Kertokaa hauskimpia esimerkkejä uusavuttomista ihmisistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.

Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.

No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.

Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..

No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)

Mä petaan ammatikseni ja kiroan joka kerta ääneen kun pesulasta tullut pussilakana on oikein päin. Petaaminen on niin paljon nopeampaa, jos pussilakana on väärinpäin. Kädet pussilakanan sisään, nurkkareijistä ulos, tartu peittoon ja ryöpsäytä pussilakana yhdellä rivakalla riuhtaisulla peiton päälle. Aikaa menee muutama sekunti per peitto.

Laittaa kädet nurkkareijistä sisään jos lakana on oikeinpäin...

Nurkkareijistä ja oikeinpäin vai nurinpäin pussilakanasta kisaajilla tiedoksi, että pussilakanoita on monenlaisia ja suurimmassa osassa maailmaa (Brittiläisen kansainyhteisön piirissä olevat tai olleet maat, Jenkit, Etelä-Amerikka, Aasia ...) niitä nurkkareikiä ei edes ole. Ja se iso reikäinen voi olla muuallakin kuin jalkopäässä. Siskollani Kanadassa on lahjaksi saatuna pussilakanoita, joissa reikä on vinoneliön (ns. salmiakkikaramelin) muotoinen iso pitsireunainen aukko keskellä päällyspuolta. Ne on kuulemma olleet yleisiä Puolassa ja yksi hänen naapurinsa sanoi että hänen äidiltään on niitä kanssa, hänen miehensä perhe on Ukrainalaisperäistä sukua. Reiät pussilakanoita taitavat olla kuin kuivauskaapit meillä keittiöissä. Pidämme niitä niin itsestään selvinä että oletamme niitä löytyvän kaikkialta, vaikka kyse on omasta erikoisuudestamme.

Olisi kiva tietää miten on muissa Pohjoismaissa. Onko pussilakanan ylänurkissa reiät vai ei Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa?

Mun englantilaisissa pussilakanoissa ei oo reikiä. Muuten olisivat ihan täydelliset. Ohuet mutta tiiviisti kudotut, ihanan tuntuiset.

Saako olla utelias että miten sinne laitetään täkki sitten sisälle?

Eräs tyttö päivitteli somessa, kuinka ei saa säilyketölkkiä auki. Ongelmana oli siis, että poikaystävä oli tuonut kaupasta purkin, jossa ei ole avausrengasta. Tyttö ei osannut käyttää purkinavaajaa, vaikka oli sanojensa mukaan youtubesta katsonut ohjevideoitakin. Testattuaan myös vasaraa ja ruuvimeisseliä ynnä muita kotoa löytyviä välineitä joutui sitten soittamaan poikaystävänsä kotiin avaamaan tölkin. Soimasi myös kovasti poikaystävää, joka oli ostanut tämän vääränlaisen tölkin, vaikka tiesi tytön ongelmasta.

Itseäni tilanteessa huvittaa myös se, että kyseinen henkilö usein valittelee pieniä tulojaan. Itse opiskelijana ja tarkan pennin ihmisenä syynään aina kilohintoja ja usein säästän jonkin verran valitsemalla tölkin ilman avausklipsiä. Uskon, että jos oikein tiukka taloustilanne olisi niin ennemmin opettelisin käyttämään purkinavaajaa kuin maksaisin jatkuvasti ekstraa "helposti avattavasta säilyktölkistä".

Minua jaksaa aina naurattaa tarina siitä, että Marttojen neuvontapuhelimeen olisi soitettu ja kysytty että mitä nyt, kun soittaja leipoo lusikkaleipiä ja lusikat loppuivat. Kaikki lusikat olivat siis pellillä.

Oma älyttömyyden hetkeni on ollut mm. se kun kaveri ihmetteli, että miksi en katso telkkua kotiteatterisysteemini kautta niin olisi paremmat äänet. Silloin kuului se voimakas rutina aivoissa ja valo syttyi hitaasti. Tv ja kotiteatteri olivat olleet siihen asti yhteydessä toisiinsa vain silloin kun katsoin dvd-levyjä...ei hemmetti. Jupisin vuosia, että kun telkkuelokuvista ei saa selvää! :D

Vierailija kirjoitti:

En tiedä meneekö tämä uusavattomuudesta mutta en voi käsittää miten suomalainen, vähän päälle parikymppinen ei kykene puhumaan sanaakaan englantia. Todistin eilen tavaratalossa tilannetta jossa asiakas kysyi englanniksi KAHDELTA paikalla olleelta myyjältä missä ovat miesten vaatteet. Kumpikaan ei kyennyt sanomaan "upstairs" tai edes kädellä viittomaan ylös/rullaportaiden suuntaan vaan hoki suomeksi "ylhäällä, siis YLHÄÄLLÄ". Ei se asiakas ymmärrä sitä sanaa yhtään sen paremmin vaikka sen sanoisi KOVEMMALLA ÄÄNELLÄ. Mitähän ko.myyjät on laittanu siihen cv:hen kielitaidon kohdalle....?

