Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?
30.03.2016 |
Kaksi aikuista, vakituisesti talossa asuva 16-v poika, 2-3 päivää viikossa asuvat 10- ja 11-v pojat sekä vuoroviikoin asuva 8-v tyttö. Käytettävissä 12 m2, kaksi 9 m2 ja 8 m2 huoneet. Miten jakaisitte ne? Isompi asunto tai vanhemmat olkkariin eivät ole vaihtoehtoja.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kannustaa tuota 16-v muuttamaan mahdollisimman pian omilleen. Minä en jaksaisi noin monta uutta kersaa kerrallaan. Järkevintä olisi, että lapset asuisivat pysyvästi äidillään ja kävisivät teillä vain kylässä. Nykyään noista uusperheasumisita tehdään hirveän kuluttavia uudelle puolisolle.
Olet mennyt miehesi kanssa yhteen. Pidä puolesi ja panosta suhteeseenne. Mitä vähemmän ex suhteen lapsia jaloissa pyörimässä, sitä paremmin omassa suhteessanne menee. Yhteinen vauva lujittaisi suhdettanne entisestään. 549Tämä kuulostaa julmalta, mutta on vain niin totta.
Ja ap:n lapsi voisi myös muuttaa pysyvästi isälleen, kun sieltä tilaa ja joustoa löytyy. Olisi taas yksi lapsi vähemmän pyörimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pitäisi olla omat huoneet veljeksille, jotka eivät edes asu siellä vakituisesti? Ja miten te kasvatatte kakaranne, jos noin pienellä ikäerolla olevat ei pysty olemaan samassa tilassa toisen kanssa edes paria yötä viikossa?! Hullujako ne on, jos riitelevät ja hakkaavat seiniä koko ajan? Eikä ton ikäisillä mitään murrosikää vielä ole, ja sitten kun on niin voivat pidätellä sen pari yötä ja runkata sitten äidillään ollessaan! Miten noi onnettomat pojat voi sitten käydä rippileirin? Ainakin täällä se kesti 10 vrk ja pojat oli 3 hengen huoneissa plus isonen. Ja entäs armeija? Ainakin puoli vuotta 10 hengen tuvassa, jopa pari-kolme viikkoa kerrallaan. Tai opiskelu: mun poika on asuntolassa, jossa on neljän hengen solut ja kaksi nukkuu aina samassa makarissa. Kyllä taas on niin uskomattomia vanhempia että oikein hämmästyttää. Opettakaa ne kakaranne jakamaan jotain, ei maailma pyöri heidän ympärillään!!
Vierailija kirjoitti:
Ketkä lapset ovat sisaruksia? Sisarpuolet eivät halua välttämättä olla toistensa kanssa samassa huoneessa.
Tai sitten ne sisarpuolet juuri viihtyvät paremmin kuin biologiset sisarukset. Se on niin persoonakohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Ketkä lapset ovat sisaruksia? Sisarpuolet eivät halua välttämättä olla toistensa kanssa samassa huoneessa.
10-v ja 11-v yhteinen isä ja äiti, isällä myös 16-v eri naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitäisi olla omat huoneet veljeksille, jotka eivät edes asu siellä vakituisesti? Ja miten te kasvatatte kakaranne, jos noin pienellä ikäerolla olevat ei pysty olemaan samassa tilassa toisen kanssa edes paria yötä viikossa?! Hullujako ne on, jos riitelevät ja hakkaavat seiniä koko ajan? Eikä ton ikäisillä mitään murrosikää vielä ole, ja sitten kun on niin voivat pidätellä sen pari yötä ja runkata sitten äidillään ollessaan! Miten noi onnettomat pojat voi sitten käydä rippileirin? Ainakin täällä se kesti 10 vrk ja pojat oli 3 hengen huoneissa plus isonen. Ja entäs armeija? Ainakin puoli vuotta 10 hengen tuvassa, jopa pari-kolme viikkoa kerrallaan. Tai opiskelu: mun poika on asuntolassa, jossa on neljän hengen solut ja kaksi nukkuu aina samassa makarissa. Kyllä taas on niin uskomattomia vanhempia että oikein hämmästyttää. Opettakaa ne kakaranne jakamaan jotain, ei maailma pyöri heidän ympärillään!!
