Mies, miksi itket sitä että "joudut" maksamaan treffeillä?

Itse jos pyydän jonkun treffeille, maksan mieluusti vaikka molempien kahvit/ruuat. Olen nainen enkä usko että haluaisin parisuhteeseen jossa toinen vinkuisi jokaisesta eurosta. Jos kahvin tarjoaminen on iso juttu ja siitä tulee paha mieli ei kannata mennä treffeille ollenkaan. Minusta on mukavaa tarjota enkä voi ymmärtää aikuista työssäkäyvää ihmistä joka ei joskus tarjoa. Ainakin itse saan hyvän mielen siitä jos voin välillä maksaa.

xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei tarjoudu maksamaan mun kolmen euron kahvikupposta niin sori vaan, ei jatkoon. Antaa niin juntin ja tyhjätaskuisen kuvan miehestä. Ja ei, en todellakaan ole mikään rahan kuppaaja. Ja jos päädytään istumaan pidempään kahvilla/lasillisilla niin minä kyllä tarjoudun hakemaan seuraavat.

Sama periaate. Jos se kolmen euron kahvi tai jopa kuuden euron viinilasillinen on kynnyskysymys, niin ei jatkoon. Jos sitten viihdytään niin hyvin, että otetaan toisetkin lasilliset, niin tarjoan ilman muuta vuorostani. kyse ei siis ole rahasta vaan periaatteesta.

Tapaillessa ja seurustellessa sitten jaetaan ilman muuta kulut puoliksi tai ainakin oikeudenmukaisesti (esim. jos toinen tarjoaa leffaliput niin toinen leffan jälkeen iltapalat jne), mutta jos miehellä ei ole varaa muutaman euron ensitreffitarjoamiseen, niin joko hänellä on niin paljon treffejä ettei lompakko kestä tai sitten hän on niin pihi, että pitää ulkona syömistä ja juomista muutenkin liian kalliina emmekä me silloin sovi yhteen.

"Heitä mulle tonni niin saat ens viikolla takas!"

Seurustellessahan sitä voidaan maksaa miten sattuu, "yhteisistä" tai se jolla on enemmän, mutta totta munassa ekoilla treffeillä maksetaan molemmat omansa koska ollaan ventovieraita. Mitä jos mies on laittanut viimeiset killinkinsä sen hetkisessä taloustilanteessa siihen, että pääsee naisen kanssa vaikka 10€ pullakahville niin jumalauta lokkiko alkaa narisemaan, että maksat minunkin?

Ei näemmä ollenkaan riitä, että mies maksaa oman osuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on naimisissa englantilaismiehen kanssa. Juteltiin tässä jokin aika sitten heidän ensitreffeistään. Asuivat silloin opiskelukaupungissaan Englannissa. Olivat menneet syömään intialaiseen ravintolaan. No, näitä juttuja täällä lukeneena kysäisin vävyltäni, että maksoitko sinä teidän illallisen? Hän katsoi minua epäillen, että oliko ymmärtänyt oikein, vähän niinkuin täh? ja vastasi, että tottakai, kuin itsestään selvyytenä.

Nyt ovat olleet yhdessä liki parikymmentä vuotta ja edelleen mies availee ovia, kantaa aina painavat kassit, ottaa käsipuolesta kiinni, jos on liukas keli, saa selvästi iloa itselleen antaessaan vaimolleen tai lapsilleen jonkun lahjan jne. Heti näkee, että tuollainen toiminta tuottaa hänelle aitoa iloa miehenä.

Asuvat nykyään Suomessa, mutta eivät ole tuolta osin suomalaiset tavat tarttuneet.

Onhan noita kaiken maailman cuckhold suhteita. Muta nyt puhutaankin terveistä tasa-arvoisista suhteista.

Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei rupea toisen palvelijaksi ja maksumieheksi.

Aha, sinä saat itsekunnioitusta siitä, että kohtelet muita epäkohteliaasti ja kieltäydyt maksamasta mistään. Ja huom. puhun nyt avioliitosta, en treffeistä. Sulle kun pitää kaikki vääntää rautalangasta.

