Lue keskustelun säännöt.
Nainen, miksi vaihdoit miehesi sukunimeen?
Kommentit (207)
Siksi, koska olen mieheni omaisuutta. Ennen naimisiinmenoa olin isäni omistuksessa ja nyt olen mieheni omistuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ois halunnut ottaa mun nimen, mutta mä halusin ottaa hänen nimensä...kinasteltiin pitkään, koska haluttiin sama sukunimi, mutta molemmat tykkäsi toisen osapuolen nimestä enemmän kuin omastaan;D minä sain lopulta tahtoni läpi ja miehen nimen itselleni.
Kuulainen vaimo kirjoitti:
Siksi, koska olen mieheni omaisuutta. Ennen naimisiinmenoa olin isäni omistuksessa ja nyt olen mieheni omistuksessa.
Juuri tämän takia minäkin.
Koska vuonna 1984 vaihtoehdot olivat miehen sukunimi tai yhdistelmänimi. Mies piti aina oman nimensä.
Siksi että miehellä oli normaali yleinen nimi, muutettiin mun tyttären sukunimikin kun mentiin miehen kanssa naimisiin, nyt ollaan koko perhe oltu samannimisiä. Mulla oli itsellä eri nimi kuin muilla, kun vanhemmat oli eronnut kun olin pieni, aina sai olla selittelemässä että miksi mulla on eri sukunimi kuin sisaruksilla.
Yksi syy miksi en olisi ehdottanut miehelle että pidetään mun sukunimi on se että se on todella harvinainen ja joka helvetin kerta sitä saa sanoa moneen kertaan, ja kuitenkin posti tuli väärin kirjoitetulla nimellä, toinen syy oli se, että isäni on alkoholisti johon minulla ei ole mitään tunnesidettä, ja isän sukukin on enemmän tai vähemmän hulluja kaikki, miksi olisin sitä nimeä vielä itselläni pitänyt?
Jos jonkun nimen suvusta ottaisin niin ottaisin äitini tyttönimen, siitä olen aina tykännyt. Naimaton nuorempi siskoni on keksinyt itselleen uuden sukunimen, ei tykännyt kaksiosaisesta sukunimestä mikä mua lukuunottamatta muilla perheessä oli, eli isäpuoleni sukunimestä.
Kauheimpia nimiä on ne kun kaksi kauheaa sukunimeä on ympätty yhteen, kuka helvetti jaksaa edes kirjoittaa sellaisia Maija Mäkikoskela-Marjakainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoit miehesi sukunimeen? En ole vaihtanut miestäni mihinkään. En edes kaurapuuroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.
Jokainen VOI pitää oman sukunimensä, se ei ole itsetuntokysymys vaan ihan lainsäädännöstä johtuu. Käytännössä vaan on helpompaa ja lapsille kivempaa, että kaikilla on yhteinen sukunimi, siksi se usein vaihdetaan. Jotkut naiset välittää lapsistaan enemmän kuin siitä, että saa päteä ja olla muka jotenkin edistyksellinen.
Miten niin lapsille kivempaa. Ei lapset piittaa sukunimistä penninvertaa. lapsille on ihan sama onko vanhemmilla eri vai sama sukunimi. Ei ne edes osaa sitä ihmetellä, jos kotana on aina asia niin ollut. Se on heille ihan luonnollinen asia.
Tosi moni nainen pitää katkerassakin erossa miehensä sukunimen lasten takia.
Tämämpä takia naisen kannattaisi aina pitää oma nimensä ja laittaa lapsetkin omalle nimelleen. Nykyään joka kolmas pari eroaa ja lapset jää lähes aina äidille. Jos äiti on naimisiin mennessä ottanut miehen nimen on lapsetkin tietenkin miehen nimellä. Erotessa ei monikaan vaihda sen ällönkään miehen nimeä pois vaan on lasten takia miehen nimellä. Ja naiset jotka saa lapsen avosuhteessa antaa lapselle miehen nimen ja ovat itse eri nimisiä lapset. Eikö vaan helpointa ja yksinkertaisinta olisi pitää oma nimi ja jos mies haluaa olla perheensä kanssa saman niminen mies vaihtaa nimensä. Jos mies menee vaihtoon , ei nimi ongelmaa ole.Todella kornia on , kun joskus käy niin,että nainen on parikymppisenä muutaman vuoden naimisissa ja ottaa miehen nimen. Sitten tulee ero ja nainen elää loppuelämänsä ihan vieraan suvun nimi nimessään, vaikka ei mitenkään kyseiseen sukuun kuulu. Itse ei voisi kantaa vieraan suvun nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui mukavalta. Perinne. Yhteenkuuluvuus.
