Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?

Jos ap ja miehensä ovat fiksuja, kertovat he lapsille että huonejärjestelyitä täytyy miettiä. Kertokaa eri vaihtoehtoja, mitä hyviä hyviä ja hankalia puolia niissä on. Sanokaa lapsille että te aikuisina teette päätökset mutta tottakai heidän mielipiteitään kuunnellaan.

Järkevintä ehkä olisi laittaa vanhemmat ja isoin poika 9 neliön huoneeseen, samanikäiset pojat 12 neliön huoneeseen ja tyttö 8 neliön huoneeseen. En missään tapauksessa laittaisi ketään nukkumaan olkkariin, hänellä ei ole silloin omaa rauhaa. Huonejärjestelyitä perustelen sillä että kokonaan talossa asuva poika tarvitsee oman huoneen opiskeluiden takia. Ja onhan hänellä varmaan enemmän tavaroitakin mitä pitää säilyttää kotona vrt. kahteen muuhun poikaan jotka käy pari päivää viikossa. Kaksi muuta poikaa joutuu jakamaan huoneen mutta heillä tulisi olemaan oma peliluola. Tytölle myös oma huone sillä tuskin kukaan pojista haluaa asua hänen kanssaan samassa huoneessa. Näin siis itse ajattelen, mutta kokonaan toinen juttu on, mitä lapset miettisivät.

Nyt kun ajattelen niin itse tekisin näin: vanhemmille oma huone samoin vanhimmalle pojalle. Yhteen huoneeseen kolme sänkyä, joissa osa-aikaiset nukkuvat ja toisesta tehdään ns.leikkihuone, jonne pistäisin leluja ja pelejä. Huonekoot ihan sen mukaan, minne mitäkin mahtuu.

No voi pyhät idiootit, jos ap ei olisi maksanut puolikasta talosta, isä poikineen olisi joutunut muuttamaan pienempään. Sielläkin olisi voinut olla edessä huoneiden yhdistely. Joten nyt loppuu tuo ap:n syyllistäminen poikien tilanteesta, kyllä ne poikien isä ja äiti ovat heidän asiat sössineet ihan ilman muiden apuja. Nyt vaan aikuisten pitää keksiä paras mahdollinen ratkaisu, jotta elämä jatkuu ja uusi perhe löytää onnellisen yhteiselon. 

Uusperheiden lyttääjille, kyllä niistäkin ihan onnellisen saa, kunhan exät jne eivät liikaa sotke soppaa.

Vierailija kirjoitti:

Oisitteko kaksi aikuista ihmistä voineet erillään asua ja vähän odottaa että edes yksi lentää pesästä. Suoraan sanottuna ihan pistää vituttaan tällänen aikuisten itsekkyys. Ihan pakko oli ajatella vaan omaa napaa eikä lasten paras yhtään kiinnosta. Aikuiset pärjää aina ja voi aika mukautua ja kärsivällisyyttään koetella. Lapset ei niinkään.

Mä en ymmärrä, miksi niin monelle Ap:n tilanne hahmottuu väärin selvästä tekstistä. Talossa asutaan jo uusperheenä, kaikilla on omat huoneet. Nyt se miehen vanhin lapsi muuttaakin jostain syystä äidiltään isän luo ja pakka menee sekaisin sen takia. Ei Ap:n ja tyttären muuton takia. Mikä tässä on vaikeaa?

Sanoisin, että jos vanhin poika muuttaa jo olemassa olevaan kotiin, hänelle ei ensisijaisesti järjestetä omaa huonetta. Jos kerran nuoremmat pojat ovat vain pari päivää viikossa paikalla, vanhin poika jommankumman huoneeseen ja saa sittenkin yli puolet viikosta olla siellä rauhassa.

Mutta tämä on pitkälle myös luonnekysymys ja täytyy miettiä lasten persoonia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisitteko kaksi aikuista ihmistä voineet erillään asua ja vähän odottaa että edes yksi lentää pesästä. Suoraan sanottuna ihan pistää vituttaan tällänen aikuisten itsekkyys. Ihan pakko oli ajatella vaan omaa napaa eikä lasten paras yhtään kiinnosta. Aikuiset pärjää aina ja voi aika mukautua ja kärsivällisyyttään koetella. Lapset ei niinkään.