Tapasin netissä naisen. Sovittiin, että menen hänen luokseen. Matkakustannukset eestaas olivat noin 50e. Käytiin sitten siinä kaupassa, ostokset maksoivat jotain 20-40e, hän maksoi ne. Naisen kotona hän ilmoitti osuudekseni puolet kauppalaskusta, maksoin mukisematta. Olenko kohtuuton kun ajattelin, että hän voisi tarjota syömiset kun olen hänen luona vieraana? Tapaus ei sen enempää jäänyt kaivelemaan enkä maininnut asiasta, mutta en ole kyllä koskaan aikaisemmin maksanut syömisiä toisen luona vieraillessa. Toki pientä naposteltavaa / juomaa olen ostanut itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittävätkö jotkut miehet "treffeillä tarjoamisen", siten että heidän pitäisi tarjota aina, kaikilla treffeillä? Itse ainakin tarkoitan sillä, että oletan miehen maksavan vain ensimmäisillä treffeillä. Ja yleensähän ne ekat treffit on kahvilla tai oluella/siiderillä käyminen, joten ei pitäisi tulla hirveän iso lovi lompakkoon. Jos mies ei tarjoa ensitreffeillä, oletan suoraan, että hän ei ole kiinnostunut. Ja en itsekään ole kiinnostunut ihmisestä, jolla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja.

Treffeillä maksaminen tai maksamattomuus ei ole (käytös)tapa.

Tapa on vaikkapa se, että mies riisuu hatun tullessaan sisätiloihin. Tapa juontaa haarniska-ajalta, jolloin ritari nosti kypäränsä silmikon ja teki itsensä näin haavoittuvaksi, viestittäen, ettei hänellä ole pahoja aikeita.

Tavan mielekkyydestä nykyisin voidaan olla montaa mieltä, mutta sen olemassaoloa voi kenties perustella niin, että ele on aina ollut symbolinen, ei mitenkään pakon sanelema.

Treffimaksaminen sen sijaan on ollut käytännön sanelema asia. Mies on maksanut, koska naisella ei ole ollut rahaa eikä edes oikeutta hankkia sellaista. Koska tämä käytäntö on kadonnut, tavalle ei ole enää perusteita. Jos tätä tapaa perustellaan symbolisella arvolla, symboliikka on naisen kannalta vähän kyseenalainen: nainen ei kykene huolehtimaan taloudellisesti itsestään, niinpä mies on siihen velvoitettu.

Ja tiedän kyllä, että treffeillä maksava mies/sitä odottava nainen tuskin ajattelee, ettei nainen kykenisi maksamaan itsekin. Juuri siksi tätä käytäntöä on aika vaikeaa perustella enää mitenkään.

 

Tilannetta voisi verrata ehkä siihen, että viktoriaanisen ajan kirkkotoimituksissa naiset eivät saaneet laulaa jumalanpalveluksissa virsien osia, joissa mainittiin kohtu tai mitään vyötärön alapuolella olevaa. Naiset siis hiljentyivät näiden kohtien ajaksi ja miehet lauloivat ne yksin. Perusteena oli ajatus siitä, että näiden sanominen ääneen loukkasi naisten puhtautta.

Enn usko, että kukaan ehdottaisi käytäntöä palautettavaksi siksi, että "se ei merkitse oikeasti mitään, se on vain osoitus hyvistä käytöstavoista"

Vai niin. Siltikin minun, ja hyvin monien muidenkin mielestä se, että mies tarjoaa ensitreffeillä, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Sinun mielestäsi varmaan kiitos ja anteeksikin ovat turhia sanoja, menneisyyden jäämiä vain. Eletään kaikki, kuin pellossa vain, ei välitetä olla kohteliaita toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Käsittävätkö jotkut miehet "treffeillä tarjoamisen", siten että heidän pitäisi tarjota aina, kaikilla treffeillä? Itse ainakin tarkoitan sillä, että oletan miehen maksavan vain ensimmäisillä treffeillä. Ja yleensähän ne ekat treffit on kahvilla tai oluella/siiderillä käyminen, joten ei pitäisi tulla hirveän iso lovi lompakkoon. Jos mies ei tarjoa ensitreffeillä, oletan suoraan, että hän ei ole kiinnostunut. Ja en itsekään ole kiinnostunut ihmisestä, jolla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja.

