Lihavat, rehellisesti. Mitä ongelmia?

<120 kg ja >170 cm, ei muuta ongelmaa kuin pieni päänsärky. Kofeiinin puutos tai niskat jumissa, jommin kummin.

165cm/143kg/53v

En pääse kyykkyyn, mutta sekään ei ole mikään megaongelma.

Joskus täällä kerroin eläväni ihan normaalia elämää. Elämässäni ei kuulemma voi olla mitään normaalia. Minulle lueteltiin normaaliin elämään kuuluvina asioina mm. kärrynpyörien heittäminen ja pillun näkeminen ilman peiliä. Jostain syystä kukaan ei maininnut työntekoa. No ei kai siinä paljon muistu työnteko mieleen, jos päivät kuluvat rattoisasti kärrynpyöriä heittäen ja pillua tutkien.

No kuitenkin käy kokopäivätöissä vakituisesti. Viimeksi olen ollut sairauslomalla 11/2009 yhden päivän flunssan vuoksi. Varmaan olisin ollut senkin päivän töissä, jos olisin normaalipainoinen.

Nivelvaivoista mulle on hoettu 25-vuotiaasta lähtien. Ei ole näkynyt.

Lihavuudessa suurin ongelma on, että se on muille ihmisille ongelma. Työkykyäni ja jaksamistani epäillään, syömisiäni vahditaan ja kommentoidaan, ostoksiani kytätään kaupassa, perään huudellaan aikuisten ihmisten toimesta, kuntosalilla naureskellaan etc. av-tyyliä. Olen työyhteisöni lihavin, mutta minulla on sairauspäiviä vähiten. Olen kunnon kansalainen, en tee kenellekään pahaa, mutta läskirasismi senkun porskuttaa.

Tällaiset provoaloitukset ovat omiaan sitä lisäämään, eikä näihin kannattaisi mennä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmia, ei oo ikinä ollut.

Kysyttiin lihavilta. Jos BMI huitelee yli 35:den, niin joitain ongelmia on takuusti, ihan vähintään vaateostoksilla. 

Vaatteita löytyy kivijalkamyymälöistä ja lisää netistä, joten ei pitäis olla mitään ongelmaa. Ei niitä helpommin löytynyt kaupoista normipainoisenakaan vaikka mahdollisten kauppojen määrä olikin suurempi.

Ei oo ongelmii mut vaikutuksii. Kumartues ja kyykistäes maha on tiellä ja vatsamakkarat ottaa vastaan, se tuntuu raskaalt. Kengännauhojen solmimine on sen takii vähä raskast mut saan kuitenki solmittuu. Varpaan kynsien leikkaamises sama. Läskit hölskyy juostes niinku joku sano, ja juoksemine on raskast mut onneks yleensä ei tarvi juosta, ku joskus koulu liikas. Kävelys ei ongelmii. Portait noustes sattuu välil jalkoihi jos on monta porrast. Ku nousee lattialt/istumast täytyy ottaa käsil tukee et pääsee ylös.. Maha pitää ain tunkee housuihi. Painoo 135 kg about.

N17

Kumma, miten joitakin jaksaa ärsyttää, jos ylipainoisella ei ole ongelmia 😃 Kai ne vain haluaa tuntea ylemmyyttä, vai keksiikö joku jotain muuta syytä?

Nii ja hengästyn juoksus tai tosi nopees kävelys.

N17

Olen normaalipainon ylärajalla, mutta yksi ongelma on: olen rintava, enkä löydä istuvia vaatteita mistään.

Vierailija kirjoitti:

160cm ja painan noin 110kg. Ikää 35. Ei muita ongelmia kuin se, että häpeän itseäni. Ja että seksiä haluaisin harrastaa vain peiton alla pimeässä.

Jumpassa käyn 4-5 krt viikossa, vedän step aerobicit, spinningit ja cross trainingit siinä missä muutkin. Koiran kanssa kävelyllä sitten vielä 1-2h joka päivä. Fyysisiä vaivoja ei ole vielä ole, niitä odotellessa.

