Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...

Teorialla sielunvaelluksesta on hindulaisuudessa erityinen asema, ja se eroaa huomattavasti kahden muun suuren uskonnon, kristinuskon ja islamin, näkemyksistä. Tätä teoriaa sovelletaan usein selittämään elämänmuotojen ja ilmenemismuotojen suurta moninaisuutta tässä aineellisessa maailmassa. Näin tarkasteltuna tämä teoria on kuitenkin monilta osin epätäydellinen ja väärä. Näiden virheiden tunnistamiseksi ja korjaamiseksi ehdotamme, että keskustelemme aiheesta Sri Gaurasundarin opetusten valossa.

Koska sielunvaelluksen aiheen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun luonteeseen, ymmärtäkäämme ensin, kuka itse sielu on.

Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan raastaneet aivojaan yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Niin monen tutkimuksen tuloksena on ollut vain hämmennystä ja sekasotkua. Jokainen on yrittänyt ymmärtää ja kuvata aihetta itselleen aisteista saadun tiedon perusteella ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten tätä aihetta koskevia ilmoituksia. Kun yritämme tunkeutua alueelle, johon emme voi soveltaa järkeämme, tuloksena on väistämättä vain hämmennystä ja sekasotkua. Tämä on kaikkien tällaisten pyrkimysten tulos. Maa katoaa jalkojemme alta, ja alamme jahdata varjoja.

Saksalaisessa kansanperinteessä on tarina miehestä, joka menetti varjonsa. Voi, miten surkeassa tilanteessa tuo miesparka olikaan! Mitä voimme sanoa ihmisestä, joka ei ole menettänyt varjoaan vaan olemassaolonsa perustan! Hänellä, joka on menettänyt vain varjonsa, on aina toivoa. Mutta mitä toivoa on sillä, joka ei ole menettänyt varjonsa vaan todellisen itsensä? Epäilemättä valtaosa ihmisistä jahtaa tietoisesti tai tiedostamattaan varjoa, ja tämä saa heidät kärsimään yhä enemmän. Samaistumme kehoihimme. Sielun ja aineellisten kuorien, kuten kehon ja mielen, välillä on kuitenkin kardinaalinen ero. Sielun onni on jo itsessään eikä sitä voi löytää tältä aineellisen olemassaolon tasolta.

On käännyttävä etsimään oikeaa tietoa, mutta mistä sitä oikeaa tietoa saa? Ja kun lähtee etsimään Opettajaa, miten voi tietää että Opettajalla on oikea tieto hallussaan ja että juuri hän on se, joka osaa neuvoa oikean tien?

Tämä aika jota elämme - maailman nyt-hetki - ei ole järin otollinen etsijälle, eksyneelle, sokealle, väärään suuntaan joutuneelle, harhautetulle. 

Jos oikein hyvä onni käy kohdalle, tai sattuma tai johdatus, niin saa astua sen ensimmäisen askeleen jonka jälkeen polku alkaa tehdä itseään jalkojen alle. Ihminen alkaa nähdä ihmeitä omin silmin, ei toisen määrittämänä ja sanelemana.

Emme voi ymmärtää mitään ympäröivästä maailmasta, kun emme edes tiedä, keitä me itse olemme.

Mitä paljastunut totuus kertoo todellisesta itsestämme? Sielu on ikuisesti henkinen ja keho on. aineellinen. Näiden kahdenlaisten energioiden välillä on niin suuri ero, että on mahdotonta edes käsittää, miten ne voivat toimia yhdessä.

Kun todellinen minuus halukkaasti ilmenee tässä achit-maailmassa, sen on puettava päälleen kaksi kuolevaista kuorta - karkea (fyysinen leho) ja hienojakoinen (mieli ja äly). Näin mayan lamaannuttama jiva ei voi enää toimia chit-maailmassa, ja se aloittaa matkansa achit-maailmassa avuttomana olentona, joka vaihtaa jatkuvasti kehoja loputtomassa syntymien ja kuolemien sarjassa. Jiva unohda oman henkisen luontonsa.