Käytöstavat = mies siirtää rahoja naiselle?

Oletan siis, että naiselle pitää maksaa rahallisesti jos mies on hänestä kiinnostunut (seksuaalisesti)? Tiedätkö miksi sellaisia naisia kutsutaan?

Vierailija kirjoitti:

Tapasin netissä naisen. Sovittiin, että menen hänen luokseen. Matkakustannukset eestaas olivat noin 50e. Käytiin sitten siinä kaupassa, ostokset maksoivat jotain 20-40e, hän maksoi ne. Naisen kotona hän ilmoitti osuudekseni puolet kauppalaskusta, maksoin mukisematta. Olenko kohtuuton kun ajattelin, että hän voisi tarjota syömiset kun olen hänen luona vieraana? Tapaus ei sen enempää jäänyt kaivelemaan enkä maininnut asiasta, mutta en ole kyllä koskaan aikaisemmin maksanut syömisiä toisen luona vieraillessa. Toki pientä naposteltavaa / juomaa olen ostanut itselleni.

Jos kutsuu jonkun kylään luokseen, niin silloin kuuluisi kyllä tarjota toiselle syömiset ja juomiset. Ellei yhdessä toisin sovita. Ehkä tuo nainen, jonka luona vierailit oli hyvin vähävarainen? Ja jos toisen luokse mennessä ostat jotain naposteltavia/juomisia, niin nekin kuuluvat yhteiseen käyttöön. Itse asiassa, ne kuuluisi antaa talon emännälle/isännälle, joka voi sitten tarjota ne vieraille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, sori ...nukahdin, niin mitä sanoitkaan? Tai no, anna olla. 

Eikös olekin kätsyä, kun voi lohkaista jotain sarkastista ja esiintyä sillä tavalla älykkäänä eikä tarvi ajatella ihan oikeasti?

No mutta herran pieksut sentään. Olihan toi sun höpinä äärimmäisen ikävystyttävää. Vai voitko kiistää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittävätkö jotkut miehet "treffeillä tarjoamisen", siten että heidän pitäisi tarjota aina, kaikilla treffeillä? Itse ainakin tarkoitan sillä, että oletan miehen maksavan vain ensimmäisillä treffeillä. Ja yleensähän ne ekat treffit on kahvilla tai oluella/siiderillä käyminen, joten ei pitäisi tulla hirveän iso lovi lompakkoon. Jos mies ei tarjoa ensitreffeillä, oletan suoraan, että hän ei ole kiinnostunut. Ja en itsekään ole kiinnostunut ihmisestä, jolla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja.

Treffeillä maksaminen tai maksamattomuus ei ole (käytös)tapa.

Tapa on vaikkapa se, että mies riisuu hatun tullessaan sisätiloihin. Tapa juontaa haarniska-ajalta, jolloin ritari nosti kypäränsä silmikon ja teki itsensä näin haavoittuvaksi, viestittäen, ettei hänellä ole pahoja aikeita.

Tavan mielekkyydestä nykyisin voidaan olla montaa mieltä, mutta sen olemassaoloa voi kenties perustella niin, että ele on aina ollut symbolinen, ei mitenkään pakon sanelema.

Treffimaksaminen sen sijaan on ollut käytännön sanelema asia. Mies on maksanut, koska naisella ei ole ollut rahaa eikä edes oikeutta hankkia sellaista. Koska tämä käytäntö on kadonnut, tavalle ei ole enää perusteita. Jos tätä tapaa perustellaan symbolisella arvolla, symboliikka on naisen kannalta vähän kyseenalainen: nainen ei kykene huolehtimaan taloudellisesti itsestään, niinpä mies on siihen velvoitettu.