Mä en ymmärrä, miksi niin monelle Ap:n tilanne hahmottuu väärin selvästä tekstistä. Talossa asutaan jo uusperheenä, kaikilla on omat huoneet. Nyt se miehen vanhin lapsi muuttaakin jostain syystä äidiltään isän luo ja pakka menee sekaisin sen takia. Ei Ap:n ja tyttären muuton takia. Mikä tässä on vaikeaa?

Ja tämäkin huomioiden on fiksuinta, että pojat tiivistävät veljeään varten. 2-3 pv on 1 tai 2 yötä kerralla, kun taas tyttö on paikalla 6 tai 7 yötä putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun ajattelen niin itse tekisin näin: vanhemmille oma huone samoin vanhimmalle pojalle. Yhteen huoneeseen kolme sänkyä, joissa osa-aikaiset nukkuvat ja toisesta tehdään ns.leikkihuone, jonne pistäisin leluja ja pelejä. Huonekoot ihan sen mukaan, minne mitäkin mahtuu.

Täysin kohtuutonta olisi laittaa 11-v ja 10-v pojat sekä 8-v tyttö , jotka eivät ole sukua (tuskin edes tuntevat kovin hyvin) samaan huoneeseen. Isommalla pojalla alkaa murrosikäkin eikä nuoremmillakaan ole kaukana. Itselläni 8,5v tyttö, joka ei missään tapauksessa esimerkiksi vaihtaisi vaatteita tuonikäisten poikien nähdessä, edes serkkujensa. Hän myös usein nukkuessa potkii peitot pois ja mekkomallisissa yöpuvuissa paljastaa enemmän kuin olisi suotavaa vieraiden poikien kanssa. Sisarukset olisi tietysti eriasia.

Mikä tässä on vaikeaa? Eniten asuvat tarvivat eniten tilaa! Eikä todellakaan aikuisten tarvi missään olkkarissa nukkua sen takia, että joku on 2-3 yötä viikossa tai joka toinen viikko kylässä.

Minusta jako:

12m2 aikuisille, aikuiset on aikuisia ja tarvivat vaatekaapeille ja lipastoille tilaa

9m2 16v. asuu kerran vallan

9m2 2-3 yötä jaettuna käytössä 10- ja 11 -vuotiaille, ihan riittävä

8m2 tytölle, koska hän on tyttö ja on parempi, ettei joudu jakamaan poikien kanssa huonetta

Nyt hiukan rotia tuohon säätämiseen.

Mistä oletatte, että lapset kokee yhteisen huoneen aina negatiivisena? Mulle oli yllätys, kun kuulin yksien sisarusten (8 ja 10) haluavan jakaa huoneen sen sijaan, että olisi omat huoneet. Meillä lapset 11 ja 7, eri sukupuolta,  nukkuvat isomman huoneessa, vaikka nuoremmalla oma huone onkin. Tätä varten jouduttiin hankkimaan semmoinen sänky, jonka alta vedetään varavuodelaatikko yöksi. Ei nää asiat niin yksinkertaisia ole ja tuollaiset 10 ja 11 saattavat tykätä olla yhdessä yötkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?

Entäpä jos vanhemmat nukkuisivat olohuoneessa vuoroviikoin, eli silloin kun tyttö on talossa? Huone olisi silloin tytön, kun hän on kotona ja vuoroviikoilla sitten vanhemmat voisivat nukkua siellä. Sisustus toki täytyisi sitten miettiä jotenkin järkevästi, mutta eiköhän se onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että tyttö saisi omakseen sen ison huoneen ja sieltä rajattaisiin vanhemmille makuusoppi. Tyttö tosin sitten joutuisi nukkumaan teidän kanssanne samassa huoneessa, mutta jälleen, oikealla sisustuksella sekin voisi toimia.

Olen varmaan hirvittävän itsekäs, mutta pidän itsestään selvänä että kun me miehen kanssa maksamme asumisen (ja asumme talossa jatkuvasti), meillä on myös oikeus pysyvään omaan makuuhuoneeseen.

ap

Tuo "me maksamme" -argumentti sopinee juhlien järjestämiseen, me maksamme häät ja päätämme millaiset ne on ym. Mutta jokainen äiti ja jokainen isä maksaa tietenkin asumisen, eivät lapset käy töissä ja maksa asumista. Siihen vetoaminen on huonoa argumentointia.

