Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?
30.03.2016 |
Kaksi aikuista, vakituisesti talossa asuva 16-v poika, 2-3 päivää viikossa asuvat 10- ja 11-v pojat sekä vuoroviikoin asuva 8-v tyttö. Käytettävissä 12 m2, kaksi 9 m2 ja 8 m2 huoneet. Miten jakaisitte ne? Isompi asunto tai vanhemmat olkkariin eivät ole vaihtoehtoja.
Kommentit (389)
Jouduin lapsena muuttamaan äidin uuden miehen luo. Sain siellä oman huoneen, koska olin ainut tyttölapsi. Velipuolia oli kaksi ja he vihasivat minua, koska he joutuivat minun takia luopumaan omista huoneistaan. En tykännyt uudesta isäpuolestani ja välit äitiinkin meni huonoksi, kun hän koitti saada väkisin tämän uuden kuvion toimimaan.
Muutin omasta tahdostani kaksistaan isälleni 12-vuotiaana, vaikka isän koti olikin pieni ja vaatimaton. Se oli onnistunut ratkaisu ja pelasti nuoruuteni. Tuo uusperheaika oli ihan helvettiä, jota en yhdenkään lapsen kohdalle toivo. Äidin kanssa välit on nyt aikuisena ok, hänkin erosi muutama vuosi sitten isäpuolestani. Ollaan nyt aikuisina puhuttu asiasta ja ratkaisuistamme. Hän oli sitä mieltä, että olisi aikoinaan itsekkin tarvinnut uusperhekuvioon ulkopuolista tukea, muttei osannut sitä silloin hakea. Aikuiset ei osannut olla uusperheessämme aikuisia, eikä kumpikaan halunnut puuttua toisen kumppanin lapsen asioihin. Velipuolet vihasivat äitiäni. Meitä kaikkia lapsia tuo aikuisten suuri rakkaus ällötti.
Joillakin käy parempi tuuri. Isäni tuoreesta suhteesta olen todella onnellinen ja tulen hänen kanssaan hyvin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota juuri pelkään omassa uusperheessäni, että lapseni inhoaakin uutta miestäni tai päinvastoin, mutta en vain tiedä sitä.
Voisin tehdä eri ratkaisuja jos näin olisi. Mikään mies ei mene lapseni edelle.
Sijoittakaa strategisesti iso kirjahylly tai sermi ison huoneen keskelle niin pojat saa edes vähän yksityisyyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.
Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.
Väärin, aikuisten parisuhde on lasten koti. Ehkä niitä eroja ja uusperheitäkin olisi vähemmän, jos aikuiset laittaisivat oman parisuhteensa ykköseksi, ja antaisivat lasten reilusti tulla kakkosena.
Ja omasta makuuhuoneestako se vanhempien parisuhe on kiinni? Siinä tapauksessa kannattaa lähteä eri teille jo heti kättelyssä, eipähän tarvitse enempää noita lapsia veivata huoneesta toiseen.
No kyllä minulle ainakin hyvä ja säännöllinen seksielämä on parisuhteen pääasia. Ystävä ja kumppani ja arjen jakaja voi olla ystäväkin. Ja kyllä, kun talossa on teini ja kouluikäisiä, tarvitaan oma makuuhuone, jotta seksiä voi harrastaa kunnolla (suihku yms on joskus jees piristyksenä, mutta ei pääasiallisena paikkana)
Tämä on aina noiden mamujen kans tätä! Ruotsissa moni on joutunut karvaasti kokemaan saman kun maahanmuutton ei ole puututtu ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kaksiossa mieheni kanssa, jonka lapset vierailevat joka toinen viikonloppu. Valitettavasti meillä ei ole mm. elatusmaksujen/matkakulujen (lapset asuvat kaukana ja haemme heidät) takia varaa vuokrata isompaa asuntoa. Enkä usko, että meille myönnettäisiin asumistukea tms., sillä lapset eivät asu luonamme pysyvästi.
Lapset nukkuvat olkkarissa levitettävällä vuodesohvalla. Sänkymme ei mahdu olohuoneeseen mitenkään järkevästi, joten se on luonnollisesti makuuhuoneessa. Makkariin ei myöskään mahdu mitään muuta kuin parivuode, joten sinne ei pystytä laittaa lapsille nukkumapaikkaa.
Joskus on vain pakko tehdä tällaisia ratkaisuja. Lapset eivät ole koskaan valittaneet ja tulevat mielellään kyläilemään. Niin, eikä lapsilla ole omassakaan kodissa omia huoneita. Toivottavasti meillä olisi sentään tarjota lapsille enemmän tilaa, kun lähestyvät teini-ikää.
