Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?

Tiedän, mitä perheestä puuttuu. Se on ap:n ja miehen yhteinen lapsi. Yhteinen lapsi yhdistäisi perheen. Vanhemmat lapset voisivat myös auttaa vauvanhoidossa ja näin lähentyä perheenä. Ehdotan siis, että teette ainakin yhden lapsen lisää, se on perheenne parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.

Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.

Väärin, aikuisten parisuhde on lasten koti. Ehkä niitä eroja ja uusperheitäkin olisi vähemmän, jos aikuiset laittaisivat oman parisuhteensa ykköseksi, ja antaisivat lasten reilusti tulla kakkosena.

Ja omasta makuuhuoneestako se vanhempien parisuhe on kiinni? Siinä tapauksessa kannattaa lähteä eri teille jo heti kättelyssä, eipähän tarvitse enempää noita lapsia veivata huoneesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.

Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.

Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.

Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?

Miten ap suhtautuu näihin miehen lapsiin? Entä mies? Onko nuo 10 ja 11-vuotiaat teille enemmän taakka, otattetko heidät teille 2-3 päivää viikosta ihan mielellänne, vai vain velvollisuudesta? Tuntevatko pojat oikeasti olevansa teillä kuin kotonaan, vai vain kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?

Entäpä jos vanhemmat nukkuisivat olohuoneessa vuoroviikoin, eli silloin kun tyttö on talossa? Huone olisi silloin tytön, kun hän on kotona ja vuoroviikoilla sitten vanhemmat voisivat nukkua siellä. Sisustus toki täytyisi sitten miettiä jotenkin järkevästi, mutta eiköhän se onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että tyttö saisi omakseen sen ison huoneen ja sieltä rajattaisiin vanhemmille makuusoppi. Tyttö tosin sitten joutuisi nukkumaan teidän kanssanne samassa huoneessa, mutta jälleen, oikealla sisustuksella sekin voisi toimia.

Olen varmaan hirvittävän itsekäs, mutta pidän itsestään selvänä että kun me miehen kanssa maksamme asumisen (ja asumme talossa jatkuvasti), meillä on myös oikeus pysyvään omaan makuuhuoneeseen.

ap

No huhhuh! Meinaatko tosissasi että lasten kuuluisi maksaa osansa asumisestaan, mutta nyt kun olette miehen kanssa auliisti suostuneet kustantamaan myös lasten osuuden, niin teillä on sitten jotain erityisoikeuksia.

Ei. Ap tarkoittaa sitä että koska hän on maksanut talosta puolet ja tuo vain itsensä ja tyttärensä, mutta mies tuo itsensä ja 3 poikaa, niin hänellä on suurempi oikeus vaikuttaa siihen miten huoneet jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.

Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.

Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.

Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?

Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Eli jollekkin käy se kun lapset lähtevät isänsä luokse niin uusi äitipuoli majoittaa lapsesi vaatehuoneeseen!!! Ha hah, tuskin!!

T. Odottaa "Miehen uusi tyttöystävä pakottaa lapseni nukkumaan vaatehuoneessa-ketjua"

Kukaan ei ole laittamassa tässä ketään vaatehuoneeseen, ei ainakaan ap. Muutama ketjussa on esittänyt, että aloittajan tai aloittajan tyttären pitäisi mennä vaatehuoneeseen nukkumaan, mutta tuskin sekään nyt tässä tulee kyseeseen.

Voisko noille nuoremmille pojille olla parempi olla kokoaikaisesti äidillään, ainakin sitten teini-iän lähestyessä?

Minäkin mietin että mikähän tilanne siellä nuorempien poikien äidin kotona on, olisikohan poikien hyvä asua kuitenkin vähän aikaa siellä? Vai onko sielläkin vähän "puutetta tilasta"...? On lapsia niin paljon että vuorotellaan, jotta kaikki sopivat jossakin asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisko noille nuoremmille pojille olla parempi olla kokoaikaisesti äidillään, ainakin sitten teini-iän lähestyessä?

Voisi olla hyvä ratkaisu, jos äidin luona vaan on tilaa. Mutta tulee kyllä varmaan todella tervetullut olo noille pojille aina kun tulevat isänsä luona kyläilemään. Ruokapöytään nyt toivottavasti edes mahtuvat siellä ap:nkin luona, vaikka asumaan eivät mahtuisikaan.

Jotakin rotia nyt näihin juttuihin. Jos kyse olisi tavallisesta ydinperheestä, joka joutuisi vaikkapa muuttamaan pienempään asuntoon (esim. maalta töiden perässä kaupunkiin), ei kukaan järjestäisi tuollaista metakkaa siitä, jos 10- ja 11-vuotiaat veljekset joutuisivat jakamaan huoneen. Ei kukaan vonkuisi, kuinka lapset traumatisoituvat, kun joutuvat luopumaan saavutetuista eduistaan. Ja nyt on silti kyse vain parista yöstä viikossa, ja pojat saisivat suurimman osan ajasta asua omissa huoneissaan toisessa kodissaan. Ja kun vanhin poika on tosiaan 16-vuotias, niin luultavasti pojat saisivat omat huoneet 13- ja 14-vuotiaina, kun vanhin poika lähtee armeijaan ja voi lomillaan nukkua jonkun muun huoneessa, ja sen jälkeen todennäköisesti muuttaa pois kotoa. Joo, vanhin poika voi jäädä peräkammarin pojaksi ja asua huoneessaan vaikka 50-vuotiaaksi, mutta se ei kuitenkaan ole niin todennäköistä, että kannattaisi sen perusteella suunnitella tämänhetkistä elämää. 