Te olette itse päättäneet saada lapsia ja olla vanhempia, vanhemmuus on myös lasten hyvinvoinnin asettamista väliin itsen edelle, esim. nyt vaikka harrastuksiin kuskaaminen tai olohuoneessa nukkuminen (olohuoneesta voinee erottaa esim. liukuovella tai välitilahyllyillä oman makuusopen.) Murrosikäinen nuori tarvitsee oman rauhallisen tilan omassa kotonaan, loputtomiin pojat eivät voi huonetta jakaa.

Olisitte muuttaneet yhteen vasta kun talo on myyty tai myyntiä odotellessa muuttaneet vuokralle ym.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että jos vanhin poika muuttaa jo olemassa olevaan kotiin, hänelle ei ensisijaisesti järjestetä omaa huonetta. Jos kerran nuoremmat pojat ovat vain pari päivää viikossa paikalla, vanhin poika jommankumman huoneeseen ja saa sittenkin yli puolet viikosta olla siellä rauhassa.

Mutta tämä on pitkälle myös luonnekysymys ja täytyy miettiä lasten persoonia.

Olen tästä samaa mieltä, alapeukutustenkin uhalla. Kyllä 16-vuotias ymmärtää jo, että jos hän muuttaa jo sisustettuun ja laitettuun kotiin, hän joutuu hieman sopeutumaan sen ehdoille. Ainakin lyhyellä tähtäimellä. Pidemmällä aikavälillä voitte sitten miettiä dynamiikkaa, keskustella nuorempien poikien kanssa.

Oma tyttäreni muutti isältään meille, kun aloitti lukion. Sitä ennen oli käynyt vain joka toinen vkl jolloin hänellä oli vain tuollaisessa (huoneeksi kelpaamattomassa) oleskelutilassa vuodesohva. Meillä oli 2 kouluikäistä lasta, joilla kummallakin omat huoneet. Isompaan huoneeseen hankittiin parvisänkyratkaisu, ja sen alle 16-vuotiaalle omat lipastot, työpöytä jne ja vähän sumplattiin sisustuksen kanssa. Hyvin tytär ymmärsi tilanteen ja sopeutui. 

Ne 10- ja 11-vuotiaat pojat eivät ole olleet vaikuttamassa siihen, että ap muuttaa lapsineen taloon, EIVÄTKÄ myöskään siihen, että 16-vuotias muuttaakin isälleen. Minusta ap voisi tässä vaikka olla se aikuinen. Lapsilla on vaikea tilanne - uusi äitipuoli, uusi sisarus (ei olekaan pikkujuttu!) ja täysin rikkinäinen uusioperhe. Sitten pitää luopua omasta huoneesta, jakaa huone jonkun kanssa, "sopeutua".

Juu, aikuinen varmasti tajuaa tilanteen ja koettaa sopeutua, mutta lapsesta koko myllerrys tuntuu taatusti pahalta ja oudolta. Lapset eivät ole vaikuttaneet niihin muutoksiin perheessä, miksi he sitten kestävät ne seuraukset?

On muuten todella mukava tulla sinne "toiseen kotiin", kun itsellä ei ole siellä mitään. Sitä on vain oikeastaan kylässä. Omat vanhempani erosivat kun olin 6-vuotias. Nukuin isän vieressä isällä ollessani, mutta kun isä löysi uuden naisystävän, minut siirrettiinkin pois tieltä olohuoneen sohvalle. Ai että olikin aina niin tervetullut olo.

Vierailija kirjoitti:

Ne 10- ja 11-vuotiaat pojat eivät ole olleet vaikuttamassa siihen, että ap muuttaa lapsineen taloon, EIVÄTKÄ myöskään siihen, että 16-vuotias muuttaakin isälleen. Minusta ap voisi tässä vaikka olla se aikuinen. Lapsilla on vaikea tilanne - uusi äitipuoli, uusi sisarus (ei olekaan pikkujuttu!) ja täysin rikkinäinen uusioperhe. Sitten pitää luopua omasta huoneesta, jakaa huone jonkun kanssa, "sopeutua".

Juu, aikuinen varmasti tajuaa tilanteen ja koettaa sopeutua, mutta lapsesta koko myllerrys tuntuu taatusti pahalta ja oudolta. Lapset eivät ole vaikuttaneet niihin muutoksiin perheessä, miksi he sitten kestävät ne seuraukset?

On muuten todella mukava tulla sinne "toiseen kotiin", kun itsellä ei ole siellä mitään. Sitä on vain oikeastaan kylässä. Omat vanhempani erosivat kun olin 6-vuotias. Nukuin isän vieressä isällä ollessani, mutta kun isä löysi uuden naisystävän, minut siirrettiinkin pois tieltä olohuoneen sohvalle. Ai että olikin aina niin tervetullut olo.