Sama. Nyt kyllä empisin. Kun luen syntyneet-palstaa, niin näyttää paljon luonnollisemmalta kun äidillä ja isällä on eri sukunimet. En tiedä miksi näin on.
No ne ei ole luultavasti edes naimisissa.
Kyllä musta on kiva ajatella että me ollaan ne "Mäkiset" eikä niin että tässä sitä ollaan meidän perhe, Möttöset ja Mäkiset... tuntuu että siihen vois lisätä vaikka naapurinkin nimen perään, ei tunnu perheeltä.
Oli pakko , omaansa ei saanut pitää ja yhdistelmä olisi ollut naurettava. Hyötynä ettei tarvinnut enää joka paikassa tavailla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle asia oli tärkeä. Minulle oman nimen pitäminen ei ollut. Siinä suurin syy.
Lapsilla on miehen nimi, ja näin jälkeenpäin ajatellen on kiva että ollaan "Möttösten" perhe. Lasten asioiden hoitaminen on myös yksinkertaisempaa, kun on heti selvää, kenen äiti olen. Menin nelikymppisenä naimisin, ja ajattelin että näin elämän puolivälissä on ihan hyväkin vaihtaa nimeä :).
Vierailija kirjoitti:
Koska halusin että perheenä meillä perheejäsenillä on kaikilla sama sukunimi.
Hyvä perustelu. Ja tämähän ei olisi toteutunut jos mies olisi ottanut sinun sukunimesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle asia oli tärkeä. Minulle oman nimen pitäminen ei ollut. Siinä suurin syy.
Lapsilla on miehen nimi, ja näin jälkeenpäin ajatellen on kiva että ollaan "Möttösten" perhe. Lasten asioiden hoitaminen on myös yksinkertaisempaa, kun on heti selvää, kenen äiti olen. Menin nelikymppisenä naimisin, ja ajattelin että näin elämän puolivälissä on ihan hyväkin vaihtaa nimeä :).
Kun äiti pitää oman nimensä ja laittaa sille nimelle lapsenkin, on heti selvää kenen äiti olet. Miehille on monesti hirmu tarkeää saada lapsille oma nimensä, mutta jos sattuu ero tulemaan, moni mies unohtaa lapsensa, huolimatta siitä,että lapsella on sama nimi.
Itsekin menein vanhempana naimisiin ja juuri sen takia en enää vaihtanut nimeä. Olisi ollut outoa olla ykskaks eri nimellä, kuin mitä oli vuosikymmenet tottunut olemaan.
Tykkään ajatuksesta, että meillä (ja nyttemmin myös tulevalla lapsella) on sama nimi. Mies suhtautui nihkeästi minun nimen ottamiseen, itselle ei ollut suuri luopumisen tuska. Olisin periaatteessa voinut oman nimenkin pitää. Vasta avioitumisen jälkeen kävi ilmi, kuinka iso asia tämä nimenvaihto loppujen lopuksi oli miehelle. Minä vaihdoin nimenomaan harvinaisemmasta nimestä tavallisempaan. Nyt samannimisiä on tosi paljon. Tykkään siitä, että minua ei nimen perusteella niin vaan paikallisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että miehellä oli normaali yleinen nimi, muutettiin mun tyttären sukunimikin kun mentiin miehen kanssa naimisiin, nyt ollaan koko perhe oltu samannimisiä. Mulla oli itsellä eri nimi kuin muilla, kun vanhemmat oli eronnut kun olin pieni, aina sai olla selittelemässä että miksi mulla on eri sukunimi kuin sisaruksilla.
Yksi syy miksi en olisi ehdottanut miehelle että pidetään mun sukunimi on se että se on todella harvinainen ja joka helvetin kerta sitä saa sanoa moneen kertaan, ja kuitenkin posti tuli väärin kirjoitetulla nimellä, toinen syy oli se, että isäni on alkoholisti johon minulla ei ole mitään tunnesidettä, ja isän sukukin on enemmän tai vähemmän hulluja kaikki, miksi olisin sitä nimeä vielä itselläni pitänyt?