Varmaan olisi vähän toinen ääni kellossa, jos aloittaja olisi valittanut kuinka exä ja uusi naisensa riistää pojilta omat huoneet ja pakottaa samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat muutenkin paljon tilaa kasvaa ja olla ihan omassa rauhassa. Tehdä omia juttuja, kuunnella omaa musiikkia, rentoutua ihan yksin. Ei se oma huone tietenkään ole eristäytymistä tms varten, mutta minulle on ihan perusedellytys että jokaisella lapsella on oma huone, johon muilla lapsilla tai aikuisilla ei ole luvatta menemistä. Siellä saa olla omat tavarat, omat jutut. Väliseinä tms harvoin korvaa sellaista ihan suljettua omaa tilaa jossa ei toisen mölyt kuulu eikä toinen ole ihan siinä vieressä.
Olen työskennellyt nyt viisi vuotta kesäisin nuorten kesäleireillä, ikähaarukka on noin 10-16v. Leiriläiset majoitetaan aina joko ihan parhaan kaverin kanssa tai yksin. Kesäleirit ovat kuitenkin pääpiirteiltään rankkoja, ollaan jatkuvasti toisten kanssa tekemisissä. Silloin sitä tarvitsee kaiken mahdollisen ajan olla ihan omassa rauhassa ja levätä. Hengähtää.
Uusioperhekuvio on vielä isompi mullistus kuin kesäleiri. Silloin tarvitsee vielä enemmän tilaa omille ajatuksille ja aikaa olla yksin. Ihan sama, vaikka olisi kuinka tuttu henkilö samassa huoneessa. Silti.
Mitenköhän ihmeessä noi pärjää sit armeijassa? Siellä ei ihan yksiöitä taida olla tarjolla, ja aikakin on vähintään sen puoli vuotta. Mahtaa olla järkytys näille omissa huoneissaan kasvaneille pikkupomoille.
? kirjoitti:
12m2 - aikuiset
9m2 - 16v poika
9m2 - 10v ja 11v pojat
8m2 - 8v tyttöTai jotain vastaavaa.
Antaisin isomman huoneen 16-vuotiaalle pojalle. Jos hän on koko ikänsä asunut äitinsä luona ja nyt muuttaa teille, hän varmaan viihtyy paljon omassa huoneessaan ja tarvitsee tilaa "hengittää".
Vanhemmat käyvät huoneessa vain nukkumassa, eivätkä vietä vapaa-aikaansa siellä eli minusta teille riittää 9m2 tai 8m2 huone, riippuen huoneen mallista ja siitä, että parisänky mahtuu sinne.
Jos 10- ja 11-vuotiaat pojat ovat vain pari päivää viikossa teillä, heille riittää pienin huone. Panostakaa sisustuksen, hankkikaa pojille kerrossängyt tai vaikka parvisängyt, jos vain mahtuu, sinne alle työpöydät, pikkusohva ym. Jos huoneesta tehdään mielenkiintoinen ja viihtyisä varmasti loppuu narinat.
Nuorin tyttö voisi saada hyvin 9m2 huoneen, kun hän viettää kanssanne joka toisen viikon eli määrällisesti enemmän, mitä nämä 10- ja 11-vuotiaat pojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitäisi olla omat huoneet veljeksille, jotka eivät edes asu siellä vakituisesti? Ja miten te kasvatatte kakaranne, jos noin pienellä ikäerolla olevat ei pysty olemaan samassa tilassa toisen kanssa edes paria yötä viikossa?! Hullujako ne on, jos riitelevät ja hakkaavat seiniä koko ajan? Eikä ton ikäisillä mitään murrosikää vielä ole, ja sitten kun on niin voivat pidätellä sen pari yötä ja runkata sitten äidillään ollessaan! Miten noi onnettomat pojat voi sitten käydä rippileirin? Ainakin täällä se kesti 10 vrk ja pojat oli 3 hengen huoneissa plus isonen. Ja entäs armeija? Ainakin puoli vuotta 10 hengen tuvassa, jopa pari-kolme viikkoa kerrallaan. Tai opiskelu: mun poika on asuntolassa, jossa on neljän hengen solut ja kaksi nukkuu aina samassa makarissa. Kyllä taas on niin uskomattomia vanhempia että oikein hämmästyttää. Opettakaa ne kakaranne jakamaan jotain, ei maailma pyöri heidän ympärillään!!