Joku ihmetteli huoneiden kokoa. Talo on vanha, ja jossain vaiheessa isoja huoneita on jaettu pienemmiksi. Siksi huoneet ovat vähän hankalan mallisia, eilen mittaillessa kävi mm. ilmi, että pienimpään huoneeseen ei mahdu meidän sänkyä, joten se jää sitten tyttärelleni tai vanhimmalle pojalle. Hankalan muodon takia suurinta huonetta on vaikea jakaa kahtia, mutta mietitään sitäkin vielä.
Olen asunut talossa nyt kuukauden verran. Sen mitä tyttö on ollut täällä, hän on asunut vanhimman pojan käytössä olleessa vierashuoneessa. Osittain tämän tilanteen mutta myös isän tilanteen vuoksi tyttö on nyt ollut isänsä luona enemmän. Vanhin poika muuttaa toukokuussa, siihen asti tyttö voi käyttää samaa huonetta, eli ihan tällä sekunnilla ei tarvitse päättää. Nuoremmat pojat ovat välillä viikonloppuisinkin, mutta suurimman osan ajasta arkena, näin äidin työn vuoksi. Se 2-3 päivää ei ole mikään kiveen hakattu, vaan tarvittaessa pojat voivat olla täällä enemmänkin. Tilanne on haastava, mutta yksikään lapsista ei ole pakko tai taakka, ei kummallekaan meistä aikuisista.
Mietimme vielä miehen kanssa eri vaihtoehtoja, mutta tämä ajattelemamme on ainoa järkevä. Mieluummin tietysti olisimme ostaneet isomman asunnon, mutta se ei nyt ollut mahdollista. Tarkoitus on vielä suunnitella eri vaihtoehtoja poikien yhteiseen huoneeseen ja jutella heidän kanssaan kun he tulevat seuraavan kerran. Ajattelimme, että olisi helpompaa kun on ehdottaa jotain konkreettista.
Enkä tosiaankaan tarkoittanut siinä yhdessä kommentissa, että lasten pitäisi maksaa asumisestaan. Totta kai me vanhemmat huolehdimme siitä, mutta samalla meillä on myös oikeus omaan huoneeseemme, kun kuitenkin kaikille lapsille löytyy vakituinen makuuhuone. Jos vaihtoehto olisi lapsi/lapset olohuoneessa ja aikuiset makuuhuoneessa, tietysti nukkuisimme itse siellä olohuoneessa.
Tässä nyt jotain. En jaksa vastata yksitellen kaikkiin, enkä varmaan muistanut kaikkea mitä täällä on ihmetelty.
Niin, ja yhteinen lapsi ei ole suunnitelmissa :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai vierailla tarvi omaa huonetta olla? johonkin punkkaamaan vaan kun ovat kylässä.
Jos teillä on pihaa, sinne saattaa olla mahdollista hankkia elementtimökki tjsp. pihahuone, jonne vedetään sähköt, ja 16-vuotias saa ihan omaa tilaa. Poikaystäväni asui näin ja piti peliluolastaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten isälle ilmeisesti on ihan sama, miten hänen kotinsa huoneet myllätään uusiksi.
Ehdotapa sinä toimivaa ratkaisua.
Olen jo ehdottanut, että vanhempien makuuhuone yhdistetään olohuoneeseen. Kaikilla lapsilla on ollut ennen uusioperhettä oma huone, joten en pistäisi ketään heistä kärsimään järjestelystä. Muutenkin heillä on ollut ihan riittävästi muutoksia elämässä.
Vanhemmat voivat korkkailla ylimääräisiä huoneita minkä ehtivät lasten ollessa poissa, ja muutaman vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen. Nyt on se aika luoda perhedynamiikkaa.
Aika paskamainen ratkaisu sen teinipojan kannalta, tuossa menee käytännössä kaikki ns. yhteinen tila, eli teini varmaan hautautuisi omaan huoneeseensa siksikin ajaksi kun muuten saattaisi olla muun perheen seurassa. Sitten jos olohuone on niin avoin kuin ne yleensä ovat, vanhemmille ei ole hetkeäkään yhteistä rauhaa edes iltaisin, kun lapset (vähintään se teinipoika) kulkee vessassa, keittiössä ym.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi 10- tai 11-vuotias poika tuskin välittää paljoa siitä, joutuuko huoneessa turvautua päivällä keinovaloon luonnonvalon lisänä, mikäli ei mistään säkkipimeästä kopista ole kyse. Tytöt lienevät usein kiinnostuneempia huoneen viihtyisyydestä.