Mikään tässä kuolevaisten maailmassa tapahtuva muutos ei voi vaikuttaa jivan henkiseen luonteeseen. Annan esimerkin: kun ihminen matkustaa junalla, hänen sanotaan liikkuvan paikasta toiseen. Henkilö itse saattaa kuitenkin pysyä liikkumattomana koko matkan ajan. Todellisuudessa vain juna liikkuu, ja ihmisen liike on vain hänen omiaan. Samalla tavalla liike liitetään sieluumme, todelliseen minäämme. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään vain sieluun, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Syy tällaiseen harhaan on tietämättömyytemme. Mayan pettämänä unohdamme todellisen itsemme.

Samaan aikaan emme voi kieltää kuoleman ja syntymän kaltaisten ilmiöiden olemassaoloa. Meidän on hyväksyttävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos aito minämme ei siirry kehosta toiseen, sen täytyy olla jotain muuta. Mutta miten määrittelemme tämän jonkin? Se on mielikuvituksellinen minämme. Mielikuvituksellinen minämme on vastuussa kehosta toiseen siirtymisestä, ja luulemme virheellisesti, että tämä on autenttisen minämme toimintaa. Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, kristittynä tai muslimina jne. tekee mielikuvituksellinen minämme, kun taas todellinen minämme on täysin passiivinen.

Mutta mikä on kuvitteellinen minämme? Vaikka maya ulottaa vaikutuksensa baddha-jivan (orjuutetun maya-jivan) aitoon minään, sillä ei ole voimaa vaikuttaa sen olemuksen henkisiin osatekijöihin. Mielikuvituksellinen minuus tai pikemminkin sen osat, kuten nykyinen keho ja mieli, ovat kuitenkin mayan luomia eli aineellisia. Miten sitten keho ja mieli, jotka ovat jada eli achit eli alun perin vailla elämän ilmentymiä, heräävät eloon? Missä on elämän ilmenemisen lähde niissä? Todellisuudessa ne ovat elottomia, ja elämän ilmentymät syntyvät todellisen minän läheisyydestä. Elämä ilmenee kehossa ja mielessä niin kauan kuin aito itse on niissä läsnä. Annan esimerkin: jos kristalli tuodaan ruusun luo, se värjäytyy ruusun väriseksi, mutta jos kristalli otetaan pois, se ottaa takaisin alkuperäisen värinsä. Samalla tavalla sielun eli autenttisen minän elämä elävöittää kehoa ja mieltä ja luo siten kuvan olennosta, jolla on oma identiteetti.

Yleinen uskomus, joka vallitsee kristittyjen ja muslimien keskuudessa, on ristiriidassa tällaisen opin kanssa. Suurimmaksi osaksi he uskovat, että Jumala loi maailman kerran ja lopullisesti. Kaikki näkyvä moninaisuus syntyi samaan aikaan hänen tahdostaan. Jivojen toiminta alkaa vasta sen jälkeen, kun he ovat ruumiillistuneet tähän maailmaan. He keräävät tekojensa hedelmiä, jotka he ovat suorittaneet vasta tässä elämässä. Ja tuomiopäivänä he ilmestyvät Jumalan eteen vastaamaan kaikista teoistaan tässä maallisessa olemassaolossa. Näin he saavat palkkion tai rangaistuksen niistä hyvistä tai syntisistä teoista, jotka he ovat tehneet maan päällä.

Mutta jos tämä olisi totta, se antaisi monia syitä puhua jumalallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuuden laki edellyttää, että kaikilla jivoilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet saavuttaa menestyksekkäästi materialistiset tavoitteensa ja suotuisa tilaisuus täyttää Jumalan käskyt ennen kuin heidät kutsutaan kollektiivisesti Jumalan tuomion eteen, jossa heille korvataan kaikki heidän rikkomuksensa.