Varmaan olisi vähän toinen ääni kellossa, jos aloittaja olisi valittanut kuinka exä ja uusi naisensa riistää pojilta omat huoneet ja pakottaa samaan.
Miten niin olisi toinen ääni kellossa? Tuon ikäiset veljekset voi olla samassa huoneessa aivan hyvin, oli nyt kuka tahansa sitä huonetta "riistämässä". Noillahan on äidillään omat huoneet, kai ne nyt pari yötä kestää olla samassakin. Ja ehkä jopa haluavatkin, se exähän siellä vinkuu niistä omista huoneista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitäisi olla omat huoneet veljeksille, jotka eivät edes asu siellä vakituisesti? Ja miten te kasvatatte kakaranne, jos noin pienellä ikäerolla olevat ei pysty olemaan samassa tilassa toisen kanssa edes paria yötä viikossa?! Hullujako ne on, jos riitelevät ja hakkaavat seiniä koko ajan? Eikä ton ikäisillä mitään murrosikää vielä ole, ja sitten kun on niin voivat pidätellä sen pari yötä ja runkata sitten äidillään ollessaan! Miten noi onnettomat pojat voi sitten käydä rippileirin? Ainakin täällä se kesti 10 vrk ja pojat oli 3 hengen huoneissa plus isonen. Ja entäs armeija? Ainakin puoli vuotta 10 hengen tuvassa, jopa pari-kolme viikkoa kerrallaan. Tai opiskelu: mun poika on asuntolassa, jossa on neljän hengen solut ja kaksi nukkuu aina samassa makarissa. Kyllä taas on niin uskomattomia vanhempia että oikein hämmästyttää. Opettakaa ne kakaranne jakamaan jotain, ei maailma pyöri heidän ympärillään!!
Varmaan olisi vähän toinen ääni kellossa, jos aloittaja olisi valittanut kuinka exä ja uusi naisensa riistää pojilta omat huoneet ja pakottaa samaan.
Miten niin olisi toinen ääni kellossa? Tuon ikäiset veljekset voi olla samassa huoneessa aivan hyvin, oli nyt kuka tahansa sitä huonetta "riistämässä". Noillahan on äidillään omat huoneet, kai ne nyt pari yötä kestää olla samassakin. Ja ehkä jopa haluavatkin, se exähän siellä vinkuu niistä omista huoneista.
Tarkoitin sitä tyypillistä av-tapaa, että aloittajaa syyllistetään ihan asiasta riippumatta ja yritetään todistella, että se vastapuoli on oikeassa ja aloittaja väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivuhuomautuksena: olen yh ja asun lasten kanssa onakotitalossa. En muuta miesystäväni kanssa yhteen, koska ei tarvitse. Usein nämä yhteenmuutot tapahtuvat taloudellisista syistä. Minun neuvoni olisi: älkää muuttako yhteen, mutta ehkä se on jo liian myöhäistä.
Siis mikä tässä on ongelma? Jos mietitään oikeudenmukaisuuden kannalta, niin ap osti puolet asunnosta, jota mies ei olisi muuten pystynyt pitämään. Näin ollen ap:lla voisi ajatella olevan kaksi makkaria hallussa ja miehellä kaksi. Ap on valmis jakamaan oman makkarinsa miehen kanssa ja toinen hänen tytölleen. Miehen kolme poikaa saavat sitten sulloutua kahteen makkariin. Sopikoon lapset keskenään, miten jakautuvat.
Enkä ymmärrä tätä selittelyä siitä, että ap:n pitäisi tunkea tyttärensä vaatehuoneeseen tai nukkua itse olkkarissa. Eihän ap ole mikään tunkeutuja vaan asunnon omistaja. Ap:lla on vaan yksi lapsi, eikä lisämuuttava ole ap:n vaan miehen lapsi, niiden kahden veljeksen isoveli! Luulisi 10- ja 11 -vuotiaiden olevan iloisia, että isoveli muuttaa iskälle ja näkevät useammin. Tottakai veljekset sen tajuaa, että kuvio muuttui nyt, kun yksi muuttaa lisää ja voitollehan he jäävät,kun saavat veljensä lähelle.
