Asiakaspalvelijat! Onko asiakas pyytänyt sinulta koskaan jotain asiaa/tuotetta jota et ole ymmärtänyt/tiennyt mikä se on?

Mäkkärin myyjä ei tiennyt mikä on juusto joskus viime vuosituhannella.  Ilmeisesti kuvitteli, että olemme juustoa tilaamassa. 

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 16-vuotias ja ensimmäisiä kuukausia kahvilassa töissä. Asiakas tilasi hopeateen, ei aavistustakaan millainen se on. Onneksi sitten selvisi mistä on kyse, eikä asiakaskaan hermostunut vaikka meinasin ensin rahastaa häneltä oikean teen hinnan.

öhh.. hopeatee eli tee maidolla? eikö olisi voinut tilata pelkän teen ja laittaa maidon itse?

Vähän meni pieleen (ellei hopeatee tarkoita eri asioita eri paikkakunnilla). Kun mumma halusi hopeateetä, se oli teetä ilman teetä, eli kuuma vesi + maito (joskus sokeripala tai hunajaa)

Vierailija kirjoitti:

Olin hesessä töissä ja asiakas yritti tilata yhden Hesburgerin. Selvisi, että kyse oli kerroshampurilaisesta.

jos asiakas oli latviasta niin siellä hesburger on kerroshampurilainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 16-vuotias ja ensimmäisiä kuukausia kahvilassa töissä. Asiakas tilasi hopeateen, ei aavistustakaan millainen se on. Onneksi sitten selvisi mistä on kyse, eikä asiakaskaan hermostunut vaikka meinasin ensin rahastaa häneltä oikean teen hinnan.

öhh.. hopeatee eli tee maidolla? eikö olisi voinut tilata pelkän teen ja laittaa maidon itse?

Ei ole itse asiassa, varsinkin kun alkuperäinen viittasi että meinasi rahastaa oikean teen hinnan. Jos se olisi tee maidolla, niin oikean teen hinta olisi ihan perusteltu. Hopeatee on ainakin meilläpäin vanhusten suosiossa, ja siinä on vain kuumaa vettä ja maitoa. Ei teetä tms. On se sokerin kanssa ihan hyvää, vaikka vähän valjua kyllä, eikä siitä oikean teen hintaa kehtaisi rahastaa.

Olen ollut tapahtumissa olevissa kahvioissa ja siellä törmännyt siihen, että ihmiset ojentavat rahan ja sanovat "Yksi". Tokihan myyn sen yhden, mutta mistä tiedän halutaanko yksi kahvi, pillimehu, pulla vai grillimakkara.

Vierailija kirjoitti:

oletan kaikken baarimikkojen tietävän, mikä on apinaviski !

vaan kerran kävi niin, etten saanut lempidrinksuani ennen kuin väänsin rautalangasta että viski/banaani/kola..

Jaxuhali. Mutta kai sinulla oli sitten jälkeenpäin hieno, voimaantunut ja fiksu olo?

Vierailija kirjoitti:

Teen opiskelujen ohella ravintolassa töitä ja muutaman kerran tullut vastaan aivan vieraita drinkkien nimiä. Olen omatoimisesti yleisimmät juomat opetellut, mutta nolosti olen pariinkin otteeseen kysynyt asiakkaalta että mitäköhän tähän drinkkiin nyt tulikaan.. :D

Kysyit sentään asiallisesti. Viime kesänä minä olin kaverien kanssa eräässä baarissa, halusin kokeilla jotain uutta drinkkiä ja pyysin appletinia. Baaritiskin nainen ei ymmärtänyt. Selvensin, että se on omenamartini. Nainen kysyi, että mitä ihmettä siihen oikein tulee. Arvioin "ööh, omenalikööriä ainakin ja... En ole ihan varma." Nainen tokaisi tylysti "niinpä".