Meidän pitäisi siis etsiä joko epätäydellistä ilmoitusta tai virheellistä tulkintaa tai molempia. Itse asiassa molemmat ovat mahdollisia. Ensimmäinen on se, että Jumalan viisauden ilmoitus vastaa aina niiden henkisen ymmärryksen astetta, joille se annetaan. Jeesuksen Kristuksen ja Muhammedin tiedetään sanoneen seuraajilleen monta kertaa, että tieto, jota he eivät ole vielä paljastaneet, on paljon laajempi ja syvempi kuin se, mitä heille on jo kerrottu.

Kaikkien uskontojen seuraajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen, salaisen merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys. Ensimmäinen luokka on hyvin pieni, ja siihen kuuluvat ne, jotka ovat saavuttaneet syvimmän tason. Ajan myötä heidän lukumääränsä vähenee ja vähenee, ja lopulta se on täysin mitätön. Ymmärryksen ehtyessä vääristely lisääntyy, mikä peittää totuuden täysin ja muuttaa uskonnon jumalattomuudeksi. Niinpä seuraajat alkavat taistella lähinnä uskonnon nimissä kuin sen opettamien totuuksien nimissä, jolloin he taistelevat enemmän jonkin haamun kuin todellisen olemuksen puolesta. He alkavat tarkoituksellisesti vääristellä ja vääristää pyhien kirjoitusten sisimpiä käskyjä tavoitellen omia itsekkäitä päämääriään ja yrittäen johtaa niistä merkitystä, jota ei ole eikä voi olla olemassa.

Suurin osa hämmästyttävistä ja sopimattomista rituaaleista, joita nykyään esitetään oman uskontomme nimissä, ovat vain seurausta räikeästä poikkeamisesta pyhien kirjoitusten määräyksistä, mistä ovat vastuussa nykyaikaiset niin kutsutut gurut, jotka ovat pohjimmiltaan vain uskonnollisia höpöttäjiä ja puhujia.

Panem et circenses - leipää ja sirkushuveja tarvitaan. Kuka nyt viitsii ajatella syvällisesti, se on jo liikaa nykyihmiselle. Quo vadis, ihmiskunta?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset luulevat olevansa elossa, vaikka he ovat todellisuudessa kuolleita.

Oletteko varma, että olette elossa?

Sokrates uskoi, että sielun kuolemattomuuden vuoksi kuolema ei voinut olla paha, koska sielun vapauttaminen opastamalla se ikuisiin totuuksiin oli koko elämän tarkoitus. Kun kuolema tulee, se on sielun vapautuminen.

Sielu oli suorassa vastakohdassa ihmiskehoon nähden, joka hänen mielestään oli pelkkä hankalien intohimojen ja karkeiden halujen lähde. Juuri sielu kykeni näkemään totuuden, ja siksi sielu vapautuisi kuolemassa löytämään todellisen hyveen ja onnen - olemassaolonsa tarkoituksen.

Kun hänen ystävänsä kysyivät, miksi hän uskoi, että sielumme ovat kuolemattomia, Sokrates oli valmis vastaamaan - itse asiassa neljä vastausta.

Ensinnäkin hän totesi, että sielun täytyy olla kuolematon, koska elämä syntyy aina fyysisen kuoleman jälkeen, kuten näemme luonnossa, kun elämä syntyy hajoavasta orgaanisesta aineesta.

Aivan kuten luonto luo tien uudelle elämälle, joka nousee mätänemisestä, myös sielun on selvittävä fyysisestä kuolemasta.

Sokrates uskoi, että kuoleman on oltava kuin herääminen unesta.

Hän uskoi myös, että se, miten ihmisillä on taipumus muistaa asioita, joista heillä ei ole ollut kokemusta elämänsä aikana - tätä kutsutaan muistamisperiaatteeksi - todistaa tämän hypoteesin.

Hän totesi, ettei kenellekään "tarvitse opettaa, mikä on ympyrä tai kolmio". Ihmiset tuntevat nämä käsitteet luonnostaan, mikä viittaa siihen, että heidän on täytynyt oppia tällaisia asioita aiemmassa elämässään.