Arvattavasti tytöt ovatkin poikia kiinnostuneempia asuinhuoneensa viihtyisyydestä jos pojat jo heti lapsena opetetaan tyytymään (tuskin välität paljoa...) mihin tahansa valottomaan luukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittää nuo lapset. Olisin itse varmaan ikuisesti katkeroitunut mun vanhemmille, jos olisivat laittaneet minut asumaan ja jakamaan koti vieraiden ihmisten kanssa. Lapsi on lapsi ja nuori on nuori, heillä ei ole vielä aikuisen tunnemaailma.
Jos itse eroan, asun taatusti erillään uuden puolison kanssa niin kauan, että lapset ovat muuttaneet oma-aloitteisesti omilleen.
Ketkä lapset ovat sisaruksia? Sisarpuolet eivät halua välttämättä olla toistensa kanssa samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten isälle ilmeisesti on ihan sama, miten hänen kotinsa huoneet myllätään uusiksi.
Ehdotapa sinä toimivaa ratkaisua.
Olen jo ehdottanut, että vanhempien makuuhuone yhdistetään olohuoneeseen. Kaikilla lapsilla on ollut ennen uusioperhettä oma huone, joten en pistäisi ketään heistä kärsimään järjestelystä. Muutenkin heillä on ollut ihan riittävästi muutoksia elämässä.
Vanhemmat voivat korkkailla ylimääräisiä huoneita minkä ehtivät lasten ollessa poissa, ja muutaman vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen. Nyt on se aika luoda perhedynamiikkaa.
Aika paskamainen ratkaisu sen teinipojan kannalta, tuossa menee käytännössä kaikki ns. yhteinen tila, eli teini varmaan hautautuisi omaan huoneeseensa siksikin ajaksi kun muuten saattaisi olla muun perheen seurassa. Sitten jos olohuone on niin avoin kuin ne yleensä ovat, vanhemmille ei ole hetkeäkään yhteistä rauhaa edes iltaisin, kun lapset (vähintään se teinipoika) kulkee vessassa, keittiössä ym.
Eikö teineillä ole tapana hautautua omaan huoneeseensa täysin omasta halustaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin muistaa, että nuo pojat saavat olla 4-5 vrk viikosta yksin omissa huoneissaan. Eikö se riitä, jos sinä aikana saa huudattaa musiikkia, runkata ja pyöriä rauhassa hämärillä sivuilla.
Kovin on maailma muuttunut jos 10-11 vuotiaat jannut nyt jo runkkaavat tarpeisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten isälle ilmeisesti on ihan sama, miten hänen kotinsa huoneet myllätään uusiksi.
Ehdotapa sinä toimivaa ratkaisua.
Olen jo ehdottanut, että vanhempien makuuhuone yhdistetään olohuoneeseen. Kaikilla lapsilla on ollut ennen uusioperhettä oma huone, joten en pistäisi ketään heistä kärsimään järjestelystä. Muutenkin heillä on ollut ihan riittävästi muutoksia elämässä.
Vanhemmat voivat korkkailla ylimääräisiä huoneita minkä ehtivät lasten ollessa poissa, ja muutaman vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen. Nyt on se aika luoda perhedynamiikkaa.
Aika paskamainen ratkaisu sen teinipojan kannalta, tuossa menee käytännössä kaikki ns. yhteinen tila, eli teini varmaan hautautuisi omaan huoneeseensa siksikin ajaksi kun muuten saattaisi olla muun perheen seurassa. Sitten jos olohuone on niin avoin kuin ne yleensä ovat, vanhemmille ei ole hetkeäkään yhteistä rauhaa edes iltaisin, kun lapset (vähintään se teinipoika) kulkee vessassa, keittiössä ym.
Eikö teineillä ole tapana hautautua omaan huoneeseensa täysin omasta halustaan.
Usein on, totta kyllä. Olohuoneen muuttaminen isän ja äitipuolen makuuhuoneeksi kuitenkin karkottaisi teinin entistä helpommin muun perheen seurasta, varsinkin kun hän on hyvin suuren osan ajasta kotona kolmistaan isänsä ja äitipuolensa kanssa. Pelkää häiritsevänsä aikuisia, pelkää yllättävänsä kesken seksin, olettaa aikuisten toivovan ettei hän menisi omin päin katsomaan telkkaria tmv.