Onneksi tämä on suht harvinaista

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihana parikymppinen työkaveri. Hän tietää myös itse olevansa vähän tyhmä ja osaa nauraa itselleen.

Esim. Oltiin kaupassa, hän kysyi mikä on voita? Onko se eri kun margariini?

Toisella kertaa maalattiin lautoja vesiliukoisella maalilla. Sanoin että onneksi toi lähtee pesussa kun oot sotkenu itsesi. Hän totesi kauhistuneena "lähteekö se sateella pois?"

Hänelle piti myös näyttää miten mikropuuro tehdään...

Terkkuja Kialle♥

Ei maali kuivuttuaan lähde vaatteestakaan pois pesussa, ihan kuin ei sateellakaan laudoista.

Äidilläni käy kotiavustaja auttamassa arjen puuhissa. Kerran tää avustaja oli nuori tyttö. Äitini pyysi avaamaan säilykepurkin ja ojensi sellasen ihan perinteisen, pienen metallisen purkinavaajan. Sai lopulta itse äheltää sen purkin auki, kun ei tyttö osannut käyttää :D

Vierailija kirjoitti:

Minua jaksaa aina naurattaa tarina siitä, että Marttojen neuvontapuhelimeen olisi soitettu ja kysytty että mitä nyt, kun soittaja leipoo lusikkaleipiä ja lusikat loppuivat. Kaikki lusikat olivat siis pellillä.

Oma älyttömyyden hetkeni on ollut mm. se kun kaveri ihmetteli, että miksi en katso telkkua kotiteatterisysteemini kautta niin olisi paremmat äänet. Silloin kuului se voimakas rutina aivoissa ja valo syttyi hitaasti. Tv ja kotiteatteri olivat olleet siihen asti yhteydessä toisiinsa vain silloin kun katsoin dvd-levyjä...ei hemmetti. Jupisin vuosia, että kun telkkuelokuvista ei saa selvää! :D

Oma kokemuksesi on hauska, mutta tuota lusikkajuttua en usko, koska ei tuossa tilanteessa soiteta martoille, vaan hommataan lisää lusikoita.

Vierailija kirjoitti:

Kävi ilmi yhdessä ruokaa laittaessamme, että keittoa tehdessään kaverini keittää lihaliemen erillisessä pienessä kattilassa. Siis litran vettä ja lihaliemikuutiot. Ja lisää sen sitten isompaan kattilaan, jossa jauhelihakeittokasvikset porisevat jo pienessä määrässä vettä 0_o

Toppuutteli minua laittamasta liikaa vettä kasviksille heti alkuun "kun se lihaliemi tulee vielä". En tajunnut tietysti yhtään, mikä ongelma siinä voi olla. Kun lopulta ymmärsin ja kerroin, että ne kuutiothan heitetään vaan sinne kattilaan muiden joukkoon, sinnehän ne kiehuvaan veteen liukenevat samalla lailla, niin kaverin aivojen aluksi epäuskoisen, sitten oivaltavan raksutuksen saattoi suorastaan kuulla.

Niinhän niissä ohjeissa luode. "Lisää lihaliemi". Aika monet keittää makaronia makaronilaatikkoa varten. Ihan yhtä turhaa, kun voi laittaa kuivanakin ja nesteet pääse.

Masterchef kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävi ilmi yhdessä ruokaa laittaessamme, että keittoa tehdessään kaverini keittää lihaliemen erillisessä pienessä kattilassa. Siis litran vettä ja lihaliemikuutiot. Ja lisää sen sitten isompaan kattilaan, jossa jauhelihakeittokasvikset porisevat jo pienessä määrässä vettä 0_o

Toppuutteli minua laittamasta liikaa vettä kasviksille heti alkuun "kun se lihaliemi tulee vielä". En tajunnut tietysti yhtään, mikä ongelma siinä voi olla. Kun lopulta ymmärsin ja kerroin, että ne kuutiothan heitetään vaan sinne kattilaan muiden joukkoon, sinnehän ne kiehuvaan veteen liukenevat samalla lailla, niin kaverin aivojen aluksi epäuskoisen, sitten oivaltavan raksutuksen saattoi suorastaan kuulla.

