Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?
30.03.2016 |
Kaksi aikuista, vakituisesti talossa asuva 16-v poika, 2-3 päivää viikossa asuvat 10- ja 11-v pojat sekä vuoroviikoin asuva 8-v tyttö. Käytettävissä 12 m2, kaksi 9 m2 ja 8 m2 huoneet. Miten jakaisitte ne? Isompi asunto tai vanhemmat olkkariin eivät ole vaihtoehtoja.
Kommentit (389)
Olen ollut äitipuoli ja nyt lähiäiti joten sillä kompetenssilla heitän oman kommenttini.
Vanhemmille oma rauha, koska koko himmeli on heidän parisuhteensa varassa.
16-vuotiaalle kokoaikaisesti asuvalle oma huone.
Tytölle oma soppi, vain koska on ainoa tyttö.
Kaksi poikaa voivat jakaa huoneen jonkun pojan kanssa. Jos ovat veljeksiä niin jakavat huoneen keskenään. Jos toinen on 16-vuotiaan veli, niin hänelle lisävuoden sinne huoneeseen pari yötä viikossa. Ja sanon tämän vaikka oma poikani on isällään pari yötä viikossa. Hänen varsinainen kotinsa on äidin luona, joten se että hänellä on isällään oma huone, on vähän luksusta mutta ei ehdoton vaatimus.
16-vuotias opiskelee jo tosissaan ja hänellä ei ole mitään muuta kotia, joten hän tarvitsee oman huoneen.
Tuolla tytöllä pitäisi olla ihan oma soppi jossa omat tavarat. Jos on viikko-viikko systeemi, niin hänellä ei ole muuten varsinaista kotia vaan on ihan heittopussi. Lisäksi hän tulee tarvitsemaan intimiteettirauhaa noin miehisessä perheessä tosi pian, kun tulee teini-ikä. Täytyy voida vaihtaa vaatteita turvallisesti omassa sopessa yms.
Minä en huomioisi tässä nyt mitään että kuka maksoi talosta ja kuinka paljon. Jos yhteen mennään niin lapsista huolehditaan yhteisesti, heidän tarpeidensa mukaan. Minusta lasten tarpeet on nuo jotka mainitsin. Jos miehelle se ei käy, niin kyseenalaistan muutenkin että tuleeko tuosta mitään. Varsinkin jos päästetään exät huseeraamaan mitään mielipiteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.
Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.
Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.
Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?
Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.
Parisuhteen jatkuminen voi olla kiinni myös siitä, että talossa ei ole yhtään lapsivapaata vyöhykettä mihin jompi kumpi vanhemmista voi välillä vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Huonejaossa etusijalla ovat 24/7/52 talossa asuvat.
Vai oliskohan syytä laittaa etusijalle he, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuohon asumiseensa. Ap ostakoon miehen kanssa isomman asunnon jos oman huoneen haluaa.
Uusperheissä lapset voivat aika pitkälle vaikuttaa omaan asumiseen tietyn ikäisinä. Joten turha argumentti.
Jaa kuinka niin? Nykin ap ilmoitti ettei vanhemmat olohuoneeseen ole vaihtoehto vaikka se tarkoittaa sitä, että kaksi lasta joutuvat jakamaan huoneen. Kysyttiinkö lapsilta edes ja mitäs jos he haluavat omat huoneet? Muutaman vuoden päästä ainakin haluavat.
Millaiseen ratkaisuun ap päätyi?
Onko täällä vielä tullut sitä ajatusta, että sen isoimman huoneen kai pystyy jakamaan esim. kirjahyllyllä niin, että nuoremmilla pojilla on oma soppi vierailuidensa aikana ja 16 v:llä oma pysyvä puolensa? Kerrossänky tai levitettävä sänky, pöytä ja tuolit, joissa omille tavaroille tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.
Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.
Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.
Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?
Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.
Parisuhteen jatkuminen voi olla kiinni myös siitä, että talossa ei ole yhtään lapsivapaata vyöhykettä mihin jompi kumpi vanhemmista voi välillä vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Huonejaossa etusijalla ovat 24/7/52 talossa asuvat.
Vai oliskohan syytä laittaa etusijalle he, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuohon asumiseensa. Ap ostakoon miehen kanssa isomman asunnon jos oman huoneen haluaa.