Sokrates väitti sitten, että sielu oli kuolematon jonkin "affiniteetiksi" kutsumansa asian vuoksi. Hänen perustelunsa oli seuraavanlainen: kuolemattomat olennot, kuten jumalat, ovat tavallisesti olemukseltaan näkymättömiä. Huolimatta uskosta Zeukseen tai Apolloniin tai muihin jumaliin, heitä ei tavallisesti nähty Ateenan kaduilla kuljeskelemassa, hän totesi. Ihmisen sielu kuitenkin tietää, että he ovat olemassa; miten sielu voisi tehdä niin ilman, että siinä itsessään olisi edes hieman jumalallista?

Sokrates jatkoi sielun kuvaamista sanomalla, että se on kuin kutojan tekemä viitta; aivan kuten viitta jatkaa olemassaoloaan kutojan kuoltua, myös ihmissielun on elettävä ruumiin kuoleman jälkeen.

Sokrates esitteli myös käsitteen "puhtaat muodot" eli asiat, jotka me kaikki tunnemme ja jotka ovat ikuisia. Tällaiset käsitteet, kuten kauneus - tai vaikka vain numerot - ovat olemassa kehomme ulkopuolella, ja ne ovat ikuisia käsitteitä.

Sokrateksen mukaan sielun on oltava näiden asioiden kaltainen, sekä abstrakti että ikuinen, jopa kuolinvuoteellaan, kun hänet oli tuomittu kuolemaan kenguruoikeudessa. Sokrates vanhenteli ystävilleen, että ruumiista vapautuessaan ihmissielu jatkaa olemassaoloaan, aivan kuten muutkin puhtaat käsitteet, kuten totuus tai kauneus, jotka elävät ikuisesti.

Sokrates kuvaili sielua sanomalla, että se on kuin kutojan tekemä viitta; aivan kuten viitta jatkaa olemassaoloaan kutojan kuoltua, myös ihmisen sielun on elettävä ruumiin kuoleman jälkeen.

Sokrates esitteli myös käsitteen "puhtaat muodot" eli asiat, jotka me kaikki tunnemme ja jotka ovat ikuisia. Tällaiset käsitteet, kuten kauneus - tai vaikka vain numerot - ovat olemassa kehomme ulkopuolella, ja ne ovat ikuisia käsitteitä.

Sokrateksen mielestä sielun on oltava näiden asioiden kaltainen, sekä abstrakti että ikuinen - jopa kuolinvuoteellaan, kun hänet oli tuomittu kuolemaan kenguruoikeudessa. Sokrates vanhenteli ystävilleen, että ruumiista vapautuessaan ihmissielu jatkaa olemassaoloaan, aivan kuten muutkin puhtaat käsitteet, kuten totuus tai kauneus, jotka elävät ikuisesti.

Nyt, kun kaikki näyttää uhkaavan meitä maailman epäoikeudenmukaisuuksista itse luontoon, kun pandemia jatkaa tuhoamistaan maapallolla, suuren filosofin tyyneys on varmasti suuri lohtu meille nykyaikana.

Sokrateen suurimmat lainaukset

Sokrateksen suurimpiin sitaatteihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

    Kun väittely on hävitty, herjauksesta tulee häviäjän työkalu.

    Helpoin ja jaloin tapa ei ole murskata toisia, vaan parantaa itseään.

    Olkaa iloisia kuoleman suhteen, ja tietäkää tämä totuus, että hyvälle ihmiselle ei voi tapahtua mitään pahaa elämässä eikä kuoleman jälkeen.

    Tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista.

    Voimme helposti antaa anteeksi lapselle, joka pelkää pimeää; elämän todellinen tragedia on se, kun ihmiset pelkäävät valoa.

    En voi opettaa kenellekään mitään, voin vain saada heidät ajattelemaan.

    Ainoa hyvä asia on tieto ja ainoa paha asia on tietämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Miksei tietoisuus voisi jatkaa matkaansa vaikka keho delaa?

Minä olen aika varma että me jälleensynnytään ja matkataan ympäri galakseja ja synnytään uusiin tietoisuuksiin.

