Kertokaa hauskimpia esimerkkejä uusavuttomista ihmisistä

Meillä oli kerran yksiä kaukaisia sukulaisia käymässä. Perheen noin 17-18v tyttö meni vessaan pesemään käsiä ja huikkasi vähän ajan päästä että täällä ei ole saippuaa. Sanoin että tulen kaivamaan sieltä kaapista lisää. Kun menin vessaan, lavuaarin reunalla nökötti palasaippua. Sanoin, että onhan tuossa. Hän katsoi mua hämmästyneenä että "onko tuo saippua". Kun myönsin, hän kysyi että miten siitä saa sitä nestettä ulos.

Oli vähän vaikea pidätellä hymyä kun joutui ihan kädestä pitäen näyttää miten palasaippuaa käytetään. Ei ollut koskaan nähnyt sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Uusavuttomuuden piikkiin täällä nyt menee kaikenlaista. Osa jutuista on tyylipuhdasta tyhmyyttä, toiset taas voivat kertoa jostain hahmotushäiriöstä, toiset jutut taas eivät suinkaan edes ole uusavuttomuutta (Esimerkiksi tuo puhelinlankajuttu. Aika moni ei olisi tiennyt oikeaa vastausta ihan oikeasti.).

No mun mielestä on ihan sama onko tyhmyyttä tai uutta tai vanhaa avuttomuutta, mutta pääasia että saa lukea hauskoja juttuja ja kommelluksia. Elämä on niin synkkää nykyään kun kaikki vaan valittaa, että välillä kiva lukea jotain hauskaakin.

kaverin äiti oli lähettänyt hänet kauppaa (hän asu vielä porukoilla mut oli jo parikymppine). ostoslista sisälsi mummonmuusia ja jo sille nyrpistin vähä nenää ku hän siitä sanoi. sitten hän meni valkkaamaan niitä hyllyyn ja juuri se mitä hänen äitinsä ostaa aina, oli loppu. sanoin et no ota tuo toine paketti et ei niissä mitää eroa oo. hän alko tinkaa et ko siinä ei lue mummonmuusi vaa jotai muuta. aikamme tingattii ja hän soitti äidilleen jonka kans hän kävi kans samaa kinaa. lopulta hänen äiti tuli paikalle ja osti ruuat..

Minä, ainakin yhdessä asiassa. Minulle marmatetaan alituiseen, etten osaa täyttää kauppakassia. Noudatan sitä yhtä logiikka: raskaat ja hajoamattomat alle, kevyet ja herkästi hajoavat päälle. Syötän vielä hihnallekin tällä ajatuksella, että kassin pohjalle tulevat ensin jne. Ja vielä, jos on useampi kassi niin pyrin tekemään niistä saman painoisia.

Silti mulle usein asiasta ulistaan, että on jotain vikaa siinä pakkaustuloksessa! Monen eri ihmisen suusta näitä kuulee. Menisihän siinä aikaakin enemmän, jos jokaisen tuotteen välissä miettisi, mihin kohtaan kassia se nyt tarkasti kuuluu. Takanaolijat huokailee ja kotona kirjoittaa vauvapalstalle hitaista kanssa asiakkaista.

Niin että - MITEN se kassi oikeaoppisesti pakataan?

Joitain ihmisiä on helppo jekuttaa. Koulukaverille sanoin kerran kun olin irrottanut muovipurkin ympäriltä resorin, että "laita tää takas". Se ihmetteli miksi, mutta alkoi kiinnittää sitä muovista vanteenpalaa takaisin purkkiin :D

Kuulin myös kerran tarinan ihka aidosta blondista. Tälle oli sanottu, että jos banaania painaa toisesta päästä toiseen syttyy valo. No se painoi eikä mitään valoa syttynyt. Sanojana oli kaveri ja blondi oli tämän isosisko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kaupoissa on uusavuttomille ihan omia valmistuotteita, mm. riisipuuro.

:)

Ne tuotteet ovat tosi hyviä myös vanhuksille ja vammaisille, jotka eivät pysty tekemään itse. Samoin ne parjatut valmiiksi kuoritut hedelmät.

Kunnon riisipuuron tekeminen vaatii aikaa. On se varmasti kätevä myös kiireiselle, joka haluaa syödä riisipuuroa. Samaa kastia, kuin muutkin valmisruoat.