Lapsilla on varmaan joo ihan helvetin rankkaa, kun vanhemmat ovat eronneet ja ilkeä äitipuoli muuttanut taloon, mutta ei se silti tarkoita, että heitä täytyy kohdella silkkihansikkain niin kuin joitain sulttaaneja. Kyllä nyt tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, ettei ole järkeä, jos vanhemmat nukkuvat kaiken aikaa perheen yhteisessä olohuoneessa, jos näiden molempien poikien huoneet olisivat kuitenkin suurimman osan ajasta tyhjillään. Väitän, että jopa lapsi tämän ymmärtää, vaikka äitipuolia vihaava av-mamma ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.

Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.

Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.

Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?

Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.

Aloittaja osti puolet talosta. Poikien äitikulta otti rahat iloisena vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ja 16v 9m2 pojat 12m2 ja tyttö8m2

Näin minäkin tämän ajattelin, ja mies samoin. Poikien äidin mielestä molemmilla pitää olla omat huoneet. Ikävämmäksi tilanteen tekee vielä se, että molemmilla on ollut omat huoneet tässä samassa talossa ja nyt pitäisi jakaa.

ap

Onko 16-vuotiaasta kiva nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa? Mä antaisin hänelle oman huoneen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.

Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.

Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.

Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?

Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.

Parisuhteen jatkuminen voi olla kiinni myös siitä, että talossa ei ole yhtään lapsivapaata vyöhykettä mihin jompi kumpi vanhemmista voi välillä vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Huonejaossa etusijalla ovat 24/7/52 talossa asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Jotakin rotia nyt näihin juttuihin. Jos kyse olisi tavallisesta ydinperheestä, joka joutuisi vaikkapa muuttamaan pienempään asuntoon (esim. maalta töiden perässä kaupunkiin), ei kukaan järjestäisi tuollaista metakkaa siitä, jos 10- ja 11-vuotiaat veljekset joutuisivat jakamaan huoneen. Ei kukaan vonkuisi, kuinka lapset traumatisoituvat, kun joutuvat luopumaan saavutetuista eduistaan. Ja nyt on silti kyse vain parista yöstä viikossa, ja pojat saisivat suurimman osan ajasta asua omissa huoneissaan toisessa kodissaan. Ja kun vanhin poika on tosiaan 16-vuotias, niin luultavasti pojat saisivat omat huoneet 13- ja 14-vuotiaina, kun vanhin poika lähtee armeijaan ja voi lomillaan nukkua jonkun muun huoneessa, ja sen jälkeen todennäköisesti muuttaa pois kotoa. Joo, vanhin poika voi jäädä peräkammarin pojaksi ja asua huoneessaan vaikka 50-vuotiaaksi, mutta se ei kuitenkaan ole niin todennäköistä, että kannattaisi sen perusteella suunnitella tämänhetkistä elämää. 

Lapsilla on varmaan joo ihan helvetin rankkaa, kun vanhemmat ovat eronneet ja ilkeä äitipuoli muuttanut taloon, mutta ei se silti tarkoita, että heitä täytyy kohdella silkkihansikkain niin kuin joitain sulttaaneja. Kyllä nyt tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, ettei ole järkeä, jos vanhemmat nukkuvat kaiken aikaa perheen yhteisessä olohuoneessa, jos näiden molempien poikien huoneet olisivat kuitenkin suurimman osan ajasta tyhjillään. Väitän, että jopa lapsi tämän ymmärtää, vaikka äitipuolia vihaava av-mamma ei. 

Niin et sitten näe mitään eroa siinä, että ahtautuuko siihen pienempään asuntoon ydinperhe vai uusperhe...?

On meitä moneksi. Ei ihme, jos "vähän" huonosti voidaan, kun aikuinen ei tuon vertaa ymmärrä. Huhheijaa!

Kannatan sitä, että pojat jäävät äidilleen asumaan kokoaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.

Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.

Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.

Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?

Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.

Parisuhteen jatkuminen voi olla kiinni myös siitä, että talossa ei ole yhtään lapsivapaata vyöhykettä mihin jompi kumpi vanhemmista voi välillä vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Huonejaossa etusijalla ovat 24/7/52 talossa asuvat.

Vai oliskohan syytä laittaa etusijalle he, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuohon asumiseensa. Ap ostakoon miehen kanssa isomman asunnon jos oman huoneen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.

Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.

Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.

Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?

Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.

Parisuhteen jatkuminen voi olla kiinni myös siitä, että talossa ei ole yhtään lapsivapaata vyöhykettä mihin jompi kumpi vanhemmista voi välillä vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Huonejaossa etusijalla ovat 24/7/52 talossa asuvat.

Vai oliskohan syytä laittaa etusijalle he, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuohon asumiseensa. Ap ostakoon miehen kanssa isomman asunnon jos oman huoneen haluaa.

Uusperheissä lapset voivat aika pitkälle vaikuttaa omaan asumiseen tietyn ikäisinä. Joten turha argumentti.

Voi luoja miten naurettava ketju :D meillon talossa 4 makuuhuonetta, lapsia 4 kohta 5. Kaks lapsist (pojat 7 ja 9) on vloppuisin ja lomilla, yks vuoroviikoin (tyttö 7)ja kolmas miten sattuu tyttö 17). Ykskään lapsi ei ole missään vaiheessa valittanu tippaakaan kun jakavat vauvan tulon vuoksi huoneet, pojat yhdessä ja tytöt yhdessä. Ei meidän suhteessa exät päätä kuka missäkin huoneessa on vaan me ihan ite päätetään. En minäkään mene luettelee mun lapsen isälle et missä pirkkoliisan pitäs heidän kaksiossaan nukkua. Sehän on ihan taas kiinni mihin ne lapset opettaa, jos ne opettaa pitää kynsinhampain kiinni tavarasta ja rahasta ni toki siitä ongelma tulee kun potääki jostain luopua mut jos opettaa lapselleen vähäm tärkeempiä asioita elämästä ni ne kyl kestää sen et joutuvat nukkumaan välillä samassa huoneessa toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo yhteenmuutto/ isomman asunnon ostamattomuus on ihan puhtaasti vanhempien valinta, joten siksi he ovat mielestäni ne joiden on joustettava eniten.

Aikuiset elävät omaa elämäänsä nyt ja lapset rakentavat sitten aikuisina omansa, ja ostavat niin monta huonetta kuin haluavat tai pystyvät. Ei ne lapset ole mitään maailmannapoja vaikkakin vanhemmilla on heistä velvollisuus huolehtia.

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Minkäs ihmeen takia niitä lapsia on pitänyt tehdä, jos aikuiset kerran haluaa elää omaa elämäänsä? Kyllä ne lapset on laitettava omien halujen edelle kun niitä on kerran tähän maailmaan päättetty tehdäkin.

Eli aikuisen on unohdettava oma elämänsä 20 vuodeksi per lapsi?? Lapsilla on paikkansa ja se paikka ei ole maailman napana vauvavuoden jälkeen. Etuuksia tulee lisää vastuun myötä ja sillä perusteella annan yhden huoneen 16v opiskelijalle. Vanhemmille annan toisen huoneen sillä perusteella että talo ja rahat ovat heidän ja heidän parisuhteensa nyt pitävää tämän perhekuvion kasassa tai lapset ovat muutaman vuoden päästä taas uuden uusperhekuvion edessä.

Nuo 3 osa-aikaista on sitten tasa-arvoisia jaettaessa kahta viimistä huonetta. En näe mitään syytä miksei samanikäisiä veljeksiä laiteta samaan huoneeseen, heillä luultavasti on melko yhteinen kaveripiirikin. Ja onko niiden veljesten aina oltava isällään samaan aikaan, toinen voi olla äidilleen ja tulla toisena yönä?

Matikassa voisit vähän petrata. Onko ap muuten maksanut tuosta talosta senttiäkään (miehen ja exänhän se oli), joten mikäs hän siellä toisaalta on yhtään kukaan sanelemaan mitään. Ja parisuhteen tila on kyllä surkea, jos sen jatkuminen on jostain omasta makuuhuoneesta kiinni.

Parisuhteen jatkuminen voi olla kiinni myös siitä, että talossa ei ole yhtään lapsivapaata vyöhykettä mihin jompi kumpi vanhemmista voi välillä vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Huonejaossa etusijalla ovat 24/7/52 talossa asuvat.

Vai oliskohan syytä laittaa etusijalle he, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tuohon asumiseensa. Ap ostakoon miehen kanssa isomman asunnon jos oman huoneen haluaa.

Jos ei ole resursseja enää siihen yhteen huoneeseen, mistä tingitään: lomista, yhteisestä vapaa-ajasta (vanhemmat jatkuvasti ylitöissä), ruuasta, harrastuksista. Saavutettua etua ei ole olemassa kuin ay-liikkeen juhlapuheissa.

Voihan asian ratkaista toisinkin päin: haluavatko lapset asua vanhempansa kanssa vai valitsisivatko mieluummin lastenkodin kimppakämpän.

Entä jos talossa olisi asunut isä ja veljekset, jokaisella oma huone... mihin laitetaan 16v? Tai jos talossa olisi asunut isä, ex ja veljekset, vanhemmilla yhteinen mh...mihin laitetaan 16v?