Ja tiedän kyllä, että treffeillä maksava mies/sitä odottava nainen tuskin ajattelee, ettei nainen kykenisi maksamaan itsekin. Juuri siksi tätä käytäntöä on aika vaikeaa perustella enää mitenkään.

 

Tilannetta voisi verrata ehkä siihen, että viktoriaanisen ajan kirkkotoimituksissa naiset eivät saaneet laulaa jumalanpalveluksissa virsien osia, joissa mainittiin kohtu tai mitään vyötärön alapuolella olevaa. Naiset siis hiljentyivät näiden kohtien ajaksi ja miehet lauloivat ne yksin. Perusteena oli ajatus siitä, että näiden sanominen ääneen loukkasi naisten puhtautta.

Enn usko, että kukaan ehdottaisi käytäntöä palautettavaksi siksi, että "se ei merkitse oikeasti mitään, se on vain osoitus hyvistä käytöstavoista"

Ai, sori ...nukahdin, niin mitä sanoitkaan? Tai no, anna olla. 

Eiku et jaksanut lukea/ymmärtää kunnollista selitystä varsinkaan kun se ei tukenut lokkeiluajatuksiasi.

Mun mielestä treffeille pyytäjän on fiksuinta maksaa. Naiset kun harvemmin pyytävät miehiä treffeille (tai ainakaan minua ei ole pyydetty) niin maksaminen jää sitten miehen harteille. Se on mulle ihan ok. Mikäli nainen haluaa maksaa omansa se on myös ok. Jos ylipäätään joku haluaa tarjota mulle jotain niin en ala asiasta vänkäämään. Jokainen tarjotkoon kykynsä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin netissä naisen. Sovittiin, että menen hänen luokseen. Matkakustannukset eestaas olivat noin 50e. Käytiin sitten siinä kaupassa, ostokset maksoivat jotain 20-40e, hän maksoi ne. Naisen kotona hän ilmoitti osuudekseni puolet kauppalaskusta, maksoin mukisematta. Olenko kohtuuton kun ajattelin, että hän voisi tarjota syömiset kun olen hänen luona vieraana? Tapaus ei sen enempää jäänyt kaivelemaan enkä maininnut asiasta, mutta en ole kyllä koskaan aikaisemmin maksanut syömisiä toisen luona vieraillessa. Toki pientä naposteltavaa / juomaa olen ostanut itselleni.

Ihan ensimmäiseksi pakko todeta, että uhkarohkeaa tehdä ensimmäiset treffit kotiin. Mutta mitä tarjoamisiin tulee, niin jos olitte jo etukäteen sopineet tapaamisesta hänen luonaan, sinulta olisi ollut kohteliasta viedä kahvipaketti, suklaarasia tms. Häneltä puolestaan varautua tarjoamaan vähintään kahvit + suolapalaa tai makeaa. En ymmärrä, miksi tapaamista varten piti ostaa ruokaa 20-40 eurolla, eikä missään tapauksessa ollut kohtuullista veloittaa sinulta siitä puolia. Herääkin kysymys, että mitä te sitten oikein söitte ja joitte, kun noin paljon saitte kulumaan. Ja että miten sitten kävi eli seurasiko jatkoa ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, sori ...nukahdin, niin mitä sanoitkaan? Tai no, anna olla. 

Eikös olekin kätsyä, kun voi lohkaista jotain sarkastista ja esiintyä sillä tavalla älykkäänä eikä tarvi ajatella ihan oikeasti?

No mutta herran pieksut sentään. Olihan toi sun höpinä äärimmäisen ikävystyttävää. Vai voitko kiistää?

En kiistä lainkaan. On ihan liikaa odotettu että kaikki jaksaisivat lukea lähes puolen ruudun mittaista tekstiä. Varaan kuvatauluja mukaan ensi kerraksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittävätkö jotkut miehet "treffeillä tarjoamisen", siten että heidän pitäisi tarjota aina, kaikilla treffeillä? Itse ainakin tarkoitan sillä, että oletan miehen maksavan vain ensimmäisillä treffeillä. Ja yleensähän ne ekat treffit on kahvilla tai oluella/siiderillä käyminen, joten ei pitäisi tulla hirveän iso lovi lompakkoon. Jos mies ei tarjoa ensitreffeillä, oletan suoraan, että hän ei ole kiinnostunut. Ja en itsekään ole kiinnostunut ihmisestä, jolla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja.

