Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä olohuoneessa nukkuvilla vanhemmilla ollenkaan seksielämää? Jos talossa on jo sanotaan vaikka yli 12-vuotiaita? Joojoo, tiedetään, onhan suihkut ja saunat ja ruokatunnit keksitty, mutta ettekö pidemmän päälle kaipaa ihan pitkän kaavan mukaista seksiä omassa sängyssä ilman kiinnijäämisen pelkoa?

Meillä ainakin rampataan vessassa yms pitkälle puoleen yöhön ainakin, ja vaikka kuvittelisi kaikkien nukkuvan, ei itselle tulisi mieleenikään ryhtyä hommiin olohuoneen sohvalla.

Meillä ei ole yli 12-vuotiasta, vasta 7-vuotias lapsi mutta muutama kohta tekstistäsi kiinnitti huomion.

Tietenkin makkari helpottaa asioita, varsinkaan vanhemmat lapset tuskin sinne änkeävät jos ovi on kiinni illalla/yöllä. Mutta ei sitä olkkarissa nukkuvien sentään sohvalla tarvitse hommailla. Meilläkin on parisänky, se on sijoitettu verhoseinäkkeen taakse niin, ettei suoraa näköyhteyttä olkkarin oviaukolta ole. Olen myös nähnyt, että monilla on ihan oikea ovi myös olkkarissa, miksi sitä ei voisi käyttää? Meillä ei sellaista hienoutta valitettavasti tupakeittiön takia kyllä ole. Makkarista huolimatta ei voi ääntelehtiä yhtään enempää, ovi ei eristä ääniä. Lasten kanssa voi myös sopia, ettei olkkariin tulla enää esim klo 22 jälkeen, se on silloin vanhempien huone, tai pitää koputtaa oveen tms. Kiinnijäämisen pelko ei ole yhtään sen suurempi tai pienempi siellä olkkarin oven takana kuin makkarin oven takana.

Heh, meillä olkkari on läpikulkutila, jonne kaikkien makkareiden ovet johtavat. Olisipa hienoa todeta lapsille, ettei klo 10 jälkeen saa mennä vessaan ilman lupaa. Eli talon pohja vaikuttaa tässä paljon.

Chariwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?

Nukkuisitko itse olohuoneessa? Ehdin nauttia siitä ylellisyydestä aivan riittävästi, kun asuimme tytön kanssa kahdestaan. Haluamme myös pitää olohuoneen koko perheen yhteisenä tilana.

ap

Minä voisin ja itse asiassa meillä on nytkin meidän vanhempien sänky olohuoneessa. Ollaan siis uusperhe, johon kuuluu kolme lasta. Vanhin on edellisestä suhteestani ja kaksi nuorempaa on miehen kanssa yhteisiä.  Asutaan kolmiossa, jossa toinen makkareista on sellainen koirankoppi että sinne mahtuu juuri ja juuri parisänky.

Tällä hetkellä kaksi vanhinta (tyttö 6v. ja poika 10v.) jakavat tuon isomman makkarin. Ihan omasta tahdostaan. Nuorimmaisella (ihan vauva vielä) on tuo pienin makkari. Oltaisiin joka tapauksessa ehdottu vanhimmille yhteistä huonetta ainakin siksi aikaa kun nuorin on vauvaiässä koska talossa on lähes aina jotain  hälinää (esim. lasten kavereita ovat täällä jne.)  joten vauvalla on sitten oma soppi, jossa saa nukkua rauhassa päivällä. Noh, ei tarvinnut ehdottaa kun lapset itse pyysivät että pääsisivätkö samaan huoneeseen (aiemmin pienempi makkari oli tytön käytössä koska hänellä on vähemmän tavaraa kuin pojalla).

Tiedän, että jossakin vaiheessa he eivät halua enää olla samassa huoneessa, jolloin poika todennäköisesti siirtyy pikkumakkariin ja nuorin siskonsa kanssa isompaan huoneeseen. Jos nämä huonejärjestelyt tuottavat närää niin ollaan kyllä miehen kanssa valmiita suunnittelemaan myös isomman asunnon ostoa. Ei tässä tietenkään rahassa kylvetä mutta onneksi tällä suunnalla asuntojen hinnat eivät ole päätähuimaavia.