Mitähän mahdat syödä että tuolla liikuntamäärällä olet silti tuon kokoinen?!

En itse liiku kuin murto-osan tuosta, enemmän pitäisi kun keskivartalo alkaa "lussahtaa" toivottomaksi. 168cm 78 kg 40v. Viisi kiloa ois pakko saada pois mutta olen todennut että ilman liikunnan lisäämistä en onnistu millään.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo ongelmii mut vaikutuksii. Kumartues ja kyykistäes maha on tiellä ja vatsamakkarat ottaa vastaan, se tuntuu raskaalt. Kengännauhojen solmimine on sen takii vähä raskast mut saan kuitenki solmittuu. Varpaan kynsien leikkaamises sama. Läskit hölskyy juostes niinku joku sano, ja juoksemine on raskast mut onneks yleensä ei tarvi juosta, ku joskus koulu liikas. Kävelys ei ongelmii. Portait noustes sattuu välil jalkoihi jos on monta porrast. Ku nousee lattialt/istumast täytyy ottaa käsil tukee et pääsee ylös.. Maha pitää ain tunkee housuihi. Painoo 135 kg about.

N17

Voi lapsiraukka :(

Minä olin 16-18v merkittävästi ylipainoinen. Olen aina ollut urheilullinen, mutta ysiluokalla mulla oli lievää masennusta. Ei todettu missään, mutta tiedän sen vaan itse. Sitä kesti ysiluokan loppuun saakka ja se meni sit ohi. Rupesi ahdistamaan koulu ja numerot, koulukaverit ja kaikki. Kotona oli asiat myös päin peetä. Löhöilin sohvalla päivär pitkän syöden enkä jaksanut enää liikkua. Lopetin kaikki urheiluharrastuksenikin.

Sitten siinä 17v tutustuin mieheeni. Lihoin entistä enemmän koska syötiin paljon yhdessä ja katseltiin leffoja ja sarjoja jne... Mies liikkuu paljon ja on tosi hyvässä kunnossa. Yritti saada mua mukaan, mut mä halusin mielummin jäädä kotiin makoileen. Tuntu et ei tässä enää mitää ole tehtävissä. 18v täytettyäni päätin laihduttaa. Tiputin keväästä kesään mennessä 15kg. Lihoin n. 5-8kg syksyllä takaisin. Ja sit tiputin taas 10kg pois. Painoin tuolloin jotain 85kg pahimmillaan ja pituutta mulla on 167cm. Nyt painan 65kg ja vielä olis enintään 10kg pudotettavaa.. Olen nyt 20 vuotta.

Kun olin ylioainoinen niin reidet hinkkas yhteen, ei jaksanut juosta, rasitusastma oli paljon pahempaa, yleinen olotilakaan ei ollut niin virkeä kuin nyt. Nyt jaksaa juosta paremmin ja pitkään, ei ahdista pukeutuminen, haluan liikkua säännöllisesti ja syödä hyvin. Ja näytän todella hyvältä.

Suosittelen kaikille painonpudotusta ennenkuin on liian myöhäistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monellekin tähänkin ketjuun vastanneelle. On valheellista uskotella itselleen kaiken olevan hyvin kymmenien ylimääräisten kilojen kanssa vaikka mitään vaivoja ei olisi (vielä).

Juuri nyt voi tehdä niitä tärkeitä päätöksiä missä kunnossa olet 10-20 vuoden kuluttua. Kiinnostaako aktiivinen elämä eläkeikäisenä vai rollaattorin kanssa hiihtely..?

Vanhusten parissa työskentelevänä voin kertoa, että rollaattorin kanssa hiihtelevät sekä laihat että lihavat ikäihmiset. Sydän- ja verisuonitauteja on myös hoikilla, samoin tulesairauksia. Muistisairaudet eivät katso painoa jne. Jos tilastot osoittavat, että lihavilla on enemmän k.o. sairauksia, se ei tarkoita, että hoikkuus pelastastaisi niiltä.

