Nainen, miksi vaihdoit miehesi sukunimeen?

Halusimme saman sukunimen ja miehen sukunimi on todella harvinainen (12 nimenkantajaa), joten oli ihan ymmärrettävää valita miehen sukunimi.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla jokin esimerkki, millaisia dramaattisia väärinkäsityksiä syntyy, jos perheellä ei olekaan sama sukunimi. Itse en ole ikinä moiseen törmännyt eikä miehenikään, vaikka hänellä on eri sukunimi kuin meillä muilla. Ikinä ei ole esim. neuvolareissulla luultu naapuriksi.

Ai että, minulla on hyvä juttu. Varasin lääkäriaikoja lapselle ja itselleni. Ensin varasin lapselle ja kaikki meni tietenkin ihan jouhevasti. Sanoin sitten, että tarvitsen ajan myös itselleni ja vastaanottovirkailija alkoi heti etsiä tietojani ja kysyi, että "sukunimi on XXX, mikä etunimi". Kerroin sukunimeni olevan YYY, jolloin virkailija pyysi anteeksi ja etsi tietoni. Väärinkäsitys taisi kestää muutaman sekunnin.

Meidän perheessä on ollut alaikäisiä lapsia 25 vuoden ajan ja tuo oli ainoa sekaannus eri sukunimien osalta.

Otin mieheni nimen koska omani oli vaikea lausua mieheni kotimaassa.

Ennen naimisiin menoa sain aina olla tavaamassa sukunimeäni kaikille ennenkuin ymmärsivät ja silti kirjoitusmuoto tuotti heille ongelmia.

Mieheni sukunimi taas on helppo suomessakin ääntää.

syitä:

- mieluummin kannan rakkaan mieheni nimeä, kuin umpietäisen isäni nimeä.

- tyttönimeni on todella yleinen, tyyliin "hämäläinen". mieheni nimi sen sijaan harvinaisempi ja todella kaunis. 

- uusi nimi tuntuu tavallaan uudelta alulta. 

- on mukavaa, että koko perheellä on sama nimi.

- mieheni olisi suostunut ilman muuta siihen, että olisin pitänyt oman nimeni ja lapsetkin olisivat voineet tulla mun sukunimen alle, mutta koska tosiaan mieheni sukunimi on paljon kauniimpi niin halusin sen lapsillemme.

ymmärrän jos joku haluaa feministisiin syihin vedoten pitää oman sukunimensä ja ilman muuta saakin niin tehdä, mutta kunhan siitä ei tule taas yhtä taakkaa naisen harteille. siis niin, että jokaisen naisen tulisi EHDOTTOMASTI pitää oma sukunimensä, koska muuten on "huono nainen". sellainenkin tuntuu orjuuttamiselta. jokainen tehköön oman valintansa. itse koen olevani vapaa.

Itsellä yksi yleisimmistä, miehellä nätti harvinainen

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Tuo on kuitenkin perinne ajoilta jolloin nainen siirtyi miehen omistukseen ja sukuun, itseäni lähinnä karmii ajatus vaikka se joillekin on vain perinne siinä missä hääkakkukin. Itse en ikinä kantaisi miehen nimeä, minulla on oma identiteetti johon kuuluu oma nimi. Miksi sukunimen edes tulisi olla harvinainen? En vain jotenkin ymmärrä tuollaista hedonismia.

Olisi mukavaa että suurempi joukko naisia käyttäisi oikeuksiaan. Edelleenkin miehen nimen otto symboloi miehen sukuun liittymistä ja omistusta, aivan sama miten vanhalta tai kaukaiselta se tuntuu töölöläisessä perinnekiimasielussanne.

Potnoaddiktin nimenkantaminen on muutenkin saastuttava näky. Katson sellaisia naisia lähinnä säälien.

Naisethan käyttävät oikeuttaan valita sukunimensä. Mutta se ei ilmeisesti kelpaa sinulle silloin kun nainen käyttää oikeuttaan ottaa miehen sukunimen?

Koska halusin. Se tuntui paljon kotoisammalta ja oikeammalta kuin sukunimi, joka minulle adoption yhteydessä tuli. Ei minulla ollut mitään siteitä siihen :)