Oikeastaan emme edes koe miehen kanssa tarvetta omalle makkarille. Omaa rauhaa saamme sitten kun lapset nukkuvat eli käytännössä oma makkari olisi vain yhden huoneen haaskausta.

Tämä ei ole verrannollinen. Teillä pitäisi olla yksi huone enemmän ja sitten voitaisiin keskustella nukutteko olohuoneessa vai jakavatko jotkut lapsista huoneen keskenään.

Nykyään laitetaan aivan liikaa painoarvoa "omalle tilalle" ja "omalle rauhalle". Sitten jokaan eristäytyy sinne omaan tilaan ja rauhaan. Ja perheet voivat pahoin.

Rakennusalalla trendi alkaa olla, että ei rakennetakaan pieniä koppeja vaan isoja monikäyttötiloja, joista voi vaikka jakaa kevytseinillä tai verhoilla osioita tarvittaessa. Kannustetaan yhteisöllisyyteen, ei yksityisyyteen.

Mielestäni jokaisella tulee olla talossa oma paikka, vaikkapa parvisänky ja sen alla oma pöytä/lipasto/whatever, mutta oma huone ei pääsääntöisesti ole mikään pakko vaan hyvin voi olla yksi huone aikuisille, yksi huone kahdelle lapselle jne. Sitten jos tilat antavat myöten, joku rauhallinen "työhuone" tai vastaava, jonne voi mennä opiskelemaan, tekemään töitä, pelaamaan kuka tahansa kun kaipaa yksinäisyyttä.

Chariwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?

Nukkuisitko itse olohuoneessa? Ehdin nauttia siitä ylellisyydestä aivan riittävästi, kun asuimme tytön kanssa kahdestaan. Haluamme myös pitää olohuoneen koko perheen yhteisenä tilana.

ap

Minä voisin ja itse asiassa meillä on nytkin meidän vanhempien sänky olohuoneessa. Ollaan siis uusperhe, johon kuuluu kolme lasta. Vanhin on edellisestä suhteestani ja kaksi nuorempaa on miehen kanssa yhteisiä.  Asutaan kolmiossa, jossa toinen makkareista on sellainen koirankoppi että sinne mahtuu juuri ja juuri parisänky.

Tällä hetkellä kaksi vanhinta (tyttö 6v. ja poika 10v.) jakavat tuon isomman makkarin. Ihan omasta tahdostaan. Nuorimmaisella (ihan vauva vielä) on tuo pienin makkari. Oltaisiin joka tapauksessa ehdottu vanhimmille yhteistä huonetta ainakin siksi aikaa kun nuorin on vauvaiässä koska talossa on lähes aina jotain  hälinää (esim. lasten kavereita ovat täällä jne.)  joten vauvalla on sitten oma soppi, jossa saa nukkua rauhassa päivällä. Noh, ei tarvinnut ehdottaa kun lapset itse pyysivät että pääsisivätkö samaan huoneeseen (aiemmin pienempi makkari oli tytön käytössä koska hänellä on vähemmän tavaraa kuin pojalla).

Tiedän, että jossakin vaiheessa he eivät halua enää olla samassa huoneessa, jolloin poika todennäköisesti siirtyy pikkumakkariin ja nuorin siskonsa kanssa isompaan huoneeseen. Jos nämä huonejärjestelyt tuottavat närää niin ollaan kyllä miehen kanssa valmiita suunnittelemaan myös isomman asunnon ostoa. Ei tässä tietenkään rahassa kylvetä mutta onneksi tällä suunnalla asuntojen hinnat eivät ole päätähuimaavia.

Oikeastaan emme edes koe miehen kanssa tarvetta omalle makkarille. Omaa rauhaa saamme sitten kun lapset nukkuvat eli käytännössä oma makkari olisi vain yhden huoneen haaskausta.

Sä et ota tässä yhtälössä nyt huomioon sitä, että teinit elää ihan eri rytmissä kuin muu maailma... tulee aika kun vanhin lapsenne valvoo 01 asti ja nukkuu sitten puoleenpäivään ja pienemmät herää 07.

Ohi aiheen myös totean että en muuttanut miehen kanssa yhteen, vaan jäin lapsen kanssa meidän kotiin asumaan ja mies omaansa. Vähentää paljon jännitteitä kun ei tarvitse muuttaa niin monta ihmistä yhteen, jotka ei tunne toisiaan eikä välttämättä kauheasti pidä toisistaan, ja lapsille on myös aikaa ihan vaan oman vanhemman kanssa. Ei tule niin vahvasti kilpailua huomiosta ja ajasta.