Toinen vaihtoehto on, että toteatte lapsille, että tässä olis nyt kolme makkaria ja neuvotellaan niiden jako. Sitten ohjaat keskustelua ja annat lasten itse päätyä ainoaan järkevään ratkaisuun eli nämä kaksi (10 ja 11) jakavat huoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tarvitsevat muutenkin paljon tilaa kasvaa ja olla ihan omassa rauhassa. Tehdä omia juttuja, kuunnella omaa musiikkia, rentoutua ihan yksin. Ei se oma huone tietenkään ole eristäytymistä tms varten, mutta minulle on ihan perusedellytys että jokaisella lapsella on oma huone, johon muilla lapsilla tai aikuisilla ei ole luvatta menemistä. Siellä saa olla omat tavarat, omat jutut. Väliseinä tms harvoin korvaa sellaista ihan suljettua omaa tilaa jossa ei toisen mölyt kuulu eikä toinen ole ihan siinä vieressä.
Olen työskennellyt nyt viisi vuotta kesäisin nuorten kesäleireillä, ikähaarukka on noin 10-16v. Leiriläiset majoitetaan aina joko ihan parhaan kaverin kanssa tai yksin. Kesäleirit ovat kuitenkin pääpiirteiltään rankkoja, ollaan jatkuvasti toisten kanssa tekemisissä. Silloin sitä tarvitsee kaiken mahdollisen ajan olla ihan omassa rauhassa ja levätä. Hengähtää.
Uusioperhekuvio on vielä isompi mullistus kuin kesäleiri. Silloin tarvitsee vielä enemmän tilaa omille ajatuksille ja aikaa olla yksin. Ihan sama, vaikka olisi kuinka tuttu henkilö samassa huoneessa. Silti.Mitenköhän ihmeessä noi pärjää sit armeijassa? Siellä ei ihan yksiöitä taida olla tarjolla, ja aikakin on vähintään sen puoli vuotta. Mahtaa olla järkytys näille omissa huoneissaan kasvaneille pikkupomoille.
Itse asiassa se omissa huoneissaan kasvaneiden pikkupomojen sukupolvi on jo kolme-neljäkymppisiä. Pienimmät ikäluokat syntyivät 1970- ja 80-luvuilla. Tuossa porukassa oli enemmän ainokaisia kuin nykylapsissa, ja suurille ikäluokille oli tärkeää hemmotella lapsiaan hyvillä puitteilla, kun olivat itse asuneet lapsuutensa sisaruslauman keskellä ahtaasti.
Ihan hyvin tuo ikäpolvi näyttää armeijasta selviytyneen, mutta parisuhteissaan näistä monilla tuntuu olevan haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tässä on ongelma? Jos mietitään oikeudenmukaisuuden kannalta, niin ap osti puolet asunnosta, jota mies ei olisi muuten pystynyt pitämään. Näin ollen ap:lla voisi ajatella olevan kaksi makkaria hallussa ja miehellä kaksi. Ap on valmis jakamaan oman makkarinsa miehen kanssa ja toinen hänen tytölleen. Miehen kolme poikaa saavat sitten sulloutua kahteen makkariin. Sopikoon lapset keskenään, miten jakautuvat.
Enkä ymmärrä tätä selittelyä siitä, että ap:n pitäisi tunkea tyttärensä vaatehuoneeseen tai nukkua itse olkkarissa. Eihän ap ole mikään tunkeutuja vaan asunnon omistaja. Ap:lla on vaan yksi lapsi, eikä lisämuuttava ole ap:n vaan miehen lapsi, niiden kahden veljeksen isoveli! Luulisi 10- ja 11 -vuotiaiden olevan iloisia, että isoveli muuttaa iskälle ja näkevät useammin. Tottakai veljekset sen tajuaa, että kuvio muuttui nyt, kun yksi muuttaa lisää ja voitollehan he jäävät,kun saavat veljensä lähelle.
Toinen vaihtoehto on, että toteatte lapsille, että tässä olis nyt kolme makkaria ja neuvotellaan niiden jako. Sitten ohjaat keskustelua ja annat lasten itse päätyä ainoaan järkevään ratkaisuun eli nämä kaksi (10 ja 11) jakavat huoneen.
Tuli mieleen pari pointtia.