Tulen usein kotiin illalla 19-21 aikaan enkä jaksa silloin alkaa ruokaa laittamaan. En myöskään halua keittää kattilallista riisipuuroa jotta saan siitä yhden annoksen. Muuten pitäisi sitten loppuviikko syödä riisipuuroa.

Uusavutonta, ettei muka osaa keittää riisipuuroa pienempää määrää.

Ok, ymmärrän tuon, että ei ole ehkä järkeä, koska riisipuuron teko on hidasta. Mutta määrällä ei oikein voi perustella..

Entinen kaverini luuli että tourette tarttuu. Olimme linja-autossa ja joku mies sai kohtauksen, alkoi kouristella ja kaatui käytävälle. Kaveri istui käytäväpaikalla ja sanoin tietysti että mene auttamaan. "No en mä uskalla kun toi voi tarttua" minä sitten pompin siitä ylitse auttamaan. Mies otti jonkun lääkkeen ja pidin häntä pystyssä, pari minuuttia ja oli taas kunnossa. Tämän jälkeen kaveri vaihtoi paikkaa kun luuli että minullakin oli tourette kun olin koskenut mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Minä, ainakin yhdessä asiassa. Minulle marmatetaan alituiseen, etten osaa täyttää kauppakassia. Noudatan sitä yhtä logiikka: raskaat ja hajoamattomat alle, kevyet ja herkästi hajoavat päälle. Syötän vielä hihnallekin tällä ajatuksella, että kassin pohjalle tulevat ensin jne. Ja vielä, jos on useampi kassi niin pyrin tekemään niistä saman painoisia.

Silti mulle usein asiasta ulistaan, että on jotain vikaa siinä pakkaustuloksessa! Monen eri ihmisen suusta näitä kuulee. Menisihän siinä aikaakin enemmän, jos jokaisen tuotteen välissä miettisi, mihin kohtaan kassia se nyt tarkasti kuuluu. Takanaolijat huokailee ja kotona kirjoittaa vauvapalstalle hitaista kanssa asiakkaista.

Niin että - MITEN se kassi oikeaoppisesti pakataan?

No tämä, mistä sä lähet liikkeelle, on peruslähtökohta. Sen lisäksi on otettava huomioon suraavaa:

-kylmät saamaan kohtaan (tai kokonaan toiseen kassiin) ja huonenlämpimät toiseen. Mahdolliset lämmintuotteet kolmanteen, eikä missään tapauksessa kylmien viereen.

-kaikki, mistä voi valua jotain, pannaan pohjalle ja niin että pysyvät suorassa. Etenkin alumiinieinesvuoat, kaupassa pakatut lihat jne.

- ne "kevyet ja helpostirikkoutuvat" siinä päällä on kuitenkin saatava jotenkin niin, että teräväkulmaiset (leikkelepaketit , jugurttipurkin reunat yms) eivät riko toisten herrkempiä osia (jugurttipurkin kansia, banaaneja, tomaatteja yms)

- kolmanneksi on hyvä ottaa huomioon myös, missä järjestyksessä kassit puretaan kotona. Ettei purkajan tarvi juosta neljän kaapin väliä ja kolme kertaa kellariin, vaan samaan paikkaan menevät on samassa kassissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, ainakin yhdessä asiassa. Minulle marmatetaan alituiseen, etten osaa täyttää kauppakassia. Noudatan sitä yhtä logiikka: raskaat ja hajoamattomat alle, kevyet ja herkästi hajoavat päälle. Syötän vielä hihnallekin tällä ajatuksella, että kassin pohjalle tulevat ensin jne. Ja vielä, jos on useampi kassi niin pyrin tekemään niistä saman painoisia.

Silti mulle usein asiasta ulistaan, että on jotain vikaa siinä pakkaustuloksessa! Monen eri ihmisen suusta näitä kuulee. Menisihän siinä aikaakin enemmän, jos jokaisen tuotteen välissä miettisi, mihin kohtaan kassia se nyt tarkasti kuuluu. Takanaolijat huokailee ja kotona kirjoittaa vauvapalstalle hitaista kanssa asiakkaista.

Niin että - MITEN se kassi oikeaoppisesti pakataan?

No tämä, mistä sä lähet liikkeelle, on peruslähtökohta. Sen lisäksi on otettava huomioon suraavaa:

-kylmät saamaan kohtaan (tai kokonaan toiseen kassiin) ja huonenlämpimät toiseen. Mahdolliset lämmintuotteet kolmanteen, eikä missään tapauksessa kylmien viereen.

