Lihavat, rehellisesti. Mitä ongelmia?
Mä oon lähes 90 kiloa ja noin 160cm. Polvia särkee. Eniten ällöttää virtsankarkailu, jos yskin tai aivastan niin housuun lirahtaa. Olen myös järkyttävän kankea, joskus on tosi vaikea pyyhkiä omaa peppua.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Isoin ongelma lihavilla ihmisillä näyttää tämänkin ketjun perusteella olevan loukaavasti käyttäytyvät kanssaihmiset. Jos kerron, että lihavuus ei ole minulle ongelma, olen väärässä. BMI: ni on 25,1. Ei ole ongelmia veriarvojen, vaatekaupan, liikkumisen eikä jaksamisen suhteen. Ei ole virtsan karkailua, ihohiertymiä, pälvisilsaa eikä kirppuja. No mutta pidä nyt mielessäsi, että vanhempana sitten on.
Voin muuten kertoa salaisuuden, laihuus tai painon pudottaminen ei sinällään tee ihmistä onnelliseksi, terveeksi eikä hyväkuntoiseksi. Eikä myöskään besserwissereiden miellyttäminen.
BMI 25.1 ei ole lihavuutta eikä lisää riskiä mihinkään. BMI yli 35 tietää ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Uskoi asiaan tai ei.
Masennusta, virtsankarkailu, kipeilevät lonkat, nilkat, selkä ja polvet. Mitat 171cm/79kg. En tajunnut tätä ketjua ennen, että muut kuin masennus voisi johtua ylipainosta. :( Liikun paljon ja monipuolisesti ja olen ajatellut treenaamisen aiheuttavan vaivoja, mutta taitaakin syynä olla liian painava kuorma kannatella. Mistä virtsankarkailu johtuu? Treenaan myös lantionpohjanlihaksia.
Vaatteiden osto on ärsyttävää... olen aika nuori (21) ja haluaisin käyttää ikäisteni näköisiä vaatteita... en sano ettei kokoiseni vaatteet voi olla nuorekkaita, mutta esim hameen täytyy olla tarpeeksi pitkä koska reidet on niin isot.
Huono kunto, koska en liiku. Polvi on silloin tällöin kipeä, en osaa sanoa johtuuko lihavuudesta. Varmasti ainakin osaksi. Kyykistely on ärsyttävää, ja samoin kenkien laittaminen.
Itsensä jatkuva häpeäminen on myös iso ongelma, ja se johtuu vartalostani.
Epäseksikäs (onko se sana) olo. Korkea syke ja verenpaine on varmasti osaksi seurausta ylipainosta.
Tuntuu kyllä että pilaan tässä nuoruuteni, koska en voi nauttia elämästä täysillä.
Minä en isoimmillani oikeasti tajunnut ongelmieni johtuvan painosta. Nivelvaivoilla ei ollut mitään tekemistä painon kanssa, se oli perinnöllistä koska äidilläkin oli polvivaivoja. Monta flunssaa vuodessa tai uniongelmat oli vaan ominaisuus, ei ne johtunut huonoista elintavoista. Kunto oli hyvä, pyöräilinhän työmatkat ja kävin silloin tällöin kävelemässä. Laihdutin siksi, että vaateostoksilla ahdisti ja kas kummaa; liikunnan myötä loppui sairastelu, uniongelmat, nivelvaivat ja työmatkapyöräilyt muuttuivat tosi kevyiksi. En usko, että valehtelin itselleni, en vain tiennyt paremmasta. En myöskään tiennyt, että liikunta voisi olla kivaa, luulin ettei se vain sovi minulle.
Miksi niin moni lihava vastustaa ajatusta painon pudotuksen hyödyllisyydestä ja terveysvaikutuksista nimenomaan tulevaisuutta ajatellen?
Polvia särkee. Ne kyllä oli paskana jo ollessani 42kg, mutta eipä tää paino asiaa auta. Kipeytyy juostessa joten käänyt juoksematta. Nyt onneks muutin paikkaan missä on vietessä pururata ja aattelin lähteä kokeileen oisko dillä erilainen juosta kuin asfaltilla ja ostin kunnon juoksukengät ja polvituen niiden yläasteella ostettujen täysin surkeiden tilalle. Pituutta mulla 152cm ja painan 63kg. Tavoite ois pudottaa 20kg.
Vierailija kirjoitti:
171/145. Mitäs tähän nyt keksis? Notkeempi vois olla. Ikää 47v. Kilpirauhanen vajaatoimii ja siihen elinikäinen lääkitys.
Meinaat odotella yhden sydäninfarktin ja vasta sitten herätä asian suhteen? Tai 10 vuoden kuluttua ihmetellä miten voi olla polvet niin huonossa kunnossa? Onpa huonoja lääkäreitä kun ei voi tehdä mitään.
Ei mitään. Hedonismi tietysti vähän ;) Samoissa mitoissa ap:n kanssa.
163/93, lonkka on vaivannut kohta 30v, silloin painoin 52kg, mutta toki vaiva laitetaan ylipainon syyksi. Minusta asia on päinvastoin, liikunta oli niin vaikeaa että vähitellen jäi ja paino nousi kun ruuanlaitto tuli tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
160cm ja painan noin 110kg. Ikää 35. Ei muita ongelmia kuin se, että häpeän itseäni. Ja että seksiä haluaisin harrastaa vain peiton alla pimeässä.