1) Outoa, miten moni ajattelee, että ap omistaa lapsineen nyt kaksi huonetta ja mies lapsineen kaksi. Kuulostaa joltakin kämppisjärjestelyltä, jääkaapissa omat hyllyt ja vessassa omat paperit... Ja siinä pitäisi uusioperheen koettaa hitsautua yhteen. Yleensähän tällä palstalla ollaan sitä mieltä että perheessä on jokainen killinki yhteistä, siksi vähän ihmetyttää.
2) Ehkä vähän sinisilmäistä ajatella, että pojat hihkuvat riemusta päästessään näkemään toisiaan enemmän. Velipuolien välillä voi olla aika isojakin jännitteitä. Minun mielestäni kertoo paljon tilanteesta, että 16-vuotias poika tahtoo just nyt muuttaa isänsä luo, kun isän uusioperhe numero yksi on mennyt päreiksi. Kuulostaa melkoiselta miinakentältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää ny muutama rakkauslapsi lisää...ja ero
..ja uusi show...
Itse tekisin niin, että 16v saa oman huoneen. Hänelle pienemmistä huoneista se joka on kaikkein rauhallisin/kauimpana muista makuuhuoneista. Hän on kuitenkin lapsista ainoa, joka asuu kokonaan/lähes kokonaan tässä kodissa.
Vanhemmille toinen makuuhuone. Mahdollisesti joku pienemmistä huoneista.
Kolmanteen huoneeseen tytölle parvisänky ja sopimus, että parvisänky ja sen alla oleva tila on hänen henkilökohtaista tilaansa, jonne muilla ei ole asiaa. Loppuhuone sisustetaan "harrastushuoneeksi" eli joitakin nuorten suosimia toimintoja sinne (esim. telkkari ja sohva/säkkituolit tms. joista on kiva katsoa elokuvia.
Neljänteen huoneeseen (mahdollisesti isoin huone). Pojille parvisängyt ja sopimus, että sänky ja sen alla oleva tila on henkilökohtaista tilaa. Loppuhuone sisustetaan sitten "harrastuskäyttöön"
Ideana on, että kaikki paikalla olevat perheenjäsenet saavat päiväsaikaan käyttää 3 ja 4 huonetta, kunhan kunnioittavat "parvisänkyjen luomaa omaa tilaa". Näin esim. jos molemmilla pojilla on kaverit käymässä toinen voi touhuta oman kaverinsa kanssa 3 huoneessa. Tai tyttö voi käydä pelaamassa "pleikkaria" 4 huoneessa ilman mitään seremoniallista lupaa menneä "veljien huoneeseen" ja puolet kodista ei ole tyhjillään silloin kun 3 nuorinta lasta on toisessa kodissaan. Jos vanhemmat ottavat isoimman huoneen, niin silloin sinnekkin voi sijoittaa jonkun "harrastuspisteen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?
Nukkuisitko itse olohuoneessa? Ehdin nauttia siitä ylellisyydestä aivan riittävästi, kun asuimme tytön kanssa kahdestaan. Haluamme myös pitää olohuoneen koko perheen yhteisenä tilana.
ap
Minä voisin ja itse asiassa meillä on nytkin meidän vanhempien sänky olohuoneessa. Ollaan siis uusperhe, johon kuuluu kolme lasta. Vanhin on edellisestä suhteestani ja kaksi nuorempaa on miehen kanssa yhteisiä. Asutaan kolmiossa, jossa toinen makkareista on sellainen koirankoppi että sinne mahtuu juuri ja juuri parisänky.
Tällä hetkellä kaksi vanhinta (tyttö 6v. ja poika 10v.) jakavat tuon isomman makkarin. Ihan omasta tahdostaan. Nuorimmaisella (ihan vauva vielä) on tuo pienin makkari. Oltaisiin joka tapauksessa ehdottu vanhimmille yhteistä huonetta ainakin siksi aikaa kun nuorin on vauvaiässä koska talossa on lähes aina jotain hälinää (esim. lasten kavereita ovat täällä jne.) joten vauvalla on sitten oma soppi, jossa saa nukkua rauhassa päivällä. Noh, ei tarvinnut ehdottaa kun lapset itse pyysivät että pääsisivätkö samaan huoneeseen (aiemmin pienempi makkari oli tytön käytössä koska hänellä on vähemmän tavaraa kuin pojalla).