Niinhän niissä ohjeissa luode. "Lisää lihaliemi". Aika monet keittää makaronia makaronilaatikkoa varten. Ihan yhtä turhaa, kun voi laittaa kuivanakin ja nesteet pääse.

Siis lukee, ei luode. Googlen "oikeinkirjoituspalvelua" ei saa pädistä pois päältä?

Vierailija kirjoitti:

Nuorehko äiti-ihminen laittoi torttutaikinat lämpimään uuniin sulamaan...noh sulihan ne...:)

Paistuiko ne? Minäkin laitan yleensä lämpiämässä olevaan, en kuumaan, uuniin sulamaa. Otan ne pois kun ne on vielä vähän kohmeisia.

Tää oli keskustelu uusavuttomuudesta, ei pyykinpesusta. Kukaan jaksa lukee näit kommentteja ku joka toinen puhuu pyykinpesusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs entinen naapuri oli niin laiska että ei jaksanut tiskata. No, likaiset astiat roskiin ja kauppaan ostamaan uudet! :)

Tätä en kyllä usko. Ellei ollut kyseessä kertakäyttöastiat.

Tuo kertoo vakavasta masennuksesta. Itsekin olen heittänyt uupuneena pari vanhaa ikea lautasta ja pohjaan palaneen kattilan roskiin ja ostanut kertakäyttöastioita tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ihana parikymppinen työkaveri. Hän tietää myös itse olevansa vähän tyhmä ja osaa nauraa itselleen.

Esim. Oltiin kaupassa, hän kysyi mikä on voita? Onko se eri kun margariini?

Toisella kertaa maalattiin lautoja vesiliukoisella maalilla. Sanoin että onneksi toi lähtee pesussa kun oot sotkenu itsesi. Hän totesi kauhistuneena "lähteekö se sateella pois?"

Hänelle piti myös näyttää miten mikropuuro tehdään...

Terkkuja Kialle♥

Ei maali kuivuttuaan lähde vaatteestakaan pois pesussa, ihan kuin ei sateellakaan laudoista.

Kyllä vesiliukoinen maali lähtee kuivuttuaankin pois vaatteista pesussa, ainakin jos pesee pari kolme kertaa.

Asuin aikanaan korkeakoulun kampuksella, jossa vuokraan kuului liinavaatteet. Ne sai käydä vaihtamassa kahden viikon välein liinavaatevarastossa. Tietysti pesutupiakin oli. Tästä huolimatta eräs kaverini pesetti pyykkinsä toisella paikkakunnalla asuvalla äidillään. Kun ko. mies valmistui, äiti (!) ilmoitti, että jatkossa pyykinpesuvastuu siirtyisi pojalle itselleen.

 Tämä tuli mieleen, kun kuulin juuri tuttuni veljestä, joka edelleen vie pyykkinsä äidilleen ja käy päivittäin myös lounaalla vanhemmillaan. Mies on vakitöissä, ja hänellä on korkeakoulu- tai opistotutkinto. Vanhemmat ovat jo pitkälti yli 80-vuotiaita ja heitä alkaa tämä rasittaa.

Äitini ja myös isoäitini paistoivat aina lihapullat pannulla, ja niin tein itsekin, kunnes opiskelijasolussa joku huomautti, että helpommin nuo kypsyisivät uunissa. Jostain syystä tuo ei ollut koskaan tullut mieleen, vaikka  lihamureke tietenkin laitettiin uuniin :). Anoreksia-aikoina olin sentään joskus keittänyt lihapullat...

Vierailija kirjoitti:

Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.

Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.

No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.

Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..

No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)

Ne voi laittaa kumminkin päin. Ei ole sen vaikeampaa. Laitat vaan kädet sieltä alaosan reunasta ja sitten yläosan reunojen reijistä, täkistä kiinni ja puistelet. Tadaa! Valmista.

Jotkut tuntemani homomiehet on niin avuttomia, että niiden on IHAN PAKKO joka ikisessä kaupassa, jossa ne asioi, kysyä joltakulta jotakin. Vaikka oltaisiin tutussa ruokakaupassa, aina kysytään "missä teillä on maidot" tms. Todella naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttavani, aikuinen nainen teki mokkapalojen kuorrutetta, ja kun ohjeessa luki, että 4 rkl kahvia, hän ei tajunnut, että se tarkoittaa ihan siis keitettyä kahvia. Hän oli siis laittanut kuivia kahvinporoja kuorrutukseen  ja ihmetellyt, kun seoksesta ei tullut sellaista pehmeää kuin on nähnyt leivonnaisten päällä muiden kotona.