Jos jonkun nimen suvusta ottaisin niin ottaisin äitini tyttönimen, siitä olen aina tykännyt. Naimaton nuorempi siskoni on keksinyt itselleen uuden sukunimen, ei tykännyt kaksiosaisesta sukunimestä mikä mua lukuunottamatta muilla perheessä oli, eli isäpuoleni sukunimestä.
Kauheimpia nimiä on ne kun kaksi kauheaa sukunimeä on ympätty yhteen, kuka helvetti jaksaa edes kirjoittaa sellaisia Maija Mäkikoskela-Marjakainen?
Just tämän takia,että kaikki perheen lapset olisi AINA saman nimisiä, pitäisi naisen pitää oma nimi ja se nimi tulisi myös lapsille. Kaikille. Ja vaikka äiti eroasi, menisi uusiin naimisiin ja saisi lapsia uuden ja vaikka vielä kolmannenkin uuden miehen kanssa, lapset olisi kaikki äidin nimellä. Ja näin koko perhe äiti+ lapset saman nimisiä. Mies voisi vaihtua, mutta ydinperheen nimi ei.
Koska mulla oli noin monta täysnimi kaimaa, miehellä kivempi sukunimi sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.
Oman? Isäsi vai äitisi puolelta?
Juu ei ole kyse itsetunnosta. Otin mieheni nimen, vaikka se on vähän hassu, siitä voi tulla monenlaisia mielikuvia... Vaikka isäni nimi on ihan tavallinen ja ei antanut aihetta väännöksiin. Eli mulla taitaa olla itsetunto kohdallaan ;)
Oman. Äitini puolelta. Kummallekaan ei tullut mieleenkään vaihtaa sukunimeään. Oli alusta asti selvää, että molemmat pitävät oman sukunimensä.
Miehelläni oli jo entuudestaa lapsi, jolla on sama sukunimi kuin hänellä. Mies ei vaihtanut nimeään, koska halusi olla saman niminen meillä asuvan lapsensa kanssa. Olisi ollut lapsen kannalta leimaavaa, jos hän olisi ollut perheen ainoa sen niminen jäsen. Oli selvää, ettei lapsen äiti olisi antanut lupaa vaihtaa minun sukunimeäni lapsen sukunimeksi.
Harkitsin oman nimeni pitämistä, kuten tein 1. avioliitossanikin. Oma nimeni on erittäin harvinainen ja nykyisen mieheni nimi melkein yhtä harvinainen. Nimissä on kuitenkin sellainen selvä ero, että minun nimeni ei merkitse mitään, mutta miehen nimellä on vahvan positiivinen merkitys. Halusin yksinkertaisesti olla sen niminen. Ehkä ajattelin, että nimi on enne.
Olisi kiva kuulla jokin esimerkki, millaisia dramaattisia väärinkäsityksiä syntyy, jos perheellä ei olekaan sama sukunimi. Itse en ole ikinä moiseen törmännyt eikä miehenikään, vaikka hänellä on eri sukunimi kuin meillä muilla. Ikinä ei ole esim. neuvolareissulla luultu naapuriksi.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään ajatuksesta, että meillä (ja nyttemmin myös tulevalla lapsella) on sama nimi. Mies suhtautui nihkeästi minun nimen ottamiseen, itselle ei ollut suuri luopumisen tuska. Olisin periaatteessa voinut oman nimenkin pitää. Vasta avioitumisen jälkeen kävi ilmi, kuinka iso asia tämä nimenvaihto loppujen lopuksi oli miehelle. Minä vaihdoin nimenomaan harvinaisemmasta nimestä tavallisempaan. Nyt samannimisiä on tosi paljon. Tykkään siitä, että minua ei nimen perusteella niin vaan paikallisteta.
Onko olemassa niin ennakkoluulotonta miestä joka ei suhtaudu nihkeästi vaimon sukunimen ottamiseen?
Täällä toinen entinen Saastamoinen, joka otti miehensä sukunimen. Itsekkään en tyttönimestäni pitänyt, ja olin jo kauan sitten päättänyt, että vaihtoon menee. Onneksi miehelläni on oikein kiva sukunimi :)