Mies, miksi itket sitä että "joudut" maksamaan treffeillä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä? En ole koskaan itkenyt että joutuisin maksamaan. Sen sijaan kaikki naiset tuntuu nykyään haluavan maksaa itse. Tästä olen joskus joutunut jankuttamaankin että kyllä minä maksan. Mutta Ei, minä minä itse maksan.

Nyt ei puhuttukaan sinun lesbosuhteestasi

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulisi kiusallinen olo jos mulle tarjottaisiin se kahvi tmv ekoilla treffeillä, ihan kuin jäisin kiitollisuuden velkaan. Jos se mies ei sitten enää kiinnostaisikaan, niin miten tylyltä tuntuisi toinen dumpata kun se silleen tarjosi sen juotavankin jne. Ehei, itse kustannan oman osuuteni ekoilla treffeillä, on sitten kyse siitä kahvikupposesta tai leffasta tai milloin mistäkin.

Tää ei voi olla todellista. Ei kai nyt umpipihi laskelmoiva mieskään voi kuvitella, että ostaisi naisen kiinnostuksen ja mahdollisen myöhemmän kiintymyksen kolmella eurolla.

Toi kahvin tarjoaminen on vain ja ainoastaan tapakulttuuriin sitoutuva asia.  Se ei ole kosinta, ei myöskään lupaus rakastella kenenkään kanssa. Käytöstavoilla kun on merkitystä ihmissuhteissa hyvinkin paljon. Ei kukaan ole niin epätoivoinen, että haluaisi tulla nähdyksi täydellisen tollon kanssa, että niinkuin äiti ja isä, saanko esitellä teille ....

Tolkkua siskot. Asiaa ei täällä koko maailman osalta ratkaista. Havainnoidaan olemassaolevaa tilannetta ja koitetaan keksiä miten tuolta kuumottavalta tilanteelta vältytään.

Vaikka minulle olisi OK maksaa treffeillä lasku, on se kuitenkin todella vaivaannuttava tilanne. Jos maksat suoraan mukisematta tulee sanomista ja molemmat joutuu huonoon valoon. Jos sanot että maksetaan puoliksi, olet pihi ja yleensäkin noloa ottaa asia edes puheeksi. Jos sanot että nainen maksaa tulee käsilaukusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei tarjoudu maksamaan mun kolmen euron kahvikupposta niin sori vaan, ei jatkoon. Antaa niin juntin ja tyhjätaskuisen kuvan miehestä. Ja ei, en todellakaan ole mikään rahan kuppaaja. Ja jos päädytään istumaan pidempään kahvilla/lasillisilla niin minä kyllä tarjoudun hakemaan seuraavat.

Sama periaate. Jos se kolmen euron kahvi tai jopa kuuden euron viinilasillinen on kynnyskysymys, niin ei jatkoon. Jos sitten viihdytään niin hyvin, että otetaan toisetkin lasilliset, niin tarjoan ilman muuta vuorostani. kyse ei siis ole rahasta vaan periaatteesta.

Tapaillessa ja seurustellessa sitten jaetaan ilman muuta kulut puoliksi tai ainakin oikeudenmukaisesti (esim. jos toinen tarjoaa leffaliput niin toinen leffan jälkeen iltapalat jne), mutta jos miehellä ei ole varaa muutaman euron ensitreffitarjoamiseen, niin joko hänellä on niin paljon treffejä ettei lompakko kestä tai sitten hän on niin pihi, että pitää ulkona syömistä ja juomista muutenkin liian kalliina emmekä me silloin sovi yhteen.

Säälin miehiä joiden kanssa olet ollut treffeillä.  Ei ne tosin ole miehiä jos ne ei naura sulle päin naamaa kun yrität saada heidät maksamaan juomasi.

Hyi yäk. Olen ihan aikuinen nainen ja maksan itse menoni. Suostun kyllä "jospa minä maksan tällä kertaa ja sinä ensi kerralla" -systeemiin. Ei mun omanarvontunto ole siitä kiinni "maksaako" joku mun seurasta. Musta vaan on hyvätapaista, että kumpikin vuorollaan.

Mitä feminismi tekee asian eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulisi kiusallinen olo jos mulle tarjottaisiin se kahvi tmv ekoilla treffeillä, ihan kuin jäisin kiitollisuuden velkaan. Jos se mies ei sitten enää kiinnostaisikaan, niin miten tylyltä tuntuisi toinen dumpata kun se silleen tarjosi sen juotavankin jne. Ehei, itse kustannan oman osuuteni ekoilla treffeillä, on sitten kyse siitä kahvikupposesta tai leffasta tai milloin mistäkin.

