Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: kamalimmat anoppi/appi/käly/sukulaismies tarinat!
Eli nyt kerrotaan kauheimmista anopeista, kälyistä, serkun lapsista ja siskon koiran veljen isistä!
Omaa kälyäni en onneksi näe kuin 1-2 kertaa vuodessa, koska asumme ulkomailla ja näemme vain Suomessa, sillä hehän eivät rakkaasta kotimaasta poistu, vaikka meillä olisi ilmainen majoitus ja appivanhemmatkin olisivat avustaneen matkakuluissa, syinä mm etteivät puhu englantia eivätkä ala opettelemaan, täällä olisi outoa ruokaa, liian kuuma jne, Eivät siis vain tahto matkustaa eivätkä ole rajojen ulkopuolelle poistuneetkaan.
Joka kerta tavatessamme hän jankkaa samoja "miten vielä jaksatte ulkomailla asua, brassailette vain, tuleekohan nyt teidän mukana tauteja, olemme ihme maailmanmatkaajia jne".
Ymmärrän kyllä että jos ei tahdo reissata niin ei tarvitse, mutta kun hän tuomitsee meidät tästä että asumme ulkomailla. Asumme kyllä Euroopassa ja mieheni on hyväpalkkaisessa ammatissa, hän jaksaa ihmetellä kuinka ihmeessä voimme asua suurkaupungissa, ei ole lunta, ei ruisleipää jne. Mitään posiitivista hän ei ikinä sano. Jaksaisin selittää vaikka kuinka mutta muuten tulee romaani, joten teidän vuoromme, olkaa hyvä!
Kommentit (410)
Isäni tai hänen naisystävänsä eivät suostu tapaamaan miestäni koska tämä on tummaihoinen. On kuulemma "mamu". Mies on siis Amerikkalainen (koko suku asunut täällä ties kuinka kauan) ja on todella hyväpalkkaisessa työssä ja muutenkin kunnollinen ja todella hyvä isä. Asutaan Usassa ja kun olimme tulossa suomeen äitini luokse jotta näkisi esikoisen, soitin myös isälleni josko haluaisivat nähdä kun kerta sinnepäin oltiin tulossa. Alkoi sitten vaan puhelimeen raivoamaan ettei mitään neekerin lasta aio katsella eikä "mutuaisilla" ole mitään asiaa hänen taloonsa. Juu en ole sen jälkeen pitänyt yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex-anoppini asui vajaan kilometrin päässä minusta ja ex-miehestäni ja soitteli melkein joka päivä poikaansa syömään luokseen, kun epäili etten minä osaa kokata. Samoin kävi siskonsa kanssa meillä siivoamassa salaa ja vaihtoi makuuhuoneeseen verhoiksi hopeanväriset satiinilakanat tai muita muutoksia sisustukseen.. Exäni oli alkoholisti ja meni usein äitilleen yöksi reissuiltaan minua karkuun kun olin vihainen ja äitinsä ei päästänyt minua pojan huoneeseen (kyllä, hänellä oli oma huone äitinsä luona edelleen), koska puhuisin hänelle niin ilkeästi. Hyysäsi ja paapoi exääni kuin pikkulasta ja antoi rahaa viinaan. Ja puhui minun kuullen, miten mukava on että poikansa pääsee osalliseksi minun tulevaan perintöön eli metsiin ja peltoihin. Ei päässyt. Nyt tosiaan onneksi exä ja kumpaakaan en ole nähnyt vuosiin. Nykyinen mieheni on ihana ja samoin anoppi :) appi on omanlaatuisensa, mutta 98% ajasta hänen kanssaan pärjää vallanmainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin työelämässä tilanteeseen, jossa jouduin hyppäämään erääseen projektiin kylmiltäni. En osannut alasta oikein mitään, ja se sattumoisin oli hyvin lähellä appeni työalaa. Projekti kest pitkään, n. 6 vuotta. Koko sinä aikana appeni vähätteli työtäni ja arvosteli tapaa millä vedin projektia. Nauroi ja sanoi ettei siitä ikinä tule mitään. Anoppini puolestaan joka kerta tavatessamme ehdotti että tekisin jotain muuta ja jättäisin projektin kesken.
Sain kuitenkin homman valmiiksi ja kaikki ympärilläni ovat onnitelleet ja olleet selkeästi iloisia puolestani. Paitsi appivanhempani. Kumpikaan ei ole onnitellut eikä itse asiassa vielä ikinä sanoneet yhtäkään positiivista asiaa koko projektista.
