Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?
Kaksi aikuista, vakituisesti talossa asuva 16-v poika, 2-3 päivää viikossa asuvat 10- ja 11-v pojat sekä vuoroviikoin asuva 8-v tyttö. Käytettävissä 12 m2, kaksi 9 m2 ja 8 m2 huoneet. Miten jakaisitte ne? Isompi asunto tai vanhemmat olkkariin eivät ole vaihtoehtoja.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Sori nyt, mutta mun mielestä alle 10 neliön huone on lähempänä komeroa, joten jos kaksi lasta jakaa esim. sen 9 neliön huoneen, nin ei sitä kyllä millään sermeillä oikein mahdu jakamaan..
Meidän pienin huone on 8,5m2 ja on kyllä aika pieni, etenkin jos vaatekaapit vievät tilaa. 9m2 huoneessa kerrossängyt todennäköisesti paras ratkaisu. 10-v vielä luultavasti leikkiikin (ainakin, jos ei saa pelata koko aikaa) .
Onko ap vaivautunut vielä takaisin palstaileen ja kertomaan mikä meininki? Niin paljon roskaa täällä, en jaksa kaikkea lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kun kukaan ei ole ehdottanut, että talo myydään alihintaan ja muutetaan vuokralle isompaan asuntoon.
Järkevämpi versio samasta olisi vuokrata asunto pois ja muuttaa vuokralle isompaan. Tosin kuulostaa raha olevan niin vähissä, ettei siitä taida tulla mitään.
Joka tapauksessa muutaman vuoden päästä kaikki lapset saattavat asua vakituisesti muualla - tai sitten ei. Mielestäni tässä tilanteessa vanhemmilla olisi se joustamisen paikka, ettei lasten tarvitsisi juuri tässä rytäkässä luopua mistään saavutetusta. Aika sitten näyttää, tuleeko uusperheestä paikka, jossa lapset viihtyvät.
Eipä ole kovin järkevä tuokaan versio. Tuskin talosta saisi niin paljon vuokraa, että sillä maksaisi yhtä huonetta isompaa asuntoa. Ja ainoa järkevä vaihtoehto on laittaa kaikki liikenevä säästöön, että jossain vaiheessa uuden ostaminen olisi mahdollista.
En ymmärrä ihmisten hyökkäävää asennetta uusioperheiden vanhempia kohtaan. Pitäisikö sitä kitua paskassa parisuhteessa ihan vain sen takia, että kulissit pysyvät yllä ja ydinperhe kasassa? Se, että vanhemmat roikkuvat yhdessä vain lasten takia, ei todellakaan ole positiivinen tilanne! Lapset aistii yllättävän paljon ja tuollainen vaikuttaisi väistämättä kodinhenkeen ja lasten kehitykseen.
Itse olen 22-vuotias uusioperheessä asunut nuori nainen ja tiedättekö mitä: mulla ei ole yhtään mitään pahaa sanottavaa siitä! Elin oikein onnellisen nuoruuden äitini, biologisen veljeni, äitini uuden miehen sekä hänen kolmen lapsensa kanssa. Minä ja isoveli oltiin jo teini-ikäisiä kun yhteen koko poppoo muutettiin ja isäpuoleni lapset olivat ikähaarukalta 8-12. Totta kai se teini-ikäisenä välillä harmitti aamulla 7 herätä siihen kun pikkukakarat juoksi ympäri talos, mutta hei cmoon: se on elämää!
Mä väitän että meillä on uusioperheestä huolimatta asiat paljon paremmin kuin monella ydinperheellä. Me touhuttiin paljon yhdessä, matkustettiin yhdessä ja oltiin ja ollaan edelleen hyvinkin onnellinen perhe.
Mulla on nykyään ikään kuin 2 isää: biologinen isäni joka myöskin on hyvin rakas, sekä isäpuoleni. Ihan kummalle tahansa voin soittaa silloin kun apua tarvitsen tai olen jossain pulassa. Itse muutin uusioperhekuvoista omaan kämppään pari vuotta sitten, mutta edelleen tulee käytyä siellä viikottain koska meillä nyt vaan on niin sairaan kivaa siellä :)
Ap? Miten huoneet jaettiin ja miten nyt menee?
Järkevämpi versio samasta olisi vuokrata asunto pois ja muuttaa vuokralle isompaan. Tosin kuulostaa raha olevan niin vähissä, ettei siitä taida tulla mitään.
Joka tapauksessa muutaman vuoden päästä kaikki lapset saattavat asua vakituisesti muualla - tai sitten ei. Mielestäni tässä tilanteessa vanhemmilla olisi se joustamisen paikka, ettei lasten tarvitsisi juuri tässä rytäkässä luopua mistään saavutetusta. Aika sitten näyttää, tuleeko uusperheestä paikka, jossa lapset viihtyvät.