Jumpassa käyn 4-5 krt viikossa, vedän step aerobicit, spinningit ja cross trainingit siinä missä muutkin. Koiran kanssa kävelyllä sitten vielä 1-2h joka päivä. Fyysisiä vaivoja ei ole vielä ole, niitä odotellessa.
En usko. Sinulla normaalipainon ylärajaan matkaa n. 35 kg. Et jaksa liikkua "siinä missä muutkin"? Vai käytkö jossain 80-vuotiaiden ryhmässä?
Laita reppuun 30 kg painoja ja treenaa. Kyllä lihavalla voi olla hyvä kunto, jos harrastaa liikuntaa. Laihtuminen tapahtuu sitten syömistä vähentämällä ja se on ihan eri juttu.
lonkat jumissa aamuisin, polvi reistaa kun lenkkeilee. en pysty esim toisen polven varassa nousta lattialta ylös vaan tarvin käsien tukea. mitat 69cm/109kg nyt laihtunut JO 4kg ja toivottavasti matka alaspäin jatkuu (tai siis ei siinä mitään toivomista ole, pakko laihuttaa :D)
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla myös se että hyvin lihava ei näe lihavuudessa mitään ongelmia. Ja kun terveysongelmia sitten alkaa tulla, niin kaikki ulkoistetaan jonkun muun tekijä aiheuttamaksi. On kilpparia, on huonot nivelet ja selkä jotka johtuvat raskaasta työstä, on astmaa sekin työstä, verenpaine tauti joka johtuu suvusta yms.
Ihan vaan sivuhuomautuksena, että verenpaine voi todellakin "johtua suvusta" eli geeneistä ja se tauti voi olla myös nuorena jo ja hoikalla, ihan alipainon rajalla olevallakin. Sellaiset geenit omaavana voi vähän jopa kadehtia lihavia, jotka voivat halutessaan "korjata" sairauden vain painoa pudottamalla!
Vierailija kirjoitti:
lonkat jumissa aamuisin, polvi reistaa kun lenkkeilee. en pysty esim toisen polven varassa nousta lattialta ylös vaan tarvin käsien tukea. mitat 69cm/109kg nyt laihtunut JO 4kg ja toivottavasti matka alaspäin jatkuu (tai siis ei siinä mitään toivomista ole, pakko laihuttaa :D)
oonpas mä lyhyt :D tarkoitin tietenki 169cm
Vierailija kirjoitti:
163/93, lonkka on vaivannut kohta 30v, silloin painoin 52kg, mutta toki vaiva laitetaan ylipainon syyksi. Minusta asia on päinvastoin, liikunta oli niin vaikeaa että vähitellen jäi ja paino nousi kun ruuanlaitto tuli tilalle.
Olisiko lonkkanivelen tilannetta ajatellen silti parempi jos painoa olisi 20-30kg vähemmän? Ihan rustopinnan mekaanista kuormaa ajatellen? Eli...
Tuleehan lihavilla ongelmia, polvet pettää ajan kuluessa, hengitys laahaa, tulee sydäntauteja mutta ei hätää. Terveellinen kotiruoka, herkut pannaan, liikuntaa päivittäin muodossa jos toisessa.
Vierailija kirjoitti:
Monellekin tähänkin ketjuun vastanneelle. On valheellista uskotella itselleen kaiken olevan hyvin kymmenien ylimääräisten kilojen kanssa vaikka mitään vaivoja ei olisi (vielä).
Juuri nyt voi tehdä niitä tärkeitä päätöksiä missä kunnossa olet 10-20 vuoden kuluttua. Kiinnostaako aktiivinen elämä eläkeikäisenä vai rollaattorin kanssa hiihtely..?
Vanhusten parissa työskentelevänä voin kertoa, että rollaattorin kanssa hiihtelevät sekä laihat että lihavat ikäihmiset. Sydän- ja verisuonitauteja on myös hoikilla, samoin tulesairauksia. Muistisairaudet eivät katso painoa jne. Jos tilastot osoittavat, että lihavilla on enemmän k.o. sairauksia, se ei tarkoita, että hoikkuus pelastastaisi niiltä.
166cm ja noin 90kg. Hengästyn superhelposti. Jalkapohjat kipeytyy. Maha on tiellä. Vaatteiden osto vaikeaa. Liikun jonkin verran, mutta syön ja juon epäterveellisesti.
En tiedä mistä kaivaisi motivaatiota parantaa tapoja. Sitä kun ei ole yhtään!
160/85, ikää yli 50, keskivartalolihava. Ei muita ongelmia kuin itseinho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
171/145. Mitäs tähän nyt keksis? Notkeempi vois olla. Ikää 47v. Kilpirauhanen vajaatoimii ja siihen elinikäinen lääkitys.
Meinaat odotella yhden sydäninfarktin ja vasta sitten herätä asian suhteen? Tai 10 vuoden kuluttua ihmetellä miten voi olla polvet niin huonossa kunnossa? Onpa huonoja lääkäreitä kun ei voi tehdä mitään.
Kyllä tässä on heräilty monta kertaa, ja tuloksena on painonnousut. Onko sulla jotain HYVÄÄ ideaa asian hoitamiseksi?
Kiitos. Sekään ei tule ketjusta ilmi, että ihmisellä voi olla myös paljon, paljon isompia ongelmia kuin lihavuus. Elämäntilanteet vaihtelevat, ja ongelmat järjestäytyvät aina niiden suhteellisen suuruuden mukaan, ne pienemmät ovat toissijaisia.