Yritän olla välittämättä mutta kyllä se harmittaa. Vedin itseni ja siihenastisen urani ihan päälaelleen tämän kyseisen työn kanssa.
Pliis sano vielä että appesi on insinööri...
Ex anoppi ja nänen kaksi muuta lasta, sisarukset.
Jotenkin koko hänen elämänsä on ollut että kuppi maistuu, ja rinnalla on ollut surkeita miehiä. Vähän sellaista köyhää tuulipukukansaa. Kaksinaamainen valehtelija ja vielä sellainen ämmä joka ei omaa mitään käytöstapoja. Vittuili kyllä päin naamaa kun olin hetken työtttömänä. Omaa poikaa ylistettiin kyllä ja puolusteltiin vaikka sekin oli pullapitzakarkkimehulimpparilla kasvatettu. Sisarukset oli sitten ihan omaa luokkaa. Koko meidän perhe ei ole ikinä edes sietänyt tätä kahta naista. Toinen on pihalla ihan luonnstaan ja toinen paskoo kirjaimellisesti housuun kun iskee paniiki. Ja mikä parasta, tää ex anoppi ei tiedä mutta nyt on ainakin kaikki kolme lasta ollut putkassa yötä. Varsinkin tämä oma pikku pullamössöpoika joka ikinä ei tee mitään väärin oli yötä törkeästä pahoinpitelystä putkassa. Olis varmaan aika noloa sille muijalle kun ei näe omissa äpärissä mitään vikaa paitsi muiden. Jopa mun mutsi on aivan kyllästynyt siihen akkaan. Kaikki facebook päivityksetkin niin valhetta mitä oikea luonne on. Ainakin me saadaa hyvät naurut aina hänestä. Koko hänen elämänsä on muutenkin ollut surkuhupaisaa. Sellanen säälittävä ressukka. Mitään saamaton. Olen vaan onnekas kun pääsin siitä perheestä eroon. Se oli elämäni pahin virhe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin tarina on se tarina, kun maaninen käpy esitti meille sukulaista... Sitä kesti useamman vuoden, eikä kukaan oikeasti auttanut.
Meitä on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta mökkitarinasta tuli mieleeni myös omat appivanhempani. Kun menen omien vanhempieni ja siskoni perheen kanssa mökkeilemään, sovimme, kuka tuo mitäkin mukanaan. Laitamme hyvää ruokaa yhdessä ja herkuttelemme pitkän kaavan mukaan. Kaikki jaetaan ja lähtiessä omat vanhempani jättävät ylijäämät meille ja siskoni kanssa jaamme ne hyvässä sovussa.
Appivanhempien mökillä lomailee usein kolme perhettä yhtä aikaa. Jokainen tuo omat ruokansa ja laittaa niitä omaan tahtiinsa. Ärsyttää, kun jääkaapissa on kolme Becel-purkkia, kolme juustoa ja kolmet maidot. Vie tilaakin ihan älyttömästi ja aiheuttaa sekaannusta. Lähtöpäivänä kukin sitten teippailee omia appelsiinimehupurkkejaan kiinni, että saisi jämät vietyä roiskuttamatta kotiin.
Kun olimme uusi pari mieheni kanssa, tein hirmuisen virheen mökillä. Jääkaapissa oli avattu maitopurkki, samaa laatua kuin omamme, joka oli seuraavana päivänä vanhentumassa. Lorautin purkista maitoa kahviini pikkuisen, kun ajattelin olevan fiksumpaa käyttää maidot järjestyksessä pois. Sepä olikin kälyn maito ja hän tuijotti minua aivan kauhuissaan, henkeä haukkoen, kun näki, mitä tein. Hän tiuskaisi, että se oli kyllä heidän maitonsa, eikä hän tuntunut käsittävän ollenkaan kun sanoin, että he voivat vastaavasti ottaa meidän maitoamme, kun siinä on sitten pitempi päiväyskin. Siitä lähtien jokainen on merkinnyt omat ruokatarvikkeensa tussilla. Naurettavaa touhua.