-kaikki, mistä voi valua jotain, pannaan pohjalle ja niin että pysyvät suorassa. Etenkin alumiinieinesvuoat, kaupassa pakatut lihat jne.

- ne "kevyet ja helpostirikkoutuvat" siinä päällä on kuitenkin saatava jotenkin niin, että teräväkulmaiset (leikkelepaketit , jugurttipurkin reunat yms) eivät riko toisten herrkempiä osia (jugurttipurkin kansia, banaaneja, tomaatteja yms)

- kolmanneksi on hyvä ottaa huomioon myös, missä järjestyksessä kassit puretaan kotona. Ettei purkajan tarvi juosta neljän kaapin väliä ja kolme kertaa kellariin, vaan samaan paikkaan menevät on samassa kassissa.

Kylläpä kauppakassin pakkaamisesta voikin tehdä hankalaa. Ymmärrän, jos matka kestää pidempään kuin puoli tuntia kesäkuumalla, mutta uskaltaisin väittää, että se perus vartin kotimatka on sen verran lyhyt myös elintarviketurvallisuuden kannalta, ettei tarvita ilmatiiviitä styroksikylmälaukkuja, desinfiointia ja turvalaseja.

Oltiin n 15-vuotiaita, kun kotitaloustunnilla yksi tyttö oli jo jonkin aikaa keitellyt perunoita niin, että perunoita oli vain yksi "kerros", oli ajatellut että perunoita saa olla vain ne, mitkä koskevat kattilan pohjaa, ja että uusi satsi perunoita keitetään kun vanhat ovat valmiit. Tämä ei ollut edes oudointa, vaan kattilassa vesi ylettyi vain puoleenväliin perunoita, oli puoliksi raakoja ja puoliksi keitettyjä. Ihmettelin paljon, koska hän oli muuten niin hyvä kotitaloudessa ja osasi tehdä vaikka mitä, mutta perunoiden keitto ei onnistunut.

Eikö porakoneissa ja pussilakanoissa ollu tarpeeksi, nyt on ilmestynyt kauppakassijankkaajatkin, voi gsus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii se akkuporakone sähköllä kyllä mutta ihan yleisesti kutsutaan (jopa ammattimiehet) akulla toimivaa akkuporakoneeksi ja verkkovirralla toimivaa sähköporakoneeksi. Kutsuthan sinäkin mopoa mopoksi ja autoa autoksi vaikka molemmat toimivat bensalla. (Tai joskus dieselillä, ettet pääse tästäkin viisastelemaan.)

T: Nainen joka erottaa kyllä akkuporan sähköporakoneesta

Ei meillä ainakaan koskaan pajalla sekoiteta sähköporia (johdollisia tai akkukäyttöisiä) ja käsikäyttöisiä keskenään sillä sähköporia ovat molemmat se sähköjohdollinen ja akullinen sitä sinun sähköporakonettasi kutsutaan yleensä vain johdolliseksi porakoneeksi ja akkuporaa akkuporaksi.

Ehkä minun ei pitäisi ammattilaisena työkaluista keskustella mammapalstalla, kun ette selvästikkään halua oikeata tietoa.

Tämä on aivan hulvaton :D Anteeksi nosto, mutta tämän "ammattilaisen" vastauksia haluan lisää!

- Kerrotko mitä ne teidän pajan "käsikäyttöiset porat" oikein ovat? Olen sellaisia nähnyt ainoastaan ala-asteella käsityöluokassa.

- Aivan hulvattoman hauskaa olisi kuulla joku tarina mitä siellä teidän "pajalla" oikein tehdään. Metallitöitä käsikäyttöisellä lasten poralla? Kuulostaa erikoiselta, sillä lapsillekin niitä käsiporia annetaan puutöihin verstaalla ei sentään pajalla.

_

Vai olisiko kuitenkin niin, jotta häpeäisit tyhmyyttäsi ja tunnustaisit itsekin nähneesi niitä "käsiporia" ala-asteella ja luulet että ne olisivat muuallakin käytössä. Kesksit siitä omasta mielestäsi hirveän hyvän syyn alkaa pätemään.