Tää ei voi olla todellista. Ei kai nyt umpipihi laskelmoiva mieskään voi kuvitella, että ostaisi naisen kiinnostuksen ja mahdollisen myöhemmän kiintymyksen kolmella eurolla.

Toi kahvin tarjoaminen on vain ja ainoastaan tapakulttuuriin sitoutuva asia.  Se ei ole kosinta, ei myöskään lupaus rakastella kenenkään kanssa. Käytöstavoilla kun on merkitystä ihmissuhteissa hyvinkin paljon. Ei kukaan ole niin epätoivoinen, että haluaisi tulla nähdyksi täydellisen tollon kanssa, että niinkuin äiti ja isä, saanko esitellä teille ....

Älä keksi omia tapakulttuureitasi.

Ihmiselle joka hetkeäkään edes toivoo saati vaatii että toinen tarjoaa hänen ruokansa tai juomansa on kyllä täysi narsisti. Eikä kukaan sellaisen kanssa ole jos on ollenkaan järkeä.

Vähän OT mut mun mielestä on jotenkin junttia että lasku laitetaan puoliksi tai moniin osiin jos ollaan piellä porukalla liikkeellä. On paljon kivempaa et treffeillä tai milla tahansa muulla tapaamisella yksi henkilö maksaa koko laskun ja seuraavalla kerralla sitten se toinen on maksajan roolissa. Eri juttu toki jos on isompi ryhmä. Ja jos nyt käy niin että treffit jää yhteen kertaa niin ei siinä maksaja konkurssiin joudu.

Kerran treffeillä (joskus 18-vuotiaana) oon antanu miehen maksaa kahvilassa tarjoutumatta itse maksamaan omaa osaani. Jäi vaan outo fiilis. Sen jälkeen on ihan reippaasti pyytäny laittamaan laskun puoliks ellei toinen tai minä itse ilmaise haluaan tarjota. Aika paskaa käytöstä kyl oliski multa jos nykyseltäkin oottaisin ainaista tarjoomista ku tiedän hyvin et mulla on parempi rahatilanne. Tosin en myöskään haluis olla lompakkoloinen vaikka toisel oiski enemmän varallisuutta. Tarjoamisen pitää olla itsestä lähtevä ystävällinen ele eikä mikäään miehille langetettava tehtävä tai ylpistelyn aihe (tunnen mm. naisen joka halus ihan show'n vuoksi et mies maksaa aina kaikkialla vaikka rahat saattokin olla yhteisiä tai jopa naisen omia koska kuvitteli saavansa sillä kateellisia katseita).

Jos mies hakee autolla/ vie kotiin niin pitääkö tarjota bensa+ muut auton käyttökulut?

Puhutaan siis muutamista kilometreistä?

Minulla on ollut sellainen käsitys että se joka treffeille kutsuu, se maksaa ensimmäisen kerran.

Jatkossa sitten puoliksi tms.

Minä en maksa naiselle treffeillä mitään koska se on käytännössä rahan pummaamista. En anna koskaan rahaa kerjäläisille enkä pummeille. Ja jos nainen olettaa tuntemattoman maksavan illan niin Luoja tietää kuinka paljon tämä katsoo olevansa oikeutettu kuppaamaan suhteessa, tuskin on mitään rajaa.

Jos olisin tytön kanssa kahvilla johon olen ihastunut, niin kyllä varmasti koettaisin maksaa hänenkin kahvinsa vaikka olen melko köyhä. Ei kahvi niin kallista sentään ole. Enkä vain mahtaisi itselleni mitään ihastuneena, oli sitten seksististä tai ei maksaa hänen kahvinsa.

Jos taas kahvilla jonkun työkaverin tai vastaavan tuttavuuden kanssa niin varmaan molemmat maksaisivat omansa, tai sitten mun vuoro tarjota tällä kertaa, ja sun vuoro ens kerralla meininkiä. En tiedä, tapauskohtaista varmaan.

En ole ikinä käynyt treffeillä miehen kanssa, joka tienaisi enemmän kuin minä itse. Tuntuisi erikoiselta, jos en maksaisi omaa osuuttani.

Kyllähän siitä pimpulasta se parin euron kahvi kannattaa maksaa, kun oikea maksullinen nainen kävis kalliimmaksi. Ei tosin kannata pitkittää sitä suhdetta paljon seksiä pitemmälle ettei tule liikaa kuluja mammoista.