Viime kesänä iltaa istuessamme rouskuttelin suolapähkinöitä ja kälyni viinirypäleitä. Näin hänen silmiensä kiiluvan ja tiesin, että hänenkin olisi tehnyt niitä mieli, mutta en piruuttanikaan tarjonnut. Olisin antanut, jos olisi pyytänyt, mutta ei luonto antanut sillä periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys vielä edelliseen: appivanhemmat unohtavat aina jotain ruokaansa jääkaappiin, kun lähtevät pois ensimmäisenä. Sitten ne soittavat ja käskevät tuoda ko. tarvikkeen heille kun lähdemme itse. Viimeksi teimme 20 kilometrin ylimääräisen lenkin parin keittokinkkusiivun vuoksi. Eivät voineet antaa omien lastensa syödä niitä.
Uffaffaa kirjoitti:
Tuosta mökkitarinasta tuli mieleeni myös omat appivanhempani. Kun menen omien vanhempieni ja siskoni perheen kanssa mökkeilemään, sovimme, kuka tuo mitäkin mukanaan. Laitamme hyvää ruokaa yhdessä ja herkuttelemme pitkän kaavan mukaan. Kaikki jaetaan ja lähtiessä omat vanhempani jättävät ylijäämät meille ja siskoni kanssa jaamme ne hyvässä sovussa.
Appivanhempien mökillä lomailee usein kolme perhettä yhtä aikaa. Jokainen tuo omat ruokansa ja laittaa niitä omaan tahtiinsa. Ärsyttää, kun jääkaapissa on kolme Becel-purkkia, kolme juustoa ja kolmet maidot. Vie tilaakin ihan älyttömästi ja aiheuttaa sekaannusta. Lähtöpäivänä kukin sitten teippailee omia appelsiinimehupurkkejaan kiinni, että saisi jämät vietyä roiskuttamatta kotiin.
Kun olimme uusi pari mieheni kanssa, tein hirmuisen virheen mökillä. Jääkaapissa oli avattu maitopurkki, samaa laatua kuin omamme, joka oli seuraavana päivänä vanhentumassa. Lorautin purkista maitoa kahviini pikkuisen, kun ajattelin olevan fiksumpaa käyttää maidot järjestyksessä pois. Sepä olikin kälyn maito ja hän tuijotti minua aivan kauhuissaan, henkeä haukkoen, kun näki, mitä tein. Hän tiuskaisi, että se oli kyllä heidän maitonsa, eikä hän tuntunut käsittävän ollenkaan kun sanoin, että he voivat vastaavasti ottaa meidän maitoamme, kun siinä on sitten pitempi päiväyskin. Siitä lähtien jokainen on merkinnyt omat ruokatarvikkeensa tussilla. Naurettavaa touhua.
Viime kesänä iltaa istuessamme rouskuttelin suolapähkinöitä ja kälyni viinirypäleitä. Näin hänen silmiensä kiiluvan ja tiesin, että hänenkin olisi tehnyt niitä mieli, mutta en piruuttanikaan tarjonnut. Olisin antanut, jos olisi pyytänyt, mutta ei luonto antanut sillä periksi.
Teidän maito oli vanhentumassa ja silti rosvosit muilta? Rouskuttelit kälysi viinirypäleitä, etkä antanut hänen itse syödä niitä? Ja ihmettelet, miksi katsoi sinua silmät kiiluen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju! 😄 Aloituksessa kutenkin pakolla särähti, kun ap kerroit sinua surettavan, kun nämä tietyt suomalaiset sukulaisesi tuomitsevat brassailuna sinun ja miehesi ulkomailla asumisen. Tätä edeltävässä kappaleessa kuitenkin myös itse kuvasit tuomitsevaan sävyyn kälysi elämää Suomessa, kun ei Suomen rajojen ulkopuolelle poistuta...
No, ei minusta kuvannut tuomitsevaan sävyyn Suomessa asumista. Siteerasi vain siskon syitä olla lähtemättä ja totesi, etteivät ole Suomen rajojen ulkopuolelle koskaan poistuneet
Vierailija kirjoitti:
Uffaffaa kirjoitti:
Tuosta mökkitarinasta tuli mieleeni myös omat appivanhempani. Kun menen omien vanhempieni ja siskoni perheen kanssa mökkeilemään, sovimme, kuka tuo mitäkin mukanaan. Laitamme hyvää ruokaa yhdessä ja herkuttelemme pitkän kaavan mukaan. Kaikki jaetaan ja lähtiessä omat vanhempani jättävät ylijäämät meille ja siskoni kanssa jaamme ne hyvässä sovussa.