Otin sitten oluen ettei mennyt liian vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Belgiassa, jossa oluita on ja paljon, voi kyllä tilata ihan vaan "oluen", jollon saa ihan perus-pilsnerin hanasta. Harvoin saatetaan kysyä, että ottaako ison vai pienen, yleensä laitetaan pieni. (Ja sivutarinanana, Flandersin puolella ja monessa paikkaa Brysselissäkin voi tilata tuon perus oluen ihan vaan pikkurilliä näyttämällä.)

Mutta mutta, itsekin on tullut baareissa ja ravintoloissa täällä työskenneltyä. Heti tuli mieleen tarina, jossa amerikkalainen asiakas tilasi "shirley temple"-juoman, joka oli käsitteenä tuttu (telkkarista), mutta enhän mä tiennyt, että mitä siinä on, joten pyysin nähdä henkkarit. (Meiän ravintola oli tosi tarkka näistä toisin kun monet muut baarit ja ravintolat täällä ja tää tilaaja oli selvästi teini). Siihen sitten tilaajan äiti hölmistyneenä sano, että eihän siinä oo alkoholia. No, sitä sitten siinä yhessä naureskeltiin. 

Samassa paikkaa kävi paljon turisteja ja siellä oppi kaikenlaista, esim. jos italialainen pyytää kahvin, se on espresso tai jos jenkki pyytää vettä niin kyseessä on luultavasti hanavesi. (Yleensä kyllä kysyin varmistuakseni asiasta.) 

Olin töissä myös yhessä irkkubaarissa ja siellä oli kaikenlaisia juomasekotuksia (Guinness ja siideri jne.), joita en tuntenu ollenkaan ku alotin siellä, mut kyllähän ne siinä tutuks tuli. Ja siellä kans oppi tietämään, että yleensä britit ja irkut halus tuopin, kun ne tilas oluen/siiderin. 

Guinness ja siideri??? Hyi oksennus. Oon asunut briteissä ja käynyt Irlannissa enkä oo ikinä ees aatellut että joku juo guinnesin ja siiderin sekoitusta.. Kaikkea sitä.

Voisko joku baarimikko nyt tulla kertomaan, miten ravintolakoulussa / ravintolassa opetetaan nuo drinkkien nimet ja drinksujen teko yleensäkin, kun se tuntuu tässäkin ketjussa aiheuttaneen eniten päänvaivaa?  Kuuluuko tietyt drinkit ns. baarityöntekijöiden yleissivistykseen, vai mennäänkö tässäkin asiassa tiettyjen muotivirtausten kautta, esim. että tänä päivänä ei tartte tietää, mikä on Sininen enkeli tai Ampiainen, kun taas jotkut shotit tai sen sellaiset pitää tietää aina jne.?

Mä en asiakkaana oo ikinä tajunnut drinkeistä juuri mitään enkä tunne niiden nimiä. Tilaan siiderin tai Breezerin baarissa, ja jos haluan drinkin, pyydän asiantuntevan näköistä (ei liian kiireistä) baarimikkoa tekemään mulle jonkun kivan drinkin. Voin antaa vinkkiä, minkä tyyppisestä tykkään (makea, värikäs, hedelmäinen yms.), mutta muuten annan vapaat kädet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiskin takana teen töitä, ja kyllä asiakkailla on joskus todella vaikeaa käyttää ihan normaaleja sanoja juomien tilaamiseen. Miksi pitää esittää jotain parempaa ja keksiä omiaan perusdrinkkien, oluen tai lonkeron tilaamiseen? Erityisesti ärsyttää snadia bamlaavat idiootit, jotka eivät tajua vaihtaa suomenkieleen siinä vaiheessa, kun en ymmärrä, että mitä hittoa ne haluaa.

Olubaarissa ärsyttää myös asiakkaiden tilaukset "yksi olut kiitos" ja vastaavat. Koita siinä sitten kysyä, että minkähän oluen aasi haluaa, meidän 50+ oluen valikoimasta.

p.o.stadia

Miksi et voinut vaan antaa vaikka sitä eniten ostettua. Näyttää ainakin elokuvissa onnistuvan aina, koskaan ei muusta puhuta.