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaverini luuli että tourette tarttuu. Olimme linja-autossa ja joku mies sai kohtauksen, alkoi kouristella ja kaatui käytävälle. Kaveri istui käytäväpaikalla ja sanoin tietysti että mene auttamaan. "No en mä uskalla kun toi voi tarttua" minä sitten pompin siitä ylitse auttamaan. Mies otti jonkun lääkkeen ja pidin häntä pystyssä, pari minuuttia ja oli taas kunnossa. Tämän jälkeen kaveri vaihtoi paikkaa kun luuli että minullakin oli tourette kun olin koskenut mieheen.

Toi oli kyllä epilepsia tai jokin muu kohtaus, tourette se ei kyllä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaverini luuli että tourette tarttuu. Olimme linja-autossa ja joku mies sai kohtauksen, alkoi kouristella ja kaatui käytävälle. Kaveri istui käytäväpaikalla ja sanoin tietysti että mene auttamaan. "No en mä uskalla kun toi voi tarttua" minä sitten pompin siitä ylitse auttamaan. Mies otti jonkun lääkkeen ja pidin häntä pystyssä, pari minuuttia ja oli taas kunnossa. Tämän jälkeen kaveri vaihtoi paikkaa kun luuli että minullakin oli tourette kun olin koskenut mieheen.

Mitä sä selität? Ei tourettessa herranjumala tule mitään kouristelukohtailuja ja kaatumisia, vaan tietynlaisia ääniä ja liikkeitä mitä henkilö toistaa. 10% tapauksista voi kiroilla ja huudella asiattomuuksia kontrolloimattomasti. Oot kyllä ihan kujalla...

Vierailija kirjoitti:

Minä itse.

Muistan varmaan ikuisesti valo syttyy silmiini-hetken kun näin telkkarissa kokin tekevän ruskean kastikkeen. Ruskisti ensin jauhot paistinkasarissa, sen jälkeen lisäsi vettä kasariin ja keitti jonkin aikaa. Minä olin ruskistanut jauhot kasarissa, keittänyt veden erikseen kattilassa ja lisännyt jauhot vesikattilaan.

No kummallakin tapaa saa "oikean" ruskean kastikkeen mutta ensimmäisellä tavalla sotkeutuu vain yksi astia ja toiseksi asuin opiskeluaikana asunnossa jonka hellassa oli vain 2 levyä. Minun tavalla tehtynä ei pystynyt tekemään kastiketta ja keittämään perunoita yhtä aikaa. =D 

Kasari ei likaannu siitä että sillä keittää vettä :D

Vierailija kirjoitti:

Kaverini muutama vuosi sitten (silloin 25v. ) kertoi miten hänen kännykkänsä on alkanut temppuilemaan ja välillä ei herätä ollenkaan. Kysyin että eikö hän voi alkaa käyttää "oikeaa herätyskelloa." Niin vastaukseksi tuli, että kotona asuessaan hänen ei tarvinnut huolehtia herätyskellon laitosta eikä hän nykyään siis osaa käyttää sitä. Hän ei siiis pystynyt ymmärtämään, että mistä tietää jos kellon laittaa herättämään seitsemältä ettei se herätä vahingossa illalla seitsemältä. Tällaista :)

Silloin aikoinaan kun käytin muuta herätyskelloa kuin kännykkää kyllä se ainakin soi aina kello seuraavan kerran viisareineen osoitti sitä aikaa mihin se oli asetettu soimaan. (Siis esim. seitsemää aamulla tai illalla, riippuen siitä koska soitto oli asetettu "päälle".)

Olennaista oli siis se viisareiden asento, ei kello ymmärtänyt onko aamu vai ilta kun se ei ollut digitaalinen 24 tunnin kello. Ihan tavallinen analoginen kellohan on 12-tuntinen.

Jos herätyksen olisi laittanut päälle klo 19 jälkeen illalla ongelmaa ei tietenkään olisi ollut. Siksi herätykset laitettiinkin aina vasta illalla, jos herätyksen halusi aamuksi.

(Herätys laitettiin päälle nostamalla nuppi ylös herätyskellon päällä, ja sammutettiin läimäisemällä nuppi alas aamulla. Oli vähän tottumista kännykkään kun herätyksen poistolaitto vaati vähän hellempää kättä ja piti saada jopa silmiä hieman auki että voi tihrustaa mitä kohtaa puhelimessa pitää sormeilla...)

Veljeni on ihan mahdoton.