Appivanhempien mökillä lomailee usein kolme perhettä yhtä aikaa. Jokainen tuo omat ruokansa ja laittaa niitä omaan tahtiinsa. Ärsyttää, kun jääkaapissa on kolme Becel-purkkia, kolme juustoa ja kolmet maidot. Vie tilaakin ihan älyttömästi ja aiheuttaa sekaannusta. Lähtöpäivänä kukin sitten teippailee omia appelsiinimehupurkkejaan kiinni, että saisi jämät vietyä roiskuttamatta kotiin.
Kun olimme uusi pari mieheni kanssa, tein hirmuisen virheen mökillä. Jääkaapissa oli avattu maitopurkki, samaa laatua kuin omamme, joka oli seuraavana päivänä vanhentumassa. Lorautin purkista maitoa kahviini pikkuisen, kun ajattelin olevan fiksumpaa käyttää maidot järjestyksessä pois. Sepä olikin kälyn maito ja hän tuijotti minua aivan kauhuissaan, henkeä haukkoen, kun näki, mitä tein. Hän tiuskaisi, että se oli kyllä heidän maitonsa, eikä hän tuntunut käsittävän ollenkaan kun sanoin, että he voivat vastaavasti ottaa meidän maitoamme, kun siinä on sitten pitempi päiväyskin. Siitä lähtien jokainen on merkinnyt omat ruokatarvikkeensa tussilla. Naurettavaa touhua.
Viime kesänä iltaa istuessamme rouskuttelin suolapähkinöitä ja kälyni viinirypäleitä. Näin hänen silmiensä kiiluvan ja tiesin, että hänenkin olisi tehnyt niitä mieli, mutta en piruuttanikaan tarjonnut. Olisin antanut, jos olisi pyytänyt, mutta ei luonto antanut sillä periksi.
Teidän maito oli vanhentumassa ja silti rosvosit muilta? Rouskuttelit kälysi viinirypäleitä, etkä antanut hänen itse syödä niitä? Ja ihmettelet, miksi katsoi sinua silmät kiiluen?
Sulla on kyllä ymmärryksessä vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ex-anoppini asui vajaan kilometrin päässä minusta ja ex-miehestäni ja soitteli melkein joka päivä poikaansa syömään luokseen, kun epäili etten minä osaa kokata. Samoin kävi siskonsa kanssa meillä siivoamassa salaa ja vaihtoi makuuhuoneeseen verhoiksi hopeanväriset satiinilakanat tai muita muutoksia sisustukseen.. Exäni oli alkoholisti ja meni usein äitilleen yöksi reissuiltaan minua karkuun kun olin vihainen ja äitinsä ei päästänyt minua pojan huoneeseen (kyllä, hänellä oli oma huone äitinsä luona edelleen), koska puhuisin hänelle niin ilkeästi. Hyysäsi ja paapoi exääni kuin pikkulasta ja antoi rahaa viinaan. Ja puhui minun kuullen, miten mukava on että poikansa pääsee osalliseksi minun tulevaan perintöön eli metsiin ja peltoihin. Ei päässyt. Nyt tosiaan onneksi exä ja kumpaakaan en ole nähnyt vuosiin. Nykyinen mieheni on ihana ja samoin anoppi :) appi on omanlaatuisensa, mutta 98% ajasta hänen kanssaan pärjää vallanmainiosti.
Voi helv 😈 jos joku kävis mun kotonani salaa siivoamassa ja vaihtamassa verhoja, niin... En osaa edes kuvitella, minkälaisen raivarin saisin.
Vierailija kirjoitti:
Setäni eli isäni nuorempi veli on ollut vaimonsa kanssa yhdessä teinistä asti, ja setä alkaa aina kahvipöydässä mollaamaan vaimoaan. Kertoo mm. uudestaan ja uudestaan miten vaimo ajoi kerran kolarin, ja lisäksi vaimo ei muista vuosilukuja, kaatui lomalla portaissa ja katsoo teeveestä tyhmiä ohjelmia. Tätä on hyvin vaivaannuttavaa kuunnella. Joskus vaimo alkaa jäkyttää sedälle takaisin, ja siinä sitä sitten istutaan, hämmennellään kahvia ja kuunnellaan näiden kahden nalkutusta toisilleen. Tätä on jatkunut niin kauan kuin muistan. Onneksi ei nähdä näitä kyyhkyläisiä kovin usein.