Käytöstavat = mies siirtää rahoja naiselle?

Oletan siis, että naiselle pitää maksaa rahallisesti jos mies on hänestä kiinnostunut (seksuaalisesti)? Tiedätkö miksi sellaisia naisia kutsutaan?

Nyt puhutaan kuitenkin vain jonkun kahvin tarjoamisesta, niin en näe siinä kyllä mitään rahan siirtämistä kellekään. Olen itsekin tarjonnut monet kahvit kavereilleni, jos olen itse heidät kahville kutsunut, myös miespuolisille. Kerro sinä millaiseksi kutsutaan miehiä ja naisia, joille joku tarjoaa kahvin, tietääkseni sille ei ole mitään erityistä määritelmää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittävätkö jotkut miehet "treffeillä tarjoamisen", siten että heidän pitäisi tarjota aina, kaikilla treffeillä? Itse ainakin tarkoitan sillä, että oletan miehen maksavan vain ensimmäisillä treffeillä. Ja yleensähän ne ekat treffit on kahvilla tai oluella/siiderillä käyminen, joten ei pitäisi tulla hirveän iso lovi lompakkoon. Jos mies ei tarjoa ensitreffeillä, oletan suoraan, että hän ei ole kiinnostunut. Ja en itsekään ole kiinnostunut ihmisestä, jolla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja.

Treffeillä maksaminen tai maksamattomuus ei ole (käytös)tapa.

Tapa on vaikkapa se, että mies riisuu hatun tullessaan sisätiloihin. Tapa juontaa haarniska-ajalta, jolloin ritari nosti kypäränsä silmikon ja teki itsensä näin haavoittuvaksi, viestittäen, ettei hänellä ole pahoja aikeita.

Tavan mielekkyydestä nykyisin voidaan olla montaa mieltä, mutta sen olemassaoloa voi kenties perustella niin, että ele on aina ollut symbolinen, ei mitenkään pakon sanelema.

Treffimaksaminen sen sijaan on ollut käytännön sanelema asia. Mies on maksanut, koska naisella ei ole ollut rahaa eikä edes oikeutta hankkia sellaista. Koska tämä käytäntö on kadonnut, tavalle ei ole enää perusteita. Jos tätä tapaa perustellaan symbolisella arvolla, symboliikka on naisen kannalta vähän kyseenalainen: nainen ei kykene huolehtimaan taloudellisesti itsestään, niinpä mies on siihen velvoitettu.

Ja tiedän kyllä, että treffeillä maksava mies/sitä odottava nainen tuskin ajattelee, ettei nainen kykenisi maksamaan itsekin. Juuri siksi tätä käytäntöä on aika vaikeaa perustella enää mitenkään.

 

Tilannetta voisi verrata ehkä siihen, että viktoriaanisen ajan kirkkotoimituksissa naiset eivät saaneet laulaa jumalanpalveluksissa virsien osia, joissa mainittiin kohtu tai mitään vyötärön alapuolella olevaa. Naiset siis hiljentyivät näiden kohtien ajaksi ja miehet lauloivat ne yksin. Perusteena oli ajatus siitä, että näiden sanominen ääneen loukkasi naisten puhtautta.

Enn usko, että kukaan ehdottaisi käytäntöä palautettavaksi siksi, että "se ei merkitse oikeasti mitään, se on vain osoitus hyvistä käytöstavoista"

Vai niin. Siltikin minun, ja hyvin monien muidenkin mielestä se, että mies tarjoaa ensitreffeillä, kuuluu hyviin käytöstapoihin. Sinun mielestäsi varmaan kiitos ja anteeksikin ovat turhia sanoja, menneisyyden jäämiä vain. Eletään kaikki, kuin pellossa vain, ei välitetä olla kohteliaita toisillemme.

Selitä nyt miksi kuuluu? Naisillahan 100% oikeudet hankkia omat rahat ihan itselleen.