Uusperheissä lapset voivat aika pitkälle vaikuttaa omaan asumiseen tietyn ikäisinä. Joten turha argumentti.
Jaa kuinka niin? Nykin ap ilmoitti ettei vanhemmat olohuoneeseen ole vaihtoehto vaikka se tarkoittaa sitä, että kaksi lasta joutuvat jakamaan huoneen. Kysyttiinkö lapsilta edes ja mitäs jos he haluavat omat huoneet? Muutaman vuoden päästä ainakin haluavat.
Voivat päättää asuvatko isän vai äidin luona ja kuinka paljon tapaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko noille nuoremmille pojille olla parempi olla kokoaikaisesti äidillään, ainakin sitten teini-iän lähestyessä?
Voisi olla hyvä ratkaisu, jos äidin luona vaan on tilaa. Mutta tulee kyllä varmaan todella tervetullut olo noille pojille aina kun tulevat isänsä luona kyläilemään. Ruokapöytään nyt toivottavasti edes mahtuvat siellä ap:nkin luona, vaikka asumaan eivät mahtuisikaan.
Sekö sen tervetulleen olon tekee, että on itsellä omat huoneet, tyhjinä enemmän kuin käytössä ja talon asukkaat ahtautuneina sitten niihin muihin huoneisiin? Ihan kuin oman huoneen puuttuminen etäkodissa olisi joku ihmisoikeusrikos. Kaikilla ei ole omaa huonetta edes ydinperheessä.
Ydin- ja uusperhe on ihan eria asia. Ja sitä suuremmalla syyllä olisi hyvä olla joku oma paikka siellä etäkodissakin, jos siellä ei edes olla kovin paljoa. Että tuntisi, että tämä on myös hänen kotinsa. Muuten tullaan vaan kyläilemään toisten kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.
Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.
Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.
Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?
Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.
Parisuhteen jatkuminen voi olla kiinni myös siitä, että talossa ei ole yhtään lapsivapaata vyöhykettä mihin jompi kumpi vanhemmista voi välillä vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Huonejaossa etusijalla ovat 24/7/52 talossa asuvat.
Vai oliskohan syytä laittaa etusijalle he, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuohon asumiseensa. Ap ostakoon miehen kanssa isomman asunnon jos oman huoneen haluaa.
Uusperheissä lapset voivat aika pitkälle vaikuttaa omaan asumiseen tietyn ikäisinä. Joten turha argumentti.
Jaa kuinka niin? Nykin ap ilmoitti ettei vanhemmat olohuoneeseen ole vaihtoehto vaikka se tarkoittaa sitä, että kaksi lasta joutuvat jakamaan huoneen. Kysyttiinkö lapsilta edes ja mitäs jos he haluavat omat huoneet? Muutaman vuoden päästä ainakin haluavat.
Voivat päättää asuvatko isän vai äidin luona ja kuinka paljon tapaavat.
Niin niin, että lukekoot rivien välistä sitten että minne ovat tervetulleita ja minne ei. Hieno idea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakin rotia nyt näihin juttuihin. Jos kyse olisi tavallisesta ydinperheestä, joka joutuisi vaikkapa muuttamaan pienempään asuntoon (esim. maalta töiden perässä kaupunkiin), ei kukaan järjestäisi tuollaista metakkaa siitä, jos 10- ja 11-vuotiaat veljekset joutuisivat jakamaan huoneen. Ei kukaan vonkuisi, kuinka lapset traumatisoituvat, kun joutuvat luopumaan saavutetuista eduistaan. Ja nyt on silti kyse vain parista yöstä viikossa, ja pojat saisivat suurimman osan ajasta asua omissa huoneissaan toisessa kodissaan. Ja kun vanhin poika on tosiaan 16-vuotias, niin luultavasti pojat saisivat omat huoneet 13- ja 14-vuotiaina, kun vanhin poika lähtee armeijaan ja voi lomillaan nukkua jonkun muun huoneessa, ja sen jälkeen todennäköisesti muuttaa pois kotoa. Joo, vanhin poika voi jäädä peräkammarin pojaksi ja asua huoneessaan vaikka 50-vuotiaaksi, mutta se ei kuitenkaan ole niin todennäköistä, että kannattaisi sen perusteella suunnitella tämänhetkistä elämää.
