisesta kaupasta löytyisi vielä paremmat valikoimat...
Tämä on tilanne myös työmarkkinoilla. Hyviä, fiksuja, päteviä tyyppejä on vaikka kuin paljon, mutta ei työnantajat pysty tekemään päätöstä vaan odotetaan että tulisi vieläkin se pätevämpi, kivempi, parempi tyyppi vastaan. Se juuri oikea, johon me toimitusjohtajaa myöten ihastutaan heti. Tähän liittyy myös suosittu mantra että ei ole osaavaa henkilöstöä saatavilla. Ennen kun oli joku joka vähänkin tajusi mistä on kyse, töitä sai. Nyt saat osata paljonkin, mutta silti katsotaan että "mut kun ei sulla ole just tän meidän nippelinuppelin kokemusta vaikka ootkin huippu nuppelinippeli osaaja".
Tunnen henkilökohtaisesti pari rekrytointikonsulttia: toinen on peruskoulupohjalta (aikoinaan suhteilla päässyt, firman pomo on läheinen kaveri) ja toinen tradenomi. Kummallakaan ei ole edes alkeellista hajua tai käytännön kokemusta niistä aloista, joille porukkaa rekrytoivat, saatika mitään tietoa psykologiasta yms. Eli ei kannata olettaa, että siellä huippupätevät ihmistuntijat tekevät niitä valintoja.
Ja taas kerran kaiken maailman mikkihiirikonsulttifirmat tekevät tilin. Tuo "ässiä hiassa" vertaus oli hyvä. Isot firmat varsinkin usein ulkoistavat rekrytoinnin jollekkin vuokrafirmalle, tai konsulttiyhtiölle. Niille samoille konsulttiyhtiöille, jotka myös vetävät kovan tilin niistä työkkärin pilipalityönhakukursseista "vaikeasti" työllistyville.
Olen vähän aikaa sitten valmistunut vieraiden kielten opettaja ja hakenut kymmeniin ensi syksynä alkaviin opettajan duuneihin. Työkokemusta löytyy, suosittelijat on takataskussa, olen käynyt näyttämässä hakemustani asiantuntijoille ja muokannut sitä heidän neuvojensa mukaan jne, mutta en ole päässyt edes yhteen haastatteluun. Rekrytointipäätösten saapuessa olen aina googlettanut paikan saaneen henkilön ja kas kummaa, kaikissa muissa paitsi kahdessa paikassa kyseinen henkilö on hoitanut haettavana ollutta työtä parhaimmillaan jo useita vuosia. Todella turhauttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erittäin kyllästynyt. Olen koodari, ja jos haluaisin hakea työtä (onneksi ei tarvi kun on työpaikka), niin minun tarvisi VALEHDELLA ja ESITTÄÄ olevani tosi menevä ja sosiaalinen ja tiimihenkinen, intoa täynnä oleva luova ihminen, vaikka itse työ on sitten sitä, että aivan yksinään nyperretään sitä koodia tietokoneella päivästä toiseen, ilman edes tilaa omalle luovuudelle.
En ymmärrä tällaista, että täytyy työnhakuvaiheessa esittää olevansa sellainen, mitä ominaisuuksia itse työssä ei edes tarvita. En tiedä olisiko minusta enää edes moiseen epärehellisyyteen ja esittämiseen. TUntuu että ei, mutta jos joutuisin työttömäksi ja tulisi köyhyys, voi olla että köyhyys motivoisi...
Meillä sama :D Vaaditaan noita extrovertti-ihmisiä mutta itse työssä istun käytännössä, minä ja minun läppäri periaatteella näpytelleen exceliä. Kerran viikossa pomo käy, jos käy, katsomassa olenko hengissä. Tarjous- ja määrälaskentaa teen.
Tuli tuosta teidän työnkuvasta mieleen elokuva Office Space (taisi olla konttorirotat tai jotain suomeksi se nimi). Kiitos siitä ja toivottavasti menestytte elämässä :D
Alue: Aihe vapaa
Tyypillistä rekryihmisten liibalaabaa. "ulkonäkö on kaikki kaikessa!" "oma asenteesi on pielessä!" "opettele sanomaan mitä rekrytoija haluaa kuulla huolimatta siitä pitääkö se paikkaansa vai ei!" "valehtele!" Huomaa että Jari Sarasvuot ja falskit jenkkiläiset näin menestyt työelämässä -oppaat on luettu.
Onhan se naurettavaa että johonkin mäkkärin tiskille hakevalle pitää olla kolme eri haastattelua, testejä ja ties mitä balettia. Sitten kysellään että miksi haluat juuri tänne töihin? No siksi että olen aina unelmoinut paikasta monikansallisen pikaruokayhtiön rattaissa tietysti. Miksei enää riitä se, että tekee duunia elättääkseen itsensä? Harvalla ihmisellä on varaa ryssiä työpaikkansa jos sellaisen on saanut.