Pimppi maksaa aina. Ilmainen pimppi maksaa eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on naimisissa englantilaismiehen kanssa. Juteltiin tässä jokin aika sitten heidän ensitreffeistään. Asuivat silloin opiskelukaupungissaan Englannissa. Olivat menneet syömään intialaiseen ravintolaan. No, näitä juttuja täällä lukeneena kysäisin vävyltäni, että maksoitko sinä teidän illallisen? Hän katsoi minua epäillen, että oliko ymmärtänyt oikein, vähän niinkuin täh? ja vastasi, että tottakai, kuin itsestään selvyytenä.

Nyt ovat olleet yhdessä liki parikymmentä vuotta ja edelleen mies availee ovia, kantaa aina painavat kassit, ottaa käsipuolesta kiinni, jos on liukas keli, saa selvästi iloa itselleen antaessaan vaimolleen tai lapsilleen jonkun lahjan jne. Heti näkee, että tuollainen toiminta tuottaa hänelle aitoa iloa miehenä.

Asuvat nykyään Suomessa, mutta eivät ole tuolta osin suomalaiset tavat tarttuneet.

Kyllä Suomessakin 20 vuotta sitten naisille tarjottiin, ja 30 vuotta sitten vaimon raiskaaminen ei ollut edes laitonta. Niin muuttuu mailma, Eskoni.

Kuinka edes sinä, katkera niljake, pystyt yhdistämään nämä kaksi asiaa. 

En minä niitä yhdistänyt millään muulla tavalla kuin että molemmissa tapauksissa tavat ovat muuttuneet. Jos ajattelisit enemmän järjellä ja vähemmän tunteella, olisit itsekin tajunnut tämän.

Jos ajattelisit itse enemmän ylä- kuin alapäälläsi, niin olisit löytänyt kyllä muunkin, kuin raiskauksen, esimerkiksi aikojen muuttumisesta. 0_o

Totta kai olisin, mutta näin tekemällä pääsin taas osoittamaan sukupuolten välisen eron - naiset reagoivat tunteella, miehet ovat loogisia ja rationaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei tarjoudu maksamaan mun kolmen euron kahvikupposta niin sori vaan, ei jatkoon. Antaa niin juntin ja tyhjätaskuisen kuvan miehestä. Ja ei, en todellakaan ole mikään rahan kuppaaja. Ja jos päädytään istumaan pidempään kahvilla/lasillisilla niin minä kyllä tarjoudun hakemaan seuraavat.

Sama periaate. Jos se kolmen euron kahvi tai jopa kuuden euron viinilasillinen on kynnyskysymys, niin ei jatkoon. Jos sitten viihdytään niin hyvin, että otetaan toisetkin lasilliset, niin tarjoan ilman muuta vuorostani. kyse ei siis ole rahasta vaan periaatteesta.

Tapaillessa ja seurustellessa sitten jaetaan ilman muuta kulut puoliksi tai ainakin oikeudenmukaisesti (esim. jos toinen tarjoaa leffaliput niin toinen leffan jälkeen iltapalat jne), mutta jos miehellä ei ole varaa muutaman euron ensitreffitarjoamiseen, niin joko hänellä on niin paljon treffejä ettei lompakko kestä tai sitten hän on niin pihi, että pitää ulkona syömistä ja juomista muutenkin liian kalliina emmekä me silloin sovi yhteen.

Säälin miehiä joiden kanssa olet ollut treffeillä.  Ei ne tosin ole miehiä jos ne ei naura sulle päin naamaa kun yrität saada heidät maksamaan juomasi.

Eipä ole yksikään nauranut, tosin en kyllä ole mitenkään edes yrittänyt saada heitä maksamaan sitä kahden-kolmen euron kahviani, ihan itse ovat tarjoutuneet maksamaan tai sanoneet kassalle maksavansa molemmat ihan kysymättä minulta. Ja joukossa on ollut niitäkin, jotka itse ovat todenneet kahvittelun päätteeksi, ettei meillä taida olla riittävästi yhteistä. Kukaan ei ole jäänyt vänisemään, että haluaisi minun maksavan takaisin sen pari euroa.

Pidän ihan oikeasti kummallisena, jos aikuiselle miehelle on ongelma maksaa kahvikupillista tai muuta juomaa ensimmäisillä treffeillä. Oikeasti. Mutta eikö siksi olekin parasta, että tunnistamme toinen toisemme ajoissa: sinä et haluaisi treffata minua enkä minä sinua, siis molemmat voittavat!