Lapsilla on varmaan joo ihan helvetin rankkaa, kun vanhemmat ovat eronneet ja ilkeä äitipuoli muuttanut taloon, mutta ei se silti tarkoita, että heitä täytyy kohdella silkkihansikkain niin kuin joitain sulttaaneja. Kyllä nyt tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, ettei ole järkeä, jos vanhemmat nukkuvat kaiken aikaa perheen yhteisessä olohuoneessa, jos näiden molempien poikien huoneet olisivat kuitenkin suurimman osan ajasta tyhjillään. Väitän, että jopa lapsi tämän ymmärtää, vaikka äitipuolia vihaava av-mamma ei.
Niin et sitten näe mitään eroa siinä, että ahtautuuko siihen pienempään asuntoon ydinperhe vai uusperhe...?
On meitä moneksi. Ei ihme, jos "vähän" huonosti voidaan, kun aikuinen ei tuon vertaa ymmärrä. Huhheijaa!
No siinä tapauksessa, jos huoneeseen ahtaudutaan oman täyssisaruksen eikä vieraan sisaruspuolen kanssa parina yönä viikossa, ei huoneen jakamiseen liittyvien olosuhteiden ja mahdollisten ongelmien luulisi juurikaan poikkeavan ydinperheen oloista. Joo, lapsia varmaan v*tuttaa sisaruspuolten ja äitipuolen olemassaolo, mutta metsään mennään, jos luullaan, että tuosta v*tutuksesta päästään lahjomalla ja paapomalla. Ja ei, oma huone ei ole paapomista sellaisissa oloissa, jos huoneita on kaikille tarpeeksi, mutta siinä tapauksessa on, jos kaksi asunnossa 24/7 asuvaa joutuu muuttamaan olohuoneeseen ja pitämään paria huonetta suurimman osan ajasta tyhjillään. Vain siksi, että nämä kaksi lasta muka musertuisivat kateuteen, jos joutuisivat nukkumaan samassa huoneessa oltuaan ensin suurimman osan viikosta toisaalla omissa huoneissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monella teistä entisistä erolapsista on ollut etäperheessä omat huoneet (jos sisaruksia useampia), siis etähuoltajan luona?
Kuinka monella teidän lukijoiden lapsista, jotka eroperheestä, on etävanhemman luona kokonaan oma huone, joka sitten on suurimman osan ajasta tyhjillään?
Luultavasti nuo pojat kuitenkin ovat mieluummin isän luona tuossa talossa kuin vaikka kolmiossa, jossa huonetta jakaa vielä kolmaskin veli.
Suurin osa kirjoittaa ihan kuin pojat asuisivat täysiaikaisesti isän luona. Hehän ovat siellä pari yötä viikossa ja pääosin elävät elämäänsä muualla. Tietenkin huoneet jaetaan sen mukaan, kuka vakituisesti talossa asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko noille nuoremmille pojille olla parempi olla kokoaikaisesti äidillään, ainakin sitten teini-iän lähestyessä?
Voisi olla hyvä ratkaisu, jos äidin luona vaan on tilaa. Mutta tulee kyllä varmaan todella tervetullut olo noille pojille aina kun tulevat isänsä luona kyläilemään. Ruokapöytään nyt toivottavasti edes mahtuvat siellä ap:nkin luona, vaikka asumaan eivät mahtuisikaan.
Sekö sen tervetulleen olon tekee, että on itsellä omat huoneet, tyhjinä enemmän kuin käytössä ja talon asukkaat ahtautuneina sitten niihin muihin huoneisiin? Ihan kuin oman huoneen puuttuminen etäkodissa olisi joku ihmisoikeusrikos. Kaikilla ei ole omaa huonetta edes ydinperheessä.
Ydin- ja uusperhe on ihan eria asia. Ja sitä suuremmalla syyllä olisi hyvä olla joku oma paikka siellä etäkodissakin, jos siellä ei edes olla kovin paljoa. Että tuntisi, että tämä on myös hänen kotinsa. Muuten tullaan vaan kyläilemään toisten kotona.
Joku oma paikka = oma huone?
Veljen kanssa jaettu huone omalla sängyllä, ja tavaroilla = ei oma paikka?
Suhteellisuudentajua... mitenköhän suurin osa maailman ihmisistä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.
Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.
Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.
Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?
Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.