Sanokaa enskerralla jotain, vaikka vaan että hei ei noita samoja juttuja taas,, kiusallista kuunnella *siip* ja ihan hymyillen.
Jos ne suuttuu niin onko se menetys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uffaffaa kirjoitti:
Tuosta mökkitarinasta tuli mieleeni myös omat appivanhempani. Kun menen omien vanhempieni ja siskoni perheen kanssa mökkeilemään, sovimme, kuka tuo mitäkin mukanaan. Laitamme hyvää ruokaa yhdessä ja herkuttelemme pitkän kaavan mukaan. Kaikki jaetaan ja lähtiessä omat vanhempani jättävät ylijäämät meille ja siskoni kanssa jaamme ne hyvässä sovussa.
Appivanhempien mökillä lomailee usein kolme perhettä yhtä aikaa. Jokainen tuo omat ruokansa ja laittaa niitä omaan tahtiinsa. Ärsyttää, kun jääkaapissa on kolme Becel-purkkia, kolme juustoa ja kolmet maidot. Vie tilaakin ihan älyttömästi ja aiheuttaa sekaannusta. Lähtöpäivänä kukin sitten teippailee omia appelsiinimehupurkkejaan kiinni, että saisi jämät vietyä roiskuttamatta kotiin.
Kun olimme uusi pari mieheni kanssa, tein hirmuisen virheen mökillä. Jääkaapissa oli avattu maitopurkki, samaa laatua kuin omamme, joka oli seuraavana päivänä vanhentumassa. Lorautin purkista maitoa kahviini pikkuisen, kun ajattelin olevan fiksumpaa käyttää maidot järjestyksessä pois. Sepä olikin kälyn maito ja hän tuijotti minua aivan kauhuissaan, henkeä haukkoen, kun näki, mitä tein. Hän tiuskaisi, että se oli kyllä heidän maitonsa, eikä hän tuntunut käsittävän ollenkaan kun sanoin, että he voivat vastaavasti ottaa meidän maitoamme, kun siinä on sitten pitempi päiväyskin. Siitä lähtien jokainen on merkinnyt omat ruokatarvikkeensa tussilla. Naurettavaa touhua.
Viime kesänä iltaa istuessamme rouskuttelin suolapähkinöitä ja kälyni viinirypäleitä. Näin hänen silmiensä kiiluvan ja tiesin, että hänenkin olisi tehnyt niitä mieli, mutta en piruuttanikaan tarjonnut. Olisin antanut, jos olisi pyytänyt, mutta ei luonto antanut sillä periksi.
Teidän maito oli vanhentumassa ja silti rosvosit muilta? Rouskuttelit kälysi viinirypäleitä, etkä antanut hänen itse syödä niitä? Ja ihmettelet, miksi katsoi sinua silmät kiiluen?
Sulla on kyllä ymmärryksessä vikaa.
En ole kirjoittaja, mutta pakko kommentoida! Kyllähän tuosta ymmärsi, että hlö otti purkista, joka oli vanhenemassa ennen kuin heidän omansa, mutta OIKEINKIRJOITUKSEN kannalta hän kyllä kirjoittaa, että "omamme oli vanhentumassa seuraavana päivänä! Liekö sarkasmia vai tarkkaan luettua tekstiä? Niin että kenellä on ymmärryksessä vikaa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uffaffaa kirjoitti:
Tuosta mökkitarinasta tuli mieleeni myös omat appivanhempani. Kun menen omien vanhempieni ja siskoni perheen kanssa mökkeilemään, sovimme, kuka tuo mitäkin mukanaan. Laitamme hyvää ruokaa yhdessä ja herkuttelemme pitkän kaavan mukaan. Kaikki jaetaan ja lähtiessä omat vanhempani jättävät ylijäämät meille ja siskoni kanssa jaamme ne hyvässä sovussa.
Appivanhempien mökillä lomailee usein kolme perhettä yhtä aikaa. Jokainen tuo omat ruokansa ja laittaa niitä omaan tahtiinsa. Ärsyttää, kun jääkaapissa on kolme Becel-purkkia, kolme juustoa ja kolmet maidot. Vie tilaakin ihan älyttömästi ja aiheuttaa sekaannusta. Lähtöpäivänä kukin sitten teippailee omia appelsiinimehupurkkejaan kiinni, että saisi jämät vietyä roiskuttamatta kotiin.
