Nainen, miksi vaihdoit miehesi sukunimeen?

Vierailija kirjoitti:

Tuntui mukavalta. Perinne. Yhteenkuuluvuus.

Sama minulla. Sitä paitsi tyttönimiyhdistelmässä oli liikaa ässää ja aata peräkkäin, nimeni ääneen lausuminen kuulosti omiin korviini aina tautofonialta. Miehen nimen ottaminen nosti minut aakkosten loppupäästä keskiväliin, ja sen on tietyissä tilanteissa ollut mukavaa. Molemmat sukunimet ovat harvinaisia, mutta miehen sukunimi vielä huomattavasti harvinaisempi, vaikka onkin -nen-loppuinen.

Harkitsin kyllä vähän aikaa kaksoisnimen ottamista, mutta kun minulla on kolme etunimeä ja molemmat sukunimetkin pitkiä, niin johan siitä olisi tullut virallisiin papereihin kirjoitettavaksi varsinainen nimirimpsu. Joten miehen nimellä sitä tässä on oltu ensi kuussa jo 24 vuotta. Ei valittamista.

Pidin oman sukunimeni ja mies omansa, jos lapsia joskus saadaan niin he saavat mieheni sukunimen. Mulle oman sukunimen pitäminen on ollu aina ihan selvä asia ja olin siitä miehellekkin maininnut kun seurusteltiin, eikä hän sanonut asiaan juuta tai jaata :D

Ihanaa huomata, miten täällä kaikilla jotka ovat ottaneet miehen nimen , on miehellä ollut todella harvinainen ja hieno nimi. Naisilla taas se tavallinen tavisnimi . Helppo  tehdä silloin päätös kenen nimi otetaan. Kellään ei siis ole ollut niin,että se mies on ollut se Mäkinen tai Nieminen ja naisella kaunis nimi ja sen takia otettu naisen nimi. On tainut olla silloinkin niin, että se miehen nimi on "valittu" kun on haluttu koko perheelle sama nimi. Eli vieläkään ei ole vaihtoehtona se,että jos koko perheelle halutaan sama nimi , mies vaihtaisi nimensä. Aina vaihtoehtoina  tuntuu olevan se,että molemmat pitävät omansa tai sitten valitaan miehen nimi. Ja moni on ottanut miehen nimen, koska on haluttu koko perhe saman nimiseksi  käytännöllisistä syistä. Mitähän ne käytännölliset syyt on? Ja miksi se perhe ei voi olla samanniminen vaikka se naisen nimi olisi valittu? Mieskö ei edelleenkään voi vaihtaa nimeään. Meillä on molemmilla omat nimet käytössä ja lapset minun nimellä ja mitään käytännön ongelmia ei koskaan ole tullut vaikka lasten isä onkin erinimellä.

Vierailija kirjoitti:

Pidin oman sukunimeni ja mies omansa, jos lapsia joskus saadaan niin he saavat mieheni sukunimen. Mulle oman sukunimen pitäminen on ollu aina ihan selvä asia ja olin siitä miehellekkin maininnut kun seurusteltiin, eikä hän sanonut asiaan juuta tai jaata :D

Onko jokin erityinen syy, miksi lapsille tulee miehen nimi, eikä sinun? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.

Jokainen VOI pitää oman sukunimensä, se ei ole itsetuntokysymys vaan ihan lainsäädännöstä johtuu. Käytännössä vaan on helpompaa ja lapsille kivempaa, että kaikilla on yhteinen sukunimi, siksi se usein vaihdetaan. Jotkut naiset välittää lapsistaan enemmän kuin siitä, että saa päteä ja olla muka jotenkin edistyksellinen.

Joku voi välittää lapsistaa niin paljon ,ettei anna isän kamalaa sukunimeä josta kiusataan.  Ja se ,että perheellä on yhteinen sukunimi ei tarvitse merkitä sitä,että nainen vaihtaa sukunimensä miehen nimeen, vaan  myös mies voi vaihtaa nimensä naisen nimeen ja dadaa:koko perhe on samanniminen.  Ootko kuullu sellaisesta vaihtoehdosta. Joku isä voi voi tykätä lapsistaan niin paljon,että ottaa vaimonsa sukunimen,koska se on paljon parempi.Käytännössä on miehen ihan yhtä helppo vaihtaa naisen sukunimi kuin naisen miehen sukunimi.

Perinteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Perinteen takia.