Ensi alkuun kvanttimekaniikka ja Veda näyttävät olevan kaksi toisiinsa liittymätöntä tutkimusalaa, sillä ensin mainittu on fysiikan osa-alue, joka käsittelee aineen ja energian käyttäytymistä hyvin pienessä mittakaavassa, ja jälkimmäinen on kokoelma ikivanhoja tekstejä, jotka muodostavat hindulaisuuden perustan ja sisältävät tietoa monista eri aiheista, kuten filosofiasta, uskonnosta ja kulttuurista. Jotkut tutkijat ovat yrittäneet yhdistää tiettyjä kvanttimekaniikan käsitteitä Vedoista löytyviin ajatuksiin, mikä on johtanut kysymykseen siitä, onko näiden kahden välillä jokin yhteys.

Yksi tärkeimmistä ehdotetuista yhteyksistä on ajatus yhtenäisestä kentästä, joka on kvanttimekaniikan käsite, jonka mukaan kaikki maailmankaikkeuden perusvoimat, kuten painovoima ja sähkömagnetismi, ovat viime kädessä sama voima. Tämä ajatus on samankaltainen kuin Vedan muinaisessa viisaudessa esiintyvä ei-dualismin käsite, jonka mukaan kaikki maailmankaikkeuden asiat ovat viime kädessä yhtä ja yhteydessä toisiinsa. Ajatus yhtenäisestä kentästä kvanttimekaniikassa on edelleen teoreettinen, eikä sitä ole vielä todistettu.

Toinen ehdotettu yhteys on aalto-hiukkasdualiteetin käsite, jonka mukaan hiukkaset, kuten elektronit ja fotonit, voivat käyttäytyä sekä aaltomaisesti että hiukkasmaisesti. Tämä käsite on samankaltainen kuin Vedan muinaisessa viisaudessa esiintyvä ajatus Mayasta, jonka mukaan havaitsemamme maailma ei ole todellinen vaan illuusio. Jotkut ovat esittäneet, että muinaiset intialaiset havainnot luonnossa esiintyvästä aalto-hiukkasdualiteetista ovat saattaneet vaikuttaa tähän ajatukseen Mayasta.

Vedet kirjoitettiin tuhansia vuosia sitten, kauan ennen nykyaikaisen tieteen ja fysiikan kehitystä. Vaikka tietyissä käsitteissä saattaa olla yhtäläisyyksiä, ei ole selvää, että Vedan kirjoittajat olisivat ymmärtäneet kvanttimekaniikan periaatteita. Vedet keskittyvät ensisijaisesti hengellisiin ja filosofisiin käsitteisiin, kun taas kvanttimekaniikka on fysiikan haara, joka käsittelee aineen ja energian fysikaalisia ominaisuuksia. Molemmat tieteenalat selittävät samoja käsitteitä kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta.

On ihan loogista, että nykyiset "suomalaiset" kokevat olevansa mongoloideja, Siperian tai Amerikan. Ovathan he sitä geneettisestikin, tai se 60% väestöstä. Kun nykymenoa seuraa, olisikin parempi, että muuttaisivat keskenään johonkin reservaattiin. Usassa on jopa Fintiaanit-heimo nykyään. Juopot hakeutuivat sinne reservaatteihin lisääntymään kaltaistensa pariin.

No joo. Mutta totta ainakin toinen puoli.

Simulaatioteoria on filosofinen ajatus, jonka mukaan todellisuutemme on itse asiassa kehittyneemmän sivilisaation luoma simuloitu versio todellisesta maailmasta. Se perustuu ajatukseen, että jos voimme luoda todellisuudesta simulaatioita, joita ei voi erottaa todellisuudesta, on mahdollista, että todellisuutemme on itse simulaatio. Vaikka tämä ajatus on puhtaasti spekulatiivinen eikä sitä ole todistettu, siitä on keskusteltu ja väitelty paljon filosofien, tiedemiesten ja muiden tahojen keskuudessa. Jotkut simulaatioteorian kannattajat väittävät, että sillä voisi olla vaikutuksia tietoisuuden, vapaan tahdon ja muiden inhimillisen kokemuksen perustavanlaatuisten näkökohtien ymmärtämiseen. Toiset ovat väittäneet, että se ei todennäköisesti ole totta tai että se ei ole hyödyllinen tapa ajatella todellisuutta.