Tiedän, että jossakin vaiheessa he eivät halua enää olla samassa huoneessa, jolloin poika todennäköisesti siirtyy pikkumakkariin ja nuorin siskonsa kanssa isompaan huoneeseen. Jos nämä huonejärjestelyt tuottavat närää niin ollaan kyllä miehen kanssa valmiita suunnittelemaan myös isomman asunnon ostoa. Ei tässä tietenkään rahassa kylvetä mutta onneksi tällä suunnalla asuntojen hinnat eivät ole päätähuimaavia.
Oikeastaan emme edes koe miehen kanssa tarvetta omalle makkarille. Omaa rauhaa saamme sitten kun lapset nukkuvat eli käytännössä oma makkari olisi vain yhden huoneen haaskausta.
Onko teillä olohuoneessa nukkuvilla vanhemmilla ollenkaan seksielämää? Jos talossa on jo sanotaan vaikka yli 12-vuotiaita? Joojoo, tiedetään, onhan suihkut ja saunat ja ruokatunnit keksitty, mutta ettekö pidemmän päälle kaipaa ihan pitkän kaavan mukaista seksiä omassa sängyssä ilman kiinnijäämisen pelkoa?
Meillä ainakin rampataan vessassa yms pitkälle puoleen yöhön ainakin, ja vaikka kuvittelisi kaikkien nukkuvan, ei itselle tulisi mieleenikään ryhtyä hommiin olohuoneen sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä olohuoneessa nukkuvilla vanhemmilla ollenkaan seksielämää? Jos talossa on jo sanotaan vaikka yli 12-vuotiaita? Joojoo, tiedetään, onhan suihkut ja saunat ja ruokatunnit keksitty, mutta ettekö pidemmän päälle kaipaa ihan pitkän kaavan mukaista seksiä omassa sängyssä ilman kiinnijäämisen pelkoa?
Meillä ainakin rampataan vessassa yms pitkälle puoleen yöhön ainakin, ja vaikka kuvittelisi kaikkien nukkuvan, ei itselle tulisi mieleenikään ryhtyä hommiin olohuoneen sohvalla.
Meillä ei ole yli 12-vuotiasta, vasta 7-vuotias lapsi mutta muutama kohta tekstistäsi kiinnitti huomion.
Tietenkin makkari helpottaa asioita, varsinkaan vanhemmat lapset tuskin sinne änkeävät jos ovi on kiinni illalla/yöllä. Mutta ei sitä olkkarissa nukkuvien sentään sohvalla tarvitse hommailla. Meilläkin on parisänky, se on sijoitettu verhoseinäkkeen taakse niin, ettei suoraa näköyhteyttä olkkarin oviaukolta ole. Olen myös nähnyt, että monilla on ihan oikea ovi myös olkkarissa, miksi sitä ei voisi käyttää? Meillä ei sellaista hienoutta valitettavasti tupakeittiön takia kyllä ole. Makkarista huolimatta ei voi ääntelehtiä yhtään enempää, ovi ei eristä ääniä. Lasten kanssa voi myös sopia, ettei olkkariin tulla enää esim klo 22 jälkeen, se on silloin vanhempien huone, tai pitää koputtaa oveen tms. Kiinnijäämisen pelko ei ole yhtään sen suurempi tai pienempi siellä olkkarin oven takana kuin makkarin oven takana.
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautuksena: olen yh ja asun lasten kanssa onakotitalossa. En muuta miesystäväni kanssa yhteen, koska ei tarvitse. Usein nämä yhteenmuutot tapahtuvat taloudellisista syistä. Minun neuvoni olisi: älkää muuttako yhteen, mutta ehkä se on jo liian myöhäistä.
Minä muutin miehen kanssa yhteen, mutta rahallisesti menetän tässä. Jouduimme vuokraamaan niin ison asunnon, että tämä maksaa 2000 e/kk. Pidimme kaikista tärkeimpänä sitä, että uusperheessä pitää jokaisella olla oma soppi ja oma rauha, jotta tämä toimii. Meillä siis teini-ikäisiä kaikki.
Ja hyvin on toiminut.
Kyllä siitä voi selvitä hengissä ja jopa ihan täyspäisenä. Ja hyvässä tapauksessa se on jopa ihan hyvä kokemus. Toki voi mennä myös metsään ja pahasti.