Vituttaa vieläkin, kun kerran ulkomailla oli sinunlaisesi jäätelökauppias.

Koska jos antaisin eniten myytyä, niin aasit vinkuisi "mitä tää on, mää halusin karhua" tai "halvinta kaljaa". Ei ole vaikeaa tilata karhua/koffia/lapin kultaa, jos haluaa suomalaista perusolutta ostaa. Tai sit painuu takaisin sinne lähikuppilaan imemään bisseään, niin ei tule aasin elämä niin vaikeaksi, kun asiakaspalvelija yrittää tehdä työnsä ja palvella asiakastaan.

Ärsyttää sunkaltaset, jotka kuvittelee myyjien olevan jotain ajatustenlukijoita.

Yksi olut tai tuoppi tarkoittaa sitä halvinta kotimaista 3 olutta. Näin tämä on suomessa ollut toistaiseksi ollut ja pitäisi todellakin tietää tämä etenkin myyjän puolella tiskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatekaupassa "puseroa" etsivä mies on aina yhtä hämmentävä kokemus. Kyseessä kun voi olla joko neulepaita, kauluspaita tai lyhyt takki - näistä viimeistä en tajunnut edes tarjota vanhemmalle herralle, joka joitain vuosia sitten tuli pusero-ostoksille ja lopulta huusi minulle että "puhutko sinä suomea ollenkaan"... Puhunhan minä, vaikkakin vain toisena äidinkielenä :)

Kun mun isä sanoo että "Laita pusero päälles, siellä on kylmä" se tarkoittaa ulkona käytettävää pusakkaa, verkkatakkia tai tuulitakkia. Kukaan muu tuntemistani ihmisistä ei tarkoita "pusero"-sanalla samaa.

Meidän isä sanoo pusakka, joka tulee puserosta. Ja se on just joku kevyt ulkotakki. Kainuusta ollaan.

Mä pyysin Hesessä kananugeteille hapanimeläkastiketta. Ei ollut, mutta onneksi viereinen kassa hoksas, että heillä, suomalaisella hampurilaispaikalla, on kumminkin sweet&sour -kastiketta.

Toimiessani nuorempana tarjoilijana, eräs nainen pyysi pitsaansa liekitettyä valkosipulia. Häkellyin tästä, koska kyseessä oli tuikitavallinen suomalainen ravintola, jossa ei harrastettu liekittämistä. Yritin selittää, että meidän ravintolassa ei liekitetä mitään. Asiakas räksytti minulle, että on vuosien ajan käynyt siellä syömässä ja saanut liekitettyä valkosipulia. Keskusteluun tuli mukaan myös talon pitkäaikainen kokki, joka yritti selittää, ettei liekitetyt ruuat kuulu valikoimaan. Kovan väännön jälkeen selvisi, että arvon neiti tarkoitti tavallista valkosipulimurskaa :D

Vierailija kirjoitti:

Tupakanmyynti on kyllä aivan oma taiteenlajinsa, etenkin käsite toppa tuntuu muuttavan merkitystään riippuen ihan siitä missä päin vaikutetaan :) omalla kotiseudulla se tarkoittaa ihan vaan askia, nykyisellä asuinseudulla taas purupussia. Kulttuurierot?! :D

 No millä nimellä se purupussi tunnetaan siellä kotiseudullasi, jos se ei ole toppa? Ja toppa tarkoittaakin askia. Entä jos puhuu askista, mitä silloin saa? Ympäri Suomea olen kuullut, että toppa on se purupussi.

Vierailija kirjoitti:

Iäkäs mummo halusi plastiikkipussin. Hetken kesti, että tajusin antaa muovipussin :D

 Mummoni puhuu lastiikkapussista, kun tarkoittaa muovipussia.