Kun olimme uusi pari mieheni kanssa, tein hirmuisen virheen mökillä. Jääkaapissa oli avattu maitopurkki, samaa laatua kuin omamme, joka oli seuraavana päivänä vanhentumassa. Lorautin purkista maitoa kahviini pikkuisen, kun ajattelin olevan fiksumpaa käyttää maidot järjestyksessä pois. Sepä olikin kälyn maito ja hän tuijotti minua aivan kauhuissaan, henkeä haukkoen, kun näki, mitä tein. Hän tiuskaisi, että se oli kyllä heidän maitonsa, eikä hän tuntunut käsittävän ollenkaan kun sanoin, että he voivat vastaavasti ottaa meidän maitoamme, kun siinä on sitten pitempi päiväyskin. Siitä lähtien jokainen on merkinnyt omat ruokatarvikkeensa tussilla. Naurettavaa touhua.
Viime kesänä iltaa istuessamme rouskuttelin suolapähkinöitä ja kälyni viinirypäleitä. Näin hänen silmiensä kiiluvan ja tiesin, että hänenkin olisi tehnyt niitä mieli, mutta en piruuttanikaan tarjonnut. Olisin antanut, jos olisi pyytänyt, mutta ei luonto antanut sillä periksi.
Teidän maito oli vanhentumassa ja silti rosvosit muilta? Rouskuttelit kälysi viinirypäleitä, etkä antanut hänen itse syödä niitä? Ja ihmettelet, miksi katsoi sinua silmät kiiluen?
Sulla on kyllä ymmärryksessä vikaa.
En ole kirjoittaja, mutta pakko kommentoida! Kyllähän tuosta ymmärsi, että hlö otti purkista, joka oli vanhenemassa ennen kuin heidän omansa, mutta OIKEINKIRJOITUKSEN kannalta hän kyllä kirjoittaa, että "omamme oli vanhentumassa seuraavana päivänä! Liekö sarkasmia vai tarkkaan luettua tekstiä? Niin että kenellä on ymmärryksessä vikaa?!
Rauhoitu nyt hyvä ihminen. Hengitä.
Kyllä tuosta tekstistä sai ihan ensilukemalla selvää, että mitä tarkoitettiin. Joo, oikeinkirjoituksellisesti olisi voinut muotoilla paremminkin, mutta annettakoon anteeksi. Täällä kuitenkin monet kirjoittaa kännykällä ja silloin tulee helposti tuollaisia virheitä, kun tekstin katselu kokonaisuutena, ja valmiin tekstin oikoluenta ei niin helposti onnistu.
Tahallaan väärinymmärtäminen ja inhimilliseen virheeseen takertuminen on turhaa ja lapsellista.
Eipä siinä, jatkakaa! Hyvä ketju! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin työelämässä tilanteeseen, jossa jouduin hyppäämään erääseen projektiin kylmiltäni. En osannut alasta oikein mitään, ja se sattumoisin oli hyvin lähellä appeni työalaa. Projekti kest pitkään, n. 6 vuotta. Koko sinä aikana appeni vähätteli työtäni ja arvosteli tapaa millä vedin projektia. Nauroi ja sanoi ettei siitä ikinä tule mitään. Anoppini puolestaan joka kerta tavatessamme ehdotti että tekisin jotain muuta ja jättäisin projektin kesken.
Sain kuitenkin homman valmiiksi ja kaikki ympärilläni ovat onnitelleet ja olleet selkeästi iloisia puolestani. Paitsi appivanhempani. Kumpikaan ei ole onnitellut eikä itse asiassa vielä ikinä sanoneet yhtäkään positiivista asiaa koko projektista.
Yritän olla välittämättä mutta kyllä se harmittaa. Vedin itseni ja siihenastisen urani ihan päälaelleen tämän kyseisen työn kanssa.
Pliis sano vielä että appesi on insinööri...
No on. Diplomi-insinööri. Ja mä en ole. En varmaan olis saanut lähteä koko hommaa tekemään kun en ole jumalasta toinen eli insinööri.
Alue: Aihe vapaa
No en nyt tiedä onko tämä kamalaa, mutta ainut kälyni (minulla on kolme sisarusta) haalii suvustamme kaiken vähänkin arvokkaan, mutta muille "arvottoman", ts. kaikki ne design-esineet, joita sukulaisemme eivät tunnista. Tyyliin näkee isoäitimme kaapissa pölyttyneen arvomaljakon ja "viattomasti" ihailee sitä, kunnes saa omakseen.