Elän painajaismaisessa avioliitossa - ajattelin luovuttaa
Mieheni on väkivaltainen, persoonallisuushäiriöinen ja alistava, mutta ulkoisesti menestynyt ja älykäs. En pärjää enää häntä vastaan tai jaksa taistella. Hän on varakkaampikin. Mies ja anoppi ovat ehdottaneet useammankin kerran, että minä olense ongelma ja mun pitää muuttaa pois. Mies kuulemma suuttuu vain minun takiani, kun olen niin surkea vanha avuton lehmä ja pskakasa jne. Anoppi muuttaisi mieheni luokse hoitamaan kotia ja lapsia sekä passaamaan miestäni. Heillä se kaikki on jo valmiiksi suunniteltu.
Minusta ei ole kuulemma niin väliä ja mies on rohkaissut minua päättäämään elämäni. Mulla ei ole tässä umpikujassa enää muuta vaihtoehtoa kuin tehdä miehen tahdon mukaan. Hankin jo asunnon, minkä mies torppasi täysin, eikä suostunut tulemaan edes katsomaan sitä asuntoa. Muutin jo tavaranikin sinne pääosin ja osan lasten tavaroista. Sitten mies ehdotti, että ostaisi sijoitusasunnon, johon ottaisi minut markkinahintaisella vuokralla asukkaaksi, mutta hänellä olisi avaimet ja oikeus tulla yllättäenkin 24/7. Taustalla on se, että mies on uhannut henkeäni useita kertoja sekä rikkoa/hävittää tavarani sillä aikaa, kun olen töissä. Kun olin sitä vastaan, niin mies raivostui. En enää jaksa tätä vääntöä. Mun varmaan vain kannattaa muuttaa sinne asuntooni yksin ja jättää lapset miehen hoiviin. Mies kyllä hälyttää anopin hoitamaan kotia. Ei mua kuulemma tarvita mihinkään ja olen täysin arvoton. Nyt kävi näin. Surullista. Ja tulee hirveä ikävä lapsia. :(
Kommentit (37)
Ok. Muuta heti pois. Miehen ei tarvitse tulla katsomaan ja hyväksymään uutta kotiasi, riittää että se sinulle sopiva. Hae apua jostakin. Turvakodista tai vaikka terveyskeskuksesta. Kyllä ne neuvoo eteenpäin. Sinä olet kirjoittanut täällä ennenkin ja aina sulle on sanottu että lähde pois miehesi luota. Jos et provoile niin lähde. Heti. Ja ota lapset mukaasi.
Otat ne lapset ja lähdette turvakotiin. Sieltä saat voimia ja konkreettiset neuvot. Tiedätkö, missä lähkn turvakoti sijaitsee? Jos et, ota heti selvää. Et voi jättää lapsia miehelle.
Et jätä lapsia. Se, että väkivaltainen ja persoonallisuushäiriöinen mies uhkaa viedä lapset, ei vielä tarkoita että hän toteuttaisi uhkauksensa tai että lapset päätyisivät erossa hänelle. Jos jätät lapset nyt miehen luokse, sinun on vaikea saada heitä myöhemmin itsellesi.
Soita NYT lähimpään turvakotiin ja kysy neuvoa.
Etkö ole vieläkään soittanut turvakotiin?
Taitaa olla kolmas kerta kun tämä sama valitus putkahtaa palstalle. Hyviä ehdotuksia tulet saamaan mutta itsesäälissä rypeminen on ilmeisesti tyydyttävämpää.
En pärjäisi miehelle missään neuvotteluissakaan. Hän on niin itsevarma supliikkityyppi. Mä olen ystävällinen ja kiltti, mutta ujo. Halusin vain lapsille turvallisemman ja vakaamman ympäristön, mutta mies ei tajunnut, että olin vakavissani. Hän otse tekee pitkää päivää töitä ja pelaa XBoxilla kymmeniä tunteja viikossa (mm. viikonloput aamusta yöhön), mutta on onneksi anoppi passaa. Anoppi tosin itsekin on yhtä kylmä ja epäempaattinen kuin miehenikin, mm. lapset eivät saisi itkeä jne. Häviän kuvioista itse, mahdollisesti muutan ulkomaille unohtaakseni kaiken ja toivottavasti joku sitten puuttuu siihen heidän tilanteeseensa jossain vaiheessa, jos on tarvetta.
Niin, siis miksi jättäisit lapset väkivaltaisen miehen ja vastenmielisen anopin hoitoon? En voisi kyllä tehdä lapsilleni noin. Ja miksi miehen pitäisi jotenkin hyväksyä asuntosi, eihän se sille kuulu pätkääkään.
No siis en voi unohtaa kuitenkaan, joten kuolen varmaan sitten suruun. :(
Ai sä oot edelleen siinä. Olen antanut sinulle ekoihin ketjuihin joita aiheesta teit, ystävällisiä ja rohkaisevia vastauksia. Ja niin teki monet muutkin. Mutta ei, kuukausia jo on mennyt, ja sinä oot edelleen siinä ja altistat lapsesikin tuolle paskalle.
Joko tänä perjantaina olisi se turvakoti aiheellinen? Vai annatko lapsillesi tänäänki upean elämänkokemuksen, kun saavat katsoa kun isäantaa äidille pataan ja äiti itkee?
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis miksi jättäisit lapset väkivaltaisen miehen ja vastenmielisen anopin hoitoon? En voisi kyllä tehdä lapsilleni noin. Ja miksi miehen pitäisi jotenkin hyväksyä asuntosi, eihän se sille kuulu pätkääkään.