Siis tässä tapauksessa suunnitelma on, että nuo pari kolme päivää viikossa tässä huushollissa asuvat pojat saavat omakseen yhteisen isoimman makuuhuoneen, jossa vielä peliluola bonuksena. Että jos tästä nyt joku repii jotain valtavaa osattomuutta ja ettei ole mitään isän luona kun ei saa nukkua isän vieressä niin se on oi voi.

Hmm, miksi oletus on, että sillä vanhimmalla lapsella pitäisi olla oma huone?

Okei, hän on eniten paikalla ja iän puolesta ehkä eniten kaipaa yksityisyyttä, mutta toisaalta hän käsitykseni mukaan muuttaa kotiin, missä on jo huoneet jaettu?

Juttelisin talossa jo asuvien kanssa ja pistäisin nyt aluksi teinin sen lapsen huonekaveriksi, joka vihaa ajatusta vähiten ja minne mahtuu parhaiten.

Kun elämä vakiintuu uomiinsa uudella kokoonpanolla, alkaisin miettiä olisiko fiksumpaa laittaa nuoremmat pojat keskenään tai kenties toinen pojista tytön kanssa, eli ylipäätään kuinka perheen sisäiset kemiat parhaiten toimisivat. En hätiköidysti heti olisi muiden lasten "saavutettuja etuja" heikentämässä, pahaa vertahan siinä vanhintakin lasta kohtaan helposti syntyy.

Ja hei, miten tuo 16vee on nukkunut tähän saakka, kai hän on isällään käynyt ennenkin? Sori jos jossain tämä vastaus jo ilmeni, en ihan kaikkea ajatuksella lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, miksi oletus on, että sillä vanhimmalla lapsella pitäisi olla oma huone?

Okei, hän on eniten paikalla ja iän puolesta ehkä eniten kaipaa yksityisyyttä, mutta toisaalta hän käsitykseni mukaan muuttaa kotiin, missä on jo huoneet jaettu?

Juttelisin talossa jo asuvien kanssa ja pistäisin nyt aluksi teinin sen lapsen huonekaveriksi, joka vihaa ajatusta vähiten ja minne mahtuu parhaiten.

Kun elämä vakiintuu uomiinsa uudella kokoonpanolla, alkaisin miettiä olisiko fiksumpaa laittaa nuoremmat pojat keskenään tai kenties toinen pojista tytön kanssa, eli ylipäätään kuinka perheen sisäiset kemiat parhaiten toimisivat. En hätiköidysti heti olisi muiden lasten "saavutettuja etuja" heikentämässä, pahaa vertahan siinä vanhintakin lasta kohtaan helposti syntyy.

Ja hei, miten tuo 16vee on nukkunut tähän saakka, kai hän on isällään käynyt ennenkin? Sori jos jossain tämä vastaus jo ilmeni, en ihan kaikkea ajatuksella lukenut.

Isällä on ollut 4mh ja kolme lasta, joten kai yksi niistä on ollut sen 16-v huone. Ap:n teksteistä vaikuttaa, että tämä ero, talon puolikkaan osto ex:ltä, ap:n ja hänen tyttärensä muutto sekä ex:n esikoisen muutto tapahtuvat suunnilleen yhtä aikaa. Ap kirjoittaa muuttavansa lapsensa kanssa ei, että asuisivat talossa ja nyt esikoinen muuttaa sinne. Kyllä hänellä on eniten oikeus omaan huoneeseen (on eniten paikalla), eikä hän ole siitä oikeudestaan luopunut asumalla aiemmin äitinsä kanssa.

No 16-vuotiaalla pojalla on hormonitoiminta sen verran vilkasta, jotta tarvitsee omaa rauhaa.

Keväällä kun tytöt alkavat paljastelemaan ei tuon ikäisen koulunkäynnistä tulisi mitään jos ei pääse rauhassa paineitaan purkamaan.

_

ps.

Ikeasta voi ostaa tilanjakajan tuohon isoon huoneeseen, silloin jokainen saa huoneen jos 10 ja 11 -vuotiaat niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, miksi oletus on, että sillä vanhimmalla lapsella pitäisi olla oma huone?

Okei, hän on eniten paikalla ja iän puolesta ehkä eniten kaipaa yksityisyyttä, mutta toisaalta hän käsitykseni mukaan muuttaa kotiin, missä on jo huoneet jaettu?