Voi olla myöskin niin että moni todella lihava (BMI yli 40) ei elä niin pitkään että päätyisivät mihinkään palvelutaloihin. Menevät suoraan tai eri sairauksiin liittyvien välivaiheiden kautta tuonne "alakertaan"

Vierailija kirjoitti:

Kumma, miten joitakin jaksaa ärsyttää, jos ylipainoisella ei ole ongelmia 😃 Kai ne vain haluaa tuntea ylemmyyttä, vai keksiikö joku jotain muuta syytä?

Samahan se on tupakoinnin kanssa. Haitat on helppo kiistää jos niitä ei ole itsellä.

Mitään terveysongelmia ei ole lääkäri syyttänyt täysin johtuvan ylipainosta. Mulla on ilmeisesti ainoastaan ongelmia, joita lihavuus pahentaa mutta ei aiheuta. Uusiutuva hermopinne reidessä, migreeni, kivuliaat kuukautiset (ja huono kunto mutta se voi olla laihallakin, johtuu lähinnä liikkumattomuudesta).

Ei-terveydellisiä ongelmia ylipainosta on häpeä kehosta, vaatteiden löytämisen vaikeus, muiden inhoavat katseet, ahtaisiin paikkoihin mahtuminen, hikoilu ja ihon hankaus.

Kaikki on helpottunut kun on laihtunut, nyt olen onnistunut pudottamaan 12 kg (joka on huimat 10% kehonpainostani!) ja elämä on niin paljon helpompaa ja kivuttomampaa. Mitat nyt 116 kg ja 179 cm, isoimmillani painoin 130 kg. Vielä n. 30 kg  pudotettavaa jotta pääsen painoon missä olin ennen kuin lihoin valtavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monellekin tähänkin ketjuun vastanneelle. On valheellista uskotella itselleen kaiken olevan hyvin kymmenien ylimääräisten kilojen kanssa vaikka mitään vaivoja ei olisi (vielä).

Juuri nyt voi tehdä niitä tärkeitä päätöksiä missä kunnossa olet 10-20 vuoden kuluttua. Kiinnostaako aktiivinen elämä eläkeikäisenä vai rollaattorin kanssa hiihtely..?

Vanhusten parissa työskentelevänä voin kertoa, että rollaattorin kanssa hiihtelevät sekä laihat että lihavat ikäihmiset. Sydän- ja verisuonitauteja on myös hoikilla, samoin tulesairauksia. Muistisairaudet eivät katso painoa jne. Jos tilastot osoittavat, että lihavilla on enemmän k.o. sairauksia, se ei tarkoita, että hoikkuus pelastastaisi niiltä.

Voi olla myöskin niin että moni todella lihava (BMI yli 40) ei elä niin pitkään että päätyisivät mihinkään palvelutaloihin. Menevät suoraan tai eri sairauksiin liittyvien välivaiheiden kautta tuonne "alakertaan"

Toivottavasti! T:se 145kg

Vierailija kirjoitti:

Lihavuudessa suurin ongelma on, että se on muille ihmisille ongelma. Työkykyäni ja jaksamistani epäillään, syömisiäni vahditaan ja kommentoidaan, ostoksiani kytätään kaupassa, perään huudellaan aikuisten ihmisten toimesta, kuntosalilla naureskellaan etc. av-tyyliä. Olen työyhteisöni lihavin, mutta minulla on sairauspäiviä vähiten. Olen kunnon kansalainen, en tee kenellekään pahaa, mutta läskirasismi senkun porskuttaa.

Tällaiset provoaloitukset ovat omiaan sitä lisäämään, eikä näihin kannattaisi mennä mukaan.