Teimme näin koska ei ollut taloudellisesti pakko muuttaa yhteen. Toimii hyvin. Aikuiset joustaa, koska ei nuku joka yö yhdessä, mutta ei ole parisuhteelle liian raskasta, eikä ole sitä muuta draamaa rasitteena.

Teinien kanssa ei ole mitään rauhallista yöaikaa. Luvatta valvoskelevat myöhään, katsovat telkkaa, käyvät jääkaapilla, vessassa. Heräävät yöllä eivätkä saa heti unta. Oma makuuhuone aikuisille on ihan must. Lisäksi teinit kyllä tietää mitä ne äänet ja natinat on, ja mikä sen kamalampaa, kuin että omat lapset miettii miten ällöttävää kuunnella äidin seksin ääniä. Ja jos sitä seksiä on päivittäin, niin ei me joka päivä voida lähteä autoajelulle jonnekin metsäautotielle. Kotona ei ole enää aikaa jolloin olisi takeita että joka ainoa nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään laitetaan aivan liikaa painoarvoa "omalle tilalle" ja "omalle rauhalle". Sitten jokaan eristäytyy sinne omaan tilaan ja rauhaan. Ja perheet voivat pahoin.

Rakennusalalla trendi alkaa olla, että ei rakennetakaan pieniä koppeja vaan isoja monikäyttötiloja, joista voi vaikka jakaa kevytseinillä tai verhoilla osioita tarvittaessa. Kannustetaan yhteisöllisyyteen, ei yksityisyyteen.

Mielestäni jokaisella tulee olla talossa oma paikka, vaikkapa parvisänky ja sen alla oma pöytä/lipasto/whatever, mutta oma huone ei pääsääntöisesti ole mikään pakko vaan hyvin voi olla yksi huone aikuisille, yksi huone kahdelle lapselle jne. Sitten jos tilat antavat myöten, joku rauhallinen "työhuone" tai vastaava, jonne voi mennä opiskelemaan, tekemään töitä, pelaamaan kuka tahansa kun kaipaa yksinäisyyttä.

Me rakensimme pari vuotta sitten talon, ja kävimme tällaisessa kunnan rakentajaillassa juttelemassa ja kuuntelemassa. Siellä rakennusarkkitehti nimenomaan painotti sitä, että panostakaa siihen, että on fiksuja yhteisiä tiloja - on se sitten ruokailutila, iso olohuone, joku lasten yhteinen leikkiaula tai mitä vaan. Samaten painottivat, että mieluiten isoja jaettavia huoneita, eikä minikoppeja jokaiselle.

En tiedä onko tässä jotain tutkimustietoa taustalla, mutta kyllä meillä on ainakin toiminut todella hyvin, että on iso sermillä jaettu koululaisten (11v ja 14v) huone. Lisäksi on oleskeluaula yläkerrassa, jossa on tv, tietokone ja kirjahylly ja vuodesohva. Aikuisille oma makuuhuone, pienempi. Ja alakerrassa vielä olohuone ja pieni työhuone ja ruokatilat/keittiö. Voihan se olla, että jossain vaiheessa teinit haluavat noihin pieniin omiin huoneisiin, mutta toistaiseksi näin.

Ihmiset ovat erilaisia, samassa perheessäkin. Ekstroverttejä ei haittaa vaikka perheen hälinä on ympärillä yötä päivää. Introvertti tulee suorastaan sairaaksi jos ei saa olla päivisin pari tuntia ja viikossa päivän verran omissa oloissaan, toipumassa siitä kaikesta rasittavasta seurallisuudesta.

Kannattaa miettiä perheenjäsenten eri luonteenlaatukin kun miettii, kuka pärjää parvella olohuoneessa ja kenelle ikkunaton vaatehuonekin olisi mieluisampi ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat erilaisia, samassa perheessäkin. Ekstroverttejä ei haittaa vaikka perheen hälinä on ympärillä yötä päivää. Introvertti tulee suorastaan sairaaksi jos ei saa olla päivisin pari tuntia ja viikossa päivän verran omissa oloissaan, toipumassa siitä kaikesta rasittavasta seurallisuudesta.