Parisuhteen jatkuminen voi olla kiinni myös siitä, että talossa ei ole yhtään lapsivapaata vyöhykettä mihin jompi kumpi vanhemmista voi välillä vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Huonejaossa etusijalla ovat 24/7/52 talossa asuvat.
Vai oliskohan syytä laittaa etusijalle he, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuohon asumiseensa. Ap ostakoon miehen kanssa isomman asunnon jos oman huoneen haluaa.
Uusperheissä lapset voivat aika pitkälle vaikuttaa omaan asumiseen tietyn ikäisinä. Joten turha argumentti.
Jaa kuinka niin? Nykin ap ilmoitti ettei vanhemmat olohuoneeseen ole vaihtoehto vaikka se tarkoittaa sitä, että kaksi lasta joutuvat jakamaan huoneen. Kysyttiinkö lapsilta edes ja mitäs jos he haluavat omat huoneet? Muutaman vuoden päästä ainakin haluavat.
Voivat päättää asuvatko isän vai äidin luona ja kuinka paljon tapaavat.
Niin niin, että lukekoot rivien välistä sitten että minne ovat tervetulleita ja minne ei. Hieno idea!
Mistä sinä jonkun idean poimit? Tuohan on vaan fakta. Jos isän luona on niiiin kamalaa, ei sinne enää tietyssä iässä tarvitse mennä (ellei äiti pakota)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus nuo exät tekee uuden puolison elämästä helvettiä. Kun aikuiset on sodassa, lapsipuoltenkin kanssa on hankalaa.
Monesti olisi ehkä järkevää, että lapset ei seilaisi kahden kodin välillä.
Kannustan tekemään yhteisen lapsen. Silloin viimeistään ex ymmärtää suhteen vakavuuden. Ja ymmärtää, että uusi lapsikin tarvitsee tilaa. Ehkä sitten vasta tajuaa, että poikien on parempi olla kokoviikot äidillään.
Ei tätä sivustakatsoja voi mitenkään tajuta. Tolkuton härvellys koko keskustelu. Keskeisintä lienee se, että asunnon aikuiset tekevät päätökset.
Se on valitettavaa, mutta lapsen vanhempana et voi vaikuttaa siihen, millaisissa oloissa lapsesi on toisen vanhemman tarjoamassa kodissa niin kauan kuin se täyttää lastensuojelulliset ja rikosoikeudelliset raamit.
Toivottavasti pikkupojat ovat kuitenkin isän luona siksi, että haluavat puolin ja toisin viettää aikaa keskenään eikä siksi, että äiti on sanellut aikataulun näin. Tuohan on aika erikoista, että ollaan 2-3 pv/ vko. Kuulostaa melkein viikonlopuilta, mutta kuka ihme haluaisi antaa lapsensa joka viikonlopuksi toisaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella teistä entisistä erolapsista on ollut etäperheessä omat huoneet (jos sisaruksia useampia), siis etähuoltajan luona?
Kuinka monella teidän lukijoiden lapsista, jotka eroperheestä, on etävanhemman luona kokonaan oma huone, joka sitten on suurimman osan ajasta tyhjillään?
Olen ydinperheen lapsi, ei meillä ollut omia huoneita. Ainoa oma huone minulla on ollut 20-24-vuotiaana kun asuin omillani ennen mieheni tapaamista.
Jos minä ja mieheni eroaisimme, joutuisin pienituloisena laittamaan asunnon jossa 7v tyttö ja 11v poika jakaisivat yhteisen makkarin.
Minä olen asunut äidin kanssa kaksiossa. Koska olin ainoa lapsi, sain makuuhuoneen itselleni. Muutenhan se olisi pitänyt automaattisesti jakaa.
309 ent äitipuoli ja nyk. lähiäiti vielä kommentoi.
10-11 vuotiaiden poikien kanssa pitää PUHUA tästä asiasta. Sen ikäinen tajuaa jo tosi paljon.