Hah hah! Se tunne, kun löydät tarinan itsestäsi netissä! Tunnustan, että noin on päässyt käymään, mutta oli ehkä ennemminkin harmiton aivopieru eikä niinkään uusavuttomuus :'D

Masterchef kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävi ilmi yhdessä ruokaa laittaessamme, että keittoa tehdessään kaverini keittää lihaliemen erillisessä pienessä kattilassa. Siis litran vettä ja lihaliemikuutiot. Ja lisää sen sitten isompaan kattilaan, jossa jauhelihakeittokasvikset porisevat jo pienessä määrässä vettä 0_o

Toppuutteli minua laittamasta liikaa vettä kasviksille heti alkuun "kun se lihaliemi tulee vielä". En tajunnut tietysti yhtään, mikä ongelma siinä voi olla. Kun lopulta ymmärsin ja kerroin, että ne kuutiothan heitetään vaan sinne kattilaan muiden joukkoon, sinnehän ne kiehuvaan veteen liukenevat samalla lailla, niin kaverin aivojen aluksi epäuskoisen, sitten oivaltavan raksutuksen saattoi suorastaan kuulla.

Niinhän niissä ohjeissa luode. "Lisää lihaliemi". Aika monet keittää makaronia makaronilaatikkoa varten. Ihan yhtä turhaa, kun voi laittaa kuivanakin ja nesteet pääse.

Siis kuka nykyään vielä tekee jauhelihakeittoa!!!

Lihan jauhamisen tarkoitus on, että sitä on sitten helppo purra ja syödä. Keitossa taas lihaa keitetään niin pitkään, että siitä tulee mureaa. Myös lihanosat keitossa ovat täysin erit kuin jauhelihassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttavani, aikuinen nainen teki mokkapalojen kuorrutetta, ja kun ohjeessa luki, että 4 rkl kahvia, hän ei tajunnut, että se tarkoittaa ihan siis keitettyä kahvia. Hän oli siis laittanut kuivia kahvinporoja kuorrutukseen  ja ihmetellyt, kun seoksesta ei tullut sellaista pehmeää kuin on nähnyt leivonnaisten päällä muiden kotona.

Hah hah! Se tunne, kun löydät tarinan itsestäsi netissä! Tunnustan, että noin on päässyt käymään, mutta oli ehkä ennemminkin harmiton aivopieru eikä niinkään uusavuttomuus :'D

Saattaa olla sinusta tämä tarina tai sitten ei. Minäkin tiedän kaksi ihmistä joka on laittanut mokkapalojen kuorrutukseen kahvinpuruja enkä usko että sinä olet kumpikaan niistä, koska toinen on vanhempi rouva joka ei käytä nettiä ja toisen äidinkieli ei ole suomi, joten tunnistaisin kirjoituksesta. Enkä minä ole tuon ylläolevan viestin kirjoittaja. Eli tämä on käynyt ainakin kolmelle ihmiselle. ;-)

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä meneekö tämä uusavattomuudesta mutta en voi käsittää miten suomalainen, vähän päälle parikymppinen ei kykene puhumaan sanaakaan englantia. Todistin eilen tavaratalossa tilannetta jossa asiakas kysyi englanniksi KAHDELTA paikalla olleelta myyjältä missä ovat miesten vaatteet. Kumpikaan ei kyennyt sanomaan "upstairs" tai edes kädellä viittomaan ylös/rullaportaiden suuntaan vaan hoki suomeksi "ylhäällä, siis YLHÄÄLLÄ". Ei se asiakas ymmärrä sitä sanaa yhtään sen paremmin vaikka sen sanoisi KOVEMMALLA ÄÄNELLÄ. Mitähän ko.myyjät on laittanu siihen cv:hen kielitaidon kohdalle....?

Tuohon törmää yllättävän usein. 

Itse luen 9 kielellä. Puhetta ymmärrän näistä hyvin: englanti, saksa, venäjä ja ruotsi sekä eesti. Melko hyvin pystyn ymmärtämään puhetta lopuista (eli ranska, italia, espanja ja unkari). Puhua osaan valitettavasti vain suomea ja todella surkeaa englantia:(

Ai niin, osaan vielä 4 kuollutta kieltä.