Sinun logiikalla naisen nyt vaan kuuluu olla miehen omaisuutta eli mm. olla "käytettävissä" treffien jälkeen. Tätä kai tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kohteliasta että mies ainakin tarjoutuu maksamaan ekoilla treffeillä. Ekoilla treffeillä ei yleensä edes mennä mihinkään kalliiseen ravintolaan, vaan vaikka kahville, terassille tms. Lisäksi vielä itse olen sanonut että voin kyllä itsekin maksaa osuuteni, plussaa miehelle jos maksaa silti. Toisilla treffeillä varaudun tarjoamaan puolestani miehelle, jos hän on tarjonnut ekoilla treffeillä.

Kyllä minusta se vaikuttaa kiinnostuksen puutteelta, jos mies ei ekoilla treffeillä ole valmis maksamaan muutaman euron kokista/kahvia/tms. Tai sitten on tosi pihi, mikä ei myöskään innosta. Tähän taas joku tulee vinoilemaan että "ai miehen pitää tuhlata kaikki rahansa että nainen tykkää". No ei, vaan kultainen keskitie: ei tarvitse olla pihi eikä törsäri, siinä välimaastossa on paljon eri vaihtoehtoja.

Tajuatko edes miten sairas toi tekstisi on?

Anteeksi kuinka? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin netissä naisen. Sovittiin, että menen hänen luokseen. Matkakustannukset eestaas olivat noin 50e. Käytiin sitten siinä kaupassa, ostokset maksoivat jotain 20-40e, hän maksoi ne. Naisen kotona hän ilmoitti osuudekseni puolet kauppalaskusta, maksoin mukisematta. Olenko kohtuuton kun ajattelin, että hän voisi tarjota syömiset kun olen hänen luona vieraana? Tapaus ei sen enempää jäänyt kaivelemaan enkä maininnut asiasta, mutta en ole kyllä koskaan aikaisemmin maksanut syömisiä toisen luona vieraillessa. Toki pientä naposteltavaa / juomaa olen ostanut itselleni.

Ihan ensimmäiseksi pakko todeta, että uhkarohkeaa tehdä ensimmäiset treffit kotiin. Mutta mitä tarjoamisiin tulee, niin jos olitte jo etukäteen sopineet tapaamisesta hänen luonaan, sinulta olisi ollut kohteliasta viedä kahvipaketti, suklaarasia tms. Häneltä puolestaan varautua tarjoamaan vähintään kahvit + suolapalaa tai makeaa. En ymmärrä, miksi tapaamista varten piti ostaa ruokaa 20-40 eurolla, eikä missään tapauksessa ollut kohtuullista veloittaa sinulta siitä puolia. Herääkin kysymys, että mitä te sitten oikein söitte ja joitte, kun noin paljon saitte kulumaan. Ja että miten sitten kävi eli seurasiko jatkoa ;-)

20 euroa = paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin netissä naisen. Sovittiin, että menen hänen luokseen. Matkakustannukset eestaas olivat noin 50e. Käytiin sitten siinä kaupassa, ostokset maksoivat jotain 20-40e, hän maksoi ne. Naisen kotona hän ilmoitti osuudekseni puolet kauppalaskusta, maksoin mukisematta. Olenko kohtuuton kun ajattelin, että hän voisi tarjota syömiset kun olen hänen luona vieraana? Tapaus ei sen enempää jäänyt kaivelemaan enkä maininnut asiasta, mutta en ole kyllä koskaan aikaisemmin maksanut syömisiä toisen luona vieraillessa. Toki pientä naposteltavaa / juomaa olen ostanut itselleni.