-Pankkikortti oli tullut entisen kotipaikkakunnan pankin konttoriin. Opiskelee siis nykyään muualla. Ei voinut soittaa pankkiin ja pyytää lähettämään korttia postissa. Paljon yksinkertaisempaa oli hänen mukaansa siirtää ainakin kuukauden ajan rahaa kaverin tilille ja kaveri nosti hänelle käyttörahat käteisenä. Lopulta meni paikan päälle hakemaan kortin.

-Lähetti työhakemuksia ja jännitti monta kuukautta, että pääseekö mihinkään. Kehotin soittamaan niihin paikkoihin osoittaakseen aktiivisuutta ja kiinnostusta. Ei voinut, koska periaatteesta ei ala "ruikuttamaan" perään. (Oikeasti ei uskaltanut soittaa).

-pääsi töihin. Työhön liittyy tutustumiskäyntejä toiseen kaupunkiin. Ei tiedä, järjestääkö firma kyydin vai millä pääsee kulkemaan niihin paikkoihin, eikä kehtaa kysyä. Itse ei autoa omista.

Ei ehkä uusavuttomuutta, mutta jotain avuttomuutta tuokin kyllä on. Ilmeisesti pelkää soittaa puhelimella, eikä edes viitsi ottaa itseään niskasta kiinni ja opetella voittamaan pelkoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaverini luuli että tourette tarttuu. Olimme linja-autossa ja joku mies sai kohtauksen, alkoi kouristella ja kaatui käytävälle. Kaveri istui käytäväpaikalla ja sanoin tietysti että mene auttamaan. "No en mä uskalla kun toi voi tarttua" minä sitten pompin siitä ylitse auttamaan. Mies otti jonkun lääkkeen ja pidin häntä pystyssä, pari minuuttia ja oli taas kunnossa. Tämän jälkeen kaveri vaihtoi paikkaa kun luuli että minullakin oli tourette kun olin koskenut mieheen.

Mitä sä selität? Ei tourettessa herranjumala tule mitään kouristelukohtailuja ja kaatumisia, vaan tietynlaisia ääniä ja liikkeitä mitä henkilö toistaa. 10% tapauksista voi kiroilla ja huudella asiattomuuksia kontrolloimattomasti. Oot kyllä ihan kujalla...

Onko pakko hyökätä noin kauheesti? Jos toinen on auttanut jotain ja erehtynyt sairaudesta niin ei sun tartte alkaa huutamaan herrajumalaa ja haukkumaan noin törkeästi. Vähempikin huomautus riittää.

Vierailija kirjoitti:

 

Ihan tulee mieleeni eräs astetta yksinkertaisempi nainen lapsuuden maisemista. Hän kerran kertoi itku kurkussa silittäneensä vaatteita edellisiltana puolenyön jälkeen, kun päivällä oli vauva ollut niin vaativa ja kun ne _pyykit pitää aina silittää_ pikkuhousuista lähtien. Että sellaista arkisten asioitten järkeistämistä... (On muuten tältä naiselta lapsi sittemmin huostaanotettu. Ei lähtenyt se arki järkevästi pyörimään, vaikka kuinka koitti kaiken suorittaa just niin kuin oli marttaliiton sivuilla lukenut.)

Tämähän nyt ei liity mitenkään ketjuun mutta sanon silti että Martathan nimenomaisesti peräänkuuluttavat maalaisjärkeä. Marttojen juttuja seuraamalla se arki siis oikeasti olisi ollut helpompaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä itse.

Muistan varmaan ikuisesti valo syttyy silmiini-hetken kun näin telkkarissa kokin tekevän ruskean kastikkeen. Ruskisti ensin jauhot paistinkasarissa, sen jälkeen lisäsi vettä kasariin ja keitti jonkin aikaa. Minä olin ruskistanut jauhot kasarissa, keittänyt veden erikseen kattilassa ja lisännyt jauhot vesikattilaan.

No kummallakin tapaa saa "oikean" ruskean kastikkeen mutta ensimmäisellä tavalla sotkeutuu vain yksi astia ja toiseksi asuin opiskeluaikana asunnossa jonka hellassa oli vain 2 levyä. Minun tavalla tehtynä ei pystynyt tekemään kastiketta ja keittämään perunoita yhtä aikaa. =D 

Kasari ei likaannu siitä että sillä keittää vettä :D

Niin, ensimmäisellä tavalla, millä se kokki teki. Luepa vielä uudelleen miten viestin kirjoittaja teki, erityisesti kursivoitu kohta.

Taisit sortua omaan näppäryyteesi. ;-)