Juttelisin talossa jo asuvien kanssa ja pistäisin nyt aluksi teinin sen lapsen huonekaveriksi, joka vihaa ajatusta vähiten ja minne mahtuu parhaiten.

Kun elämä vakiintuu uomiinsa uudella kokoonpanolla, alkaisin miettiä olisiko fiksumpaa laittaa nuoremmat pojat keskenään tai kenties toinen pojista tytön kanssa, eli ylipäätään kuinka perheen sisäiset kemiat parhaiten toimisivat. En hätiköidysti heti olisi muiden lasten "saavutettuja etuja" heikentämässä, pahaa vertahan siinä vanhintakin lasta kohtaan helposti syntyy.

Ja hei, miten tuo 16vee on nukkunut tähän saakka, kai hän on isällään käynyt ennenkin? Sori jos jossain tämä vastaus jo ilmeni, en ihan kaikkea ajatuksella lukenut.

Isällä on ollut 4mh ja kolme lasta, joten kai yksi niistä on ollut sen 16-v huone. Ap:n teksteistä vaikuttaa, että tämä ero, talon puolikkaan osto ex:ltä, ap:n ja hänen tyttärensä muutto sekä ex:n esikoisen muutto tapahtuvat suunnilleen yhtä aikaa. Ap kirjoittaa muuttavansa lapsensa kanssa ei, että asuisivat talossa ja nyt esikoinen muuttaa sinne. Kyllä hänellä on eniten oikeus omaan huoneeseen (on eniten paikalla), eikä hän ole siitä oikeudestaan luopunut asumalla aiemmin äitinsä kanssa.

Niin riippuu tosiaan mikä on lähtötilanne. Itse taas ymmärsin, että tällä hetkellä vakituisesti asuvat ap, tyttö, isä ja nuoremmat pojat (kukin vähän oman määrän viikossa/kuukaudessa) ja nyt myös 16vee olisi muuttamassa vakituiseksi asukkaaksi.

Jos 16-vuotiaalla on jo oma huone, en itsekään lähtisi sitä tilannetta muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

No 16-vuotiaalla pojalla on hormonitoiminta sen verran vilkasta, jotta tarvitsee omaa rauhaa.

Keväällä kun tytöt alkavat paljastelemaan ei tuon ikäisen koulunkäynnistä tulisi mitään jos ei pääse rauhassa paineitaan purkamaan.

_

ps.

Ikeasta voi ostaa tilanjakajan tuohon isoon huoneeseen, silloin jokainen saa huoneen jos 10 ja 11 -vuotiaat niin haluaa.

Aivan asiallinen huomio.

Täällä tosin useimmilla kommentoijilla ei vaikuta olevan mitään hormonitoimintaa, joten he tuskin sellaista käsittävät olevan kellään muullakaan, aikuisilla tai lapsilla.

Kannattaa kannustaa tuota 16-v muuttamaan mahdollisimman pian omilleen. Minä en jaksaisi noin monta uutta kersaa kerrallaan. Järkevintä olisi, että lapset asuisivat pysyvästi äidillään ja kävisivät teillä vain kylässä. Nykyään noista uusperheasumisita tehdään hirveän kuluttavia uudelle puolisolle.

Olet mennyt miehesi kanssa yhteen. Pidä puolesi ja panosta suhteeseenne. Mitä vähemmän ex suhteen lapsia jaloissa pyörimässä, sitä paremmin omassa suhteessanne menee. Yhteinen vauva lujittaisi suhdettanne entisestään. 549Tämä kuulostaa julmalta, mutta on vain niin totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No 16-vuotiaalla pojalla on hormonitoiminta sen verran vilkasta, jotta tarvitsee omaa rauhaa.

Keväällä kun tytöt alkavat paljastelemaan ei tuon ikäisen koulunkäynnistä tulisi mitään jos ei pääse rauhassa paineitaan purkamaan.

_

ps.

Ikeasta voi ostaa tilanjakajan tuohon isoon huoneeseen, silloin jokainen saa huoneen jos 10 ja 11 -vuotiaat niin haluaa.

Aivan asiallinen huomio.

Täällä tosin useimmilla kommentoijilla ei vaikuta olevan mitään hormonitoimintaa, joten he tuskin sellaista käsittävät olevan kellään muullakaan, aikuisilla tai lapsilla.

Vessa, suihku?