No miten näet terveydentilasi kehittyvän 10-15 vuoden kuluessa? Jos nyt ei ole ongelmia, niin miten aiot ehkäistä lihavuuteen liittyviä sairauksia jatkossa? Eikö juuri nyt kannattaisi tikanteeseen puuttua kun niveletkin kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo ongelmii mut vaikutuksii. Kumartues ja kyykistäes maha on tiellä ja vatsamakkarat ottaa vastaan, se tuntuu raskaalt. Kengännauhojen solmimine on sen takii vähä raskast mut saan kuitenki solmittuu. Varpaan kynsien leikkaamises sama. Läskit hölskyy juostes niinku joku sano, ja juoksemine on raskast mut onneks yleensä ei tarvi juosta, ku joskus koulu liikas. Kävelys ei ongelmii. Portait noustes sattuu välil jalkoihi jos on monta porrast. Ku nousee lattialt/istumast täytyy ottaa käsil tukee et pääsee ylös.. Maha pitää ain tunkee housuihi. Painoo 135 kg about.

N17

Voi lapsiraukka :(

Ei mua haittaa noi, rakastan mu lihavuutta 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monellekin tähänkin ketjuun vastanneelle. On valheellista uskotella itselleen kaiken olevan hyvin kymmenien ylimääräisten kilojen kanssa vaikka mitään vaivoja ei olisi (vielä).

Juuri nyt voi tehdä niitä tärkeitä päätöksiä missä kunnossa olet 10-20 vuoden kuluttua. Kiinnostaako aktiivinen elämä eläkeikäisenä vai rollaattorin kanssa hiihtely..?

Vanhusten parissa työskentelevänä voin kertoa, että rollaattorin kanssa hiihtelevät sekä laihat että lihavat ikäihmiset. Sydän- ja verisuonitauteja on myös hoikilla, samoin tulesairauksia. Muistisairaudet eivät katso painoa jne. Jos tilastot osoittavat, että lihavilla on enemmän k.o. sairauksia, se ei tarkoita, että hoikkuus pelastastaisi niiltä.

Voi olla myöskin niin että moni todella lihava (BMI yli 40) ei elä niin pitkään että päätyisivät mihinkään palvelutaloihin. Menevät suoraan tai eri sairauksiin liittyvien välivaiheiden kautta tuonne "alakertaan"

Toivottavasti! T:se 145kg

Juu, aika ikävää jos tulevaisuuden haave on päätyä palvelutaloon.

Vierailija kirjoitti:

165cm/143kg/53v

En pääse kyykkyyn, mutta sekään ei ole mikään megaongelma.

Joskus täällä kerroin eläväni ihan normaalia elämää. Elämässäni ei kuulemma voi olla mitään normaalia. Minulle lueteltiin normaaliin elämään kuuluvina asioina mm. kärrynpyörien heittäminen ja pillun näkeminen ilman peiliä. Jostain syystä kukaan ei maininnut työntekoa. No ei kai siinä paljon muistu työnteko mieleen, jos päivät kuluvat rattoisasti kärrynpyöriä heittäen ja pillua tutkien.

No kuitenkin käy kokopäivätöissä vakituisesti. Viimeksi olen ollut sairauslomalla 11/2009 yhden päivän flunssan vuoksi. Varmaan olisin ollut senkin päivän töissä, jos olisin normaalipainoinen.

Nivelvaivoista mulle on hoettu 25-vuotiaasta lähtien. Ei ole näkynyt.

Milloin meinaat lopettaa itsellesi valehtelun?

Ei harmainta hajua kiloista, mutta vähempikin riittäisi. Jonkinlaisessa noidankehässä olen, sillä selkävaivojen vuoksi liikkuminen on ollut jo pitkään hankalaa ja liikkumattomuus lisää selkävaivoja. Polvissa oli kulumat jo normaalipainoisena, mutta eiväthän ne tietenkään ole kilojen myötä paremmiksi tulleet. Jos jätetään joidenkin mammojen asenteet heidän ongelmakseen, niin enpä juuri nyt keksi muuta kuin sen, että varapaiden kynnet on hankala leikata, kun maha on pullea.