Nuoret tarvitsevat muutenkin paljon tilaa kasvaa ja olla ihan omassa rauhassa. Tehdä omia juttuja, kuunnella omaa musiikkia, rentoutua ihan yksin. Ei se oma huone tietenkään ole eristäytymistä tms varten, mutta minulle on ihan perusedellytys että jokaisella lapsella on oma huone, johon muilla lapsilla tai aikuisilla ei ole luvatta menemistä. Siellä saa olla omat tavarat, omat jutut. Väliseinä tms harvoin korvaa sellaista ihan suljettua omaa tilaa jossa ei toisen mölyt kuulu eikä toinen ole ihan siinä vieressä.
Olen työskennellyt nyt viisi vuotta kesäisin nuorten kesäleireillä, ikähaarukka on noin 10-16v. Leiriläiset majoitetaan aina joko ihan parhaan kaverin kanssa tai yksin. Kesäleirit ovat kuitenkin pääpiirteiltään rankkoja, ollaan jatkuvasti toisten kanssa tekemisissä. Silloin sitä tarvitsee kaiken mahdollisen ajan olla ihan omassa rauhassa ja levätä. Hengähtää.
Uusioperhekuvio on vielä isompi mullistus kuin kesäleiri. Silloin tarvitsee vielä enemmän tilaa omille ajatuksille ja aikaa olla yksin. Ihan sama, vaikka olisi kuinka tuttu henkilö samassa huoneessa. Silti.
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt nyt viisi vuotta kesäisin nuorten kesäleireillä, ikähaarukka on noin 10-16v. Leiriläiset majoitetaan aina joko ihan parhaan kaverin kanssa tai yksin. Kesäleirit ovat kuitenkin pääpiirteiltään rankkoja, ollaan jatkuvasti toisten kanssa tekemisissä.
Ei ilmeisesti olla ihan samoilla leireillä työskennelty.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo lapset. Olisin itse varmaan ikuisesti katkeroitunut mun vanhemmille, jos olisivat laittaneet minut asumaan ja jakamaan koti vieraiden ihmisten kanssa. Lapsi on lapsi ja nuori on nuori, heillä ei ole vielä aikuisen tunnemaailma.
Jos itse eroan, asun taatusti erillään uuden puolison kanssa niin kauan, että lapset ovat muuttaneet oma-aloitteisesti omilleen.
Juuri näin olen minäkin ajatellut. Järkyttäväähän toi on, että lasten/ teinienpitäisi sopeutua siihen, että täysin vieraita ihmisiä muuttaa saman katon alle. Sairasta!
Kaksi päivää viikossa on käytännössä isän luona käymistä. Noilla pojilla on varsinainen koti, kaverit, pelikoneet ja muut tavarat äitinsä luona. Isän luona huone on enimmän osan aikaa tyhjillään. Kyllä ihan hullu ajatus on että joku nukkuu vaatehuoneessa tai iso lapsi aikuisten makkarissa, että saadaan kahta huonetta pitää tyhjinä. Eikä ne pojat voi päättää sitä, koska lapsihan ajattelee vaan sitä mikä siinä on heillä itsellä kohdalla, eivät he tule ajatelleeksi (eikä heidän tarvitse) mitä siellä isän kodissa tapahtuu kun he eivät ole paikalla.
Tärkeää olisi minusta, että kun huoneet ja paikat on jaettu, ne pysyvät, ja tavaroita ei siirrellä lasten poissa ollessa. Sellaiset asiat korostuu kun elämässä on paljon muutosta ja epävarmuutta. Täytyy muistaa olla aivan erityisen johdonmukainen ja toisia kunnioittava.
Ei missään nimessä tytön tavaroita piiloteta vaatehuoneeseen kun hän on poissa, ja joku poika asustaa hänen huoneessaan sillä välin, ja päinvastoin. Pitää voida luottaa että ne omat tärkeät asiat on turvassa vaikka ei olekaan juuri paikalla niitä puolustamassa. Ei koske niitä kaksi yötä viikossa nukkuvia poikia, joiden tärkeimmät asiat ja reviirit on turvassa äidillä ja jotka tulevat repun kanssa. Hyvä tietysti olisi jos heilläkin olisi omat kaapit jonne ei muilla ole asiaa. Ja luksusta olisi, jos olisi pysyvät sängyt jossain, vaikka kerrossänky jaetussa huoneessa.
Voin sanoa että eipä tuo mene kuitenkaan niin kuin aikuiset luulevat. Joku lapsista päättää omin päin ettei noudata aikuisten sopimusta ja on enemmän tai vähemmän jossain. Teini löytää tyttöystävän ja alkaa yöpyä siellä. Pojat viettävät aikaa enemmän pelihuoneessa kuin omassa huoneessa. Asioilla on tapana ottaa ihan oma polkunsa riippumatta siitä mitä suunnittelemme.