Kannattaa miettiä perheenjäsenten eri luonteenlaatukin kun miettii, kuka pärjää parvella olohuoneessa ja kenelle ikkunaton vaatehuonekin olisi mieluisampi ratkaisu.

Olen samaa mieltä, mutta eikö se introverttikin voi toipua sisaruksen kanssa jaetussa huoneessa omalla parvellaan, vaikka musiikkia kuunnellen? Toteaa, että nyt hiljaa, lepäilen itsekseen. Vai  miten köyhien perheiden introvertit pärjäävät?

Köyhien perheiden introvertit viettää paljon aikaa kirjastossa ja koiran kanssa lenkillä.

Sermi auttaa, kuulokkeet ei. Koko ajan on tietoinen siitä että missä ne ihmiset ympärillä liikuskelee, ja on rankkaa olla tuntosarvet ojossa. Riittää olla jonkun aikaa rauhassa omissa oloissaan vaikka jossain takkahuoneessa jossa joku ei kuljeskele koko ajan edestakaisin, ja kommentoi sitä ja tätä turhaa. Jopa lämmin ulkovarasto tai autotalli jossa on sohva, on parempi kuin suurperheen olohuoneen nurkka jossa ei pääse hälyä karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ja 16v 9m2 pojat 12m2 ja tyttö8m2

Näin minäkin tämän ajattelin, ja mies samoin. Poikien äidin mielestä molemmilla pitää olla omat huoneet. Ikävämmäksi tilanteen tekee vielä se, että molemmilla on ollut omat huoneet tässä samassa talossa ja nyt pitäisi jakaa.

ap

Siitä ei seuraa mitään hyvää, että nainen muuttaa miehen kotiin lapsensa/lapsiensa kanssa. Kokemusta on; aina saat olla altavastaajan roolissa eikä koti ikinä tunnu sinun omalta. Mieluummin hankkikaa yhdessä uusi koti, tai jatkakaa omissa asunnoissa elämäänne.

Tämä ei ole se mitä halusit kuulla, mutta oletteko te nyt menneet yhteen aika äkkiä ja suunnittelematta? Eikös tuollaiset asiat punnita ja puhuta siinä vaiheessa kun talokauppoja tehdään. Istuta alas lasten kanssa ja sanota että me ollaan tekemässä nyt tällaista ratkaisua, mutta teidän osalta se tarkoittaisi tätä.

Vai oliko teillä vain kiire saada se ex-vaimo ulos talosta ja sinut tilalle? En tarkoita ettei ero olisi ollut aiheellinen ja teidän rakkaus oikeaa, mutta järjestelyt saa siinä tapauksessa ihan eri vaikeusasteen, ja ehkä olisi ollut viisaampaa myydä talo...

miten on mahdollista että on kaksi sarjaa lapsia jotka ovat osa-aikaisia ja ne ovat nuorempia. yleensä ne yhteiset jotka on aina kotona, on niitä nuorempia...

ohis. Kyllä te jotain keksitte, varsinkin kun on noin paljon poikia ja huoneitakin on kuitenkin aika monta.

Entäs kaikki nuoremmat lapset yhteen huoneeseen ja yhdestä makuuhuoneesta leikkihuone?

Tämä on ollu yllättävän mielenkiintoinen ketju lukea!

Hankala tilanne varmasti kun kyseessä tosi monta ihmistä, joilla asiasta on takuulla oma mielipiteensä, oli siihen "oikeutta" tai ei. Uusperhekuviossa on vielä aina tunteet pelissä ja jotenkin korostetun tärkeää, että kaikille oltaisiin reiluja ja tasapuolisia.

Sata kertaa helpompaa olisi varmaan ollut pysyä niissä omissa asunnoissa tai ostaa yhteinen uusi tosiaan. Realiteetit jos tässä kuitenkin on annettu, niin selvästi joku/jotkut joutuu kompromissin tekemään. Toisaalta neljän makuuhuoneen talo (?) on kuitenkin jo ihan hyvän kokoinen (vaikka huoneet tässä on tietty harmittavan pieniä), jos ajatellaan, että täysaikaisesti talossa asuu kolme henkilöä.

Ulkopuolisen silmin tosiaan ainoa järkevä vaihtoehto olisi tuon isoimman makkarin jakaminen veljeksille, koska ovat samaa sukupuolta, samanikäisiä, veljeksiä ja vielä harvimmin paikalla.