Ihan ensimmäiseksi pakko todeta, että uhkarohkeaa tehdä ensimmäiset treffit kotiin. Mutta mitä tarjoamisiin tulee, niin jos olitte jo etukäteen sopineet tapaamisesta hänen luonaan, sinulta olisi ollut kohteliasta viedä kahvipaketti, suklaarasia tms. Häneltä puolestaan varautua tarjoamaan vähintään kahvit + suolapalaa tai makeaa. En ymmärrä, miksi tapaamista varten piti ostaa ruokaa 20-40 eurolla, eikä missään tapauksessa ollut kohtuullista veloittaa sinulta siitä puolia. Herääkin kysymys, että mitä te sitten oikein söitte ja joitte, kun noin paljon saitte kulumaan. Ja että miten sitten kävi eli seurasiko jatkoa ;-)

20 euroa = paljon?

No odotetaan nyt, että kirjoittaja kertoo kävikö hän vain kahvilla vai oikein yökylässä eli sisälsikö summa vain pullaa kahvin painikkeeksi vai ruokatarvikkeita yhtä tai useampaa ateriaa varten.

Maksajan voisi valita kolikonheitolla, ehkä se olis hauska leikki. Siinä kumpikaan ei kieltäydy maksamasta.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on naimisissa englantilaismiehen kanssa. Juteltiin tässä jokin aika sitten heidän ensitreffeistään. Asuivat silloin opiskelukaupungissaan Englannissa. Olivat menneet syömään intialaiseen ravintolaan. No, näitä juttuja täällä lukeneena kysäisin vävyltäni, että maksoitko sinä teidän illallisen? Hän katsoi minua epäillen, että oliko ymmärtänyt oikein, vähän niinkuin täh? ja vastasi, että tottakai, kuin itsestään selvyytenä.

Nyt ovat olleet yhdessä liki parikymmentä vuotta ja edelleen mies availee ovia, kantaa aina painavat kassit, ottaa käsipuolesta kiinni, jos on liukas keli, saa selvästi iloa itselleen antaessaan vaimolleen tai lapsilleen jonkun lahjan jne. Heti näkee, että tuollainen toiminta tuottaa hänelle aitoa iloa miehenä.

Asuvat nykyään Suomessa, mutta eivät ole tuolta osin suomalaiset tavat tarttuneet.

Minullakin tällainen ihana mies, venäläistaustainen herrasmies. <3

Tosin itse olen tällainen suomalainen äijänainen, joka kantaa kauppakassinsa itse, maksaa mielellään ravintolalaskut ja tarjoaa juomat (esim. tässä hiljan tarjosin miehelleni baarissa 9e erikoisoluen, ja ruokiakin olen maksanut ravintolassa, yms.) Tavoitteenani on, että vähintään puolet kuluista maksan itse ja mielellään enemmänkin, koska siitä tulee hyvä mieli ja näytän näin, että mies on minulle tärkeä ja kunnioitan häntä.

Joskus meillä tulee asiasta jopa kinaa, kun hän vaatimalla vaatii saada hoitaa tätä perinteisen miehen roolia kantaa kauppakassit, yms. ja minussa asuva sisäinen herrasmies pahastuu vastavuoroisesti.

Aito tasa-arvo sukupuolten välillä saavutettaisiin, jos naiset lakkaisivat olemasta avuttomia neitejä ja pahimmillaan lompakkoloisia, jotka heittäytyvät joka käänteessä avuttomasti miehen autettavaksi. Naisen olisi paras löytää se oma sisäinen herrasmiehensä, jos mielii olla aidosti tasa-arvoinen miehensä kanssa. Muuten se on milloin miehen hyväksikäyttöä, milloin naista alempaan rooliin siirtävää, tilanteesta riippuen.

Toki, jos mies oikein vaatimalla vaatii, että tahtoo viedä minut syömään kalliiseen ravintolaan ja maksaa koko illan niin se ilo hänelle suotakoon. Voihan sitä nainenkin tehdä saman vastavuoroisesti. En kuitenkaan oleta, että minua vietäisiin ulos syömään tai etten joutuisi itse maksamaan ruokiani, jos minulla rahaa on. Ja ihan hyvin voin minäkin välillä maksaa ruuat, juomat, ruokaostokset, jne. vuorollani. Ja aina, jos mies on luvannut maksaa, kysäisen häneltä, sopiiko budjettiin, ennen kuin tilaan mitään kalliimpaa. En minäkään haluaisi maksuvuorollani hänen yks kaks tilaavan tyyliin kalleinta, mitä listalta löytyy.