Simulaatioteoriasta on olemassa muutamia eri versioita, mutta niihin kaikkiin liittyy ajatus, että todellisuutemme ei ole sitä, miltä se näyttää, vaan pikemminkin kehittyneemmän sivilisaation luoma simuloitu versio todellisesta maailmasta. Jotkut teorian kannattajat väittävät, että tämä simulaatio on niin erottamaton todellisesta maailmasta, ettemme voi erottaa sitä toisistaan. Toiset taas väittävät, että todellisuutemme todellisen luonteen paljastavat hienovaraiset vihjeet, kuten "Mandela-ilmiö", jossa ihmiset muistavat tapahtumat eri tavalla kuin ne todellisuudessa tapahtuivat.

Simulaatioteoriasta on keskusteltu eri muodoissaan vuosisatojen ajan, mutta se on saanut uutta huomiota viime vuosina tietotekniikan ja virtuaalitodellisuuden kehittymisen myötä. Jotkut kannattajat väittävät, että jos voimme luoda simulaatioita, joita ei voi erottaa todellisuudesta, on mahdollista, että todellisuutemme on itsessään simulaatio. Toiset taas väittävät, että todellisuutemme monimutkaisuuden ja maailmankaikkeuden laajuuden vuoksi on epätodennäköistä, että eläisimme simulaatiossa.

Vaikka simulaatioteoria on puhtaasti spekulatiivinen eikä sitä ole todistettu, se on herättänyt paljon ajatuksia ja keskustelua filosofien, tiedemiesten ja muiden keskuudessa. Jotkut kannattajat väittävät, että sillä voisi olla vaikutuksia tietoisuuden, vapaan tahdon ja muiden inhimillisen kokemuksen perustavanlaatuisten näkökohtien ymmärtämiseen.

Platonin "Luolan vertauskuvassa" on joitakin yhtäläisyyksiä simulaatioteorian kanssa siinä mielessä, että molempiin liittyy ajatus siitä, että todellisuuskäsityksemme on rajallinen ja että voi olla olemassa syvempi, taustalla oleva totuus, joka on meiltä piilossa. Allegoriassa luolan vangit eivät näe itse esineitä tai ulkomaailmaa, joten he uskovat, että luolan seinällä olevat varjot ovat ainoa todellisuus. Vastaavasti simulaatioteoria esittää, että todellisuutemme voi olla simuloitu versio todellisesta maailmasta ja että emme voi nähdä tai havaita todellisuuden todellista luonnetta.

Näiden kahden ajatuksen välillä on kuitenkin myös joitakin tärkeitä eroja. Simulaatioteoriassa ehdotetaan, että todellisuutemme on kehittyneemmän sivilisaation luoma simuloitu versio todellisesta maailmasta, kun taas luolan allegoriassa ei ehdoteta mitään erityistä syytä vankien kokemalle todellisuuden illuusiolle. Lisäksi luola-allegoriassa käsitellään enemmän tiedon ja ymmärryksen luonnetta, kun taas simulaatioteoriassa keskitytään itse todellisuuden luonteeseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka kvanttifysiikka ja henkisyys saattavat vaikuttaa toisistaan riippumattomilta, ne voivat tarjota syvemmän ymmärryksen maailmasta ja paikastamme siinä. Kvanttifysiikan periaatteet, kuten superpositio ja kietoutuminen, voivat tarjota tieteellisen selityksen joillekin henkisille uskomuksille, joita eri kulttuureissa on ollut vuosisatojen ajan.