Mun mielestä kuitenkin kauhean ikävää, jos tämä kurja kompromissi menee aloittajan piikkiin ja tekee hänestä sen ilkeän äitipuolen.. Ei kuitenkaan kirjoitustensa perusteella sellaiselta vaikuta.

Oma ehdotus olisikin, että äiti ja tyttö ottaa yhteiseksi sen isoimman makkarin ja vaatehuoneen (!!) ja laittaa siitä just sellaisen "naisten valtakunnan" minkä ikinä haluaa:) olisi varmaan tytöllekin mieleen, että saisi tällain olla äidin kanssa kun kuitenkin ilmeisesti paljon ollaan erossa kuitenkin. Sitten miehet voi jakaa ne loput huonet ihan niinkuin itse parhaimmaksi katsoo. Näin aloittajasta ei turhaan tehdä tilanteeseen syntipukkia ja isä voi poikiensa kanssa neuvotella huoneiden kohtalosta..

Laskennallisesti teillä on kuitenkin kaikki lapset vain sen pari päivää joka toinen viikko, eli suurimman osan ajasta vanhemmilla olisi kuitenkin se oma makkari tavalla tai toisella.

Laittaa vaan tarpeellisen määrän sänkyjä huoneisiin ja kaikille omat peitot ja tyynyt petivaatteineen, niin äidin tai isän siirtyminen huoneesta toiseen ei ole kovin vaivalloista. Sisustaminen helpompaa kun on poikien ja tyttöjen huoneet erikseen kuitenkin jne.

Ja sitten vaan toivoo, että vanhin poika itsenäistyy reippaasti ja muuttaa kohta jo omilleen ja tilanne ratkeaa ilman suurta draamaa.. Tai sitten säästää rahaa, että voi vähän laajentaa taloa jonnekin ullakolle tai "lisäsiipeen".

Tsemppiä aloittajalle!

Kas kun kukaan ei ole ehdottanut, että talo myydään alihintaan ja muutetaan vuokralle isompaan asuntoon.

Kyllä sille 16-vuotiaalle nyt ainakin oma huone olisi oltava, sehän on noista kuitenkin paikalla joka päivä. Ja mun poika toi ton ikäisenä jo tyttöystävänkin meillä käymään, ihan yöksikin, joten eihän sellaset halua jonkun pikkuveljen kanssa samassa huoneessa olla... Ja meillä ainakin kaks makaria on ton 9 neliöö ja ihan hyvin siellä aikoinaan mahtui olemaan kakskin lasta samassa, kun oli kerrossänky. Molemmille riitti tilaa koulupöydille ja tuolille ja vaatekaapille, seinällä oli molemmille omat hyllyt.

Mitä, niitä huoneitako olikin neljä? No eikö se sitten ole päivänselvää, eikä mikään ongelma:

Vanhemmat yhteen, 16 v yhteen, tyttö yhteen ja pojat yhteen? Koksa 16 v asuu pysyvästi, hänelle isoin tai toiseksi isoin (jolloin vanhemmat isoimmassa). Pojille toinen toiseksi isoin, koska heitä on kaksi  2-3 pv/vkja tytölle pienin, koska yksi (joka toinen viikko).

Eihän tässä ollutkaan niin suurta ongelmaa. Luin alunperin, että huoneita on kolme. Niin on tainnut moni muukin ajatella. Kahden pojan huonettahan voi jakaa parvi-, kirjahylly- ym. ratkaisuilla. Varmasti viihtyvät yhdessä huoneessa, 2-3 päivän käynneillään.

Tulisi ottaa huomioon, että keskimmäisille pojille ja isälle talo jo koti. Olisi eriasia jos muutettaisiin uuteen taloon ja lapsilla olisi tiedossa, että joutuvat jakamaan huoneen. Kuitenkin nyt pojilta otetaab pois jotain joka voinut olla heidän niin kauan kuin muistavat. Onnea vaan perusteluun. Tietenkin järkevin, että pojilla olisi sama huone ja juurikin se isoin. Varsinkin kun asuvat vain pari päivää viikossa. 16-vuotias tarvii jo oman huoneen ehdottomasti.

Sori nyt, mutta mun mielestä alle 10 neliön huone on lähempänä komeroa, joten jos kaksi lasta jakaa esim. sen 9 neliön huoneen, nin ei sitä kyllä millään sermeillä oikein mahdu jakamaan..