Täällä selvästi sanottuna, mistä sairaanhoidossa säästetään: lapsettomuushoidot

Vierailija kirjoitti:

Apteekissa ollessani töissä eräs somalinainen haki lapsettomuuslääkkeitä sossun piikkiin. Että ei ainoastaan riitä, että elätetään heidät, vaan pitää myös maksaa se, että he hankkivat lisää elätettäviä.

Ihme kyyläreitä osa noista apteekissa työskentelevistä.

Hoitakaa työnne älkääkä sipiskö keskenänne asiakkaiden asioista!

Moni täällä nyt ei tajua että lapsettomuushoitojen osuus julkisen th kustannuksista on olemattoman pieni. Vaikka ne lopetettaisiin kokonaan ei se terveydenhuollon resursseja parantaisi millään tavalla. Ennemmin pitäisi säästää turhissa käynneissä esim. sairaslomalappu lääkäriltä ekasta sairauspoissaolopäivästä vaika kyseessä flunssa tai mahatauti joka ei lääkärin arviota tarvitse. Jonkun mielestä oli hulluaverrata lapsettomuutta ja syöpää. No ei se ole, molemmat voivat tuoda kärsimystä yhtä paljon. Lapsettomuuden aiheuttama suru on ihan verrattavissa läheisen menettämisen aiheuttamaan. Ja syöpähoitoihin käytetään ihan jumalattoman kalliita lääkkeitä, joku uusi lääke voi lisätä elinaikaa 2kk verrattuna vanhaan valmisteeseen, onko se 2kk yhteiskunnalle sen 100 000 euron arvoinen? Jos vertaa siihen että käyttämällä 10000e lapsettomuushoitoihin saadaan todennäköisesti uusi veronmaksaja?

jokaisella varmaan on oma näkemyksensä mitkä sairaudet on niitä jotka kannattaa hoitaa. Jos mietitään talousnäkökul m asta niin lapsettomuus todella on. Ja myös jos mietitään inhimillisestä näkökulmasta. Lapsettomuus yleensä ei ole ihmisen itse aiheuttamaa. Niin kauan kuin hoidetaan itse aiheutettuja sairauksia, lihavuuteen, alkoholiin ja tupakkaan liittyviä julkisin varoin olisi kohtuutonta kieltää lapsettomuushoidot.

Ihmiset eivät oikeasti tiedä, millaisia lapsettomuushoidot ovat, elleivät ole niitä läpikäyneet. Eivät ne ole sen kummempia kuin ehkäisypillereiden käyttäminenkään. Hormonivalmisteita molemmat. Lääkkeitä otetaan suuhun ja tungetaan alapäähänkin. Puolet lääkkeistä kuuluu maksukattoon, puolet menee kokonaan omasta pussista. Sitten vain käydään kerran kuussa näyttämässä jalkoväliä, josko limakalvo olisi tarpeeksi paksu, ja maksetaan luonnollisesti poliklinikkamaksu joka käyntikerrasta. Sitten mies ruikkaa purkkiin ja satsi ruiskutetaan saman tien sisään. Vasta se varsinainen ivf-hoito eli alkionsiirto, johon pieni prosentti päätyy, kun ei ole noilla aiemmilla ruiskautuksilla tepsinyt, on kalliimpaa, koska niitä tehdään vain harvoissa kaupungeissa ja tarvitaan alkionjäädytystä.