Tom Campbellin työ

Tom Campbell on fyysikko ja kirjailija, joka on kirjoittanut useita kirjoja kvanttifysiikan ja henkisyyden risteyskohdista. Hänet tunnetaan parhaiten "My Big TOE" -trilogiastaan, joka tarkoittaa "Theory of Everything" eli Kaiken teoriaa. Näissä kirjoissa Campbell ehdottaa todellisuusteoriaa, jossa yhdistyvät tieteen ja henkisyyden elementit, ja esittää, että tietoisuus on universumin perustavanlaatuinen osa. Campbellin teos on ollut vaikutusvaltainen tietoisuustutkimuksen alalla, ja se on herättänyt paljon kiinnostusta ja keskustelua niin tiedemiesten kuin henkisten etsijöidenkin keskuudessa.

Campbellin teos perustuu hänen kokemuksiinsa muuttuneista tajunnantiloista sekä hänen tutkimuksiinsa kvanttifysiikasta ja muista tieteenaloista. Hän esittää, että tietoisuus on maailmankaikkeuden perusrakenne ja että fyysinen todellisuus on tietoisuuden heijastuma. Campbellin mukaan aineellinen maailma on tietoisuuden luoma virtuaalitodellisuus, ja fysiikan lait ovat vain sääntöjä, joita tietoisuus on päättänyt noudattaa.

Todellisuuden luonnetta käsittelevän työnsä lisäksi Campbell on kirjoittanut myös ei-dualiteetin käsitteestä, joka on ajatus siitä, että minän ja muun maailmankaikkeuden erottaminen toisistaan on illuusio. Hän esittää, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja että yksilöllinen tietoisuus on viime kädessä osa suurempaa, universaalia tietoisuutta.

Anthony Peake on brittiläinen kirjailija ja tutkija, joka on kirjoittanut laajasti tieteen ja henkisyyden risteyskohdista, mukaan lukien kvanttifysiikan roolista todellisuuden luonteen ymmärtämisessä. Peake on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, muun muassa "The Reality Illusion", jossa tarkastellaan tapoja, joilla kvanttifysiikka haastaa perinteisen käsityksemme todellisuuden luonteesta ja tietoisuuden roolista.

Teoksessaan Peake esittää, että kvanttifysiikka voi tarjota uuden kehyksen fyysisen ja henkisen välisen suhteen ymmärtämiselle ja että kvanttitutkimuksen periaatteiden avulla voi olla mahdollista selittää erilaisia poikkeavia ja paranormaaleja ilmiöitä.

Kvanttifysiikan ja henkisyyden välistä suhdetta käsittelevän työnsä lisäksi Anthony Peake on kirjoittanut laajasti myös tietoisuudesta ja todellisuuden luonteesta. Hän esittää, että tietoisuus voi olla universumin perustavanlaatuinen osa ja että kvanttiperiaatteiden avulla voi olla mahdollista ymmärtää aivojen ja tietoisuuden välistä suhdetta. Peake ehdottaa myös, että kvanttifysiikka voi tukea ei-duaalisuuden käsitettä eli ajatusta siitä, että minän ja muun maailmankaikkeuden välinen erottelu on harhaa.

"painovoima ja sähkömagnetismi, ovat viime kädessä sama voima. Tämä ajatus on samankaltainen kuin Vedan muinaisessa viisaudessa esiintyvä ei-dualismin käsite"

Mä olen henk. koht. ihmetellyt painovoima-käsitteen agendamaista lobbaamista. Universumi tai perusvoimathan ovat sähkömagneettinen ilmiö.

Toisekseen, vedat itsessään ovat enimmäkseen muinaisten arjalaisten, mm. Achaemenidien reportaaseja ja kirjeitä kuningaskuntiensa elämästä, ihan arkisia juttuja, päivittäisiä töitä jne. Suuri osa niistä on kirjoitettu nykyisen Suomen alueella erityisesti rautakaudella, jolloin täällä asui alkuperäisiä suomenkielisiä (ns. kalmistokulttuuri), eikä nykyisenkaltaisia metsäläisidiootteja rypemässä muinaisten identiteetillä.

Kvanttiteorioilla ja vedoilla ei ole yhteyttä, pois lukien ehkä jotkut yksittäiset, vähemmän tunnetut kokoelmat kuten Agastyä, Agas tyä.