Minusta oli tosi viisaasti sanottu tuolla yhdellä komentoijalla, että lapset ymmärtävät että uusi vaimo osti puolet talosta jotta se voitaisiin pitää. Muuten se olisi pitänyt myydä vieraalle ja pojilla ei olisi edes mahdollisuutta KÄYDÄ vanhassa kodissa, vaan se olisi kokonaan menetetty. Heillä varmasti kuitenkin liittyy kotiin ja alueeseen tunnearvoa, kavereita, muistoja. Eikö tästä keskusteltu lasten kanssa kun näitä asioita järjestettiin?? Kyllä minä oman 11-vuotiaani kanssa keskustelin että nyt yritän sitä, että voisin ostaa meidän kodin kokonaan. Sanoin että sitten on vähän vähemmän rahaa käytössä matkusteluun ym, mutta asia puhuttiin ja helpotus oli valtava kun kaikki järjestyi.
Lapset ymmärtävät valtavasti enemmän kuin sitä aikuinen aina tuleekaan ajatelleeksi. Ja heitä pitäisi arvostaa sen verran että rehellisesti puhuu heidän kanssaan heitä ja perhettä koskevista asioista.
Toivottavasti ap:n kohdalla miehen ero ei ole aivan kovin tuore, eikä johtunut tästä nykyisestä vaimosta... silloin asioihin liittyy paljon muutakin kuin päälle näyttää, ja ihmiset ovat ruvella, vereslihalla ja katkeria. Mistään on vaikea puhua järkevästi kenenkään kanssa. Eron jälkeen pitäisi kyllä ensin antaa pölyn laskeutua.
12 neliötä vanhemmille, 8 neliötä 16 vlle, 9 neliöisiin molempiin kerrossängyt. Toinen on tytön huone ja toinen poikien.
Tytön huoneen yläsänky (tai ala) on poikien, eli kun tyttö ei ole paikalla, pojilla on omat huoneet. Huoneessa kannattanee olla myös selvästi omat hyllyt, laatikot omille tavaroille. Liikuteltavat ratkaisutkin voisivat toimia. Tytön tavarat siirtyvät vanhempien huoneen vaatehuoneeseen, kun hän on isäviikolla.
Ohiksena kommentoin, että 2 päivää viikossa on kompromissi kun ei haluta viikko-viikko systeemiä, mutta joka toinen viikonloppu isän kanssa kuulostaa liian vähältä. 2 päivää viikossa ei tietenkään kokonaan voi osua viikonloppuun. Tuloksena 4 pv/kk sijasta 8 pv/kk mutta ei kuitenkaan 15 pv/kk. Tätä kun joku ihmetteli.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella teistä entisistä erolapsista on ollut etäperheessä omat huoneet (jos sisaruksia useampia), siis etähuoltajan luona?
Kuinka monella teidän lukijoiden lapsista, jotka eroperheestä, on etävanhemman luona kokonaan oma huone, joka sitten on suurimman osan ajasta tyhjillään?
Hyvä kysymys, joka toivottavasti suhteuttaa näiden kiihkeimpien lähiäitien tai ydinperheäitien tai entisten erolasten suhtautumista asiaan.
Omat tyttäreni muuttivat kanssani eron jälkeen, ensin yksi ja sitten toinen. Isänsä luona menettivät huoneensa, joutuivat jakamaan yhdessä huoneen joka toinen viikonloppu. Olivat teini-iässä.
Nykyisen puolisoni aikuiset lapset ovat eronneet hekin jo. Pojan 10- ja 13-vuotiaat tyttäret jakavat yhteisen huoneen ollessaan isänsä luona joka toinen viikonloppu ja lomilla. Tyttären 7- ja 9-vuotiaat tyttäret jakavat keskenään huoneen isänsä luona; sama huone toimii isän luona myös yleisenä vierashuoneena. 5-vuotiaalla pojalla saa olla oma huone. Nuo kolme tyttären lasta ovat isällään noin kolme vrk viikossa keskimäärin.
Ystävättären uusperheessä käy joka toinen viikonloppu hänen miehensä neljävuotias poika. Tämä nukkuu sohvalla takkahuoneessa.
Eli joo, enempi vähempi sitä harrastetaan että etävanhemman luona olisi roimasti tilaa jota pyhitettäisiin vain sitä lasta varten joka on vähemmän aikaa luona.
Eli harvemmi
Sekö sen tervetulleen olon tekee, että on itsellä omat huoneet, tyhjinä enemmän kuin käytössä ja talon asukkaat ahtautuneina sitten niihin muihin huoneisiin? Ihan kuin oman huoneen puuttuminen etäkodissa olisi joku ihmisoikeusrikos. Kaikilla ei ole omaa huonetta edes ydinperheessä.