Vierailija kirjoitti:

Kerran asiakas kyseli puhelimessa riamor-merkkisestä laitteesta. Kesti kyllä aikansa, ennenkuin tuli mieleen kysyä tältä erittäin pohojalaaselta, että ei se olisi Diamond. Ilmeisesti henkilö ei sitten millään osannut sanoa D-kirjainta eres ulkomaankielisten asioiden yhteydessä.

 Järkyttävän kuuloista tuollainen puhe, kun se D pitää muuttaa R:ksi. Menee koko puheen sisältö ohi, kun kuulen mielessäni vain nuo kohdat.

Olin nuorempana eräässä valuutanvaihtoyrityksessä töissä. Puhuin mielestäni hyvää englantia, mutta kun intialaissyntyisen näköinen nainen tuli kysymään jotain, joka kuulosti "böddikiks", kukaan meistä ei osannut auttaa. Neuvokas nainen sitten yritti selvittää elekielellä asiaa ja vihdoin ymmärsimme, että hänen hakemansa tuote oli "birthday cakes".

Samassa paikassa kerran asiakas kysyi "peboja", kun tarkoitti Bulgarian levoja. Tämä siis ei ollut vitsi, vaan oli lukenut kyrilliset kirjaimet väärin.

No, kirpputorilla harjoittelijana ollessani kävi aina välillä niin, että asiakkaat kyseli jotain, mistä en ollut koskaan kuullutkaan. Jouduin sitten kutsumaan pomon hätiin, eikä hänkään aina tiennyt.

Lähinnä vain ihmettelen, miksi joku olettaa, että _kirpparilla_ on todennäköisesti myynnissä barbecue-grillejä, antennijohtoja ja akselirasvaa :D

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut tällainen asiakas. Kun muutin Turusta Helsinkiin ja pyysin kahvilassa piispanmunkkia. En voinut käsittää miksei homma toimi, kun tiskissä niitä kerran on.

Piispanmunkkeja mäkin olen aina syönyt,piti hetki miettiä mikä muu nimi niille on :D Berliininmunkki?

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku baarimikko nyt tulla kertomaan, miten ravintolakoulussa / ravintolassa opetetaan nuo drinkkien nimet ja drinksujen teko yleensäkin, kun se tuntuu tässäkin ketjussa aiheuttaneen eniten päänvaivaa?  Kuuluuko tietyt drinkit ns. baarityöntekijöiden yleissivistykseen, vai mennäänkö tässäkin asiassa tiettyjen muotivirtausten kautta, esim. että tänä päivänä ei tartte tietää, mikä on Sininen enkeli tai Ampiainen, kun taas jotkut shotit tai sen sellaiset pitää tietää aina jne.?

Mä en asiakkaana oo ikinä tajunnut drinkeistä juuri mitään enkä tunne niiden nimiä. Tilaan siiderin tai Breezerin baarissa, ja jos haluan drinkin, pyydän asiantuntevan näköistä (ei liian kiireistä) baarimikkoa tekemään mulle jonkun kivan drinkin. Voin antaa vinkkiä, minkä tyyppisestä tykkään (makea, värikäs, hedelmäinen yms.), mutta muuten annan vapaat kädet.

Ravintola-alan koulussa opetetaan tekemään klassisia drinkkejä,kuten Sininen enkeli,sekä se minkä kokoisia annoksia mitäkin alkoholijuomia saa anniskella.Nuo muotivirtausdrinkit oppii sitten kun niitä tekee.Siis jos asiakas haluaa jonkun erikoisemman drinkin,hän toivottavasti osaa neuvoa asiallisesti mitä siihen tulee,ja siinä tekemällä oppii.Ihme asennevamma täällä jollain,kun tilaavat vaikka mitä paviaanin perseitä ja odottavat että baarimikko ymmärtää vaistomaisesti mitä siihen juomaan tulee :D