Ja oman mieheni (nykyään myös minun) sukunimi on todella tavallinen suomalainen -nen päätteinen luontoaiheinen sukunimi, ei edes erityisen kaunis. Musta oli ihan selvää, että otan miehen sukunimen, kun se on tapana niin. Olisi ehkä ollut eri tilanne, jos oma tyttösukunimeni olisi ollut hyvin harvinainen tai jos olisin luonut uraa sillä nimelläni, mutta näin ei ollut. Nyt ei tarvinnut edes pähkäillä asiaa.

Minä pidin naimisiin mennessa oman nimen ja mies oman. Lapset on minun nimellä ja kun tämän ketjun innoittamana kysyin lapselta onko se kärsinyt jotenkin kun on äidin nimellä,teini vastasi,että ketä kiinnostaa, kenen nimellä kukakin on. Itse ei ole koskaan kärsinyt siitä,että vanhemmat eri nimisiä. Ei lapset piittaa pätkääkään vanhempiensa nimistä, onko ne erit vai samat.  Arveli vielä.että  tuskin ketään kiinnostaa. Ainoat joita asia kiinostaa on varmaan aikuiset .

Koska halusin että perheenä meillä perheejäsenillä on kaikilla sama sukunimi.

Samaa ihmettelen. Tuo on kuitenkin perinne ajoilta jolloin nainen siirtyi miehen omistukseen ja sukuun, itseäni lähinnä karmii ajatus vaikka se joillekin on vain perinne siinä missä hääkakkukin. Itse en ikinä kantaisi miehen nimeä, minulla on oma identiteetti johon kuuluu oma nimi. Miksi sukunimen edes tulisi olla harvinainen? En vain jotenkin ymmärrä tuollaista hedonismia.

Olisi mukavaa että suurempi joukko naisia käyttäisi oikeuksiaan. Edelleenkin miehen nimen otto symboloi miehen sukuun liittymistä ja omistusta, aivan sama miten vanhalta tai kaukaiselta se tuntuu töölöläisessä perinnekiimasielussanne.

Potnoaddiktin nimenkantaminen on muutenkin saastuttava näky. Katson sellaisia naisia lähinnä säälien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.

Jokainen VOI pitää oman sukunimensä, se ei ole itsetuntokysymys vaan ihan lainsäädännöstä johtuu. Käytännössä vaan on helpompaa ja lapsille kivempaa, että kaikilla on yhteinen sukunimi, siksi se usein vaihdetaan. Jotkut naiset välittää lapsistaan enemmän kuin siitä, että saa päteä ja olla muka jotenkin edistyksellinen.

Miten niin lapsille kivempaa. Ei lapset piittaa sukunimistä penninvertaa. lapsille on ihan sama onko vanhemmilla eri vai sama sukunimi. Ei ne edes osaa sitä ihmetellä, jos kotana on aina asia niin ollut. Se on heille ihan luonnollinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidin oman sukunimeni ja mies omansa, jos lapsia joskus saadaan niin he saavat mieheni sukunimen. Mulle oman sukunimen pitäminen on ollu aina ihan selvä asia ja olin siitä miehellekkin maininnut kun seurusteltiin, eikä hän sanonut asiaan juuta tai jaata :D

Onko jokin erityinen syy, miksi lapsille tulee miehen nimi, eikä sinun? :)

Miehellä harvinainen sukunimi, katoaa jos lapsille ei hänen sukunimeään anneta. Mieheni onkin ilmaissut haluavansa tuleville lapsillemme hänen sukunimensä tuosta syystä, eikä minulla ole mitään asiaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan vaihtanut. En tajua miksi niin monet vaihtaa. Sen verran itsetuntoa pitää olla, että voi pitää oman sukunimen.

Jokainen VOI pitää oman sukunimensä, se ei ole itsetuntokysymys vaan ihan lainsäädännöstä johtuu. Käytännössä vaan on helpompaa ja lapsille kivempaa, että kaikilla on yhteinen sukunimi, siksi se usein vaihdetaan. Jotkut naiset välittää lapsistaan enemmän kuin siitä, että saa päteä ja olla muka jotenkin edistyksellinen.

 

Miten niin lapsille kivempaa. Ei lapset piittaa sukunimistä penninvertaa. lapsille on ihan sama onko vanhemmilla eri vai sama sukunimi. Ei ne edes osaa sitä ihmetellä, jos kotana on aina asia niin ollut. Se on heille ihan luonnollinen asia.

Tosi moni nainen pitää katkerassakin erossa miehensä sukunimen lasten takia.