Olen yrittänyt tässä järkevästi neuvotella ja olla sitkeä ja sisukas sekä pysyä aina asiallisena raivoavaa ja väkivaltaista miestäni vastaan. Olen nyt varmaan viimeisimmän piolen vuoden ajan melkein joka päivä sanonut, että "voisimmeko erota, please, kun tämä meidän avioliittomme ei oikein toimi", ja useimmiten mies ei reagoi siihen mitenkään tai naurahtaa vain tai rupeaa raivoamaan tai uhkailemaan. Tai sitten lupaa jotain, mikä osoittautuu vedätykseksi eli peruu lupauksensa.
Miksi tehtailet näitä aloituksiasi, kun et kuitenkaan tee kiinkuin kaikki neuvovat? Istut koneella ja valitat, kun pitäisi toimia. Nyt.
Pelasta lapsesi, pliis. Ymmärrän että tunnet itsesi arvottomaksi (mikä ei ole totta, olet arvokas ja tärkeä) ja täysin nujerretuksi mutta haluatko tosiaan jättää lapsesi hullun miehesi armoille? Veisit lapsiltasi sen ainoan ihmisen joka välittää ja kykenee rakastamaan.
Nyt sinne turvakotiin yhteys ja lapset mukaan. On oma asiasi jos haluat pilata oman elämäsi, mutta lasten kohdalla olet itsekäs etkä välitä yhtään heidän hyvinvoinnistaan ja mielenterveydestään. Tajuatko, että pilaat heiltä normaalin ja turvallisen lapsuuden ja heidän kykynsä elää aikuisena perheessä ja parisuhteessa? Ala nyt painua sinne turvakotiin lasten takia, olet sen velkaa kun olet heidät tähän maailmaan pakottanut.
Sä tiedät, ettei miehen kanssa voi neuvotella. Miksi siis edes yrität. Soita sinne turvakotiin! Jos kerran olet siinä pisteessä, että harkitset jo luovuttamista, eikö avun hankkiminen mene edelle? Tee se edes lastesi takia.
Ei sinun missään "neuvotteluisssa" tarvitse pärjätä. Ota yhteyttä turvakotiin, niin saat tietia, tukea ja opastusta siitä miten toimia.
Mies ei päätä asioita vaan käytte lastenvalvojan luona, jonka kautta yritätte löytää sopivan menettelyn lapsia koskien. Turvakodin kautta saat myös tukea näihin tilanteisiin.
Anopillasi ei muuten ole mitään sananvaltaa asioihin.
Miksi yrität neuvotella miehesi kanssa? Miksi kyselet "voisimmeko erota?" Sä voit erota itse, ei siihen tarvita miehen suostumusta.
Sun (ja kaikkien normaalien ihmisten) mielestä avioliittonne ei toimi, mutta miehen kannalta asia voikin olla toisin, voi olla että hän on tyytyväinen avioliittonne jossa vaimo ja lapset on alistettu täysin hänen määräysvaltaansa. Eihän hän normaaliin ihmissuhteeseen kykene, joten eihänelle missään ole olemassa sopivampaa puolisoa. Sä olet täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis miksi jättäisit lapset väkivaltaisen miehen ja vastenmielisen anopin hoitoon? En voisi kyllä tehdä lapsilleni noin. Ja miksi miehen pitäisi jotenkin hyväksyä asuntosi, eihän se sille kuulu pätkääkään.
Olen yrittänyt tässä järkevästi neuvotella ja olla sitkeä ja sisukas sekä pysyä aina asiallisena raivoavaa ja väkivaltaista miestäni vastaan. Olen nyt varmaan viimeisimmän piolen vuoden ajan melkein joka päivä sanonut, että "voisimmeko erota, please, kun tämä meidän avioliittomme ei oikein toimi", ja useimmiten mies ei reagoi siihen mitenkään tai naurahtaa vain tai rupeaa raivoamaan tai uhkailemaan. Tai sitten lupaa jotain, mikä osoittautuu vedätykseksi eli peruu lupauksensa.
Hei nyt valoja päälle siellä! Sinun tilanteessasi en "juttelisi" miehelle että voidaanko erota please! Sen kun soitat turvakotiin, pakkaat sinun ja lasten välttämättömät tavarat ja häivyt. Avioerohakemuksen käyt tekemässä pankkitunnuksilla netissä ja se siitä. Tuo on sama kuin sinut ryöstettäisiin kadulla ja alkaisit neuvotella ryöstäjän kanssa että tehtäiskö nyt se rikosilmoitus please...
Hyvä että suunnitelmasi ovat jo noin pitkällä! Et voi ihan luuseri olla kun olet saanut asunnon järkättyä ja tavaroita muutettua. Täysin alistettu jäisi paikalleen vellomaan huonoon suhteeseen, mutta sinussa on vielä kipinää.
Uskon että paranemisesi alkaa siitä hetkestä kun pääset irti kamalan äijäsi ja anoppisi vaikutusvallasta. Kyllä sinä ne lapsetkin mukaasi otat. Tukea kannattaa hakea heti jostain perheneuvolasta, turvakodista tai mistä tahansa että on joku taho mistä saa apua jos tuntuu ettei omat voimat riitä.
Mun terveyskin on alkanut reistailla, kun mulla on rytmihäiriöitä ja olen ihan säikky. Ei musta ole tosiaan enää mihinkään. Mieheni ja anoppi ovat oikeassa. Mun mieheni on vain vahvempi ja niin ovela ja empatiakyvytön/kylmä, etten koskaan tule pärjäämään hänelle. Enkä jaksaisi oikeastaan enää elääkään.