Toki, jos nainen välttämättä nyt haluaa elää elämänsä miehen siivellä ja vastalahjaksi tarjoaa pimperoaan niin ihan vapaasti. Täytyy kyllä sanoa, että tällä tapaa toimivan ihmisen arvostus ei ainakaan omissa silmissäni ole kauhean korkealla. Arvostan naisia, joilta löytyy selkärankaa tulla toimeen ja seistä omilla jaloillaan, sekä tarvittaessa olla kumppaninsa tukena.

Rumasti sanottuna itse mieluummin "ostan munaa" kuin "myyn pilluani", jos tuon ravintolassa tarjoamistilanteen vaikkapa ekoilla treffeillä uuden seurustelukumppanin kanssa ajattelee. Se ravintolalaskun maksaminen tekee gutaa naisenkin itsetunnolle. :D Oma selkäranka ei ainakaan taivu siihen, että eläisin toisen siivellä.

Hyvässä parisuhteessa kumppania huomioidaan vastavuoroisesti. Aika ihanaa esim. jos kumppani tarjoaa sen käsipuolensa jäällä, jossa on liukasta ja itsellä huonot kengät jalassa. Vastavuoroisesti olen minäkin ottanut miestä halausotteeseen, jos on sattunut hänelle ne liukkaat kengät jääkelillä ja itsellä kulku tasaisempaa. Ihanuuttahan siinä on se toisen lähelläolo ja toinen toisestaan huolehtiminen, ei se, että hyötyy toisesta.

Feminismi sanana ällöttää ja on mennyt metsään monien sitä harjoittavien ihmisten taholta jo aika päiviä sitten ja on itse asiassa termiään (feminine = naisellinen) myöten miehiä sortava aate.

Minä sanon ennemmin rehdisti olevani sovinisti, joka äänestää aina naisehdokkaita ja pitää naisia omilla vahvuusalueillaan (esim. tunneäly, pikkutarkkuutta vaativat tehtävät, asioiden organisointi) keskimääräisesti miehiä parempina. Poikkeuksiakin toki on, tunnekylmiä naisia sun muuta.

Äänestäminen johtuu siitä, että meitä naisia on puolet väestöstä, joten meitä pitäisi kaiken järjen mukaan olla päättäjinä samassa suhteessa. Näin ei kuitenkaan ole, koska naiset äänestävät miehiä, mutta miehet ilmeisesti harvemmin naisia. Pakko sen on niin mennä, koska päättäjiä on suhteessa enemmän miehinä. Yhteiskunta muuttuisi paljon paremmaksi paikaksi, jos saataisiin enemmän fiksuja naispäättäjiä tärkeille paikoille. Tämä nykyinenkin mieskoplan johtama hallitus tekee niin sairasta politiikkaa, että huh huh. Toki myös naispäättäjistä löytyy moraalittomia päätöksiä tekeviä tunnekylmiltä vaikuttavia tapauksia.

Toki miehilläkin omat vahvuutensa, esim. mies on keskimäärin fyysisesti vahvempi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mies voisi yrittää ymmärtää tunneasioita tai että naisen pitäisi joka tilanteessa heittäytyä heikoksi heiveröiseksi, joka ei jaksa mitään pikku käsilaukkua painavampaa kantaa.

Monet sukupuolille mielletyt erot ovat itse asiassa puhtaasti kulttuurillisia ja ne muuttuvat, jos niitä muutetaan. Arvostan, jos esim. mies harrastaa käsitöitä tai nainen on kiinnostunut tekniikasta. Sukupuoliroolien pönkittämistä on loppupeleissä typerää jatkaa, mutta aidot sukupuolten väliset erot on ihan hyvä tiedostaa. Hyvä myös muistaa, että ne ovat keskimääräisiä ja löytyy myös ei-stereotyyppisiä miehiä ja naisia. Esim. heiveröinen nörttipoika ei voita urheilevaa naista kädenväännössä sukupuolensa turvin.

Ohoh, tulipas romaani. :D