Vaihdoin oman tavanomaisen sukunimeni miehen tavanomaiseen sukunimen, koska halusin että perheenä meillä on sama nimi ja yksi nimi postilaatikossa. Halusin olla perinteikäs ja ottaa miehen nimen ja lapselle tulee myös meidän nimi onhan hän meidän lapsi eikä naapurin Juhanin. Ei tarvitse sitten naapureiden eikä muidenkaan miettiä, että onkohan Noi Uusperhe ja kennköhän toi mukula on kun sillä on eri nimi kun äidillään tai isällä. Kaikille ulkopuolisille on siis selvää että Me ollaan perheyksikkö joilla kaikilla on sama nimi ( siksihän sukunimet alunperin olivat: selvensivät muille ketkä kuuluu samaan perheeseen). Itse tulen avioeroperheestä ja lapsena minua häiritsi aina että minulla ja äidilläni on eri sukunimi, halusin välttää omalta lapselta tämän

Vierailija kirjoitti:

Otin naimisiin menon jälkeen (rekisteröinnin siis..) vaimoni sukunimen. Kyllä, olen myös itse siis nainen. Kertooko tämä silti nyt naisten alistetusta asemasta? Vai saako samaa sukupuolta olevien liitossa päättää ihan itse nimestään, vain heteroliitossa pitää konsultoida av feminismiä?

Sanooko vaimosi myös sinusta ,että vaimoni. Oletteko siis kunpikin toisillenne vaimoja? Silloin tästä ei voi sanoa onko naista alistettu sukunimiasiassa jos kummatkin on vaimoja ja toinen vaimo ottaa toisen vaimon sukunimen.

Tänne tulee koko ajan näitä perusteluja, joissa toitotetaan, että haluttiin koko perheelle sama nimi. Ettekö te oikeasti tajua, että perheelle tulee sama sukunimi silloinkin, jos mies ottaa vaimonsa nimen, koska lapsille annetaan syntymässä äitinsä sukunimi, elleivät vanhemmat päätä toisin?!

Minusta on romanttista, että meillä on sama nimi. Oma sukunimi on niin kamala, että jätän sen mielelläni pois. Miehen sukunimi on kaunis.

Meillä keskusteltiin sukunimiasiasta pitkään ja mietittiin monelta kantilta. Pyörittelin miehen nimeä mielessäni, mutta se kuulosti hassulta etunimeni kanssa (siskoni mieskin nauroi, että kuulostaa ihan pääsiäisnoidalta :D). Päädyin siis pitämään oman nimeni ja miehelleni sanoin, että on vapaa vaihtamaan tai pitämään oman sukunimensä. Sakastissa vasta lopullisen päätöksen teki ja päätti vaihtaa :) Meillä monet sukulaisetkin olivat kuulemma arvanneet, että päädymme tällaiseen ratkaisuun, miehen vanhemmat tosin suuttuivat, mutta ovat ilmeisesti jo leppyneet.

Oma nimeni on vähän sellainen, että ihmiset kuulevat sen hirveän usein väärin esim. puhelimessa. Olin jo pitkään ollut kyllästynyt siihen, että postia tuli viidelläkin eri nimiversiolla tai että aina sai olla tavaamassa. Sitä paitsi, tykkäsin miehen sukunimestä ja halusin, että koko perheellä on sama sukunimi.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa huomata, miten täällä kaikilla jotka ovat ottaneet miehen nimen , on miehellä ollut todella harvinainen ja hieno nimi. Naisilla taas se tavallinen tavisnimi . Helppo  tehdä silloin päätös kenen nimi otetaan. Kellään ei siis ole ollut niin,että se mies on ollut se Mäkinen tai Nieminen ja naisella kaunis nimi ja sen takia otettu naisen nimi. On tainut olla silloinkin niin, että se miehen nimi on "valittu" kun on haluttu koko perheelle sama nimi. Eli vieläkään ei ole vaihtoehtona se,että jos koko perheelle halutaan sama nimi , mies vaihtaisi nimensä. Aina vaihtoehtoina  tuntuu olevan se,että molemmat pitävät omansa tai sitten valitaan miehen nimi. Ja moni on ottanut miehen nimen, koska on haluttu koko perhe saman nimiseksi  käytännöllisistä syistä. Mitähän ne käytännölliset syyt on? Ja miksi se perhe ei voi olla samanniminen vaikka se naisen nimi olisi valittu? Mieskö ei edelleenkään voi vaihtaa nimeään. Meillä on molemmilla omat nimet käytössä ja lapset minun nimellä ja mitään käytännön ongelmia ei koskaan ole tullut vaikka lasten isä onkin erinimellä.

No, meillä nyt ei ole lapsia lainkaan, että ei ole tarvinnut asiaa pohdiskella ollenkaan.

Miksi sinulle ei sovi, että joku tekee päätöksensä omasta nimestään ihan omin päin, vaan kaikkien täytyisi tehdä niin kuin sinä katsot hyväksi? Minusta sinä olet aika outo tapaus.