Kiusallisen tilanteen välttämiseksi vien naiset nykyään kahvin sijasta kävelylle ensimmäisillä treffeillä. Koska olen herrasmies ja katson että miehen kuuluu tarjota, kävelyn lopuksi kiitän heitä seurasta ja ojennan heille vitosen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei tarjoudu maksamaan mun kolmen euron kahvikupposta niin sori vaan, ei jatkoon. Antaa niin juntin ja tyhjätaskuisen kuvan miehestä. Ja ei, en todellakaan ole mikään rahan kuppaaja. Ja jos päädytään istumaan pidempään kahvilla/lasillisilla niin minä kyllä tarjoudun hakemaan seuraavat.

Teoriani siitä, että miehet maksavat treffeillä vain kiinnostaville/kauniille naisille sen kuin vahvistuu. Miehille on tärkeää, että sen tasoinen nainen haluaa nähdä uudelleen ja tästä syystä miehet mielellään maksavat.

Äidillinen neuvo sinulle: Yritä sinä vain olla aito, kiinnostava mies, jos tiedät, mitä se tarkoittaa. Yritä edes olla iloinen siitä, että olet syntynyt mieheksi. Heitä katkeruus nurkkaan. Nyt tuntuu pahasti siltä, jutuistasi päätellen, että sinun kohdalla on hyvät aineet menneet täysin hukkaan. Eikä se todellakaan ole naisten syy.

Olen nainen. Aloitin ketjun ja kirjoitin ensimmäisiltä sivuilta kommentit 9, 10 ja 13.

Ylipäänsäkin aloitin ketjun siksi, koska ottaa päähän se, että miehet itkevät av:lla naisille tarjoamisesta YLEISESTI vaikka on paljastunut, että miehethän maksavatkin vain kaikista kauneimmille naisille. Mikä on tietysti sallittua, mutta on se silti outoa, että miesten omien valintojen perusteella syytetään tässä kuviossa vain naisia ahneiksi.

Joillakin naisilla on joku ihmeellinen pakkomielle selittää kaikki aina ulkonäköön liittyvin seikoin. Kyse on siitä, että jos mies ei halua enää nähdä naista toista kertaa, niin miksi hän maksaisi naisen osuuden laskusta? Nainen maksakoon omansa, oli sitten kaunis tai vähemmän kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei tarjoudu maksamaan mun kolmen euron kahvikupposta niin sori vaan, ei jatkoon. Antaa niin juntin ja tyhjätaskuisen kuvan miehestä. Ja ei, en todellakaan ole mikään rahan kuppaaja. Ja jos päädytään istumaan pidempään kahvilla/lasillisilla niin minä kyllä tarjoudun hakemaan seuraavat.

Minusta on paljon juntimpaa olettaa miehen maksavan vain sukupuolensa perusteella. Tyhjätasku tarkoittaa ihmistä, jolla ei ole rahaa tuhlattavaksi, ei ihmistä, joka ei suostu noudattamaan sukupuolirooleja vain silloin, kun se naista hyödyttää. 

Ja niin, et TIETENKÄÄN ole mikään rahan kuppaaja, mutta muuten vaan et halua olla miehen kanssa, joka jo ensi näkemältä on sellainen, että sillä ei ole mitään kupattavaa (tyhjätasku). :D

Deittailin kerran tyhjätaskua ja kyllä vitutti, kun mitään ei voitu tehdä kun sillä ei ollut rahaa, eikä suostunut antaa mun maksaa. Esim. Ikea-reissun jälkeen ei voitu jäädä edes lihapullille, vaikka oltiin käyty suoraan työpäivän jälkeen salilla ja nälkä oli aivan sairas. Ni ei, piti ajaa kotiin syömään jotain alelapulla varustettuja hunajamarinoituja kanasuikaleita. Muuten maksan suhteessa kaiken itse / puoliksi / tarjotaan vuorotellen, mutta ekoilla treffeillä miehen kuuluu maksaa mun kahvi/viinilasi (ja mä voin hakee ne seuraavat :). Mutta useimmiten kyllä joo ne miehet ketkä ei oo tarjonnut niin ei ole myöskään olleet kiinnostuneita. Mutta on ollut niitäkin, jotka ei maksa ja silti ovat pyytäneet uudestaan treffeille.